Ei taas....

[Ajattara]

Sain joskus yli kymmenen vuotta sitten apua NUT-foorumilta. Silloisista ongelmista olen päässyt yli enkä koe, että menneisyyden möröt vaivaisivat minua. Nyt kuitenkin huomaan ajautuneeni uuteen vastaavaan tilanteeseen ja tunnen itseni todella hyväuskoiseksi hölmöksi:

Tapasin ihanan eteläamerikkalaisen miehen 2014 toukokuussa. Heti alusta alkaen tapailu oli tiivistä, itseasiassa hän asuikin lähes naapurissani mikä oli oikein mukava asia. Romanssi oli jotain aivan huumaavaa ja ennen kokematonta. Koin, etten edes ole ennen elämässäni tiennyt, mitä rakkaus ja intohimo on. Jossain vaiheessa ihmettelin, kun hän puhui, että ei tahdo "virallisesti sitoutua", mutta meille varmaan riittää että tiedämme rakastavamme toisiamme ja hän halusi, että olen vain hänen enkä kenenkään muun. Samaa hän sanoi itsekin olevansa minulle. Hän ei tahtonut kuitenkaan julkaista yhteiskuvia tai muutakaan sosiaalisissa medioissa.

Hän kertoi olleensa naimisissa ja liitosta yksi lapsi. Eron jälkeen eräs naispuolinen kaveri oli hänet pelastanut kurjista oloista. Kerran sitten humalassa olivat päätyneet sänkyyn ja seurauksena lapsi. Pysyivät kavereina ja hoitivat lasta yhteisymmärryksessä ilman kummempia papereita asiasta. Myöhemmin hän kuitenkin kertoili, että tämä kaverinainen oli tunnustanut rakastuneensa häneen, mutta se oli täysin yksipuolista.
Jossain vaiheessa hälytyskelloni kuitenkin alkoivat soimaan, miehellä oli välillä kummallisia puheita. Hänen äidinkielensä on eri, joten yhteinen kielemme on englanti. Usein ajattelin kuitenkin, että epäselvyydet ja "väärin"ymmärrykset johtuivat kommunikaation rajallisuudesta. Tämä kaverinainen asuu samassa kerrostalossa kuin mies, tosin eri rapussa. Eli samassa lähipiirissä.

Lopulta en enää voinut vaimentaa hälytyskellojani, vaan otin itse tähän naiseen yhteyttä. Hekin olivat samalla tavalla romanttisesti epävirallisesti yhdessä, hänkin oli tämän miehen "ainoa nainen". Itseasiassa ollut jo neljä vuotta. Minä vasta vuoden.

Tästä seurasi välirikko ja selvittelyä pidemmän aikaa. Itselläni oli kuitenkin valtavat tunteet tätä miestä kohtaan... Niinpä sinisilmäisenä palasin hänen kanssaan yhteen. Koetin pitää yhteyttä myös toiseen naiseen, sillä heillä olisi kuitenkin ikuinen yhteys yhteisen lapsen myötä ja toivoin, että tästä eteenpäin voisimme olla avoimia, jottei tällaista tilannetta enää syntyisi.
Myöhemmin tämä nainen kuitenkin päätti, ettei tahdo olla missään tekemisissä kanssani. Ilmeisesti mies oli aina juossut hänen luokseen mikäli meillä oli ongelmia, ja kertoillut kuinka kamala ja hankala ihminen olen..

Tämän jälkeen sanoin miehelle, etten pysty olemaan hänen kanssaan jos edelleen pysyy "ystävinä" tuon toisen naisen kanssa. Hän lupasi järjestää isyysasiat niin, että viettää aikaa lapsensa kanssa ilman naisen läsnäoloa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, hän vain jatkoi kyläilyjään naisen luona viettämässä perhe-elämää.
Tämä kuitenkin pidettiin minulta visusti salassa ja uskoin miehen lupaukseen...

Isäni kuoli viime keväänä raskaan sairastumisjakson jälkeen. Mies tuki minua, oli hautajaisissa kantamassa isäni arkkua hautaan ja auttoi jäämistön selvittelyssä. Saikin siinä sivussa itselleen paljon huonekaluja ja kodinkoneita, joita minä tai siskoni emme tarvinneet, emmekä raaskineet kuitenkaan myydä.

No, nyt olen RASKAANA. Vasta tämä ilmeisesti on avannut silmäni, en tahdo, että lapsiparka joutuu samaan hullunmyllyyn missä miehen kaksi aiempaa lasta ovat. En osannut suojella itseäni, mutta nyt koetan olla vahva ja tehdä kaikkeni, että pääsisin jaloilleni. Vielä kuukausi sitten tuli taas lupauksia ja rakkaudentunnustuksia ja kuinka ei voi elää ilman minua. En jaksanut taistella, vaikka tiesin jo kuinka asia tulee menemään..

Viikonloppuna selvisi, että hän yhä kyläilee lupauksistaan huolimatta toisen naisen luona. Sanoin, että nyt riittää. Hän on kääntänyt kelkkansa jälleen ja on sitä mieltä, että ei ole tehnyt mitään väärää - ja minä vain masennan häntä, kun yritän hallita, eikä hän saa olla isä tälle toiselle lapselleen tavalla, jonka parhaaksi katsoo (eli kyläilemällä naisen luona passattavana leikkimässä lapsen kanssa, muuta vastuuta hänellä ei ole). Minä olen mielenvikainen ja mustasukkainen.

Ihmettelen, miten olen antanut hänen satuttaa itseäni tässä niin monella eri tavalla? En voi ymmärtää omaa sinisilmäisyyttäni?

Olen ruokkinut, juottanut, tarjonnut tupakat. ollaan käyty risteilyillä ja kaikenlaisissa tapahtumissa suurimmaksi osin minun kustannuksellani. Jopa niin pitkälle, ettei itse enää vaivautunut ostamaan edes savukkeita.

Lisäksi olen myös kuullut, kuinka tämä toinen nainen on hänen taivaansa, ja niin ihana valkoinen pehmeä iho ja hänen valmistamansa eräs ruoka on miehen lempiruokaa.. Kysyinkin, että miten ihmeessä hän minun kanssani on? Ei kuulemma rakasta tätä toista naista, vaan minua...

Tältä toiselta naiselta kuitenkin kuulin silloin, kun asiat paljastuivat, että mm. uusivuosi, jonka vietin miehen kanssa, päätyi hänen sänkyynsä. Mies jostain kimpaantui ja häipyi sanaakaan sanomatta. Minä menin hänen kotiovensa taakse itkien. No, ei hän tietenkään avannut sillä oli toisen naisen sängyssä kertomassa rakkaudentunnustuksia. ..ja tämä on vain yksi esimerkki monista monista...

Mies on sairaalloisen mustasukkainen ja usein olen joutunut puolustautumaan asioissa, joissa ei normi-ihmisen silmin olisi mitään väärää tai uhkaavaa. Hän on rikkonut omaisuuttani ja pimpotellut ovikelloa aamuyöstä, potkinut ovia herättäen lapset ja koirat ja naapurit. Koettanut rikkoa välini ystäviini mustamaalaamalla ja osin joissakin tilanteissa onnistunut. Eristänyt minut muusta maailmasta.

Olisi niin paljon purettavaa, mutta uuvuttavaa ja teksti alkaa olla jo kovin pitkä ja sekava.

PS: Sain juuri tietooni, että hän myy isäni jäämistöä sekä antamiani lahjoja internet-kirpputorilla.