narsismia? turvattomat kiintymyssuhteet? on-off

[epävakaa]

Piip, piip, piip, piip. Tekstaria pukkaa 20 putkeen, viikonlopun aikana puolin ja toisin jopa 400. Haukku/riitelyviestit olen jo siirtänyt roskapostiin, nykyään rakkaudenlurittelutkin. Feikkiähän ne on.

Tavattiin 2 vuotta sitten deittipalstan kautta. Ensivaikutelma hänestä oli hieman surullinen, jäyhä, hyvännäköinen, seksikäs mies. Hän hieman heräsi eloon treffien aikana ja flirttailin hänelle. Pyysi uudelleen ulos pubiin, ensisuudelma oli kipinöivä, osoitti paljon lämpöä ja että tuntee minuun vetoa. Kuulemma myös ihastui noilla treffeillä minuun. Edettiin pidemmälle, hän sanoi ettei ole valmis olemaan vielä kenenkään mies, koska hänen rakkaussuhteensa on juuri särkynyt (nainen oli jättänyt). Minä mietin yhtä toista ihastustani, pitäisikö edetä hänen kanssaan. Soitteli joka ilta monen tunnin puheluita ja meilasi paljon. Mutta ei edes pystynyt harrastamaan kanssani seksiä yrityksistä huolimatta, koska oli edelleen niin rakastunut entiseensä. Yksi pe oli sovittu että nähdään, ilmoitti pubista että tämä on tässä. Itkin katkerasti, sydän särkyi koska olin jo ehtinyt ihastumaan. Oli palannut exänsä kanssa yhteen vaikka ei ollut varmaa onnistuisiko heidän juttunsa enää. Soitti perään että ajattelee mua paljon, mutta näin oli tehtävä hänen lastensakin takia.. koska lapset tykkäsivät ex naisesta.

No ero siitä tuli pian ja otti yhteyttä. Oli aivan romuna kun rakasti niin hirveästi exäänsä. Sainkin kuunnella tarinoita hyvästä ja pahasta heidän suhteessaan, kuinka rakasti, millainen hän olikaan ja mua verrattiin häneen ja välillä hän halusi suhdetta mun kanssa, välillä ei. Viestit oli niin intensiiviä, että jos kävin välillä kaupassa enkä tekstannut, hän oli jo ehtinyt toteamaan ettei tästä tuu mitään hyvästi. Syytti etten pysty antaa hänen tilaa toipua. No en pystynytkään koska olen takertuva kun ihastun. Nähtiin harvakseltaan, perui näkemisiä rahaongelmien yms takia. Olin mustasukkainen ja pelkäsin onko hänellä muitakin naisia. Kertoili paljon mitä naisessa pitää olla varsinkin seksuaalisesti ja millainen luonne pitää olla. Arvosteli jokaista mielipidettäni. Ekan kerran riideltiin kun sanoi ettei tiedä onko minussa tarpeeksi munaa ja naista hänelle. Loukkaannuin ja vetäydyin. Hän paasasi 4 tuntia yöllä mulle asiasta, hänen naisen pitää olla semmonen ja tämmönen. Lähes vapisin raivosta.

Hirveätä on-off suhailua jatkui sen jälkeen, sanoi rakastavansa. Sitten bongasin hänet parin kuukauden päästä sattumalta samalta deittipalstalta missä oltiin tavattu! Kysyin asiasta niin ”ei ees muistanut että se ilmoitus oli siellä”. Ostin katseluaikaa ja näin, että oli kuukauden sisällä kirjautunut palstalle 700 kertaa ja lähetellyt viestejä muille naisille ja oli silläkin hetkellä online vaikka olin jo tekstannut tunteja sitten ja odotin vastausta. Siellä kyllä kerkesi istumaan. Sitten tunnusti heti kun jäi kiinni ja oli mielin kielin, poisti ilmoituksenkin, mutta kun tarkastin niin olikin seuraavana päivänä taas aktivoinut sen ja oli jälleen online selkäni takana! Meilasin mustasukkaisena yhdelle naiselle, kelle oli kirjoitellut ja kysyin että mitäs mies oli jutellut, oli kehunut kauniiksi ja että kunpa nainen asuisi lähempänä ja ihan tosimielellä seuraa hänestä etsinyt. No sain tietysti hirveet raivarit jolloin hän päättikin lopettaa suhteemme siihen. Pari päivää aiemmin oli ollut puhe että tapaisi mun äidin ja oli puhunut kihloihin menosta, vaikkakin sanoi kesken rakastelun, että en tuu koskaan olemaan kuin hänen exä, vetäytyi pois ja lähti kotiinsa ja oa osittain syytti mua hänen kiihottumisongelmistaa, kuinka mun hellä tyyli koskettaa ja puhua ym ei kiihota, hän tarttis sitä ja tätä ja tota, kunnon paneskelua. Viestitolkulla, kk tolkulla.

En pystynyt silti irroittaa hänestä, olin liian ihastunut, vaikka mietinkin että mikä ihmeen hullu hän onkaan. Meilailimme edelleen päivittäin kk ajan. Hänen takki oli jäänyt mun luo eikä suostunut tulla hakemaan, sanoin että nyt tää lentää roskiin tai nähdään ja annan tän. Pitkin hampain näki ja kaikki tunteet palasi heti häntä kohtaan. Käytiin pubissa, suuteli ja alkoi ehdotella että mennäänkö vessaan panee. No enpä lähtenyt ja sanoi sitten että kyllä mä jonkun hyvän miehen vielä löydän ja lähti kotiin. En pystynyt vieläkään irroittaa ja jatkoimme meilailua. Alkoikin yhtäkkiä päästä exästään yli ja harkita minua elämänkumppaniksi. Yritin tapailla nollaluottamuksella. Arvosteli jälleen tekojani ja mielipiteitäni ja kun suutuin/olin eri mieltä niin häippäsi moneksi viikoksi elämästäni ja lähetteli haukkuviestejä ja etten ole hänelle Se Oikea. Lupasi nähdä juhannuksena ja mun synttärinä. Perui juuri ennen (tunti/pari) ilman ihmeempää syytä, rahaongelmat ym selityksiä.

Sain syksyllä syöpädiagnoosin syövän esiasteesta, säikähdin pahan kerran ja pelkäsin kuolevani ja mitä nyt seuraisi. Hän vähätteli asiaa, halasi pienen hetken kun viimein vaivautui näkemään ja sitten alkoi dissaamaan kuinka vauhkoan ja olen niin kamalan pessimisti että hän ei jaksa kuunnella mun marinoita. Yritin kovasti olla positiivisempi. Nähtiin samaa kerran kuussa-tahtia eli olin jatkuvasti yksinäinen ja itkin hänen peräänsä. Monesti viestitin kuinka ikävä on ja oon yksinäinen, hän vastasi mm. pitäähän aikuisen naisen pärjätä itsekseen. Soita äidilles. Hommaa ystäviä. Älä marise. Jos kerran on yksinäinen niin sille pitää itse tehdä jotain. Kaipasin nimenomaan kumppania, häntä, läheisyyttä, seksiä! Lupasi tulla syöpäleikkaukseeni mukaan, mutta perui kun olin taas jotenkin loukannut häntä juuri ennen (kun hän kritisoi ensin taas mun luonnetta ja mielipiteitä). Ei nähty ees kun toivoin leikkauksesta. Sit kun vihdoin nähtiin pubissa ja koitin kertoa huolestuneena että vieläkin tulee verta, niin sanoi että hän ei todellakaan haluu tietää mitä sun alapäästä tulee (kohdunkaulan syöpä oli), eihän hänkään kerro minkälaisia kakkapökäleitä häneltä tulee! Loukkaannuin ja olin hiljaa pubissa, josta toki alkoi ilkkumaan ja ivaamaan. Sit kun hieman toivuin tästä ja purin kynttä, niin repäisi sormen ihmisten nähden mun suusta ja sanoi että älä pure kynttä! Hieno/kaunis nainen ei pure kynttä julkisella paikalla! Kaupassa ja ihmisten ilmoilla puhuin kuulemma liian kovaa jne. Ja lihastakaan ei oikeen oo, oon laiha läski. Mut muuten superseksikäs jne. Ja loukkaantui jos en hypännyt ilmaan hänen kehuistaan, kyllähän nyt pitää olla itseluottamus kunnossa ja sanoo että niin oonki kaunis!

Pahimpia erossa oloja ja txt riitoja putkeen oli 7 viikkoa. Sinä aikana hakeuduin terapeutille jatkuvan ahdistuksen takia, jota tunsin tässä ”suhteessa”. Sain diagnoosin itselleni: epävakaa persoonallisuushäiriö ja läheisriippuvainen. Kuinka monet viikonloput vietin yksin, toivoen että saisin vaan rakastaa ja että muuttuisin sellaiseksi, että hänkin voisi rakastaa minua. Välillä oli lämpimiäkin hetkiä.. mutta usein ilkkumista ”heh sulla on vaaleenpunaset sukat tms”. Joulua ei sentään perunut ja uusivuosikin meni yhdessä. Mutta mikään ei muuttunut. Ostin ja remontoin asunnon, hän oli taas 3 viikkoa poissa ties ja millä verukkeella. Lopulta ajauduin pettämään, koska kaipasin niin paljon kosketusta ja välittämistä ja arvostusta. Olin sitä ennen kysynyt miljoonannen viime hetken perumisen jälkeen (yleensä 5 min. ennen kuin pääsin töistä ja töiden jälkeen piti nähdä jolloin olin jo meikannut ja oottanut näkemistä kovasti ja mairittelevasti tai pahoittelevasti sanoi että nyt on liian väsynyt tms.. monesti keksikin näitä syitä) että ollaanko me ees parisuhteessa kun ei koskaan nähdä, hän vastasi: mee muihin miehiin vaan. Kerroin pettämisestä ja totta kai hän sai hirveet raivarit ja syytökset ja ettei hän pääse ikinä tän yli eikä voi enää ikinä luottaa. Haukkui mut pataluhaksi monta viikkoa ja kännipäissään tönäisikin. Mut sit heltyi ja jopa autteli remontissa (koska se ois kyläpaikka hänen lapsilleen) ja kuten oli ollu mulla toiveena, muutettiin hetkeksi yhteen. Riitoja oli joka päivä eikä ne loppuneet taas millään, yötolkulla paasausta ja huutamista.. ”enkö ees ovea jaksa avata”, ”oot kuin lammas”, ”en jaksa sun paijauksia ja lässytyksiä”, ”älä jauha”, ”sä oot yliherkkä”, ”eihän sulle voi sanoa mitään kun aina loukkaannut ja pidät mua pahana”, ”oo hiljaa”, ”älä tuijota”, ”oot laiska”, "sä et osaa säädellä tunteitas",”hommaa ittelles seinävaatemies ni voitte vaa hempeesti rakastella koko ajan, haluun panna kunnolla”, ”kylhän sä tiedät seksistä kun oot xx määrää miestä elämässäs paneskellu”(tämä tuntuu vaivaavan koska luku on korkeampi kuin hänen omansa),”etkö ees postiin kykene yksin mennä, pitääkö tulla pitää kädestä sinneki”.. Monesti syyllistin itseäni viikkotolkulla siitä kuinka laiska ym. oonkaan ja en oo riittävä, mun pitää muuttuu, kuinka tarvitseva oonkaan, oon liian intensiivinen, vaadin huomioo jne. Eli aloin uskoa noita kommentteja että tosiaan, enhän mä mitenkään kelpaa tällaisena. En sitten osannut enää olla mitenkäänpäin oma itseni ja varoin tuntemasta mitään ettei tulis riitaa eli yritin niellä kaikki ilkeät kommentit.

No, hän lähti jälleen kerran kesken viikonlopun juhannusperjantaina 2016 ja samalla alkoi mun kesäloma ja arvasin että halus päästä pois koska ajatus mun kanssa olosta 3 viikkoa 24/h alkoi ahdistaa. Päätin että nyt itken tän tyypin lopullisesti ja päätän tän paskan, roudasin omalla kustannuksella sen kamat mun luota hänelle, koska ei pyynnöistä huolimatta niitä hakenut. Silloin vähän säikähti kai. Oltiin erossa 5 viikkoa kunnes jotain leperteli että haluu vielä yrittää. Ja toki taas annoin mahdollisuuden. Mikään ei muuttunut. Viimeisin solvaus oli eilen yöllä. Tekstailtiin kun mielestäni nukkuvan ihmisen paneskelu on rikos ja hän kerran herätti mut työntymällä mun sisään enkä tykännyt siitä ja oli luullut että oon hereillä. Syytti että pidän häntä hyväkskäyttäjänä rikollisena. Että hän on kyllästynyt mimmosen roiston kuvan hänestä teen ja syyllistän ja joku muu nainen kyllä rakastais ja arvoistais ja on niin tehnykin. Muistutin hänen alussa lähettämästään runkkausvideosta ja kuinka kehuskeli miten mimmiseuraa löytyy millon missäkin ja pillastui ja sanoi että ”mee sä jakaa persettäs”. Ja monesti on laittanut että tämmöisestä naisesta ei ainakaan vaimoa halua ja hullu ois jos loppuelämäänsä mun kanssa viettäis.

Olen lukenu miljoonia itsehoito-oppaita ja parisuhteenhoito-oppaita ja narsistikirjoja.. onko kellään mitään samanlaista ollut? Miltä tämä kuullostaa? Psykiatri kyllä sanoi henkiseksi väkivallaksi mutta mies syyttää siitä MINUA. Kerran riidan aikana nosti nyrkin mun kasvojen eteen vihaisena, ei lyönyt kyllä. Monesti vihaisena paasaa monta tuntia ja nälvii ja haukkuu eikä lopeta vaikka mulla ois töihin meno parin tunnin päästä.

[elämänihukassa]

Hei!
kuulostaa tutulta... minäkin tapasin miehen 2 vuotta sitten netissä. terapiassa sanottiin että käyttää henkistä väkivaltaa. ja kyllä, syyttää aina minua. syy ei ole koskaan itsessään tai hänen tekonsa olivat oikeutettuja minun käytökseni takia.
viestejä tulee kymmeniä... eroa ja palaamista.
minä olen se uskoton muka, (en ole koskaan ollut) vaikka hän itse metsästää naisia netistä, ehkä muualtakin?!
kehuskelee kuinka saa naisen vaikka kaupan kassalta.
olen myös lukenut kaikkea ja ajatellut pääni puhki.
jaksamisia sinulle, toivottavasti saisit elämäsi kuntoon.

[ainahukassa]

Mulla ihan samankaltainen tilanne..suhde on/off vähän väliä,riitoja,kauheaa epävarmuutta..aina sanoo kuinka hän
rakastaa ja vaan mua, ei halua ikinä erota..osaa olla todella ihana..kuitenkin katoilee vähän väliä..ei suostu keskustelemaan. Kaikki menee hänen ehdoillaan.Mua pidetään "löysässä hirressä"..nytkin on puhelin pois päältä..jos jätän hänet,tulee hetken päästä takaisin..menee hermot!

[epävakaa]

Voih, kiitos viesteistä!

Luen juuri Sue Johnsonin: keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen. Todella hyvä kirja. Kaksi viikkoa sain syyllistys- ja haukkutekstareita kunnes vissiin alkoi tehdä hänen mieli seksiä ja nyt tuleekin semmoisia viestejä. Oon todella ahdistunut. Kun rakkaudessa on muutenkin haavoittuvainen ja sitten joku kohtelee kuin koiraa. Jopa nimitellyt mua että oon kuin koiranpentu. Eikä kuulemma arvosta mua yhtään koska olen temperamenttinen ja herkkä ja sanon pahasti kun kiukustun joskus tai toisaalta pidän itseäni kamalana. Kun hän ei enää halua keskustella asioista, minun pitää lopettaa samantien ja olla sitten että "ihanaa että nähdään ja jatketaan taas". En halua tällä hetkellä edes että koskee minuun. Tuntuu likaiselta. Yritän nyt niin, että saisin hänet lukemaan tuon kirjan ja tekemään noita harjoituksia tunneyhteyden muodostamisesta ja riitojen lopettamisesta ja minäkielellä puhumisesta. Veikkaan vaan, että hänen panostus tähän suhteeseen on tasan nolla.. kaikki syyhän on toki minussa, kun olen niin "haavoittuva etten kestä mitään puhetta tai kritiikkiä". Ei tätä määrää jaksa erkkikään, kun jos vietämme vaikka mukavaa koti-iltaa niin "nyt ollaan liikaa kuin kavereita, kaipaan jotain muuta". Tai jos sekstataan niin saattaa yhtäkkiä pamauttaa että "meidän väliltä puuttuu jotain". Seksin jälkeen en edes halia saa moneen tuntiin. Ihan kuin oisin joku lihan pala Voitteko kertoa vähän lisää, millaista teillä on? Ootteko pitkiä aikoja erossa ja yhdessä, pyyteleekö anteeksi? Kauanko "hyvää tuulta" kestää? Joskus kun palaa mun luokse niin arvostelu tai tylyily alkaa jo samana iltana Mikä saa antamaan huonon kohtelun ja hylkäämisen anteeksi? Nyt kun luin tuon oman kirjoitukseni niin aika selväähän tuo on mimmoinen on. Sitten taas hän osaa kaiken kääntää minun viaksi ja mulle olon, että enhän mä kellekään kelpaakaan kun oon näin huonoluonteinen Ja kuinka HÄN on ahdistunut näistä.. musta viis siis.

[ainahukassa]

tässä mun tarinaa...



Pää meinaa hajota...


Tapasin tässä netissä erään ihan hyvännäköisen miehen..Tapasimme ja aloimme seurustella..hän heti alkuun jo osoitti kiinnostuksen
ja ihastumisen merkkejä.Pian oltiinkin jo "rakastuttu" tai siis niin luulin..nähtiin melko tiivisti ja soiteltiin/tekstailtiin.Häneltä tuli usein rakkauden tunnustuksia ja olin kuulemma hänelle se oikea. Näimme aika usen mun luona ja välillä myös hänen. Hän alkoi käyttää alkoa tosi reippaasti(olis pitänyt tajuta)..vähitellen siitä tuli lähes päivittäistä. Annoin sen kuitenkin anteeksi, koska häntä oli kohdeltu ilmeisesti aika kaltoin elämässä..
Hän alkoi kuitenkin juomaan usein niin paljon,että mun piti maksaa näitä hänen juomisiaan..no tästä tietenkin suutuin ja meille alkoi tulla
riitoja kokoajan..tuli nimittäin vähän hyväksikäytetty olo tästä..suhde alkoi olla on/off jatkuvasti. Hän kokoajan sanoi kuinka rakastaa,
puhui tosi aidon tuntuisesti ja kauniisti..olemme yhteentarkoitettuja,kuinka olemmekaan tavanneet jne...

siksi jatkoin tätä juttua vaikka hän olikin alkoholisti,sekä kännipäissään tosi vaikea luonne..meidän suhde alkoi olla sitä että välillä meni tosi hyvin ja välillä riideltiin tosi rajusti. Kuitenkin olin jo rakastunut enkä pystynyt eroamaan. Yllättäen hän erään riidan aikana ilmoitti,että on pettänyt mua..
romahdin.. koska hän nimenomaan oli sanonut ettei halua ketään muuta! eikä voisi ikinä pettää (hölmö uskoin!)..
riitelimme asiasta..hän oli ihan "rikki"ja itki siinä..hän ei kuulemma rakasta ketään muuta kuin mua.Noh annoin anteeksi..

Sitten hän soittaa kännipäissään mulle..kulta,missä oot?? (taustalta kuuluu naisen ääntä)..tavattiin..tuli todella outo olo..
kyselin tästä asiasta...olen kuulemma ihan hullu,mustasukkainen..miksi alat riidellä ihan turhista asioista!?olenhan sanonut että rakastan vaan sua..
ok,ajattelin että ehkä siinä ei mitään..suhde jatkui kokoajan on/off..kun meille tuli riitaa, hän saattoi vaan häipyä!!täysin kylmästi..
ei mitään keskustelua asiasta, hänen kanssaan ei voinut keskustella! jos yritin hän aloitti joko ihan sairaalloisen useita tunteja kestävän mykkäkoulun
tai hävisi ovesta ulos...koskaan ei saanut asiaan selvyyttä..sitten katoamisensa jälkeen tulee todella nöyränä ja katuvana takaisin...
rakastan sua kulta ikuisesti, en halua ketään muuta..aivan pokkana..

asiat meni siihen että alkoi saada ihan kauheita raivareita aika pienistä asioista..esim.kun epäilin häntä pettämisestä näiden useiden katoamistemppujen jälkeen?...aloi käydä muhun fyysisesti käsiksi..ensin lensi vaan tavarat.. mutta kävihän se sitten lopulta käsiksi..=(
Olin aika shokissa..tämän jälkeen taas vaan kylmästi häipyi..olin ihan rikki..hänestä ei kuulunut mitään..ajattelin että suhteemme on nyt ohi,,
vaan ei taas hän tulee takaisin nöyristellen,pyydellen anteeksi,,tämä ei toistu enää ikinä...annoin anteeksi.On/off jatkui taas..
välillä meni todella hyvin..sitten kauhea riita ja taas katoaminen..
Hän on puhunut kuinka haluaa naimisiin mun kanssa ja lapsen, että olisi ihanaa jos tulisin raskaaksi..
siiis mitäää??? kuitenkin aina jättäen mut jonkun ajan päästä yksin odottamaan häntä..todella
ahdistavaa,ikävää...viimeksikin tätä samaa lurittelua, sitten katoaminen joillain tekosyillä.
Nyt on puhelin pois päältä, en saa häneen mitenkään yhteyttä, en tiedä missä hän on..

Nyt olemme olleet pitkään tässä "suhteessa" joka jatkuu tätä samaa rataa..ollaan yhdessä,katoaminen ja taas paluu yhteen..
välillä en kuule hänestä päiviin,viikkoihin tai jopa kuukausiin..ja aina kuitenkin haluaa olla yhdessä. Olen yrittänyt,luoja olen yrittänyt kysellä että mikä tässä nyt oikein mättää?? onko hänen tunteensa laimentuneet? haluaako hän erota?....mitä? ei, koskaan ei halua erota..
eikö hän enää rakasta? kuulemma rakastaa enemmän kuin mitään! ei halua erota...mitä ihmettä??

On tullut fiilis, että hän pelaa mulla jotain peliä?? mitä hän musta oikein haluaa? olenko hyväksikäytetty ja höynäytetty? epäilen hänellä olevan toinen/toisia?..mitään ei koskaan kuitenkaan myönnä..


ei hyvää päivää...

[elämänihukassa]

Kamalaa luettavaa.. kaikkien tarinat. Myös omani. En ymmärrä miten tällaiseen tilanteeseen ihmiset edes joutuu tai miksi suostuu katsomaan tuollaista käytöstä.
Minä annoin neljännen kerran mahdollisuuden ja yritin vielä. Kuukausi sitten. Ja nyt olen päättänyt etten aio katsoa tätä paskaa enää.
Turhaa tuollaisille ihmisille tuputtaa kirjoja tai puhua parisuhteesta. Ei noin sairaiden ihmisten kanssa saa normaalia parisuhdetta.
nyt kun olen kaikkeni antanut ja huomannut että sekään ei auta ja jutellut terapeutin ja läheisteni kanssa olen päättänyt jatkaa elämääni ilman häntä.
Vaikeaa tulee mutta uskon että lopulta tuntuu paremmalta. Harmittaa että kaksi vuotta tuhlasin elämästäni. Onneksi en enempää.
pelottaa aivan helvetisti että lankean taas samaan koska olen tehnyt sen aiemminkin.
siksi olen hommannut itselleni mahdollisimman paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä.
toisaalta olo on jo nyt paljon vapaampi ja kevyempi.
älkää turhaan tuhlatko energiaanne ihmisiin aina uudestaan ja uudestaan ! Jos on jo erottu ja palattu niin ei se enää siitä parane !
Voimia teille ja kunpa saataisiin kaikki elämämme kuntoon ja elettyä ilman pahoja ihmisiä !

[epävakaa]

No nuorempana tuli oltua parin takertuvan ja mustasukkaisen alkoholistin kanssa. Toinen suhde päättyi kun kundi yritti kuristaa mut ja kun toisen jätin niin uhkaili tappaa mut vuosia ja stalkkas pusikoissa ja lähetteli satoja viestejä päivässä, samaa toi eka teki hetken. Että nykyään en siedä minkäänlaista alkoholin käyttöä juurikaan enää. Tämä nykyinen tekee kaikki selvinpäin, vetoaa että MINÄ olen loukannut HÄNTÄ, hän on niin herkkä eikä lepy millään mukamas eikä ole ollenkaan takertuvaa sorttia, päin vastoin. Terapeuttini arvio oli että hän on jotenkin koukussa tohon satuttamiseen, anteekspyytelyyn ja yhteenpalaamiseen (varmaan joku 400. kerta jo) ja samoin minä.. kun ahdistus laukeaa ja haluaakin vielä rakastaa.. se tunne on vissiin niin koukuttava. Fyysinen vetovoima myös koukuttaa. Terapeutti ei juuri ole diagnosoinut häntä.. kontrolloinnista sanoi kyllä. Yksi kavereistani analysoi sen verran että hän kontrolloi ja dissaa, koska pelkää etten ole hänelle riittävä ja hän jää yksin. Ja suurin osa diagnosoi että voi jessus mikä k...pää.. Äitinikin vihaa häntä. Peruu jatkuvasti näkemiset lastensakin kanssa ja peliongelmaa ja muita riippuvuuksia löytyy.

Tuo jatkuva pettäminen ei oo ok, täysi renttu. Anna itselles enemmän arvoa kuin olla ties monesko panokumppani ja samat liirumlaarut saa ne muutkin naiset Minä petin, koska en saanut mitään seuraa enkä turvaa enkä kiintymystä.. en jaksanut enää. Mä en tiedä mitä meidän esim 7 viikon erossa olojen aikana mies puuhailee.. voitte vaan kuvitella että en luota yhtään. Olen sentään jotakuinkin päässyt tilanteeseen, jossa erolla ei ole väliä. Jos en tästä miehestä saa tarpeisiini vastaavaa ja empaattista kumppania niin varmasti jossain vaiheessa semmoinen tielle osuu. Kuten varmasti meille muillekin näihin suhteisiin erehtyneille Oisko se sit läheisriippuvuutta.. eikä tunnista kaltoinkohtelua. Itsellä ainakin isäsuhteesta tuttua. Ja vaikka kuinka mietin "ei mua saa näin kohdella" niin vika käännetään minuun.. minähän tässä käytän henkistä väkivaltaa ja olen yliherkkä jne.. *huoh*

[ainahukassa]

Toi on kyllä niin totta, että ei ne asiat siitä parane..jos on jo ties monettako kertaa erottu ja palattu takaisin niin aika heikko ennustehan sillä jutulla on kun järjellä ajattelee..mäkin olen ollut vaan niin heikko ja tunteiden vietävissä, että kun se sitten niiltä reissuiltaan palaa, olen aivan
haltioissani jälleen..(todella tyhmää)..se on sitä tunteilla koukuttamista, varmaan tällaiset tyypit tuntee jotain älytöntä kontrollin ja vallan tunnetta kenties kun on onnistunut saamaan toisen nalkkiin?..ja tyhmänä sokeana siinä kuuntelee näitä liirum laarum puheita. Ne on vaan feikkiä..
sitten kun ollaan onnistuneesti taas "parisuhteessa" tulee se katoaminen..ihan sairasta touhua..eihän kukaan normaali järkinen voi tollaisessa
suhteessa elää. Hulluksihan tässä jo itsekin tulee. Ei tollainen tee terveellistä, itsekin olen sairastellut normaalia enemmän..ahdistava painostava
olo kun ei koskaan tiedä missä mennään..tunnen olevani joku räsynukke jota pompotellaan miten sattuu, nähdään silloin kun se haluaa.
Sillä on ollut muhun joku ylivalta,saa tehdä mitä haluaa..mulla ei saa olla mitään tarpeita,eikä ajatuksia. Joskus on tullut jopa tunne ikäänkuin
häivähtää sen kasvoilla sellanen nauravainen,ilkkuva ilme ikäänkuin se nauttis siitä, että olen sen pompoteltavissa..on sanonutkin joskus todella törkeästi että itsepähän sä haluat olla mun kanssa..huh joo niin varmaan joo. Ei tää voi enää jatkua..

kun oon lukenut omia kirjoituksia, niin ihan huuhaatahan koko suhde täynnä..miksi tollaisen kanssa olla? kun voisi valita sen luotettavan ja arvostavan kumppanin jonka kanssa ollaan oikeassa suhteessa eikä se ole mitään esitystä,feikkiä..kyllä kannattaa nyt totta tosiaan tollaisen
kohdalla miettiä ja pysähtyä..onko tässä mitään järkeä?? eipä taida olla. Pitäisi nyt alkaa ajatella kerrankin itseään..mitä MINÄ haluan
elämältä? millaisen kumppanin MINÄ haluan.. ei enää kituuttamista ja stressiä,valvottuja öitä,kaipausta,odotusta...kerrankin sais
olla vapaa ja rauhallisin mielin:) kyllä se tästä vielä.On tehtävä se päätös ja pysyttävä siinä. Ei tuu olemaan helppoa ei,mutta pakko yrittää! Ei saa langeta enää..(nyt tsemppaus päälle!)..ei kannata kuunnella niiden juttuja, toisesta korvasta sisään toisesta ulos..hiljaa itsekseen miettii vaan
miten paljon paremminkin vois olla..yhteydet on pistettävä poikki. Narsistin kanssa ei voi keskustella, ilman manipulointia..pitää muistaa..


Muutaman kuukauden päästä tilanne voi olla jo hyvinkin eri, ja elämä hymyilee taas..

[epävakaa]

Niin. Kaksi vuotta yksinäisiä öitä ja itkua, ahdistusta, riitelyä.. Töistäkään välillä tullut mitään, epätoivoisena tekstaillut päivät pitkät hänen kanssaan ettei jättäisi, että muutun kyllä paremmaksi ihmiseksi jne. Ivaa on munkin miehen tapauksessa. Näkee silmistä. Ehkä hän peruu nytkin, kun lupasi että jutellaan näistä ja parannellaan vanhoja haavoja. Kauankohan tällä kertaa jaksaa olla, tunnin, päivän? Ja jälleen nään hänen vihaisen ilmeensä kun kerää tavaransa ja lähtee halaamatta. Mutta jokin voima mussakin on jo. Satuttaminen ei oo rakkautta. Yksin itkeminen ei oo rakkautta. Mulla on halu näyttää: mä kykenen rakastamaan ja saamaan rakkautta vielä. Olkoot viimeinen kosto kaikesta, edes oman pään sisällä.

[ainahukassa]

Se tässä tuntuu juuri niin väärältä ja pahalta..pitää toista ikäänkuin varalla,vuodesta toiseen..Yksinään ahdistuneena miettiä,itkeskellä,odottaa..miettiä mitä tekisi paremmin?miten olisi toiselle mieliksi? On niin typerä ja huijattu olo.. Sen vielä ymmärtäisin kun olis vaan pamauttanut sitten ihan kunnolla ja rehellisesti että ei kiinnosta..et ole mulle se oikea..mutta ei tätä valehtelua ja roikottamista..se verottaa voimia jos mikä..nyt olen saanut kuitenkin tarpeekseni, on opeteltava pitämään tiukasti omista rajoista kiinni. On osattava sanoa ei, en halua tätä enää koskaan.