Henkisen avun tarpeessa

[Toiveikas]

Hei kaipaisin kipeästi henkistä tukea siihen asiaan, onko on/off suhteeni exä oikeasti narsistinen henkilö.
Olen vasta 19-vuotias ja tämä on/off suhde kesti noin kolme vuotta (tavallaan oudosti jatkuu vieläkin). Nämä vuodet ovat olleet minulle henkisesti melkoinen helvetillinen taival.
Aluksi kun tutustuimme, hurmaannuin kuinka hyvä hän oli puhumaan ja hän kehui minua maasta taivaisiin. Tuntui kun olen ainut tyttö maailmalla. No aloimme tapailemaan ja rakastuin tähän henkilöön hyvin vahvasti. Minusta oli ihana nähdä kun joku antoi niin suuren huomion ja oli yhteyksissä kokoajan.Noin 4kk:n tapailun jälkeen (olimme vasta 16-vuotiaita) hän ei ollutkaan enää yhteyksissä ja ihmettelin, että mitäs tämä on. No kysyin mikä tämä meidän juttu on ja otimme tunteet puheeksi. Hän kuulemma välitti ja tykkäsi minusta erittäin paljon, mutta ei vain kyennyt suhteeseen. Hän vetosi että hänellä on suuri sitoutumiskammo ja jokin ei vain nappaa. No ei meillä oikein mitään ollut ehtinyt tapahtuakkaan, emme esimerkiksi harrastaneet seksiäkään. Tämä "ero" oli silti hyvin kova pala minulle ja hän hoki että voidaan olla silti kavereita ja koin että parempi niin kuin että menettäisin hänet kokonaan. Me aloimme näkemään kavereina, mutta eihän siitä mitään tullut. Hän puhui kuinka vaikeeta tämä "vain kavereina" oleminen on ja meille huomaamatta alkoi tavallaan friends with benefits suhde. Minulla oli kokoajan tunteet pelissä, mutta esitin hänelle olevani ihan okei että olemme tavallaan vain kavereita. Mielestäni hän tiesi kyllä tunteistani hieman ainakin, mutta ei hän tunteistani välittänyt. Kuitenkin jälkikäteen kun mietin niin hänellä oli jo silloin hieman narsistisia piirteitä, mutta nämä olivat vasta pientä alkua. Näimme ainoastaan kun hän halusi, suunnitelmat vaihtuivat äkisti ja hän manipuloi minut seksiin ensin ihannoimmalla minua ja nosti minut tavallaan jalustalle. Tiesin hänen myös puhuvan muidenkin tyttöjen kanssa. Hänelle oli ollut ns. pieni pelurin maine.

Tämän tyyppinen suhde jatkui noin puoli vuotta. En oikein kokenut tuntevani häntä vielä kunnolla (olin tuntenut hänet vasta vuoden). Hän jäi jotenkin aina etäiseksi ihmisenä ja en tavallaan löydä vieläkään syytä siihen, miksi olin silti niin haltioissani tästä ihmisestä, joka ei loppu peleissä ollut kovin kummoinen. Olin hullun sokea. Seuraavat 2 vuotta todisti tämän sokeuteni.

Hän aloitti seurustelemaan. Ensiksi hän ei ilmoittanut asiasta minulle mitään vaan oli kuukauden puhumatta minulle , kunnes jouluna päätin toivottaa hyvää joulua ja kysellä kuulumisia. Hän vastasi minulle viestein todella lyhyesti ja välinpitämättömästi. Minulle tuli paha olo. Arvasin heti että häntä ei enää kiinosta minä. (Hassuinta on se että yritin tehdä aina kaikkeni että hän pitäisi minusta). Me sitten tapasimme vasta helmikuun lopulla ja kävimme keskustelun hänen uudesta suhteestaan. Yritin epätoivoisesti esittää rentoa kaveria ja sellaista etteikö tämä uutinen olisi sattunut minuun. Hän oli jäätävän etäinen ja kun kysyin voisimmeko silti jatkossa kavereina nähdä ja jutella, hän vain toteaa että aikaa hänelle ei välttämättä paljoa löydy, mutta kyllähän me facebookissa toki voidaan jutella. Otin tämän vastauksen kielteisenä ja sydämeni murtuneena lähdin hänen luotaan esittäen edelleen että kaikki olisi minulla hyvin. Päätin lopettaa yhteydenpidon tietäen että hänelle meidän "kaveruus" on yks haile. Meni vain kuukausi kun yhtäkkiä hän alkaakin viestittelemään aika ajoin minulle. Viestit rupesivat menemään välillä jopa henkisen pettämisen puolelle (siis hän alkoi pettämään tyttöystäväänsä) lopuksi tämä johti fyysiseen pettämiskierteeseen, joka jatkui heidän suhteensa loppuun asti (suhde kesti n. vuoden).
Hassua tässä oli minusta se että hän ensimmäisellä pettämiskerralla sanoi minulle näin: " Enhän mä tee mitään väärää, kun sä kosket mua. Tavallaan jos mä en koske suhun nii mä en tee mitään väärää" sitten tämän pettämisen jälkeen hän sanoo minulle "Mä oon tavallaan aina halunnu tietää miltä pettäminen tuntuu. Nyt mä tajuan kuinka paljon mä rakastan neiti x:ää. Sä varmaa ymmärrät et tää ei voi enää jatkuu näin"

Tämä tietysti satutti minua kun sokeana odotin ja luulin että hän välittäisi minusta ja jättäisi tämän neiti x:än. No aina kun hän puhui, että hän haluaa lopettaa niin se pettäminen aina vain jatkui niin henkisesti kuin fyysisesti. Lopuksi he erosivat, kuitenkin syynä oli se että tämä mies olikin pettänyt "kännipäissään ettei muista koko asiasta mitään" tyttöystäväänsä jonkun toisen naisen kanssa. Tämä kyseinen tyttöystävä ei koskaan saanut tietää meistä.

No meidän ihmeellisen outo on/off suhde jatkui ja välillä hän oli aivan ihana ja välillä taas aivan jäätävän kylmä.
Narsistisia piirteitä alkoi kehittymään vasta viime syksyllä hyvin rajusti ja nopeasti. Ensinnäkin meille syntyi riitoja hyvin paljon. Riiteleminen oli viikottaista. Johtui lähinnä hänen välinpitämättömästä käytöksestään ja nimenomaan hänen ristiriitaisuutensa teki minut aivan hulluksi. Luulin että minä se hullu tässä olen ja hän sai kaiken mitä sanoin käännytettyä niin että minä olin syypää. Loppupeleissä minä olin aina se joka anoi anteeks pyyntöä, vaikka hän oli tehnyt jotain väärin. Huomasin kuinka meidän riidellessä hän sai minut aina ns. polvistuen anomaan anteeksi pyyntöä. Hän myös pillastui ja suuttui hyvin herkästi ja otti heti kaiken mitä sanoin niin itseensä. Hänen kanssaan riitely oli kauheinta mitä oli olemassa. Itkin hysteerisesti joka yö ja lukiossa aamuisin itku vain jatkui ja jatkui. Aloin kadottamaan itseäni täysin. Kaverini olivat kokoajan hokeneet minulle että lähde kävelemään tuosta suhteesta. He eivät käsittäneet miten saatoin antaa ihmisen kohdella minua kuin minussa ei olisi arvoa ollenkaan. Olin vain sokea ja sanoin että en voi lähteä. Se pienikin hyvä mitä sain tuntui korjaavan sen kaiken kauheuden. Lisäksi minä en oikeasti nähnyt, kuinka paljon hän henkisesti satutti minua ja luultavammin myös tietoisesti. Hän tiesi miten sai minut turhautuneeksi ja itkuiseksi.
Riidellessämme, hän puhui minulle välillä kuin koiralle. Hän saattoi sanoa "nyt hiljaa tai muute ei ainakaa nähä tällä viikolla" tai "nyt shhhh tai mä oikeesti en enää puhu sulle". Hän hyssytteli minua viestiteltäessä ja alkoi ns pieni uhkailu ettei nähdä yms. Hän lakkasi myös vastaamasta minulle ja piti paljon mykkäkouluja. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki vain saattoikin olla ihan okei. Yhtäkkiä olinkin se ihana tyttö, jonka luokse haluttiin heti tulla ja hän saattoi sanovansa kuinka onnekas hän on kun tuntee minut tai kysyi mitä voisin tehdä että olisit kokonaan minun.
Kuitenkin kun yövyimme toistemme luona niin aamulla hän oli aina jäätävä ja mitään hellyyttä en enää saanut. Välillä tuntui että inhimillisyys katosi hänestä kokonaan.
Tietysti hänellä oli kokoajan yli suuret puheet itsestään.Hän puhui välillä aivan mitä sattui ja puhui itsensä aika hyvin pussiin. Hänen itseihannointi paistoi ja hän väitti että mä en tule koskaan saamaan parempaan kuin hän. Hän on se kaikkein paras.

Pahin käänne mikä viime joulukuussa tapahtui, oli kun oikeasti olin sokeasti rakastunut häneen enkä vielä silloin huomannut hänessä mitään vikaa. (En edes tiennyt narsismista vaikka kaverini hokivat että hän on täys narsisti). Juuri kun sokeana ajattelin että ehkä voisimme seurustella kunnolla, niin hän läväyttää että on tavannut unelmiensa naisen. Tässä vaiheessa hän hyvin tiesi että minulla on vahvat tunteet häntä kohtaan eikä yhtään hellävaraisesti kertonut minulle asiasta. Hän ei oikeastaan ole koskaan välittänyt minkälaiset ovat tunteeni. Ilmoituspäivästä meni kuukausi kun he alkoivat seurustelemaan. Hän silti vielä samalla viikolla kun hän "virallisesti" alkoi seurustelemaan hän tuli minun luokseni "testaamaan" pysynkö housuissani vai tapahtuisiko jotain kiihkeää vielä. Hän myös korosti kokoajan kuinka mä tulen aina ikuisesti haluamaan vain häntä. Hän ei myöskään kunnioittanut ollenkaan minun tunteitani tai ajatellut että minua esimerkiksi voisi sattua paljon että ensin hän antoi olettaa että minä olen oikeasti hänelle se täydellinen kunnes hän yhtäkkiä aloittaakin suhteen toisen kanssa. Hän esimerkiksi saattoi keskellä yötä laittaa viestiä, jossa hän kyseli onko minulla kondomeja? Mitä ihmettä?? Kuka tuollaista kehtaa kysyä exältä? Hän siis mainostamalla mainosti että hänellä on nyt täydellisin nainen ja minusta tuntuu että hän tietoisesti satutti minua eri keinoin. Hän myös soittelee ja pyytää minulta autokyytejä jatkuvasti tämän tyttöystävänsä luo ja mielestäni hän edelleen henkisesti pettää uutta naisystäväänsä, mutta minusta tuntuu että hän ei itse tajua mitä tekee väärin. Hän ei ole vielä fyysisesti pettänyt uutta naistaan, jonka luona hän kuulemma lähes asuu 3 kuukauden tuntemisen ajan jälkeen. Mielestäni hänen toimintansa on muuttunut järkyttävän nopeasti ja hän etenee super vauhtia nykyisen naisensa kanssa. Tuntuu ettei hänellä ole mitään muuta kun vain tämä nainen.


Olen vielä shokissa tästä kaikesta henkisestä satuttamisesta ja minulla leikkimisestä, mutta olen heti tämän uuden naisen jälkeen aloittanut lukenaan narsismista ja luen paljon kirjoja siitä. Onko tälläinen käytös teistä narsistista? kun te tiedätte näistä asioista parhaiten pidemmän kokemuksen myötä. Koen itseni uhriksi koska koen eläväni edelleen melko suuressa tunnekoukussa ja tämä mies on saanut minut riippuvaiseksi hänestä. Ei ole vieläkään mennyt puhdasta viikkoa kun hän ei ottaisi yhteyttä jollakin tavalla minuun. Olen silti nyt narsisti kirjojen voimin saanut itselleni melko vakaan ja hyvän pohjan lähteä eteenpäin elämässäni. Hänellä on silti harmillinen vaikutus minuun. Ei ole päivää kun en ajattelisi häntä. Mutta onneksi ei ole enää öitä kuin itkisin. Tiedän etten halua koskaan palata tuohon noidankehään, joka satutti minua niin paljon että tunnen kivun vieläkin sydämmessäni. Henkisesti en voi kuvitella kuinka manipuloinnilla ja puhumalla minulle kuin minussa ei olisi ihmisarvoa on voinut saada minut täysin kadottamaan vahvan itsetuntoni. En myöskään käsitä kuinka saatoin olla hänen aikaisemman suhteen aikana se toinen nainen. En ikinä ole pitänyt pettämistä oikeana mutta silti häneen rakastuneena menin hänen leikkeihin mukaan. Minusta tuntuu että olen ollut vain hänelle lelu jota käytetään kuin tarvitaan.
En tiedä miten voisin hakea apua täysin ylipääsemiseen hänestä. Auttaisiko psykologi tai jokin?
Minulla olisi hirveästi kerrottavaa ja esimerkkejä mutta yritin pitää tämän mahdollisimman lyhyehkönä vaikka pitkä tästä tulikin.

[Toiveikas]

Niin ja lisäksi haluaisin kysyä narsistien seksielämästä. Minun kohdallani tämä exäni on kiinostunut bdsm:stä ja leikeistä ylipäätänsä. Mutta hän ei aina halunnu alistaa minua vaan tykkäsi että hän itse olisi myös alistettuna.
Seksin jälkeen hän oli aina kylmä ja poissaoleva vaikka vielä ennen seksiä hän saattoi jumaloida minua ja antoi läheisyyttä, johon aina hurmaannuin.
Exäni kertoi nykyisestä jonka kanssa heillä on mennyt melkolailla paljon rajummin. Kuulemma tämä nainen on saanut hänet itkemään kivusta rajuilla otteillaan. Hän tuntuu etsivän seksistä enemmän kipua kuin sitä läheisyyttä ja rakkautta. Voisiko tämä johtua siitä että hän ei kykene tunteisiin mutta kivun avulla häm pääsee tuntemaan jotakin?
Hän on siis kuitenkin mainostellut minulle kuinka sairaita hänen naisensa jutut ovat mutta nämä ovat hänelle vain hyvä asia.
Luulin että meillä oli kaikenlaista mutta selvästikkin hän hakee sadistista käytöstä, mikä ihmetyttää minua.
Onko teille kerrottavana omia kokemuksia, millainen narsisti on sängyssä tai muuten?

[Susannah]

Hei, mun isä oli alkoholisti ja narsisti. Jälkeenpäin äitini on kertonut, että isä oli myös seksiriippuvainen. Hän raiskasi äitiä, olipa kuukautiset tai ei. Hän myös huoritteli äitiä ja lauloi pornolauluja meidän lasten kuullen, tuli alasti saunasta ja roikotteli pallejaan, myös meidän lasten edessä.

[Toiveikas]

Hui kauheeta! Toivottovasti sinun elämässäsi ei ole tullut vastaan muita narsisteja? On varmasti ollut rankkaa, kun oma isä on ollut narsisti.
Kiitos kuitenkin vastauksesta!

[Susannah]

Mun nykyisellä avomiehellä on narsistin piirteitä, mutta ei onneksi sentään tuollaisia. Meillä ei ole enää mitään sänkyhommia, mutta toisaalta en kaipaakaan, koska olen menettänyt luottamukseni häneen.