Narsistiäiti pilasi elämääni

[Yksin]

Moi!
Itellä on tällä hetkellä tilanne tämä.Vanhempien kans ei yksinkertasesti jaksa olla tekemisissä..puhki.Lapsuuden kodissa käyminen ahdistaa ku tuntuu, että taannun siellä 10 -20 vuotta taaksepäin.+ sitten meidän sisarusten keskinäiset välit joita ei yksinkertaisesti ole..joita vanhemmat osaa höystää niin että se ei ainakaan sinne menoa helpota.Olen myös sanonut sen että minua ei kiinnosta sisarusteni asiat sillä he eivät tee mitn elettäkään että haluaisivat olla tekemisissä.Olen myös usein sanonut äidille,että minua ei tarvitse kohdella kuin lasta isoonkin ääneen..ymmärrän sen että haluaa huolehtia mutta minusta on aika alentavaa tai luota etten osaa aikuisena ihnmisenä itse toimia niin kuin aikuisen kuuluu.Äitihän tästä loukkaantuu.Jos äitin kans puhuu puhelimessa ja hän pyytää käymään kylässä äiti sanoo sen niin että tulee Tuntuu että äiti saa siitä elämäänsä sisältöä tai varsinkin äidin negatiivinen puhe toisista ihmisistä ahistaa satasella niin että kesken puhelun tuntuu että pakahtuu.On vailla vaateostoksille sun muuta.omia ystäviä hänellä ei kauheasti ole ketä voisi pyytää mukaan.Selitti, että kyllä mää pärjään yksin ja ei oo pakko lähtä mutta samalla antaa sen kuvan että ei saa muita ystäviä tai jos ei itellä oo perusteltua menoa nokkaantuu/luokkaantuu..niinkuin se olisi minun velvollisuuteni hänen vaateostoksilla olla mukana. Aina kun olemme olleet tekemisissä äiti puhuu toisista ihmisistä pahaa, haukkuu sukulaisiaan, äitiään ja arvostelee muita.En yksinkertaisesti jaksa tuollaista.Isä on taas sitten kans ihan oma lukunsa.