Erosta on vuosi mutta en pääse ylitse siitä? Onko normaalia?

[sinisilmä]

Erosin noin vajaa vuosi sitten mutta tosiaan tuo ero oli hyvin hirvittävä ja raastava kaikin puolin. Exä yritti esittää minua väkivaltaisena ihmisenä, hakeutui hakemaan apua turvakodista, teki ilmoituksia poliisille vaikka tosiasiassa hän kiristi minua, ajoi minut ulos kodistani ja oli väkivaltainen. Samalla kuitenkin esitti rakastavansa. Lopulta jouduin hakemaan lähestymiskieltoa. Koko ero ja sitä edeltäneet tapahtumat olivat täysin kieroutuneita ja niin epänormaaleja että silloin tunsin menettäväni järkeni ja itseni ellen pääsisi ulos koko ihmisen vaikutuspiiristä.

Nyt elämäni on hyvin. Se hirvittävä paniikki, paine ja ahdistus on poissa. Elän tasaista tasapainoista elämää. Harrastan, tapaan toisinaan muita ihmisiä ja olen alkanut muutenkin avautua muita ihmisiä kohtaan. Olen kuitenkin väsynyt. Olen väsynyt kantamaan tätä taakkaa nimeltä oma historia. Ex mieheni särki sydämeni niin täysin ja tuntuu että en pääse siitä yli. Yksinäisyys ja surumielisyys eivät tunnu häviävän. Vaikka hän oli hirviö, osasi hän kuitenkin ajoittan olla ihana kumppani. Ja minulla on ihmisenä sellainen ominaisuus että unohdan negatiiviset asiat. En tiedä kuuluuko tämä tällainen surumielisyys, alakuloisuus ja yksinäisyyden tunne normaaliin eroprosessiin narsistista? Minulla ei ole juuri elämänkokemusta tästä joten olisi kiva jos joku voisi jakaa kokemuksia.

[pilvilinna]

Voi sinua. Fyysinen ero narsistista on melko helppo, Henkinen ero viekin sitten aikaa koska tuollainen ihminen on syöpynyt mielesi syvyyksiin. Hänen tarkoituksensakin on ollut koukuttaa sinut. Imeä sinun energia niin loppuun että et kykenisi elämään ilman häntä.
Vaikka elämäsi onkin kunnossa nyt niin oma henkinen tasapainosi ei ole sitä koska olet edelleenkin henkisesti koukussa häneen. En osaa sitä oikein selittää mutta ymmärrän sinut täysin. On hyvä että sinulla on ystäviä. Kannattaa lukea asiaa koskevaa kirjallisuutta. Mahdollisesti käydä terpapiassa.

Minulla on lopullisesta erosta jo kahdeksan vuotta ja vieläkin tulee ajottain ajatuksia, lähinnä muistoja, joita mietin. On monia kysymyksiä joihin en ole saanut vastausta enkä varmaan koskaan saakkaan. Näen useasti painajaisia. Yleensä nuo ajatukset ja unet tulee pintaan jos kuulen exästäni jotain.
Muuten nautin elämästäni täysin rinnoion.

Parantuminen tuollaisesta suhteesta kestään pitkään. Eilen keskustelin erään ihmisen kanssa ja hän sanoi erittäin viisaasti että niinkauan kuin ihmisellä on kysymyksiä joihin ei saa vastauksia ei voi sanoa että asia olisi loppuun käsitelty. Oli tapahtumasta sitten viikko tai 30 vuotta.

Virtuaali halit sinulle, muista olet arvokas ja elämä hymyilee vielä.