narsismia? turvattomat kiintymyssuhteet? on-off

[epävakaa]

Niin. Mä oisin kuulemma se oikee ja täydellinen hänelle, kunhan vain sitä tätä ja tota muuttaisin. Juuri perui tämän päivän näkemisen, uniongelmia. Lääkäri määräsi ahdistuslääkettä eikä nukahtamislääkettä.

Kun ei tässä ihastu muihinkaan, kun tuntee olevansa sitoutunut häneen. Ei voi jatkaa deittailua, mutta ei myöskään "parisuhdetta" hänen kanssa eli on vaan jatkuvasti yksin ilman ees kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen tai toivoakaan uudesta suhteesta. Mäkin oon jo kohta 40v. Yksin taidan jäädä loppuiäksi. Normimies jättäis rauhaan yhden jättämisen jälkeen, kerran on jo sitä mieltä että ei sovita yhteen. Mikä sitten heitä vetää takaisin, kiusaamisen tarve? Tyydytys, että hänessä roikutaan, ruikutetaan perään? Toisella aina sydän särkyy Hänen vuoksi? Kukapa tietää. Tervettä joo.

[ainahukassa]

Kyllä tässä pyörityksessä pää sekoaa..


Kyllähän se vähän siltä tuntuu et ihan kiusallaan tota tekee..i(kuitenkin jo keski-ikää lähestyvä)itse en pysyisi tollaseen valehteluun ilmekään värähtämättä. Osaa olla niin aidon oloinen,(sillä on tosin todella hyvät verbaaliset lahjat)lämmin ja välittävä. Järkyttävän ristiriitainen ja epälooginen ihminen..monesti kyllä tosin jo alkuajoista
lähtien huomasin että tuijottelee muita, ja vielä piiitkäään ihan mun läsnäollessa..olen useat kerrat sitten kysellyt et olenkohan nyt ihan mitä hän hakee?..niin kyllä parempaa ei voisi ollakaan!..olen sitäkin miettinyt, miksi nämä hänen ihmissuhteensa ei oikein kestä ? osaa olla aluksi niin mukavaa että..mutta puhuu seläntakana pahaa,valehtelee,vääristelee asioita..Olen huomannut että ihmiset kaikkoaa hänen ympäriltään..sitten taas uudet ihmiset kuvioissa, ja miten nyt vaikka x on niin mahtava ihminen! (vähän ajan päästä jotenkin oudosti hänestä ei kuulu enää mitään,heh)..
Tuntuu olevan rahan perässä ja haistelevan kenellä on/olisi rahaa..(kertoilee x:llä on muuten sen ja sen verran varallisuutta)..toki myös muutkin kelpaa
jos ovat vaan hänen talutusnuorassaan olevia tossukoita eikä osaa vaatia häneltä edes kohtalaista käyttäytymistä..
on usein veloissa ja multakin kupannut rahaa menoihinsa..

Hyvin outoa käytöstä(en nyt edes viitsi kaikkea kertoa)..kerrankin olimme hänen serkkunsa mökillä..juttelin siinä hänen serkun kanssa ihan niitä näitä..
yhtäkkiä hän aloittaa erittäin pistävän tyhjän tuijotuksen..huoneeseen tulee jäätävä tunnelma. Tuijottaa karsealla tavalla. Yritän sitten kysellä
mikä nyt on?..sanoinko jotain tai loukasimmeko häntä?..ryypää siinä ja alkaa uhkaavasti raivota!, lopulta häipyy jonnekin(olimme maalla hyvin kaukana)..jäin sitten hänen
serkkunsa kanssa yksikseni..sitten taas päivän päästä kaikki on ok..alkaa puhua ihan hulluja tästä hänen serkustaan..ja vihjailee
että jos hänen päälle käydään niin sitten on oksat pois!(ei tod.ole sellaista vaaraa päinvastoin)..sitten läppäisee mua naamaan!..monesti puhuu kuinka HÄNTÄ kohdellaan niin väärin, ja että
ihmiset ovat pahoja HÄNELLE...sekin ja sekin on niin kiero ihminen..(kukakohan se tässä on??)..sain tietää että on yrittänyt iskeä S:ää,ja että hänen poikaystävä on tuohtunut asiasta..haukkuu kaikki mulle ihan pelleiksi ja että ei ole totta..on käynyt myös serkkuunsa käsiksi.

en ole itse yhtään väkivaltainen ihminen, mutta osaa kyllä suututtaa mutkin ihan hulluuden partaalle..haukkuu, nälvii..vihjailee kierosti asioita,
uhkailee..olen monesti joutunut pelätä ja yrittänyt olla vaan seinäkukkasena ettei vaan suutu...ihan kahelia meininkiä.Kehuu mua maasta taivaisiin ja sitten yhtäkkiä...se ja se olisi sulle hyvä mies..on puhunut että milloin mennään naimisiin...miltä muuten sun pikkusisko näyttää? onko se sellainen ja tällainen?..osaa puhua erittäin hyvin..en yhtään ihmettelisi vaikka iskisi jopa kaupan kassan tosta vaan..todella taitava on.
Osaa hurmata ja puhua lipevästi..usein naiset ovatkin aika otettuja hänestä alkavat kikattelemaan jne..kun vaan tietäisi millanen se oikeesti on..

Viimeisen vuoden aikana järkyttäviä raivokohtauksia,uhkailua,eristämistä ystävistä ja perheestä( ei ne sulle mitään hyvää halua)..pelkoa..väkivaltaa..olen joutunut lähtemään välillä omasta kodista pakoon..
Hänen sukulaiset on katkaiseet yhteyden häneen..joskus hänen veli yritti vihjailla ,että hän sitten puhuu
mitä sattuu...hänessä on jotain aika kalsean kylmää..ja kieroa..kerran sanoi mulle ihan järkyttäviä juttuja(en viitsi kertoa)..kun menin ihan shokkiin..se nyt oli vaan vitsi!..sitten ihan muina miehinä taas..

olen jopa miettinyt voisiko hän olla psykopaatti??
nytten olen eroamassa, koska mihinkään en voi luottaa..kaikki on ollut kusetusta jo pitkään...


(ja auta armias..varmasti kohta taas soi puhelin..)

[epävakaa]

Moikka.. Kyllä tuossa miehessäsi on selkeämmät piirteet.. on sitten mikä narsku tai psyko onkaan. Eikö sulla raja mene tuossa että läpsäisee naamaan? Tai joudut paeta omasta kodistas? Mulla on käyny pari kertaa riidan aikana niin etten ole pystyny mennä omaan kotiini kun on ahdistanu hänen puheet niin paljon ja hän on ollu siellä. Se EI OLE NORMAALIA. Myös samaa tekee mun ukko, että mulle sopisi joku muu mies paremmin. Koko kaksi vuotta valitusta siitä mimmoinen olen, miten ahdistankaan häntä, miten mun pitäis muuttua jotta voitais "hitsautua yhteen". Vaikka ois ihan normi ilta esim menossa saunaan. Ni se alkaa taas. Valivalivalivali, hän on onneton.

Meillä kesti "onni" tasan kolme päivää tällä kertaa. Yritin olla vähemmän hellä ja kiehnätä vähemmän kyljessä, yritin suostua kaikkeen mitä halusi. Sit menin eilen kotiin ja hän oli siellä ahdistuneena: en ole hänen sielunkumppani, ei rakasta mua silleen kun pitäis, en ole tomera, kerro mielipiteitäni, ole tahtonainen, mulla ei oo sitä munaa, omaa tahtoa, en oo vahva, hän kokee olevansa eriarvoinen kumppani etten ole tasavertainen jne. Ja että nyt oli vika kerta kun hän loukkaa mua, haluu olla ystävä että käytäis kahvilla joskus, koska kumminkin arvostaa mua ihmisenä ja välittää musta. Sanoin kiitos ei ja lähti menee ja jäin taasen kerran yksin itkee. Perään tuli about miljoona tekstaria että millainen mun taas ois pitänytkään olla, nyt olis halunnut että hommaan meille ystäväpariskuntia, sosiaalista elämää, aktiviteetteja. Että ollaa liian erilaisia jotta voitais olla Ne Oikeat toisillemme. Silti haluis tulla juttelee eikä haluis erota. Ja ihmetteli miksi olin jo blokannu hänen numeron. Tekstas mm. että häntä ahdistaa älyttömästi parisuhde (mun kans ilmeisesti), että hän ei kestä että pitäis olla vaa kahdestaan koko aika (joka päivä käytii ees kaupassa ja mulla on omia harrastuksia). Että se siitä pariterapiakirjasta ja puheista. Väärää (ja sekopäätä) ei voi vääntää oikeaksi. Olkoon hänen diagnoosinsa sit mikä on, mutta normaali ei ole.

Noh, yksin on ainakin hyvässä seurassa ja saa olla oma itsensä. Oletteko muut tehneet jotain ratkaisuita..?

[ainahukassa]

Huoh..tällähetkellä on puskenut päälle masennus ja ahdistus..ensin oli kauhea ikävä..jopa ihan hulluna ikävöin ja toivoisin että tulisi takaisin,
(vaikka se nyt ei tosiaan olisi järkevä ratkaisu nyt) Häneen ei edes onneksi saa yhteyttä, hän on ilmeisesti vaihtanut numeroa tai jotain..
tai mistä tiedän..onneksi en saa häneen yhteyttä ja hän ei ole ottanut muhun yhteyttä. Olen miettinyt meinaako hän tehdä sen nyt itse? erota musta.
(narsistiahan ei koskaan jätetä,vaan hän jättää..)..voipa olla että hän on löytänyt jo uuden "vakikumppanin", ja musta ei ole enää tarvittavaa hyötyä..ja täytyy myöntää en itsekään loppuvaiheessa jaksanut mitään kiltin roolia enää vaan sanoin hänellekin jo tahallani ilkeästi..koska niin ikävästi hän on kohdellut mua nämä vuodet että jonkun aikaa kestää kun tästäkin selviää..

Toi on kyllä kamalaa jos joutuu kuuntelemaan toisen arvostelua, ja että ei sovita yhteen..mutta sitten kuitenkin?
miksi sitten haluaa nähdä kuitenkin..? mikäköhän tarkoitus siinäkin on..(satuttaa tahallaan?)(huono itsetunto? vai mitä) tota samaa roikottamista se on ollut mullakin..lupaillaan sitä ja tätä, mutta yksikin lause voi mitätöidä yhtäkkiä kaiken..välillä on jopa tuntunut siltä että kun lähdimme ulos onnekin ..olen hänen kuin joku miespuolinen ystävä..että on lähdetty naisia katselemaan yhdessä =)..aika kieroa..ja pahaa mieltä aiheuttavaa..

En ymmärrä miten olen antanut itseäni kohdella tosi huonosti..olen varmaan liian kiltti ja ehkä läheisriippuvainen. Näitä juttuja olisi kerrottavana vaikka kuinka miten on törkeästi käyttäytynyt..(en viitsi tunnistamisen pelossa kertoa) ihan hulluja juttuja tehnyt, ja syyttänyt mua että sekin ja sekin oli mun vika! että sinä mua provoisoit käyttäytymään niin. Kauhukseni aloin muistella, kuinka yhdessä vaiheessa jo oikeastaan asuimme yhdessä..
minä en pystynyt käymään töissä enkä paljon kodin ulkopuolella erään jutun takia, hän luultavasti petti mua jo silloin mennen tullen..
erään kerran muutama nainen tuijotti tosi pitkään mua kaupassa ja sanoi jotain sensuuntaista..että "tuoko se on"..huh..näin jälkikäteen ihan selväähän se on että petti mua ja on varmaan pettänyt ties kuinka pitkään. Hänella voi jopa olla että on koko seurustelumme ajan pitänyt muitakin..
ja minä tyhmänä olen uskonut näitä hänen puheitaan...

useasti olemme käyneet keskustelua pettämisestä, ja aina se on johtanut siihen että hän syyttää mua ihan hulluksi! ja sairaan mustasukkaiseksi että
tarvitset jotain apua kun oot tollainen..sekä alkanut raivota uhkaavasti nyrkkiä puiden tai aloittanut useita tunteja kestävän mykkäkoulun niin ettei asiasta enää puhuta..

En ole saanut selvyyttä kyllä mikä häntä vaivaa..onko hän vaan kauhean epäkypsä ihminen?narsisti tai jopa pahimmassa tapauksessa psykopaatti?
en tiedä enkä voi tietystikään ketään diagnosoida kun en ole ammatti ihminen..mutta ainakin voimakkaita piirteitä hänessa on.
Ei ole tosiaan normaalia, että joutuu pelätä..ei ole normaalia että joutuu miettimään miten olla ettei vaan ärsytä toista..ettei tee mitään hullua.Aikuismaisesti hänen kanssaan ei voi keskustella, se ei onnistu.
Olen tullut siihen lopputulokseen ,että hän ei koskaan ole mua rakastanut eikä rakasta...ei kukaan tervejärkinen ihminen valehtele noin sujuvasti ja vetoa tunteisiin..väkivalta ei ole rakkautta lähelläkään. Minä olin aina kuulemma se hankala..ja että riidat johtuu MINUSTA..jos et olisi tollainen ja tollainen..tai entäpä se että hän on pitänyt mua itsestäänselvyytenä..minä olen maksanut meidän elämisen viimeaikoina..ei kiitosta,ei mitään..
jos olen pyytänyt jotakin ihan pientä hommaa et voisiko tehdä..niin ei kiinnosta,ei jaksa nyt..

Kuinka hän saikin mut koukutettua itseensä ja uskomaan että me olemme elämänkumppanit..huh aikaa tässä on mennyt hukkaan, ihan liikaa. Olen voinut tässä suhteessa kamalan huonosti ja en ole tajunnut lähteä ,kiitos hänen loistavien puheenlahjojen. Jätin myös työpaikkani hänen takiaan,että voisimme olla paremmin yhdessä (virhe!)


Nyt kuitenkin onneksi on jo parempi olo..alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että hän on loitontunut musta kauas..
enkä enää niin kamalasti jaksa ikävöidä enää. Hänen antamat lahjansa tekee mieli heittää roskiin..
ne muistuttavat hänestä liikaa..kyllä tässä tässä saa kuolettaa tunteensa, ei mitään haikailuja enää entiseen,
ei tosiaankaan. Jos hän on mut nyt jättänyt, hyvä niin..(saattaa tosin olla että nyt on taas
tämä monta kk ja paluu vaihe) mutta en tiedä, en tiedä hänen touhuistaan tällähetkellä. Minä aion pysyä päätöksessäni tälläkertaa..niin monta on/off vaihetta on jo käyty läpi, ettei tämä tästä muutu mihinkään.
Jos hän yrittää ottaa yhteyttä laitan puhelimen pois..jos tulee käymään en mene avaamaan.

Kannattaa pitää omista rajoistaan kiinni..ettei joudu hyväksikäytetyksi yhä uudelleen ja uudelleen..
voi että kun olisin jo ajat sitten osannut sanoa ei...
noh..pikkuhiljaa kyllä tämä tästä.Ero sattuu mutta mitä kaikkea voikaan saada tilalle?

(ja huom.jos kyseessä on narsisti kannattaa muistaa, että he pitävät exiinsä välit lämpöisinä siltä varalta että uutta lähdettä ei heti löydykkään tai tulee välirikko..voidaanko hei nähdä?, voidaanko jutella? tms..) ei tee terveellistä, ei tosiaan..kaikki välit vaan poikki.Näin aion tehdä.

[epävakaa]

http://www.epshp.fi/kersanet/vanhemmuus ... tautuminen

Lukekaahan myös kohta "ansat".

Pitää miettiä mitkä ne omat koukut ovat olleet, ehkä kehut, hellittelynimet, puheet rakkaudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta, muistoesineiden säilyttäminen tunnearvon vuoksi, hänen tavaroidensa säilyttäminen (jos vaikka tulee takaisin vielä), tekstarit ja muut viestit, valokuvat, haaveet "sit kun..".. Sitten.. poistaa ne kaikki.. poistaa toivo enää yhtään mistään koskaan. Edes kahville. Edes monen vuoden päästä ystävänä "sitten kun hän on saanut elämänsä kuntoon". Edes "mitä kuuluu" tekstiviesti. Minä pelkään että tekee kuten exälleen, ilmoitti pian eron jälkeen hänelle, että oli löytänyt mut ja on nyt suhteessa jo uuden kanssa. Exänsä joutui käymään terapiassa ja kuulemma oli sanonut miehelle, että älä ikinä enää ota yhteyttä ja hiton riippakivi. En tiedä oliko stalkkaillut exänsä kotikulmillakin kun muka aina "vahingossa" törmäs häneen eikä asu siellä päinkään.

Riittäisikö tahdonvoima olla lukematta enää yhtään hänen viestiään roskapostilaatikosta? Itse olen päässyt pahimman hylkäyksensä jälkeen tuosta hulluna ikävöinnistä jo pois. Ja yritän tulla sinuiksi yksinäisyyden kanssa, vaikka se välillä musertaakin. Toki välillä tulee heikkoja hetkiä. Mutta.. mitä hän muka antoi sellaista, mitä ei voi toisen kanssa saavuttaa? Minä EN jää kaipaamaan halveksuntaa, epäröintiä, ahdistusta, tylyyttä, hoputusta, että olen sitä ja tätä ja vääränlainen, yksinäisiä öitä ja itkemistä, tyrmääviä katseita, kylmyyttä, monen tunnin puheluita ja koko yön kestäviä riitoja joko livenä tai tekstareilla, jatkuvia eroamisia, syyllistystä, mustan kääntämistä valkoiseksi, teen niin tai näin niin aina se on huonosti. On joo minuakin sanonut itsestäänselvyydeksi mm. Ja tuota samaa.. jos vaan muuttuisin niin sitten kyllä kaikkea ihanaa! Sitä ihanaa ei ole. Sekin on koukku.

[panta]

Kyllä on kamalaa ja tuttua luettavaa...alkaa " aika kullata muistoja."Nyt erossa reilu vuosi eikä ikinä takaisin. Sain itseni ,elämäni ja mielenterveyteni takaisin. En ole kenenkään pelinappula eikä musta enää tule sellaista! Mää niin toivoisin teille voimia että pääsisitte lähtemään ,eroon tai mihinkä ratkaisuun hyvänsä joka voisi auttaa. Voimia,tsemppiä. Siihen pystyy!

[epävakaa]

Kiitos Panta kohtalotoveruudesta..

Mä sain eilen kihlasormustekstarin.. ekaa kertaa 1,5 vuoteen. Alussahan ehdotteli niitä pari kertaa ja perui seuravaana päivänä. Aika jännää ensin sanoa, etten oo se oikee, en oo sielunkumppani, mun luonne ei riitä, hän ei saa henkistä tyydytystä mun kanssa, ollaan liian erilaisia ja kaks päivää siitä, mennään kihloihin? Jo on sekopäistä! Vastasin että lähden nyt etsimään sielunkumppaniani, hyvästi. Ihan huijausta kaikki joulukuuset, kylpylälomat ja edes yhetkää treffit ilman viime hetken perumista hirvein anteekspyynnöin ja selityksin ja "oot rakas ja kulta, nähdään huomenna" ja sit huomenna taas peruu. Aika saalis toi mies! ja aika höynäytettävä minä.