Häiden peruminen viimehetkellä.

[Rokon]

Uusi tällä foorumilla. Reilu kymmenen vuotta sitten sain ensikosketuksen narsismiin ja se oli kuitenkin melko lievää vielä tämän rinnalla mitä nyt koin. Onneksi tiesin jo jotain tämän kaltaisten ihmisten toimintamalleista, kun nyt lopulta tajusi millaisen ihmisen kanssa oli yhteistä elämää suunnittelemassa, ei ole oikeastaan edes järkyttynyt. Hämmentynyt siitä, etten tajunnut aikaisemmin, että suhde ei ole oikeilla raiteilla.

Suhde ehti kestää vähän reilun vuoden. Tunsin miehen ennestään yhteisten tuttujen kautta. Ensivaikutelma ei aikanaan ollut hyvä, tuli olo kylmästä ja kovasta ihmisestä. Miettinyt monta kertaa, miksen luottanut intuitioon tuon ihmisen suhteen.

Toissa vuoden lopulla mies alkoi yhtäkkiä kirjoitella ja kysellä kuulumisia. Ensivaikutelma muuttui vähitellen, totesin että ihminen onkin ihan toisenlainen kuin minkä kuvan hänestä olin saanut. Hauska ja ymmärtäväinen. Sen aikainen suhteeni tuli päätökseen ja yhteydenpito tämän miehen kanssa jatkui. Hyvin nopeasti hän antoi autonsa käyttööni ja osti siihen vielä polttoaineet vastusteluistani huolimatta. Vietin aikaa hänen luonaan. Vähitellen hän alkoi puhua että jos lähiaikoina muuttaisin hänen luokseen. Vastustelin alkuun, mutta sen hetkinen asuntoni oli hyvin levoton, muutto olisi ollut ajankohtainen joka tapauksessa. Päätin että on sama muuttaa yhteen, asiat kun tuntui sujuvan. Tein ensin valtavan työn kun siivosin hänen asunnon, jonka jälkeen alkoi remontointi, maalasin sisäpuolet liki kauttaaltaan.

Reilu vuosi sitten toukokuussa paloin loppuun. Edellinen kuormittava suhde, koulu ja siitä aiheutunut stressi ja terveyden pettäminen johti siihen, että tämä mies kiikutti minut päivystykseen itkevänä ihmismyttynä. Sairausloma on kestänyt näihin päiviin saakka. Hän oli hirvittävän ymmärtäväinen minua kohtaan. Vuosi sitten hän alkoi puhua, että mennään syksyllä kihloihin, myönnyin taas - kun asiat tuntui sujuvan. Kesä meni sumussa, en masennukseltani muista viime kesästä juurikaan. Loppukesästä hän järjesti vanhempiensa kanssa hirvittävän riidan, ulkopuolisen silmiin täysin naurettavasta asiasta. Huutamista ja haukkumista oli puolin ja toisin. Minut yritettiin tavalla tai toisella vetää riitaan mukaan, vaikken varsinaiseen riidanaiheeseen liittynyt mitenkään. Katkaisin osaltani yhteydenpidon tuon jälkeen näihin appivanhempiin. Miehen välit palautui vanhempiensa kanssa ennalleen.

Syksyllä mentiin kihloihin. Loppuvuodesta kuvioon alkoi hiipiä riitoja. Syyksi riitti vaikka se, etten jaksanut miehen kaveria meille iltaa istumaan. En kieltänyt, mutta kerroin, etten jaksaisi ketään juuri sillä hetkellä kun oma olo oli niin huono. Helvetti räjähti. Kuulin miten en saa tehtyä hänestä koiraa, raivoraitista munatonta nysvää, että jos sellaista olen vailla joudun jatkamaan etsimistä. Olin tuolla käytökselläni pilannut hänen syntymäpäivänsä. Illan aikaan asia ollakseen saatiin sovittua, mies jäi kuitenkin nukkumaan sohvalle ja sama mielenosoittaminen jatkui aamulla. Sanoin hänelle, että jos hän jättää minut siihen uskoon, että asia on sovittu, niin on melko kohtuutonta jatkaa tuota vihanlietsomista yksin. Tuon jälkeen mies pyysi anteeksi ja oli kovin pahoitteleva, myönsi että suurin syy kuvioon oli hänessä. En ollut missään välissä kieltänyt häneltä juomista, kertonut kyllä, etten perusta että juodaan joka viikonloppu. Alkuun se oli ok, vähitellen kosteat viikonloput alkoi lisääntyä, eikä niistä uskaltanut hänelle enää sanoa.Tuollaisia riitoja alkoi olla kasvavassa määrin. Uudenvuoden aattona syyksi riitti se, etten minä ehdottanut hänelle että olisi lähdetty johonkin. En arvannut ehdottaa, kun herra makasi sohvalla silmät kiinni eikä näyttänyt eleelläkään että olisi ollut lähdössä mihinkään.

Helmikuussa hänen kerhokaverinsa - "veljensä" oli tulossa kylään. Kerroin, että minulle täysin ventovieraan ihmisen näkeminen tuntuu pahalta, että jos en kykene olemaan kotona, lähden yönseuduksi evakkoon. En kieltänyt hänen ystävänsä saapumista missään välissä. Taas repesi helvetti, pilaan kaiken hauskan häneltä, minä en saa hänestä tehtyä koiraa, munatonta nysvää ja raivoraitista jne jne.. Herra hyppäsi autoonsa ja lähti moneksi tunniksi pois ja oli edelleen yhtä hyvällä tuulella kun tuli takaisin. Seuraavana päivänä taas pyydettiin anteeksi. Saman viikon sunnuntaina kun tämä kaveri oli käynyt ja olin kiltisti ollut kotona ja passannut miestä ja vierasta, mies kysyy mennäänkö keväällä naimisiin. Minä suostuin. Päivä varattiin ja aloin suunnitella pienimuotoista vihkimistä, varata muutamalle hengelle ravintolaan pöytää jne..

Sama kaava jatkoi toistoaan, reilua kuukautta ennen vihkimistä mies järjesti kohtauksen. Olin huonossa hapessa ja erehdyin mainitsemaan etten jaksaisi kauppaan. Sain täyslaidallisen siitä, miten minulla olisi kaikki hyvin jos hän tekisi kaiken ja maksaisi kaiken. Naurettava väite sinällään, kun kuitenkin huolimatta siitä miten huonossa kunnossa olin, olin koko ajan pääsääntöisesti hoitanut meillä kotihommat, kaupassakäynnin ja ruokakuviot. Yllättäen kuvio olikin niin, etten ole maksanut mitään ja hän joutuu käymään kasvavassa määrin kaupassa. Olin antanut sairauspäivärahasta kykyjeni mukaan elämiseen rahaa ja hoitanut ruokaostot. Jos mies sattui kysymään tarvitseeko kaupasta tuoda mitään, pyysin jos jotain oli loppunut. Ja taas kuulin, miten en tee hänestä koiraamunatontanysvää jne jne. Tuo välikohtaus sai minut lopullisesti varpailleen. Aloin miettimään kuviota ja sitä, onko tuo elämää jonka haluan. Yritin muutamankin kerran keskustella asiasta miehen kanssa että onko naimisiinmeno järkevää, mutta hän käänsi asian aina leikiksi. Pari viikkoa ennen vihkimistä nostin kissan pöydälle. Yritin kertoa omia tuntemuksiani ja sitä etten ole naimisiinmenosta yhtään niin varma. Lopputuloksena minut toivotetaan yötä vasten painumaan vittuun yhteisestä kodista. Suuremmin tappelematta otin pakollisia kamppeitani ja olin ovella menossa kun tämä pyytää jäämään. Hetken emmittyäni jäin. Mies nukkui sohvalla yön ja oli aamulla kuin mitään ei olisi tapahtunut, jatketaan normaalisti. Hän kävi pari tuntia jossain ajelemassa ja takaisin tultua fiilis oli taas muuttunut. Jos ei mennä naimisiin, niin ei ole mitään muutakaan. Siinä vaiheessa otin kamppeitani mukaan ja lähdin. Mieli oli miehellä taas sillä hetkellä muuttunut, enkä kuulemma saisi lähteä mihinkään. Jatketaan yhdessä jne jne.

Peruin häät ja aloin pakata kamppeitani. Ensin oli valtava ruikuttaminen siitä miten pitää antaa mahdollisuus, että hän muuttuu. Korkki menee kiinni kunhan vain jään. Olin saamassa autoa korvaukseksi tehdystä työstä - sitä en halunnut. Sain pitää autoa lainassa siihen, että saan hankittua oman.

Pari viikkoa sitten palautin auton ja otin loput tavarani. Mies oli luetellut valtavan listan tavaroita joita haluaa ostaa minulta. Ensin vängätään, että hän ei halua ottaa niitä ilmaiseksi ja hetken päästä ettei halua maksaa niistä paljoa. Hänen tarjoamansa 200e oli liian vähän mielestäni ja sen hänelle muutamaankin kertaan kerroin. Kun menin hakemaan tavaroitani, oli asunnolle jätetty 200e. Tiedustelin asiaa ja kuvio olikin muuttunut niin, että me ollaan sovittu että tuo summa on riittävä. Kysyi paljon haluaisin, kerroin, että toinen mokoma päälle ja asia on ok minun puolelta. Tuosta repesi taas. Kusetan häneltä rahaa. Rakkaus kuoli välittömästi kun minä paljastuin tällaiseksi. Saan viedä kamani ja hän oikein maksaa siitä minulle. Talon ja auton avaimet pitää jättää. Kerroin jättäneeni avaimet eteisen avainnaulaan ja etten vie kamoja, jotka hän on sanonut ostavansa, en myöskään ottanut sitä jätettyä 200 euroa. Lopulta jätin vastaamatta viesteihin joita vain sateli loputtomiin. Saman illan aikana kävin hakemassa vielä moottoripyöräni, mies ei tullut ulos, mutta muutaman kilometrin jälkeen kun pysähdyin tankkaamaan, oli tullut ensimmäinen ivaileva viesti, miten hän oli varannut kaikkiin noihin tavaroihin mitä hänelle jätin 600e, mutta tuo oli "testi" minulle, kun paljastuin rahaa kusettavaksi valehtelijaksi saan viedä romuni, hän ostaa uudet. En vastannut viesteihin joita tuli hyvin samaan sävyyn pitkin iltaa. Seuraavalla viikolla tulee tekstiviesti että tiedänkö missä on hänen todella tärkeä pankkiasiakirja. Hetken mietittyäni laitoin viestin, etten hänenä rahaakusettavalta valehtelijalta kysyisi mitään enää. Alkoi jankutus siitä, miten on tärkeä ja kun hän pyytää, niin pitää auttaa. Jätin viestit noteeraamatta. Pari päivää ja taas tulee samasta asiasta viesti. En vastannut. Muutama päivä sitten tuli minua ylistävä viesti, miten hän on ikuisesti kiitollinen minulle siitä kun opetin hänet liikkumaan oikein ja syömään oikein, miten hänellä on nyt hyvä olla. Jätin vastaamatta, mutta laitoin viestin ystävälleni ja saatteeksi, että kohta varmaan hänelle tulee jotain samanmoista. Ei mennyt montaa tuntia kun samanmoinen ylistys tuli ystävälleni. Hän vastasi hyvin lyhyesti pariin viestiin, jonka jälkeen sanainen arkku aukesi ystäväni suuntaan. Kusipäisyys saa häntä kohtaan loppua, että jos hänen viesteihin ei huvita vastata kuin muutamalla sanalla, niin hänet voi poistaa kavereista, että hänelle on yksi vitun hailee haluaako joku olla hänen kaverinsa. Ystävä vastasi hyvin napakkaan sävyyn tähän, että hänellä on muutakin tekemistä kuin kirjoitella viestejä ja tiedusteli sitäkin että onko huomannut kuinka miehellä mieli heittää, ensin haukkuu minut ja seuraavassa hetkessä kehuu. Kehoitti rauhoittamaan tahtia. Viestittely vain kiihtyi tuosta. Ystäväni on kusipää joka yrittää tehdä itsestään marttyyrin. Minä yritin kusettaa/kusetin häneltä rahaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hän on silti kiitollinen minulle kaikesta siitä mitä hänen hyväkseen olen tehnyt. Ystäväni vastasi muutamalla lyhyellä viestillä ja ilmoitti lopulta, että tämän sävyinen keskustelu on sama lopettaa. Mies jatkoi viesti pommitustaan vielä aikansa.

Eilen laitoin miehelle tavoistani poiketen viestin, jossa kerroin, että koko kuviossa minua ei häiritse mikään muu enää, kuin se, että ihan todellako hän on sitä mieltä että minä olisin ollut häneltä huijaamassa rahaa. Alkoi viestipommitus taas. Olen saanut korvausta riittävästi kun on ollut auto lainassa (hän itse tarjosi autoa lainaan). Auton käyttö olisi pitänyt ottaa huomioon siinä, kun kyselin hintaa niistä tavaroista mitkä sinne jäi. Kun sanoin että olen kyllä maininnut että korvaan autonkäytöstä jotain, vastaus oli, että ei tarvitse, että se on hänen oma mokansa. Nyt yllättäen autonkäytöstä olisikin pitänyt tajuta hänelle maksaa jotain. Olen saanut siinäkin riittävästi korvausta että olen asunut ja autoillut halvasti hänen luona asuessani. Hän ei voi antaa minulle ikinä anteeksi. Kysyin että tuota raha-asiaako vastaus oli että se ja sitten muutakin, hänen luovuutensa oli kadonnut ja nyt se on taas löytynyt. Kysyin että syyttääkö hän minua siitä, jos hän ei ole saanut tehtyä asioita jotka kokee mieluisiksi. Tuli ympäripyöreää saivartelua missä ei sanottu oikein mitään, ei syytä, mutta osittain kyllä. Lisäksi olen ollut hänelle sairauksineni hirvittävä taakka, kun takiani ei ole pystynyt lähtemään mihinkään kun hän on aina ollut niin huolissaan. Menneen vuoden aikana oli hyvin usein niitä viikonloppuja, kun hän lähti liikenteeseen ja laitteli minulle kuvia siitä kun on ryyppäämässä, ei silloin tuntunut suuresti huolettavan se miten minä pärjään. Lisäksi mies epäili, että väsymykseni ja huonovointini oli näyteltyä. Hyvin kykenen näyttelemään kun pystyin tuota teatteria vetämään liki vuoden. Jätin viestittelyn eilen kun olin kertonut hänelle olevani pahoillani kaikesta minkä hän kokee minun väärin tehneen ja että toivon hänelle pelkkää hyvää. Viimeinen lause oli, ettei pidä minua valehtelijana, mutta ei tunne minua. Tänä aamuna viestirumba alkoi sillä että turhaan olen häntä narsistiksi kehunut. Kerroin, etten ole tuollaista sanonut, että ei kuulu tapoihin. Hän ei ymmärrä miten pystyn unohtamaan sanomiseni. Eilenkin olen valehdellut. Laitoin vastauksen missä ilmoitin, että voidaan sopia sitten että asia on niin ja että hän ei saa minua enää vihaiseksi provosoitua. Siihen tuli pitkät pohdinnat siitä miten olisi hyvä jos osaisin jonkinlaisia käytöstapoja ja minun virheistä ylipäätänsä, miten minä vain pelkästään syytän, että hän on tehnyt asioita väärin. Tuon lisäksi olen hänelle huutanut hirveästi hänen kertomansa mukaan. Tosiasiassa en, viimeisimmät keskustelut on käyty kirjoittamalla ja olen säilyttänyt hyvin rauhallisen linjan.

En ole oikeastaan edes järkyttynyt tästä. Yllättynyt ja hämmentynyt että tuo ihminen onnistui tuonkin aikaa esittämään jotain muuta kuin mitä ihan oikeasti on. Ja kiitollinen siitä, että pääsin tuosta helvetistä pois ennen kuin ehdin tuon ihmishirviön kanssa naimisiin.

[Rokon]

Eilen ex laittoi viestiä, miten hän antaa minulle anteeksi. Tiedustelin, että mistäs moinen mielenmuutos. Hän ei kuulemma jaksa olla vihainen, minulla on ollut syyni toimia kuten olen toiminut. Vastasin hänelle, etten edelleenkään ole kusettanut keneltäkään mitään ikinä, että ei kuulu tapoihin. Vastaus oli samaa diipadaapaa siitä miten hän antaa anteeksi. Laitoin vielä vastauksen, missä kerroin, että olen sinut itseni kanssa, tiedän etten ole häntä kohtaan tehnyt väärin ja että minulle on ihan sama millaisena hän minua pitää tai mitä minusta kertoo pitkin kyliä. Että olisi tyytyväinen kun siivosin/remontoin hänen asuntonsa ja jätin vielä monen sadan edestä huonekaluja ja käyttötavaraa. Pyysin jättämään minut rauhaan. Sain vastauksen, missä mies kertoi ettei nauti siitä, että joutuu minulta kyselemään missä mikin tavara on. Että olisin mieluummin pistänyt vaikka auton lasit paskaksi lähtiessäni. Olisi kuulemma helpompaa kuin se, että joutuu jäljiltäni tavaroita etsimään. Ihmetteli vielä miten ei tajua minun kostonhimoa, mutta antaa minulle senkin anteeksi. Tuon jälkeen en vastannut enää mitään, pistin naamakirjassa eston, ettei ainakaan sitä kautta minulle voi laittaa enää yhtään mitään. Mietin, että missä olen ollut kostonhimoinen? Jätin irtaimistostani ison osan hänelle saamatta korvausta ja olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan järkevästi. En provosoitunut, vaikka yritystä on toiselta puolelta ollut kyllä. Ja nyt minä olen kostonhimoinen. Tunne vaihtelee ärsyyntymisestä huvittuneisuuteen. Ei noin kieroutunutta ajatusmaailmaa voi olla. Ja silti mietin, että jos minä sittenkin olen tässä se joka on toiminut väärin. Jos minä olenkin niin sairas etten omaa käytöstäni tajua..

[Syksy02]

Huhhuh on ollut sinulla kestämistä. Onnittelen, että pääsit pois ja irti. Nyt kaikki rajat vaan kiinni ja lopetat kaikenlaisen yhteydenpidon.

Narsku on siitä jännä, että kaikki kääntyy ihan oudoksi ja musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Ja hehän tietävät, miten asia on ja muut ovat väärässä, ei ole kahta mielipidettä, vaan oikea tieto ja väärä tieto. Ja narskulla on kaikissa tilanteissa se oikea tieto.

Oma sisareni on tässä mestari, ensin sanoo yhtä ja sitten se tarkoittaakin toista ja kun hänelle vastaa kysymykseen, hän leikkii idioottia ja kun saman asian selittänyt jo pari kertaa ja tulee vielä tivaus, siihen sitten vastaa hyvin lyhyesti ja sen jälkeen hän ilmoittaa, että "ei ole asiallista vastata kysymykseen xyz", kun on jo selittänyt siis kahteen-kolmeen kertaan sen abcdefghijklmnoparstyvxyzåäö1234567890!"#€%&/()=?`ja tätäkin vielä tarkemman selityksen. Mutta tietenkään narskun valituksessa ei ole koskaan vastattukaan muuta kuin xyz. Eli siis ummet ja lammet selitin hvyin tarkasti ja lopulta hermostuin ja vastasin, että 24/7 on järjestetty asia ja sitten saadaan siitä jutunjuuri, että en vastaa asiallisesti. Unohdetaan vaan ne lukuisat selvitykset ennen sitä.

Onnea uudelle elämälle!

[Rokon]

Kiitos Syksy02.

Yhteyttä en tuohon suuntaan ole enää pitänyt mitenkään. Ex laitteli vielä muutama päivä sitten tekstiviestiä missä selvitti laveasti omaa uupumustaan ja sitä miten on järjestellyt itselleen lomaa, ei syyttänyt tällä kertaa mistään. Mutta viestin sisältö oli juurikin sitä minäminäminäminäminäeikäkukaanmuu. Ärsyyntyminen tuohon ihmiseen on nostanut viime päivien aikana päätään, mutta pyrin nousemaan siitä tunteesta pois. Se ei johda mihinkään, ja olen ajatellut niinkin, ettei tuo ihminen parempaa vain osaa, eikä itse tajua miten väärin tekee toisille. Mielenkiinnolla odotan vieläkö yhteydenottoja tuosta päästä tulee ja jos, niin mistä aiheesta