Mikä avuksi narsistien uhreille?

[krassi]

Luen silloin tällöin tätä keskustelufoorumia. Epäsäännöllisen säännöllisesti tulee kirjoituksia ihmisiltä, jotka ovat huomanneet kärsivänsä henkisestä tai fyysisestä väkivallasta. Olen lähes "turhautunut". Tarinat toistavat samaa kaavaa: Tulinen ihastuminen, saman katon alle muutto, katkera pettymys, ei keinoa ratkaista ongelmaa.

Onko näitä tapauksia todella näin paljon? Kasautuvatko ne vain tälle palstalle? Tietoa narsismista jo on. Auttavia tahoja on. Narsisteista eroon päässeet neuvovat. Eikö tiedon jakamisesta ja neuvoista ole mitään hyötyä?

Reseptini ongelmien ratkaisuun on itsensä kehittäminen ja kasvattaminen. Se tapahtuu tietoa hakemalla, keskustelemalla ja ennen kaikkea omakohtaisella rehellisellä, mietiskelyllä ja pohdinnalla. Tavoite on löytää oma arvonsa, tulla omaksi itseksi. Sen kautta oppii tekemään itsensä kannalta hyviä päätöksiä. Tie ei ole helppo rikkinäiselle ihmiselle. Kannattaa lähteä itsensä kehittämisen polulle. Se tapahtuu onnistumisten ja erehdysten kautta.

Olisi kiva kuulla enemmän narsisteista selvinneiden, onnellisten ihmisten tarinoita. Niistä saa voimaa ja iloa.

[Neverendingnightmare]

Oletko itse tällainen onnellinen ihminen? Haluaisin kuulla sen tarinan. Niitä on vähän. Yleensä narsisti manipuloi ja rikkoo sen toisen pikkuhiljaa niin että matkaa onneen on noin 30 vuotta. Ei yksinkertainen juttu tämä.

[rajallinen]

Minäkin lukisin mielelläni selviytymistarinasi?

Olen sisäistänyt että juurikin irtautumisprosessi, omaksi itsekseen eheytyminen, on se tavoite.

Mutta. Kun ei ole varaa yksityisiin terapeutteihin eikä Kelakorvattua terapiaa saa työkyvyttömyyseläkkeestä johtuen, on vaihtoehdot vähissä. Kunnalinen palvelu on erittäin hyödyllistä ollut ainakin omalla kohdallani mutta käyntejä on liian harvoin. Ei riitä millään. Tarve terapeuttiin selkeästi on, mikä on vaihtoehto? Kun mieli on rikki, masennus kroonistunut, vaihtoehtona tuntuu olevan vain loppuelämän lääkitys ja se on sitten siinä. Ei houkuta.

Ilman terapiaa tästä ei voi selvitä kun on jo hajonnut. Muut ihmiset eivät ymmärrä miten helvetillisiä jälkiä narsistin lapsena kasvaneena on jäänyt. Täydellinen Eristäminen on niistä pahin. "Perintönä yksinäisyys" niin kuin eräs lapsi asian ilmaisi.

Miten tästä voi toipua yksin? Ei mitenkään.

[Karju]

Itse kävin muutaman kerran terapiassa, enkä kokenut siitä olevan juurikaan hyötyä tai se oli hyvin pieni.. juteltiin lähinnä mitä kuuluu jne.. Suurimman hyödyn olen saanut narsistien uhreille tarkoitetuista vertaistukiryhmistä ja sen avulla olen löytänyt itseni uudelleen ja nyt saan elää onnellista ja tasapainoista elämää vailla jatkuvaa pelkoa narsistisen puolison tempuista.

[krassi]

Hei! Kiitos vastauksista. Olen sellainen onnellinen, joka on päässyt narsistista kokonaan eroon. Vanhempani eivät olleet narsisteja. He vain eivät osanneet antaa minun olla oma itseni ja kannustaneet siihen. Koin, että aina olisi pitänyt olla toisenlainen. Huono itsetunto ajoi minut avioliittoon narsistin kanssa

Ei ehkä kannata kertoa koko tarinaa. Jokaisella on oma yksilöllinen tarinansa. Avioliitossa olin rikkinäinen, alistettu kotiäiti. Kun lapset hieman varttuivat, huomasin, että en ole ainoa syyllinen huonoon avioliittoon. Mieshän niin väitti. Ensimmäinen askel onneen oli se, että tunnistin mieheni narsistiksi. Siinä auttoivat kriisikeskus ja kirjat.

Aina kun aikaa jäi, ulkoilin, jumppasin, kävin uimahallilla ja tein käsitöitä. Näistä harrastuksista pidin oikeasti ja ne vahvistivat. Tärkeimmät apurini vapauteen olivat kaksi ystävätärtäni. He uskoivat ongelmani, kuuntelivat ja kannustivat. Kunnallinen terapeutti ei uskonut miestäni narsistiksi. Hänen apunsa oli niukkaa. Hänellä oli muutaman kuukauden ajan minulle sopiva sijainen, jolta sain hyviä vinkkejä. Itse on työ tehtävä itsenäistymiseen, ei terapeutti tee sitä kenenkään puolesta. Hyvästä terapeutista on apua. Mielestäni on hieno sattuma, jos sellaisen kohtaa.

Lääkkeitä söin pahimpina aikoina. Ne auttoivat. Vaikka irtautuminen kestäisi 30 vuotta, se kannattaa. Saahan sen jälkeen vielä hyviä vuosia. Irtautuminen on pitkä matka. Ei kannata jämähtää paikoilleen.

Lopulta minulla kaikki naksahti paikoilleen ja muutin toiselle paikkakunnalle. Uskon, että sinnikkyyteni ja tiedonhaluni olivat avuksi.

[rajallinen]

Kiitos krassi kun kerroit selviytymiskeinoistasi ja erityisesti siitä että olet päässyt narsistista kokonaan eroon, onnittelut!

Pitää taas päivittää omaa tilannetta.

Minä olen kasvanut narsistin lapsena ja vielä vakavamman narsistin siskona. Onnekseni minulla on ollut myös suojaavia tekijöitä lapsena, useita, myös perheen sisällä. Vaikka minäkin olen "päässyt eroon" narsistista, ts hyväksynyt faktat, asettanut omat rajani enkä ole heidän kanssaan enää tekemisissä niin se ei narsismin ollessa kyseessä riitä. Siitä vasta alkaa selviytyminen.

Seuraava vaihe on niiden vaikutusten, seurausten, tunnistaminen ja hyväksyminen itsessä ja sen jälkeen -muuttuminen-, kasvaminen, "omaksi itsekseen syntyminen". Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos ei tunnista itsessään mitään vaikutuksia mitä narsismi/narsisti ihmisessä saa aikaan. Niitä vaikutuksia ja muutoksia nimittäin jää, rikkinäinen psyyke, haavoja joita saa huuhdella ja huuhdella uudestaan ja uudestaan kunnes paranevat ja arpeutuvat. Mutta jälkiä jää, se on vain hyväksyttävä. Ja sitten keskityttävä hyviin asioihin. Narsistin rikkoman ihmisen eheytymisprosessi tekee ihmisen psyykestä aikamoisen "vahvan".

Ihminen tarvitsee peilejä, palautetta, muilta ihmisiltä. Ne ihmiset joita narsismin uhrina tarvitsee muutoksen tueksi, ovat ihmisiä jotka tietävät mistä ihminen puhuu, mitä se on se pahuus, ja se rimpuilu, kamppailu irti pahuuden "vallasta". Ja erityisesti tukea siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu, miten siitä selviää. Miten tunnistaa ja pitää kiinni omista rajoistaan, antaa itselleen lupa omiin tarpeisiin, tunteisiin. Ja kunnioittaa ja arvostaa muiden tunteita ja tarpeita ja rajoja. Se on se mitä narsismin vaikutuspiirissä ei ole olemassakaan. Toisten ihmisten rajoilla ei ole mitään merkitystä narsistille.

Olen tunnistanut sellaisen tunteen esim että narsisti on kuin vampyyri joka saa elinvoimansa ottamalta sen muilta. Se voi tapahtua vaikka ei olisi itse missään tekemisissä suoraan narsistin kanssa. JA tätä on mahdotonta yrittää selittää, tai ainakaan minä en osaa selittää, sitä ihmiselle joka ei tällaista ole kokenut.. Joutunut manipuloiduksi pelinappulaksi, tajuamattaan.

Minulla on käynyt lottovoitto oman toipumisen vauhtiin lähtemisen kanssa. Kunnallinen psykiatrinen sairaanhoitaja joka tietää mistä puhun ja keskittyy tukemaan toipumistani ihan konkreettisesti mahdollisuuksien rajoissa. Antamalla juuri sitä mitä tarvitsen. Kohtaamalla ihmisenä toisen ihmisen, tasa-arvoisesti, kuuntelemalla, kunnioittaen rajoja, kohtelemalla arvostaen omia ja toisen rajoja, tuoden esille yhä uudestaan ja uudestaan sen että tärkeintä on se mitä itse haluan ja tarvitsen, ei se mitä minulta "odotetaan". Jne jne jne. Ammattitaitoista psykiatrista hoitotyötä.

Se mitä minulla on meneillään koko ajan, on kaiken kauheuden paljastuminen, sen hyväksyminen että näin on tapahtunut mutta minä en ole sitä tehnyt, se ei ole minun syytä. Se prosessi on rankka, sille on annettava aikaa, mutta myös rajattua aikaa. Sitä ei voi koko ajan vatvoa, ei kannata koko ajan vatvoa, vaan annettava sille rajattuja hetkiä jotta elämä ei täyty pelkkien traumaattisten menneisyydessä tapahtuneiden asioiden "katsomisella". Se on haastavaa. Ajan rajaaminen. Mutta se on välttämätöntä. On keskittyttävä tähän hetkeen ja suunnattava usko tulevaisuuteen, siihen että tuntee itse että on menossa oikean suuntaan, eheytymiseen, toipumiseen. Kuulosteltava itseään, muita ihmisiä, osattava valita keille avautuu, keille ei, keitä kannattaa kokeilla (luottamus) , todeta että ei voi luottaa, todeta toisen kohdalla että kyllä, voi luottaa. Hapuilua, hukassa oloa, etsimistä, löytämistä. Pikku hiljaa.

Minulla voimavaroja on tunne rehellisyydestä, avoimuudesta, oikeudenmukaisuudesta, uskosta hyvyyteen, valintoihin. Kyky ja halu tunnistaa itsessä hyviä asioita, luottaa, yhä uudelleen ja uudelleen siihen että "etsivä löytää, kolkuttavalle avataan". Heikkous on vahvuus, heikkoutta,haavoittuvuutta kohti mentäessä löytää voimaa, valoa, mitä enemmän antaa periksi, luopuu valheellisesta vahvuudesta, sitä enemmän pystyy ottamaan vastaan ja saa.

"Sitä saat mitä haluat". Eli mitä minä haluan? Rakkautta, turvaa, luottamusta. Juuri nyt, tällä hetkellä.

Haluan tunnistaa itsessäni sitä, niitä piirteitä, joita minä en ole valinnut vaan joita minä olen omaksunut, jotka eivät ole minua, vaan opittuja, omaksuttuja tapoja, ajatuksia. Ajatuksia, uskomuksia joita minulle on minusta sanottu, minusta, ja jotka olen omaksunut, ihmisiltä jotka eivät ole halunneet minulle hyvää. Niitä minä en halua. Niiden tilalle minun on haluttava ja opeteltava ajattelemaan toisenlaisia ajatuksia,kannustavia, hyväksyviä, rakastavia, ajatuksia ja totuuksia itsestäni.

Minun on valittava toisin, itse. Yhä uudelleen ja uudelleen. Haluttava valita toisin. Kuin minulle on yritetty opettaa, tuputtaa. Irtauduttava sellaisista uskomuksista jotka eivät ole minun, joita en halua.

Nämä ovat sellaisia asioita joihin kaipaan ja etsin sitkeästi tukea, malleja, esimerkkejä, selviytymistarinoita. Apua. Itselleni.

Koska tänä päivänä minä sanoa: minä olen sen arvoinen. <3

[krassi]

Hei kaikki!
Sinulla on hieno kirjoitus Rajallinen. Olet päässyt pitkälle. Minullakin on vielä tekemistä monissa asioissa, joista kirjoitat.

Kiitos onnitteluista narsistista irti pääsemisestä. Elämän opettelu jatkuu kuitenkin edelleen, mutta nyt onnellisena.

Mielestäni, Rajallinen, osut oikeaan siinä, että omaksi itsekseen eheytyminen, on se tavoite. Tähänkin asiaan minulla olisi tarina, mutta joskus myöhemmin.

[Surusydän16]

Voimia kaikille irti pääsemiseen ja onnea niille jotka pääsivät irti. Nyt elämä vasta ns teille alkaa ja aukeaa eteenne pikkuhiljaa, juuri sitä vauhtia miten kukakin pystyy etenemään. Oma taisteluni on vailla loppua ja päämäärää. Minun onnekseni kyse ei ole parisuhteesta, joten en joudu olemaan paljon tekemisissä. Mutta jo tämä pakollinen sidos tähän ihmiseen on kuin kivireki jota veri kurkussa vedät eteenpäin näkemättä kuinka paljon on vielä matkaa. Hän on paholainen, joka heittelee eteen kiviä ja esteitä joita on pakko väistää ja vetämisestä tulee raskaampaa ja matka pitenee. Minä uskon, että vielä se päivä koittaa jolloin tämä kaikki on historiaa, voin poistaa sen ihmisen elämästäni ja uskon, että se tulee olemaan myös sen ihmisen loppu näissä kuvioissa. Tämä narsku ei ole älykäs, hän on jo alkanut tuhoamaan mainettaan ja hovi pienenee kaiken aikaa. Nyt hän ei sitä ymmärrä, mutta lopussa varmasti huomaa.