Olotila itsellä väsynyt, sekaisin ja syyllinen... Oma terveys on todella huonossa tilassa tällä hetkellä. Liekkä tällä stoorilla osaa asiaan.
Olin reilin vuoden suhteessa, osan siitä kihloissa ihmisen kanssa jolla on(näin jälkikäteen huomattuna)
täältäkin keskustelupalstalta bongattuja piirteitä. Tapasimme ystävän kautta ja meitä yhdisti eläimet. Alusta asti hän oli 110% mukana jutussa, jopa niin että itseäni ahdisti koska olin tottunut sinkku elämään eron jälkeen. Tästä jo alussa mainistsin, oma tilan tarpeesta jne. Sen piti olla ok mutta eihän se niin mennyt. Alusta asti jatkuva viesittely, soittelu ja koko ajan olisi pitänyt olla kainalossa. Hänen olisi pitänyt myös saada viedä minut joka paikkaan mihin olin menossa ja jos halusin mennä esim. pyörällä alkoi että enkä kelpaa, eikö kyyti kelpaa jne. Halusi myös aina tietää kuka soitti/laittoi viestiä minulle. Jos en heti vastannyt hänen soittoon/viestiin, kauhea tenttaaminen mitä teit ja kenen kanssa. Mustasukkaisuus kuului kuvioihin siis myös.Itselläni on hyvä miespuolinen ystävä ja aluksi sen piti olla ok, mutta sekin meni mönkään. Ei olisi saanut kahvitella, vaihtaa kuulumisia ja sitten ne vihjailut siitä että olette varmasti jotakin muutakin kuin pelkkiä kavereita. Myös exä kanssa ok väleissä oleminen ei hänen mielestään ollut sallittua. Piti kuulemma valita hän tai ex. Myös kavereiden kanssa viettämäni aika aiheutti erimielisyyksiä, aina kuulin että kaverit menee hänen edelleen, et välitä hänestä jne. Häntä olisi pitänyt kehua usein, hän tivasi kehuja esim. seksin jälkeen jne pyyteli kohteliaisuuksia jhe. Jos en lähtenyt tälläiseen mukaan niin alkoi kuulua että hän ei kelpaa, et välitä... Seksi asiat aiheuttivat myös kärhämää, hän oli todella aktiivinen ja olisi voinut harrastaa sitä useita kertoja päivässä. Itselläni hieman vähempikin kyllä riitti. Ja jos halut eivät kohdanneet, alkoi taas se enkö kelpaa, annat jollekkin toiselle. Puhui mielestäni rumasti toisista ihmisitä, nimitteli ja haukkui. Ei ollut kiinnostunut terveellä tavalla ihmisten asioita. Jos itse iloitisin omien kavereiden puolesta ja hänelle siitä juttelin vastaus oli, ei kiinnosta. Myös hänen käytös hänen omaa lemmikkiään kohtaan oli välillä epäoikeudenmukaista ja ei niin mukavaa katseltavaa
Yleensäkkin negatiivinen ajatusmaailma, näki aina asiat negatiivisessa valossa vaikka kuinka yritin tsempata ja kannustaa. Olin jo eroamassa suhteesta kunnes huomasin olevani raskaana, alun järkytyksen jälkeen kuitenkin iloitisin asiasta ja homma jatkui. Olin kuitenkin todella stressaantunut miehen käytöksestä jopa siinä määrin että kärsin rytmihäiriöistä. Tähänkin väliin sattui episodi jossa pelkäsin enemmän kuin koskaan. Hän peloitteli minua kun olimme auton kyydissä, kaahasi ja ei päästänyt minua autosta pois. Olin tapauksen jälkeen todella shokissa ja peloissani etenkin vauvan puolesta. No edelleenkin homma jatkui... Sain keskenmenon myöhemmin:( Myös haistattelu oli arkipäivää. Kuulin että olen vi.... idiotti, turpa kiinni ja oletko nuin tyhmä, miten tuollainen ihmine voi olla olemassa jne. Sitten oli fyysistä `lievää väkivaltaa`tönimistä, läpsimistä ja kerran sain myös mustelmat ranteeseen. Hän kuitenkin omasta mielestä vain yritti rauhoittaa minua... Myös itsemurhalla hän uhkaili jos ei saanut tahtoaan läpi. Hänellä on myös ongelma alkoholin ja lääkkeiden kanssa. Mielestäni hän ei pysty/ osaa olla yksin ilman päihteitä... Aikani jaksoin näitä asioita koska olen todella kiltti mutta viimeinen niitti tuli oikesti kun hän satutti minua henkisesti todella pahasti. Hän oli lähdössä vauvan haudalla, itse olin tullut kuntosalilta ja oli kylmissäni kun tulin pyörällä. (emme siis asuneet yhdessa) näimme ulkona koska asumme lähekkäin. Sanoin että vie vauvalle terveisiä. Hän nakkasi minulle että minkälainen äiti sinä olet kun et lähde oman lapsen hauudalle. Itkin asiaa monta päivää