Lahjoja ja vaatteita

[Susannah]

Saitteko parisuhteen alussa lahjoja? Minä sain kukkia, hajuvettä ja vaatteita. Mies osti minulle vaatteita, jotka eivät edes oikeastaan olleet tyyliäni. Onko tavoite vaatteiden avulla muokata uhria mieleisekseen? Oliko suhteen alussa ns. Rakkauspommitusta eli tuliko rakkausviestejä joka päivä tusinakaupalla? Ensitreffeillä hän varasi pöydän ravintolasta ja vei minut sinne syömään.

Lahjojen osto loppui kuin seinään, kun muutimme yhteen. Syntymäpäivälahjaksi sain vain suklaalevyn ilman käärepaperia ja korttia. Eipä ollut enää romantiikkaa.

Emme enää asu yhdessä enkä tarvitse hänen lahjojaan. Rakkauspommitkin ovat kadonneet. Olen analysoinut mennyttä ja miettinyt, että yltiöpäinen lahjojen osto ja rakkauspommitus saattavat olla varoitusmerkkejä.

[pilvilinna]

no joo. kukkia tuli joka kuukauden sinä päivämääränä jona olimme alkaneet seurustella. Kaikenlaisia lahjoja, rennekello, pörssi, nahkareppu ym. Kun mentiin naimisiin niin hän kertoi lahjojen ja kukkien oston loppuvan. Ostin itse kerran kukkia piristykseksi josta hän suuttui ja syytti minun nälvivän häntä siitä että ei enää osta kukkia. JOten en sitten enää ostanut itsekään..

[Ana]

Kyllä antoi lahjoja, osteli matkoja ja tarjosi aina ravintolassa. Alkuaikoina kävimme oikein fine dining -paikoissa, mikä oli luksusta minulle köyhistä oloista olevalle naiselle. Olin jonkin verran kuullut narsisteista ja tiesin, että lahjojen antaminen saattaa olla varoitusmerkki. Päätin olla varuillani. Hän kuitenkin muuten ei käyttäytynyt kuin tyypillinen narsisti, ei ollut sosiaalisesti lahjakas hurmuri ja pyrkimässä aina joukon keskipisteeksi. Siksi ajattelin, ettei hän voi olla narsisti. Myöhemmin moni muu asia hänen käytöksessään on kuitenkin viitannut narsismiin tai ainakin johonkin häiriöön, johon liittyy narsistisia piirteitä.

Hän kosi minua vuoden päästä tutustumisesta, mutta halusin harkinta-aikaa, koska hälytyskellot soivat. Asuimme jo yhdessä, koska olisin muuten joutunut asunnottomaksi. Olin taloudellisesti hänestä riippuvainen. Lopulta hän onnistui minut suostuteltua naimisiin lupaamalla asioita, kuten paljon rahaa ja häämatkan paratiisisaarella. Lupauksiaan hän ei kuitenkaan pitänyt vaan nyt väittää, ettei ole mitään luvannut, ja että kyseessä on vain väärinkäsitys. Suuttuu, jos otan asiat esille.

Että pitkin mennä uskomaan turhiin lupauksiin, vaikka hälystyskellot soivat. Olin ihan vähällä peruuttaa naimisiinmenon (ei ollut hienoja häitä, vaan maistraatissa mentiin) riitelymme takia, jossa hän sai minut itkemään, mutta viime hetkellä hän sai minut uudelleen suostuteltua esittämällä empaattista ja pahoittelevaa.

[ninnu]

Mulla on edelleen eroprosessi kesken ja huomaan, että eksyn usein (=lähes joka ilta) koneelle lukemaan tätä Foorumia ja muita narsismiin liittyviä aiheita tai kattomaan Youtube-videoita. Jollakin tapaa tää asioiden perinpohjanen analysointi helpottaa siihen valtavaan tiedonnälkään: Miksi narsisti toimii noin kummallisella tavalla ja voiko hän tosiaan olla kykenemätön tuntemaan rakkautta, iloa ym? Kiitos teille kaikille jotka jaksatte jakaa kokemuksianne täällä!

Mä olin aina kuvitellut narsistit hienoilla lahjoilla hemmotteleviksi, kynttiläillallisia tarjoaviksi ja akateemisesti koulutetuiksi ns. valkokaulustyöläisiksi. Tää henkilö kenen kanssa päädyin suhteeseen oli kaukana siitä. Kyllä, hänellä oli charmia ja luonteeltaan varsin pikkutarkka, mut noi kalliit ravintolaillalliset oli meidän tapauksessa korvattu kotiruoalla. Sitä se laitto mielellään ja ilmiselvästi pyrki tekemään vaikutuksen niillä aterioillaan. Lahjat joita sain olivat hänen omia tavaroitaan joita jakeli mielensä mukaan. Ei siis mitään hänelle todella tärkeää vaan lähinnä ylimäärästä pois meiningillä. Esimerkkinä tästä taskukamera, hänen oma paitansa, kirja.. noista lahjoista huomas et se ei ajatellut pätkääkään lahjan saajaa. Usein mulla kävi mielessä, että tää henkilö vaan halus sitoa mut itseensä antamalla lahjoja. Ikään kuin "nyt kun sulla on mun kello niin sä oot mun" tyyppisesti. Eräs koominen seikka oli se, kun mieheltä päättyi suhde jonkun toisen naisen kanssa niin ilmestyi tavaraa varsin paljon takasin sen kämppään. Siitä tiesin, että joku on taas jättänyt sen.. Narsisti tosiaan pyöritti montaa naista samaan aikaan. Kerran jopa törmättiin alaovella yhden sen naisen kanssa, mä olin nimittäin lähtenyt töistä aikasemmin joten narskun omat aikataulut oli pettäneet. Tollasta se sit on! Varotuksena niille ketkä haluu viel kattoo, jos tästä silti tulis jotain.. Muistan hyvin, kun se pyys mua palauttamaan kamat sillon, kun erottiin ekan kerran. Toin kaiken takasin! Ja siinä ne oli kasassa sen olkkarin pöydällä vielä reilun kuukauden päästä, kun palattiin jälleen yhteen. Varmasti herättänyt kummastusta niissä muissa naisissa, jotka sen luona on sinä aikana ravanneet.

Rakkauspommitusta meillä oli varsin paljon suhteen alussa. Kuitenkin siellä välissä oli hetkiä, jolloin miehestä ei kuulunut mitään. Muistan, että tällaisina hetkinä mietin pitäisikö mun olla aktiivisempi.. En kuitenkaan välittänyt hirveesti tosta tekstareitten lähettelystä. Tykkään hoitaa asiat kasvotusten. Tää mun mies ei osannut kovin hyvin kehua mua. Se on muuten seikka mitä narsistit harvoin hallitsee. Ne voi sanoo et niillä on ikävä mut kysyppä mitä ne sussa ikävöi. Ei ne tiiä itekkään. Aikoinaan kysyin narsistilta miks se rakastaa mua. Se vastas jotain emmä tiiä ja tuun sun kans toimeen väliltä. Näitäkin sanoja se mietti ensin tovin Siitä tiesin ettei se rakkautta ollut!

[Rikkin]

Minäkin analysoin ja pohdin näitä asioita, täällä forumilla tulee käytyä usein myös. Tämä lahja asia on yksi suurin selvä merkki ex mieheni narsistisuudesta, vaan en tajunnut asiaa suhteen alussa tietenkään.

Heti suhteen alussa oli hienoja ravintoloita ja kokkailua kotonakin, mies halusi tehdä minuun vaikutuksen. Oli kynttilöitä ja viiniä. Elämä tuntui jotenkin juhlalta kun arjessakin mies oli niin innokas kaikesta. Olin ihmeellisin ja kaunein nainen päällä maan, minulle ostettiin lahjaksi kalliita vaatteita jne. Muistan olleeni hieman hämilläni, mutta mies sai tuntemaan että ne lahjat ym on vain merkki siitä että kuulumme yhteen ja kaikki meillä on yhteistä...

Lahjominen alkoi laantumaan kun muutimme yhteen, joskus jouluna ei tullut mitään lahjaa, tosin ns hyvittelyvaiheen aikana taas oli uutta tavaraa ja lahjojen aika. En koe olevani materialisti tai että olisin mitenkään niiden hienojen ravintoloiden tai lahjusten takia rakastunut mieheen. Mutta siihen tilanteeseen missä tunsin olevani arvostettu ja niiden asioiden arvoinen, siitä tuli hyvä olo.

Tietenkin tämä olikin narsistin manipulointia, eli saada minut omalle puolelleen ja luottamaan, jotta saisi minusta itselleen kaiken mahdollisen hyödyn.

[mirjami1]

Luin tuota Ninnun kirjoitusta ja voin kyllä samaistua täysin hänen kokemukseensa.
Itse olen tekemisissä tosi älykkään ja hyvän statuksen omaavan henkilön kanssa.
Kyllä minulla meni vuosia tajuta mikä on homman nimi.
Aloin miettiä ja etsiä tietoa voisko olla kyse jostain häiriöstä,kun pienenkin riidan jälkeen minä olin suurin syntipukki maailmassa.
Heillähän on tosiaan toi maailmanmiehen eko,flirttiä sun muuta pelleilyä harrastetaan ihan silmien alla.
Kun asiasta mainitset olet vainoharhainen ja keksit kaiken.
Itsekin sain tosiaan lahjoja,loppuaikana arvo rupes nouseen,huomasi että tuo taitaa olla lähdössä oikeasti.
Hyvä juttu että hoksasin tulla tänne,huomaa ettei ole yksin,on muitakin just samoja kokeneita.
Ex-kaverinihan on lähipiirin saanut puolelleen,paitsi tietysti omat lapseni käsittävät tilanteen.
Mitenhän Ninnulla nyt menee,kirjoittelit maaliskuussa tilanteestasi?

[Surusydän16]

Samoista syistä mirjami minäkin aloin etsimään tietoa, tajusin ettei tällä ihmisille ole kaikki kohdallaan. Pienestä asiasta hirveä sota. Ja lahjontaa harrasti tämäkin! Viime kesänä palautin kaikki tavarat mitä oli antanut. Aluksi minäkin kuvittelin sen olevan ystävällisyyttä ja halua auttaa

[mirjami1]

Kestikö teillä suhdetta kauan,asuitteko yhdessä.Sori,luen täällä paljon kirjoituksia mutten muista kaikkien juttuja.
Olet nyt sitten vahvempi ,häiritseekö jotenkin vielä.
Itsellä tosiaan vuosien suhde,yhdessä ei asuttu,muutaman kerran yritin eroa,mutta sai puhuttua takas.
Nyt on menossa minun ymmärrykseni mukaan viimeinen yritys (siis olemme nyt erossa)jonka on pakko onnistua.
Odottelen hissukseen mistä narusta nyt vetaisee,onneksi on enempi tietoa ja varmuutta hänen häiriöstään.
Ihmettelin pitkin kevättä ahdistusta ja pahaa oloa,nyt kun saanut olla ihan rauhassa,mieli on vakaa ja hyväntuulinen.
Kun on ennestään kokemusta tällaisesta ja ymmärtää että valitettavasti kävi näin jälleen.
Ikävää en voi silti täysin kieltää,halutessaan hän on hurmaava,kuten kaikki tiedämme

[Surusydän16]

Tämä minun nykyinen häirikköni ei oo puoliso, vaan tuttava ,ex ystävä.
Olen seurustellut nsrsistin kanssa myös, mutta ei asuttu yhdessä, onneksi ei päästy niin pitkälle!
Nykyinen puolisoni on ihan normaali , jos kenestäkään nyt niin voi sanoa

[mirjami1]

Jep,itsellä oli muuan vuos sitten sellanen työkaveri.Sairaslomia oli parin vuoden aikana tosi paljon.
Hän oli niin vahva etten uskaltanut työterveyshuollossa puhua,vaivaa löyty aina senverran (olen jo 50+)
että sai saikkua.
Onneksi esimies tajusi asian ja erotti meidät eri pisteisiin.
On niitä asiallisia ja (sanotaanko ihan tavallinen kelpaa) miehiä olemassa,sen minäkin tiedän jo.
Olet onnen tyttö kun sulla nyt on sellainen.