Voiko tästä selvitä?

[pumpuli]

Pena123,
kirjoituksesi voisi olla minun omaa ajtustani.

Juuri tuo anelu anteeksi pyyntöihin. Rakkautta tai anteeksi pyyntöä ei tullut ehdoitta. Aneltuani hänen sanovan ne sanat, oli syy silti minussa. Ja "rakastan sinua, jos..." tai ""rakastan, mutta...." Ja yleensä syynä minun "ylireagointi", minun herkkyys, tunteet. Ennen pidin herkkyytäni, tunteiden osoittamista vahvuutenani. Miehelle ne olivat aseina minua vastaan. Minun heikkouteni hänen mielestään. Niin monta kertaa hänen ollessaan tyly, kysyin, etkö voi pyytää anteeksi. Se sana tuli jos tuli, mutta eihän se pyytämällä tule sydämestä.

Empatiakyvyttömyys on myös minun kohdalla heikentynyt. Se on pelottavaa huomata. Koen jatkuvaa syyllisyyttä siitä(kin). Mutta se johtunee väsymyksestä, kaikista keskeneräisistä asioista ja vaikeasta päättyneestä suhteesta, jota ei ole päässyt mihinkään käsittelemään.

Onko narsisteille tyypillistä se, että varsinaista iloa ihan tavallisesta elämästä tai vaikka toisen onnesta ei voi kokea??

Hän ei pystynyt iloitsemaan puolestani. Jos olin onnellinen kesällä rannalla, hän alkoi osoittamaan mieltään ja retki loppui. Kaikki mistä hän ei hyötynyt, ei tuonut hänelle onnea.

Yhteiset lapset, yhteinen loppuelämä erosta huolimatta. Vanha tunne elää minussa koko ajan. Juuri kun tuntuu, että häneen saa puheyhteyden , rysähtää tavalla tai toisella. Ei voi luottaa, että hyvä olo kestää.

Suhteen aikana luulin, että se on normaalia tai sitten tietysti syytin minun omaa tunteellisuutta tästä. Jos en tuntisi niin tai näin ei olisi ollut ongelmia... No olihan niitä, ongelmia. Jotenkin sitä vaan osasi selittää toisen törkeän käytöksen hänelle edulliseen malliin. Kaikki ne valehtelut, nimittelyt, halveksunnat... Ja aina mietin, että olen vaan turhan herkkä.

Minusta on myös tullut varauksellinen muiden ihmisten seurassa. En tiedä mihin voi luottaa..

Ja nuo omat lapset...

[Notavictim]

Ennen pitkää ne lonkerot katkeaa kunhan ottaa sen linjan, ettei ole kuulevinaan narskun loukkauksia tai ei piittaa niistä. Häpeillen tunnustan kiusanneeni joskus yhtä uutta oppilasta koulussa kaverini kanssa ja häpeän silloista käytöstäni syvästi, mutta sen muistan, että koska tämä oppilas ei reagoinut millään lailla kiusaamiseemme, ei sitten jaksettu jatkaa sitä. Sama pätee narskuun. Mulla on sellainen asenne, että jos narsku soittaisi yöllä ja kertoisi olevansa ikkunani takana, mä tuumaisin että ihan vapaasti vain. Verhoja katsellessa tulee varmasti hyvä ja voimakas fiilis ja ulkona kylmässä on varmaan kiva seisoskella ja siihen malliin

[Liibalaaba]

Kuulkaas kanssakärsijät. Siitä voi selvitä! Itse olen kaikkea muuta kuin selvillä vesillä vielä, mutta puhukaa, puhukaa ja puhukaa! Hakekaa ammattiapua, he ovat siellä teitä varten! Keskusteluapua löytyy neuvolan kautta, jos on pieniä lapsia, kirkolta, tukipuhelimet, ensi- ja turvakoti, vertaistukiryhmät ja kaikki nämä maksuttomia. Ei elämäänsä kannata pilata yhden tunnevammaisen takia! Niitä valonpilkahduksia alkaa tulla päivä päivältä enemmän ja huomaatte, että narsistin aiheuttamat haavat paranevat. Sisuuntukaa ja alkakaa arvostaa itseänne, te olette sen arvoisia!

[Notavictim]

Yhdyn edellisen puhujan sanoihin. Lakatkaa syyttämästä itseänne, tehkää niitä asioita joista pidätte ja nauttikaa pienistäkin ilon hetkistä. Narsisti on hädissään ja hukassa itsensä kanssa mutta se ei tarkoita sitä, että teillä olisi mitään vastuuta narskun käytöksestä. Oletetaan vaikka että minä tulisin ja läväyttäisin teitä naamaan. Olisitteko omasta mielestänne ansainneet sen? Veikkaanpa, että sanoisitte että ette ole. Tämä kokemus on ainakin minua vahvistanut uskomattoman paljon ja on sellainen tunne, etten enää pelkää mitään. Toki itsesuojeluvaisto on meissä ihan syystä enkä menisi karhunpentuja silittelemään emon pyöriessä lähistöllä, mutta oikeus on kaikkien puolella jos itse tekee asiat oikein. Viettäkää aikaa niiden ihmisten kanssa jotka teitä oikeasti arvostaa.

[Niina]

Kuulostaa nin tutulta.
Itse olen kanssa miettinny, et palaako tästä koskaan enää omaksi itsekseen... kun viime vuodet on vaan saannut kuulla ettei osaa mitään, ja että teen kaiken väärin.
Mikään uusisuhde en mua edes vielä kiinnosta, tunttuu että olen liian hajallaan ... kertakaikkiaan ihan liian risa.
Juu ja niin täälläkin yksin hoidan 4 lasta.... ja juu ei ole mitään apua mihinkään, päin vastoin ex lisää vaan taakkaa jatkuvilla syytöksillään, perättömillä lastensuojeluilmoituksilla ym. paskalla.
Toivon todella että sunulla helpottaisi pian... se antaisi minullekin toivoa että kyllä tästä voi toipua.
Tällä hetkellä vaan tuntuu itsestä kanssa et on vähän liika lastattu mun hartioille, mutta toivon tämän joskus jäävän vaan muistoksi..
voimia sinulle, koita jaksaa !!

[pumpuli]

Kiitos kannustavista viesteistä ja vertaistuesta. Voi kun se olisikin niin helppoa.

Kertokaa te selvinneet, miten tästä pihtiotteesta pääsee pois? Tiedän, että se on minusta kiinni. Mutta en osaa olla antamatta ilkeiden sanojen ja veemäisen hymyn vaikuttaa itseeni. En kertakaikkiaan osaa. Kyse siis edelleen ex-miehestä, lasteni isästä, joka jatkaa kiusaamista huvikseen. Lapset kipeänä, häntä ei kiinnosta vasta viesteihin tai puhelimeen, kun pyydän apua. "Saat just sen verran apua, kuin olet ansainnut" hän sanoo, kun kuittaan, että voisi auttaa minua lastensa hoidossa. ANSAINNUT!! Minä hoidan kaikki lasten asiat. Lasten, joista vanhin oireilee jo aika lailla.

Mies kertoo, kuinka paljon = vähän aikoo kesällä nähdä lapsia ja nimittelee minua typeräksi, kun kuvittelen, että mikään oikeus voisi vaikuttaa siihen, minkä verran hän lapsiaan tapaa.

Hän on taas kerran saanut sen, minkä on halunnutkin. Minut hajoamaan.

[Liibalaaba]

Hei Pumpuli,

pihtiotteesta pääsee eroon sillä, että on mahdollisimman vähän tekemisissä narsistin kanssa. Yhteiset lapset tarkoittavat sitä, että yhteyttä ei voi kokonaan katkaista, mutta jätä se minimiin. Tyhjänpäiväisiin viesteihin ja riidan haastamiseen ei kannata vastata ollenkaan. Näin ilmoitat, ettet ole mukana leikissä. Kaikki narsistin tekoset tähtäävät reaktioon, joten anna olla. Puhu jollekin muulle, kiroa ja hauku ja rähjää, mutta älä näytä sitä narskulle. Ja jos johonkin on pakko kommentoida, mieti ensin yön (tai kahden) yli ja tee se vasta sitten, jos edelleen tuntuu siltä. Kommunikointi kannattaa hoitaa ainoastaan sähköpostin tai tekstiviestin välityksellä. Kasvokkain keskustelu tuo liikaa tunteita pintaan ja narsku huomaa sen ja käyttää sitä hyväkseen. Onko sinulla läheisiä tai ystäviä, jotka voisivat auttaa sinua lasten hoidossa? Mitä vähemmän joudut pyytämään apua narskulta, sen parempi. Hän voimaantuu sinun tarvitessasi häntä ja sinä et pääse parantumaan eivätkä lapsesikaan.

Ilkeät sanat ja veemäinen hymy ja epäreilu käytös satuttavat, anna satuttaa. Niin sellainen käytös vaikuttaa normaaliin ihmiseen. Itke, huuda, pompi vaikka tasajalkaa, että helpottaa, mutta tee se niin, ettei narsku näe. Mutta muista, että se on tunne joka menee ohi. Ja mitä enemmän saat etäisyyttä narsistiin, sitä vähemmän loukkaukset tuntuvat.

Oikeus ei tosiaan voi määrätä etävanhempaa tapaamaan lapsiaan ja jos kyse on noin sairaasta persoonasta, se voi olla parempikin lapsille, ettei tapaa isäänsä juurikaan. Hae apua perheneuvolasta ja neuvolasta lasten hoitoon, jotta itse jaksat. Ja pyydä apua ja ota sitä vastaan, jos ihmiset sitä tarjoavat. Tiedän, että on raskasta olla yksin lasten kanssa, mutta lapset kasvavat ja asiat helpottuvat. Välillä tulee huonoja päiviä ja narsku käyttäytyy huonosti, mutta se on hänen häpeänsä. Ja muista, tunteet ovat tunteita, niitä huonojakin tulee, mutta AINA NE MENEVÄT OHI! Tsemppiä!

[Liibalaaba]

Pumpuli, jos kaipaat sähköpostitse juttukaveria, sähköpostiosoitteeni löytyy tuolta oikeudenkäyntiosiosta. =)

[Notavictim]

Mä rähähdin narskulle viime kerralla kun se tuli jotain lässyttämään mutta lähinnä siksi, että se antaisi meidän olla. Nyt on vaan parempi ettei lapsi ole narskun kanssa missään tekemisissä vähään aikaan. Toki se tulevassa oikeusistunnossa jotain lässyttää mutta pitää vaan kaataa sen väitteet sitten taas.