Yksi tarina

[mandala]

Hei kaikki! Kirjauduin tälle foorumille, koska haluan kirjoittaa oman tarinani ja kokemukseni narsismista tänne. Ensisijaisesti sen vuoksi, että saan purkaa kaiken ulos sisältäni, ja toiseksi siitä syystä, että haluan juurruttaa itseni johonkin paikkaan, johon voin palata heikkona hetkenä realisoimaan itseäni. Ja näiden lisäksi haluan tuoda nämä asiat päivänvaloon myös muille. Jo riittää salailu ja hyssyttely! Näistä asioista täytyy voida puhua ääneen ja kertoa muille. Jos jotakin olen tähän mennessä oppinut niin sen, että narsistin otteesta irtautuminen on pitkä ja todella raastava prosessi vielä (ja etenkin) sen jälkeen, kun fyysiset sidokset on katkaistu, ja siitä prosessista ei selviä yksin! Itseään ei saa huijata yhtään, ei edes vähän. Narsistille ei saa antaa minkäänlaista, ei positiivista eikä negatiivista huomiota, ei niin yhtään eikä ollenkaan. Pienikin osa pikkusormesta on liikaa, sillä siinä menee koko käsi ennemmin tai myöhemmin.

Narsistin vaikutuspiirissä oleminen sairastuttaa, joten mitä kauempana siitä pysyy, sen parempi. Viha on tärkeä tunne irtaantumisessa… itse pääsin sen avulla narsistista irti, mutta ajan saatossa viha laantui ja vaihtui myötätuntoon. Meinasin unohtaa, ettei narsisti siitä miksikään muutu, vaikka minä muuttuisin. Vaikka kuinka ymmärtäisin hänen narsisminsa syntymekanismia, niin se ei häntä paranna tai tee hänen käyttäytymisestään hyväksyttävämpää. On tervehdyttävää kun pystyy antamaan anteeksi toiselle sisimmässään, mutta se ei tarkoita että toisen tekoja tarvitsee hyväksyä, saati unohtaa.

Muiden tarinoita kuulleena olen itse tainnut selvitä “vähällä” sen vuoksi, että lähdin suht aikaisessa vaiheessa suhteesta. Olin onnekkaasti juuri tuon suhteen aikana mukana sellaisessa kasvuohjelmassa, jossa käsittelin paljon omaa menneisyyttäni ja tunne-elämääni. Olin oppinut tuntemaan ja kunnioittamaan itseäni sen verran, että sain revittyä itseni irti siitä seitistä. MUTTA jälkityö sen jälkeen on ollut hidasta ja piinallista, ja olen itse hidastanut tätä prosessia olemalla välillä yhteydessä narsistiin, vaikka olen tiennyt että se ei ole viisasta. Nyt pääsiäisenä myönsin, että minussa on oikeasti todella heikko kohta (läheisriippuvuus), ja sen vuoksi en voi olla missään yhteydessä sen ihmisen kanssa. Minun on tässä kohtaa turha edes kuvitella, että se olisi mahdollista. Ei! Tässä tulee siis minun tarinani.

Alkuhuumassa

Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, helmikuussa 2014. Minulla oli vähän synkkä kausi silloin, tuttu kaamosmasennus painoi mieltä alas. Yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa katsoin puhelimesta facebookin ja sinne oli tullut tökkäys tuntemattomalta mieheltä. Katsoin tämän miehen profiilin ja vaikutuin hänestä heti. Laskuvarjohyppääjä ilmeisesti, eloisan ja karismaattisen oloinen tyyppi. Eri kaupungista kuin minä. Tökkäsin miestä takaisin. Tökkäilyä jatkui melkein viikon verran, kunnes yhtäkkiä tuo mies oli kadonnut facebookista. Muistan kun istuin iltaa ystäväni luona, ja harmittelin sitä etten ollut laittanut viestiä sille miehelle kun hän oli nyt “kadonnut” enkä enää saanut häneen yhteyttä. No, kohta hän palasikin facebookiin ja laittoi viestiä minulle. Olin kuulemma jäänyt hänen mieleensä ja siksi oli palannut takaisin facebookiin. Olin otettu ja imarreltu. Siitä alkoi kirjoittelu. Selvisi, että hän oli minua 16 vuotta vanhempi. Säikähdin ikäeroa ensin, mutta jostain syystä en kohta enää ajatellut koko asiaa - eihän se häirinnyt tuota miestäkään. Hän kysyi minulta, mistä unelmoin ja haaveilen. Hän tykkäili kuvistani ja kommentoi niitä. Hän oli ottanut selvää musiikkimaustani ja lähetti minulle kappaleita, jotka vetosivat minuun. Hän sai minut uppoamaan unelmiin vihjailemalla ja luomalla minulle suuria kuvitelmia itsestään ja siitä kuinka hienoa elämä hänen kanssaan voisi olla. Selvisi, että hän oli menossa erääseen isoon konserttiin seuraavana viikonloppuna. Minun ystäväni oli menossa sinne myös, ja innostuin itsekin lähtemään - tämä mies minun täytyy saada tavata ja tässä oli siihen hyvä tilaisuus! Viestittelimme koko viikon ja sitten koitti konsertti-ilta, jota olin odottanut innolla. Tuossa miehessä oli heti tavatessamme jotakin mystistä. Kuin välillämme olisi ollut jokin ihmeellinen vetovoima. Etsin häntä väenpaljoudesta, ja kun lakkasin etsimästä ja olin kirjoittamassa hänelle viestiä, niin hän olikin vieressäni ja koputti olalleni. Olin sanaton. Mistä tuo mies ilmestyi? Ilta päättyi ja menin ystäväni luokse yöksi. En kuitenkaan saanut tuota miestä ajatuksistani. Viestittely jatkui. Seuraavana päivänä hän ehdotti, lähdenkö hänen kanssaan kuumailmapallolennolle seuraavana viikonloppuna. Olin innoissani, tottakai lähden! Koko viikon innostukseni kasvoi kasvamistaan. Aloin myös ensimmäisestä viikosta alkaen saada häneltä lahjoja postitse. "Kuumailmapallolentoa" edeltävänä iltana sovimme tapaamisajan ja paikan, ja mies kertoi minulle tarkasti kuinka minun kannattaa pukeutua ja mitä ottaa mukaan lennolle. Aamulla häneltä oli tullut viesti, että lento on peruttu kovan tuulen vuoksi. Toisessa lauseessa hän kuitenkin kehoitti, että voisinhan mennä hänen asuinpaikkakunnalleen käymään niin hän näyttelee minulle siellä paikkoja. Tiesin jo, että kutsu tarkoitti yökylään jäämistä. Pakkasin tavarat mukaani ja lähdin. Perille päästyäni minua odotti kunnon turistikierros kaupungin näköalapaikoilla ja kulttuurikohteissa, jonka jälkeen kurvailtiin miehen luokse, jossa hän paistoi meille pihvit ja perunat. Minulle hän antoi viinilasin käteen ja passitti sohvalle rentoutumaan. Kohta sain jo hartiahieronnankin. Hän korjasi myös puhelimeni. “Ihana mies”, ajattelin. Toisaalta jo ensimmäisen päivän aikana minussa herätti ihmetystä miehen häpeilemättömyys. Hän huuteli ihmisille kadulla saadakseen huomiota ja hänen luonaan syödessämme hän piereskeli kuin mikäkin sika. Vaikutti siltä, että hän jotenkin "kokeili" minua ja sitä, kuinka paljon siedän tuollaista käytöstä. Olin kiltti ja naureskelin vaan, mieleni huijasi minua ajattelemaan että hän on vaan sellainen "luonnonlapsi".

Ilta kului ja vaihtui yöksi. Mies ehdotti, että kävelisimme jäitä pitkin viereiselle saarelle. Jotta saariretki ei olisi jäänyt turhan vaatimattomaksi, otimme mukaan myös hänen ulkomailta mukanaan tuomat paperilyhdyt jotka voisimme lähettää ilmaan saaresta - kuin narsistisen suhteen kastamiseksi. Matkalla saareen huomasin, että jäällä oli yksi tismalleen samanlainen, käytetty paperilyhty. Kysyin, oliko hän käynyt “koeajamassa” lyhdyn ennen tuloani, mutta hän kielsi sen. No, saaressa katselimme tähtiä kalliolla maaten ja kotimatkalla pysähdyimme suutelemaan kiihkeästi. Harrastimme seksiä koko yön ja vielä seuraavan aamunkin. Aamupalalle menimme jälleen läheiselle saarelle, jossa hän teki nuotion. Sanoin, että haluan lähteä kotiin kohtapuoliin, johon hän hieman pettyneenä vastasi että olisi toivonut että olen koko viikonlopun hänen luonaan. Minä halusin kuitenkin kotiin. Hän ehdotti, että veisimme hänen siskonsa tyttären tämän isän luokse, koska hänellä oli siskonsa auto lainassa. Haimme tytön ja lähdimme ajamaan häntä isänsä tykö. Matkalla mies pyysi minua katsomaan reittiohjeet perille puhelimeni navigaattorista. En osannut käyttää puhelimeni navigaattoria, ja hän selvästi turhautui siitä. Tunsin olevani huono. Ihmettelin miehen reaktiota; kuin synkkä pilvi olisi leijaillut hänen ympärillään. Hän myös käski minun ja tytön jutella keskenään ja viihdyttää toisiamme, aivan kuin emme olisi osanneet tehdä sitä ilman hänen holhoustaan. Tyttö pääsi perille ja ihmettelin, miksi mies ei mennyt moikkaamaan tytön isää ja tämän uutta perhettä - eivät kuulemma ole hyvissä väleissä “historian vuoksi”. Mies vei minut juna-asemalle ja laiturilla hän vielä suuteli minua kiihkeästi. Seuraavat päivät olivat tiivistä viestittelyä. Hän myös kysyi hyvin intiimejä kysymyksiä mm. seksifantasioistani. Huomasin voivani todella pahoin ja ihmettelin, mistä se johtui. Minua ahdisti ja oksetti. Muistan kun tuumasin ystävälleni, että onkohan tämä mies “sellainen narsisti”. Jo silloin hälytyskellot soivat sisälläni, mutta en luottanut sisäiseen ääneen, joka varoitti minua. Sanoin kuitenkin miehelle, että nyt vähän rajaa (koskien intiimejä kysymyksiä). Hän ihmetteli “estyneisyyttäni”, mutta hillitsi hieman itseään kommenttini jälkeen.

Parin viikon kuluttua siitä mies tuli luokseni. Hän oli saanut taas siskonsa auton lainaan. Hän toi mukanaan tavaroita; kynttilöitä, viinilaseja, viinipullon jne. lahjaksi minulle. Vietimme illan syöden ja elokuvaa katsoen ja sain taas perusteellisen hieronnan. Seksi hänen kanssaan oli villiä ja alistavaa. Hän määräsi tahdin ja temput. Hän myös tytötteli minua. Jollain sairaalla tavalla nautin siitä alistetuksi tulemisesta. Tapailu jatkui niin että teimme viikonloppureissuja toistemme luokse. Elämäni alkoi pyöriä tämän miehen ympärillä. Harrastukseni jäivät ja näin vähemmän ystäviäni. Tavatessamme emme viettäneet koskaan ns. "normaalia" elämää vaan olimme koko ajan menossa jonnekin ja tekemässä jotakin erikoista. Alkoholi kuului myös tapaamisiimme hyvin keskeisesti. En ollut aikaisemmin ottanut alkoholia kun satunnaisesti, mutta tämän miehen seurassa otin aina kun tapasimme. Yhdessäolomme oli jatkuvaa teatteria ja nautinnon tavoittelua syömisen, juomisen, juhlimisen, seksin, pelleilyn ja kaikenlaisen extremen parissa. Riitelimme myös paljon. Huomasin, että hän loukkaantui ja otti itseensä hyvin herkästi. Minun loukkaantumiseni oli hänelle puolestaan ilon aihe, hän vaikutti nauttivan ja tuntevan itsensä tärkeäksi silloin kun minulla meni hermo. Aivan kuin hän olisi saanut voimaa niistä hetkistä kun minä menetin malttini. Syyllistyin herkästi ja pahoittelin hänelle huonoa käytöstäni. Tilanteet kääntyivät monesti siihen, että minä olin se joka pahoitteli ja lohdutti miestä, vaikka hän olisi alunalkaen käyttäytynyt huonosti ja epäkunnioittavasti.

Pimeät puolet tulevat esiin

Kuukaudet kuluivat ja riidat pahenivat. Huomasin miehen olevan todella mustasukkainen. Minäkin olin mustasukkainen, mutta koska olin harjoittanut itsetutkiskelua jo jonkin aikaa, tiedostin että mustasukkaisuutta ei ole hyvä purkaa toiseen. Sen sijaan puhuin avoimesti peloistani hänelle. Kerroin, että lapsuuskokemusteni vuoksi minua pelottaa että tulen taas petetyksi ja hylätyksi. Tämä oli vain bensaa narsistin liekkeihin; hän tunsi itsensä taas tärkeäksi ja korvaamattomaksi. Myöhemmin hän myös joka kerta muisti ongelmatilanteissa vedota pelkoihini, hän alkoi käyttää heikkoa kohtaani hyväkseen ja manipulointivälineenä.

Jo alusta alkaen huomasin, että hän puhui hyvin arvostelevasti ja tuomitsevasti muista ihmisistä - kavereistaan, läheisistään sekä entisistä työkavereistaan ja esimiehistään. Hän tuntui vihaavan kaikkia ihmisiä maailmassa ja kokevan, että kaikki ovat häntä vastaan. Sen sijaan muutamasta ex-tyttöystävästään hän puhui hyvin imartelevasti ja heistä sainkin kuulla usein. Minun ex-kumppaneistani hän oli hyvin kiinnostunut kuulemaan intiimeimpiäkin yksityiskohtia myöten. Seksikokemukseni hän halusi myös tietää hyvin tarkkaan, päihittääkseen kaikki kokemukseni omilla tempuillaan. Seksi oli hänelle todellinen urotekonäyttämö, hänellä oli pakottava tarve saada minut tyydytettyä. Hän jopa loukkaantui, jos en tyydyttynyt hänen tempuistaan tai jos pyysin häntä lopettamaan. Hän alkoi kontrolloimaan seksuaalisuuttani muutenkin.. antoi minulle mm. ohjeita itseni tyydyttämiseen ja lainasi minulle orgasmiin liittyvän kirjan, koska halusi että opin nauttimaan paremmin. Tämä kirja oli jäänyt hänen entiselle tyttöystävälleen, jolta hän pyysi sen takaisin että sai sen lainattua minulle.

Minun läheisiäni kohtaan hän oli suorastaan törkeä. Äidilleni hän puhui kuin rutolle. Ystäviini hän yritti tehdä vaikutuksen ja ellei hän saanut heitä vaikuttumaan itsestään, he olivat tarpeettomia. Ja jos erehdyin antamaan enemmän huomiota ystävilleni kuin hänelle, hän "rankaisi" minua siitä juomalla kännit, mököttämällä tai niinkuin kerran, menemällä huvipuistoon toisen naisen kanssa. Tämä viimeisin tapahtui kun olin omien ystävieni kanssa kauan suunnitellulla kylpyläreissulla. Seuraavana päivänä hänestä ei kuulunut mitään ja illalla kun laitoin hänelle viestiä, hän soitti minulle ja kertoi olevansa matkalla kotiin jonkun naisen luota kenen kanssa he olivat olleet koko päivän huvipuistossa - ei hänellä ollut kuulemma muutakaan tekemistä. Aivan kuin hän olisi viestittänyt, että oli minun syytäni, että hän meni "treffeille", kun olin lähtenyt kylpylään ystävieni kanssa. Sain aina tuntea nahoissani sen, jos annoin jollekkin toiselle enemmän huomiota kuin hänelle. Ja hänhän tiesi mistä naruista vedellä, kun olin kertonut pelkääväni petetyksi tulemista. Kerran hän oli unohtanut facebook-profiilinsa auki tietokoneelleni, enkä voinut vastustaa kiusausta - luin yhden keskustelun jonka hän oli käynyt sen huvipuistonaisen kanssa. Keskustelu viittasi siihen, että he olivat olleet aika läheisissä tunnelmissa ja käyneet myös tuon naisen kotona. Tulin todella vihaiseksi. En tiennyt miten päin olla. Nielin kuitenkin vihani, sillä en uskaltanut kertoa että olin lukenut viestin. Tämä jäi kuitenkin varjostamaan mieltäni.

Aloin voimaan todella huonosti enkä osannut enää luottaa mieheen. Ihanat puolet hänessä saivat minut kuitenkin jäämään vielä. Hänen kanssaan eläminen oli kuin vuoristoradalla ajamista. Mentiin todella alas, ja sieltä tultiin nopeasti ylös, ja sitten taas alas ja ylös. Kerran olimme festareilla ystäväni ja miehen kanssa ja meille tuli siellä kova tappelu, koska mies kiukutteli kun halusimme ystäväni kanssa katsoa yhden keikan ja hän puolestaan olisi halunnut mennä tiskille minun kanssani. Minä valitsin jäädä ystäväni kanssa katsomaan keikkaa ja mies lähti niskojaan nakellen tiskille. Kun löysimme miehen myöhemmin, hän oli syvästi loukkaantunut siitä että olin mennyt "ystäväni pillin mukaan". Ystäväni ja minun tiet erosivat, koska menin loppuillan miehen mukana (en jaksanut tapella hänen kanssaan). Tunsin kuitenkin epäoikeudenmukaisuutta ja vihaa, ja festarin jälkeen sanoin haluavani olla hetken rauhassa jotta saan ajatella. Tällä välin mies meni baariin juomaan kaatokännit. Kun soitin että voisimmeko tavata, hän tuli minua vastaan sillankaidetta pitkin kävellen. Ihmiset yrittivät saada häntä tulemaan alas kaiteelta. Hän sai haluamaansa huomiota. Olin suutuksissani. Kun kerroin olevani vihainen hänelle, hän heitteli minua muovipullolla kännipäissään. Vannoin itselleni että kun pääsemme hänen luokseen, pakkaan tavarani ja lähden aamulla, enkä palaa enää! Hänen luokse päästyämme pakkasin ja menin nukkumaan. Muistan kun sanoin hänelle, että en ymmärrä miten hän voi olla niin ilkeä ja hän vastasi minulle ivallisesti hymyillen, että "kuule sä et vielä tiedäkään, kuinka ilkeä mä osaan olla". Sillä hetkellä pelkäsin häntä. Sanoin, että lähden heti aamulla. Hetken kuluttua keittiöstä alkoi kuulua nyyhkytystä ja itkua. Menin hänen luokseen ja hän itki sitä, kuinka paha olla hänellä on. Ja minä lohdutin. Samassa hetkessä hän alkoi avautumaan jostakin aikoja sitten häviämästään oikeudenkäynnistä, josta seuranneita korvauksia hän maksaa edelleen. Hän ei ollut kuulemma tehnyt oikeasti mitään väärää, ja jos hän haluaisi voittaa niin hän voisi vetää asian uudelleen oikeuteen - mutta joskus on kuulemma hyvä jättää taistelu sikseen. Hän vaihtoi puheenaihetta niin että olin aivan sekaisin mistä milloinkin puhuttiin. Ja näin ikävät tilanteet peittyivät hänen tarinoidensa alle. Tämänkin avautumisen päätteeksi hän vielä kaivoi kaapista hasis-sätkän, jota me sitten polttelimme niin että kaikki paha unohtui hetkeksi. Seuraavana aamuna hän vei minut yllätyksenä lentokentälle, josta hänen tuttunsa vei minut yksityislennolle pienlentokoneella. Olin myyty. Olin sokea. Hänellä oli tapana lahjoa minua ja viedä minua jännittäviin paikkoihin, ja se piti minut koukussa. Jossakin vaiheessa hän yritti myös saada minua ottamaan lainaa suoraan häneltä, niin että lyhentäisin sitä suoraan hänelle. Näin en olisi joutunut maksamaan yhtä suurta korkoa kuin pankille, ja olisin ollut paperillakin sidottu häneen. Onneksi en suostunut tähän!

Aloin vähitellen ymmärtämään, että hänellä oli ongelma alkoholinkäytön kanssa. Ei tuo ole normaalia, että joka ilta täytyy tissutella tai aina kun tulee ongelmia, se ratkaistaan kaatokänneillä. Lisäksi aloin ihmetellä miehen vatsaongelmia. Hänen vatsansa oli aina sekaisin. Niin sekaisin, että hän saattoi joutua käymään yhtäkkiä jossain pusikossa ulostamassa, jos olimme kaupungilla. Hänellä oli aina wc-paperirulla mukanaan. Itse hän vain naureskeli ongelmalleen, vaikka näin että hän kärsi siitä. En ymmärrä, miksi hän ei mennyt lääkäriin ongelman takia.

Muistan viimeisen kerran, kun menin hänen luokseen viikonlopuksi. Minusta oli kiva mennä tapaamaan häntä, mutta vastassa minua olikin viulunkireä mies. Hän ei kertonut mikä häntä vaivaa, tiuski ja äyski vaan. Hän ei kysynyt mitä minä haluaisin tehdä vaan hänellä oli jo selvät suunnitelmat koko viikonlopulle. Kun menimme hänen luokseen, ihmettelin miksi hänen sänkynsä päällä oleva peili oli mennyt rikki ja miksi hänellä ei ollut lakanoita sängyssään. En tiedä tänä päivänäkään oliko hän pettänyt minua vai lavastanut tahallaan sellaisen tilanteen että epäilisin häntä. Tuon viikonlopun jälkeen jokin minussa muuttui. Sisimmässäni tiesin, että se oli viimeinen kerta kun kävin hänen luonaan. Ja niin se oli.

Seuraavan kerran kun minun oli tarkoitus mennä hänen luokseen, tapahtui ratkaisevia asioita. Olin hänen luokseen menoa edeltävänä iltana työpaikkani pikkujouluissa (ja niihinkin olin lähtenyt pahalla mielellä, koska hän oli kiukutellut koko päivän kun olin lähdössä juhlimaan työkavereitteni kanssa). Sain juhlissa ollessani ystävältäni tekstiviestin, jossa hän kertoi että mies oli tökännyt facebookissa ystäväni kaveria. Minä raivostuin. Soitin miehelle, ja haukuin hänet pystyyn. En ole yleensä sellainen hermoheikko, mutta siinä tilanteessa menetin malttini lopullisesti. Mies piti reaktiotani kohtuuttomana. Sanoin, että en halua olla yhteydessä häneen sen illan aikana ja hän antoi minun olla. Seuraavana päivänä ilmoitin, että en ole menossa miehen luokse - minulle oli riittänyt ja halusin aikaa miettiä tilannetta. Mies joi taas kostoksi kännit ja otti pillereitä viinan kanssa, ja soitteli minulle sössöttäen. Lakkasin vastaamasta puheluihin mutta hän soitti kymmeniä kertoja minulle. Valvoin lähes koko yön miettien, mitä ihmettä minä teen tämän miehen kanssa. Olin aivan sekaisin ja hukassa. Onneksi minulla oli elämässäni tukihenkilö, jolle soitin seuraavana päivänä kysyäkseni apua. Hän kysyi minulta, mitä sisimpäni sanoo juuri nyt. "Juokse niin lujaa kun jaloistasi pääset, vielä kun voit", sanoi sisimpäni. Laitoin samana iltana miehelle tekstiviestin, jossa kerroin suhteemme olevan nyt ohi. Hän soitti ja juttelimme vielä. Hän oli hyvin rauhallinen ja hillitty, ja sain taas kuulla hänen itkuaan - nyt se vaan ei enää toiminut. Olin tekemässä kuulemma elämäni virheen. Pyysin saada avaimeni takaisin. Hän kuulemma halusi tuoda sen minulle henkilökohtaisesti. Viikon kuluttua tapasimme kotikaupungissani ravintolassa. Hän istui pöydän ääressä kuin luhistunut koira. Hän oli kasvattanut itselleen risuparran ja näytti niin kovin reppanalta siinä ruusukimppunsa kanssa. Palauttamaansa avaimeen hän oli laittanut avaimenperäksi siiven. Lähtiessään me vielä suudeltiin ja hän loi minuun syvän katseen bussiin mennessään. Olin hajalla ja voimaton kotiin palatessani.

Seurasi muutamia viikkoja kestävä pienten hiljaisten hetkien ja viestipommitusten vuorottelu. Hän yritti houkutella minua luokseen milloin kokkaamillaan ruuilla, milloin jollakin kivalla tekemisellä. Tässä kohtaa kävin läpi helvetin. Osa minusta huusi hänen luokseen, ja osa piti minua aisoissa. Minä kärsin ja näivetyin henkisesti ja fyysisesti. Tuntui kuin hän olisi imenyt minua kaukaa käsin. Tätä seurasi jonkin aikaa, kunnes käsitin että minun tulee katkaista kaikki linkit häneen. Pyysin häntä olemaan ottamatta yhteyttä minuun. Hän ei pyyntöäni kunnioittanut, vaan jatkoi manipulointiani lähettämällä minulle tunteisiin vetoavia kuvia ja tekstejä. Tässä kohtaa tutustuin erääseen mieheen, joka oli kiinnostunut minusta. Tapasimme muutaman kerran ystävinä. En ollut valmis uuteen suhteeseen, mutta tämä mies auttoi minut ymmärtämään, että minun on oikeasti vedettävä rajat exälleni ja että en voi antaa hänen hallita enää itseäni. Lopulta vaihdoin puhelinnumeroni ja estin miehen facebookissa. Siitä alkoi oma toipumiseni. Kärsin pahoista vieroitusoireista ja näin pitkään painajaisia exästäni. En jaksanut enää töissäkään ja jäin sairaslomalle moneksi kuukaudeksi. Olin aivan loppu ja puhki.

Toipumista, "toipumista" ja retkahduksia

Irtaantumis- ja toipumisvaihe alkoi vuosi sitten, keväällä 2015. Lepäsin paljon, kävin joogassa ja luonnossa kävelemässä, kirjoitin. Kävin myös terapiassa muutaman kerran sen kevään aikana ja se auttoi minua pysymään toipumisen tiellä. Olin monta kertaa heikoilla ja mieleni teki soittaa exälleni. Häneltä tuli minulle postissa synttärilahjaksi kaksi kirjaa, ja kaiken kukkuraksi hän lähetti nämä smartpostilla ja oli laittanut vastaanottajaksi ystäväni puhelinnumeron (jonka hän oli pyytänyt numerotiedustelusta) - kuin näpäytykseksi siitä, että “mitäs menit vaihtamaan numerosi”. Kerran "retkahdin" ja lähetin hänelle takaisin postia, kiitoskortin ja esineen joka liittyi yhteiseen muistoomme. Silloin en sitä nähnyt, mutta olin edelleen pahasti narsistin pauloissa ja postini oli hänelle vain signaali siitä, että kala oli vielä hänen verkossaan. Häneltä tuli vähän ajan kuluttua jälleen postia ja siitä alkoi hitaasti etenevä leikki, jossa lähetimme postia toisillemme aina silloin tällöin. Ei kirjeitä, vaan joitakin asioita joista toisen piti arvata mikä toisen viesti on.

Viime kesänä muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ajoittainen ikävä piinasi minua edelleen. Noihin aikoihin hän lähetti minulle facebookkiin itse tekemänsä videon, jossa hän kertoi että haluaisi mennä kanssani kuvaamiinsa maisemiin. En vastustanut kiusausta, vaan laitoin hänelle viestin takaisin. Parin päivän kuluttua ehdotin hänelle tapaamista, olihan tulossa hänen syntymäpäivänsä. Hän oli mielissään ehdotuksestani. Tapasimme hänen kotikaupungissaan. Menimme piknikille ja kerroimme kuulumisiamme. Lopulta itkin hänen sylissään. Hän saattoi minut junalle ja suutelimme taas kiihkeästi. Viestittelimme tämän jälkeen jonkin aikaa. Ehdotin vielä kerran tapaamista, tällä kertaa minun nykyisellä asuinpaikkakunnallani. En kertonut missään vaiheessa uutta osoitettani, sillä halusin suojella itseäni. Tapasimme jälleen piknikin merkeissä ja minun ehdotuksestani se jatkui yhteisen yön viettämiseen hotellissa. Sain sen mistä olin haaveillut eromme jälkeen, seksiä hänen kanssaan. Muistan kuitenkin huomanneeni, ettei se ollut niin hienoa kuin olin fantasioinut. Ei se ollut aitoa, en nauttinutkaan enää hänen kontrolloinnistaan enkä pystynyt olemaan rento hänen kanssaan. Aamulla tiemme erosivat. Tämän jälkeen viestittelimme taas viikon verran. Minulla alkoi koulu ja tutustuin uusiin ryhmätovereihini.

Kävin ensimmäisen kouluviikon aikana syömässä vapaa-ajalla erään luokkalaiseni kanssa. Mies soitti juuri silloin enkä vastannut hänelle. Soitin hänelle myöhemmin takaisin ja hän osoitti jälleen mustasukkaisuutta. Sanoin miehelle suoraan, että meistä ei tule enää mitään ja on varmaan parempi että ei olla tekemisissä. Hän itki, että olen ainoa toivo hänen elämässään ja nyt hänen elämällään ei ole enää mitään toivoa. Hän loukkaantui syvästi ja hiljeni pitkäksi aikaa. Tai siis, sen jälkeen kun oli lähettänyt minulle smartpostissa kalakeittoa. Kyllä, hain pakettiautomaatista kylmälaukun, jossa oli purkillinen hänen tekemäänsä kalakeittoa. Purkin kannessa luki “nautittavaksi yksin tai yhdessä”. Sen jälkeen hän muistutti olemassaolostaan pariin otteeseen tökkäämällä facebookissa ja laittamalla minulle jonkun viestin. Hän esimerkiksi pyysi siskonsa tyttöä lähettämään minulle puhelimellaan ääniviestin. Hän käytti lasta, jotta sai minuun jonkinlaisen yhteyden! Minä en kuitenkaan laittanut hänen numeroaan estoon. Kuvittelin kestäväni kaiken sen pienen härnäyksen. Mutta en kestänyt.

Tänä keväänä häneltä tuli taas syntymäpäivätoivotus minulle videon muodossa. Kiitin siitä, hän sanoi ole hyvä ja keskustelu jäi siihen. Olin antanut taas vähän siimaa, ja veto alkoi kasvaa. Viikon kuluttua siitä minulla oli heikko kohta ja “retkahdin” laittamaan hänelle yhden erosta kertovan kappaleen viestinä. Siitä alkoi taas kirjoittelu. Aika pian huomasin, missä mennään ja avauduin hänelle siitä, että olin ottanut häneen yhteyttä heikossa kohdassa ja meidän pitäisi lopettaa yhteydenpito. Jotenkin se silti jatkui ja jatkui.. Kunnes nyt pääsiäisenä huomasin, että olen valumassa siihen samaan suohon! Ja olin alkanut salailemaan ja kertomaan vain osatotuuksia läheisilleni asiasta. Riippuvuus oli alkanut ottamaan minusta vallan. Kirjoitin taas miehelle viestin, jossa kerroin että olen riippuvainen ja että haluan parantua - ja että on parempi että emme ole yhteyksissä. Kirjoitin myös että näen hänessäkin kipeyttä, mutta en ole koskaan kuullut hänen sitä itse myöntävän eikä minun tehtäväni ole häntä pelastaa. Tähän hän ei vastannut enää mitään. Nyt olen laittanut hänelle estot päälle, sillä pelkään sitä viestitulvaa joka yleensä aina jossakin vaiheessa alkaa. Ei tällaisen persoonan kanssa ole mahdollista olla tekemisissä terveellä tavalla, en jaksa enää mitään pyöritystä.

Tämä hetki ja viimeisten verhojen aukeaminen

Nyt olen siis samassa pisteessä kuin vuosi sitten. Facebook-esto ja soitonesto päällä. Hänellä on nyt puhelinnumeroni, mutta ei osoitettani eikä sähköpostiosoitettani. Tällä hetkellä, tämän historian läpi muistelleena ja kirjoittaneena, näen että hän on todella sairas ja luonnehäiriöinen ihminen. Mutta tiedän, että tulen vielä kohtaamaan heikkoja hetkiä, joissa tunteeni ovat hyvin voimakkaita. Siksi tahdon varautua niihin hetkiin. Tahdon oikeasti päästä nyt ylös tästä kierteestä ja pitää nämä luukut kiinni. En ole tavoitettavissa enää! En ole sidottavissa enää! Siksi kirjoitan itselleni nyt tähän ylös asioita, ohjeita, joita noudatan. Vain näitä noudattamalla minun on mahdollista todella vapautua ja eheytyä.

* pidän estot päällä, en käy stalkkaamassa yhtään kertaa estojen tuolla puolen!
* en hae smartpostia jos sitä tulee, jätän sen hakematta (tämä on haastava)!
* en ota yhteyttä vaikka tekisi kuinka mieli
* en vastaa minkäänlaisiin yhteydenottoihin
* en mene paikkoihin, joissa tiedän hänen oleskelevan
* olen rehellinen itselleni ja muille
* heikkona hetkenä kirjoitan päiväkirjaa, soitan ystävälleni tai tukeudun vertaistukeen (esim. tämä foorum)
* en suostu fantasioimaan hänestä, kaikki fantasioiminen ja unelmointi on tuhoon tuomittua ja vain itsensä huijaamista!

Pohdiskelin tuossa, että millaisen jäljen narsistisen ihmisen vaikutuspiirissä eläminen oikein jättää ja nämä nousivat minussa esiin...

* vaikeus luottaa ihmisiin - pelkään että muut haluavat vain imeä ja hyötyä minusta, ja että olen muille saalis tai kohde
* vaikeus luoda läheisiä suhteita, tunnen olevani narsistin "omaisuutta" - en tunne vetoa muihin miespuolisiin ihmisiin
* narsismi itsessä - huomaan että kaipaan itsekin pönkitystä ja ihailua kun olen ollut tekemisissä narsistisen ihmisen kanssa

Ja sitten toisaalta tämä kokemus on opettanut paljon...

* nyt ymmärrän, että maailmassa ON myös “pahoja” ihmisiä, ja minä EN voi heitä muuttaa eikä se ole minun tehtäväni
* ymmärrän, että henkisyys ja totuus eivät kulje aina käsi kädessä.. ihminen saattaa olla henkinen, mutta hän saattaa olla myös persoonallisuushäiriöinen... pahimmassa tapauksessa hän oppii myös käyttämään henkisyyttä manipulointivälineenään
* opin pitämään huolta itsestäni ja suojelemaan omia rajojani
* opin kunnioittamaan omia tunteitani (esim. viha)
* opin kuuntelemaan ja kunnioittamaan vaistojani
* opin näkemään itsessäni olevan syyn siihen, miksi suostuin elämään narsistin hovissa - löysin itsestäni kohtia, jotka tarvitsevat hoitoa

Toivon, että näiden kokemusten myötä ja vahvistuttuani voin varoittaa myös toisia ja olla tukena niille, jotka tarvitsevat apua narsistista irroittautumisessa. Pahimmassa tilanteessa narsisti imee uhristaan kaiken elämän, värit ja voimat. Parhaimmassa tilanteessa uhri pääsee narsistista irti, voimaantuu vähitellen ja oppii tuntemaan itsensä paremmin. On irtauduttava siitä ajatuksesta, että on pelkästään uhri. On esitettävä itselleen kysymykset, “miksi tuo ihminen vetää minua puoleensa?” ja “miksi minä vedän tuosta ihmistä puoleeni?”. Minua viehätti narsistissa hänen eloisuutensa ja tapansa ottaa tilanteet haltuun. Olin itse sen verran epävarma itsestäni, että tuollaisen tilan ottajan kanssa oli omalla tavallaan helppoa olla - hän otti tilan ja hoiti asiat, eikä minun tarvinnut kasvaa omaan mittaani. Lisäksi tunsin itseni tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi, kun narsisti alussa kehui ja ihaili minua. Minussa taas veti kai narsistia puoleensa kiltteyteni ja empaattisuuteni - olin helposti manipuloitavissa. Peilasin hänelle hänen erinomaisuuttaan kehumalla, kannustamalla ja ihailemalla hänen taitojaan. Toisaalta myös helpotin hänen oloaan, kun kannoin hänenkin syyllisyys- ja häpeäkuormansa. Kun minä sain raivokohtauksia hermoromahduksen partaalle ajettuna, hänenkin käyttäytymisensä oli “sallitumpaa”. Ruokimme molemmat narsismia ja riippuvuutta toisissamme. Tämä oli todella sairas kuvio, enkä ymmärrä nyt, kuinka olen voinut elää sellaista elämää. En halua palata siihen enää koskaan!

Tätä tarinaa saa kommentoida vapaasti. Voimia kaikille kohtalontovereille!

[mandala]

Se on hankaloittanut irtaantumistani myös, kun jotkut ystävät tai läheiset eivät ole nähneet kaikkea pinnan alla tapahtunutta ja olen kuunnellut heitä liiaksi. Olen kuullut esim. seuraavat sanat "ehkä te kuitenkin olette sielunkumppaneita" tai "pitäiskö sun nyt kuitenkin ottaa häneen yhteyttä / antaa vielä mahdollisuus". Nuo sanat ovat vaarallisia minulle (ainakin vielä tässä vaiheessa)! Siksi huomaan, että minun on oltava todella tarkkana siinä, millaisten ihmisten kanssa olen nyt tekemisissä ja millaista palautetta heiltä kuulen. Tarvitsen ympärilleni eheytymistä tukevia ja totuudellisia ihmisiä. Tällä hetkellä koen, että vain läheisimmät, totuudelliset ihmiset ja itse narsismin kokeneet ja siitä toipuneet ihmiset tietävät ja osaavat olla tukena irtaantumisessa.

[panta]

Hei. Olipas tutunoloisia asioita kertomuksessasi. Meni kyllä kylmät väreet tuota lukiessa. Koin itse myös niin tuon hädän että "miten pääsen irti"...mulla kans estot fb:ssä ja puhelimessa. Tosin repsahduksia itellä sattuu,asiaa ei helpota yhteinen lapsi. Repsahduksilla tarkoitan yhteydenottoa mieheen. Kuvittelen aina kun aikaa on kulunut edellisestä kerrasta että hän muuttuisi...turha toivo. Healing eagle,Sam Vaknin sivustolle itse palaan aina uudelleen ja uudelleen. Joka kerta löydän sieltä toivoa ja tukea omalle päätökselleni.

[mandala]

panta kiitos viestistäsi. Se on kyllä käsittämätöntä, kuinka aika kultaa muistot vaikka kyse olisi todella julmasta ihmisestä. En voi edes kuvitella miten vaikea tilanne on kun siinä on vielä lapsi mukana. Itse olen haaveillut ja nähnyt jopa unia siitä, että saan lapsen tuolle miehelle. Hän sai siinäkin minut pauloihinsa kun yritti aina visioida minulle sitä kuinka hienoa meidän elämä olisi jos meillä olisi lapsia - ja kuinka älykkäitä ja lahjakkaita meidän lapset olisivat. Huh!

Toi Healing eagle sivusto on auttanut muakin kovasti, sitä kun lukee niin tulee aina selkeä ja kirkasnäköinen olo hetkeksi - täytyy siis lukea sitä säännöllisesti! Tsempataan toisiamme vaikeina hetkinä, kyllä me päästään eteenpäin kun vaan halutaan valita parempi elämä! Voimia ja valoa sinne <3

[Surusydän16]

Hei mandala, kirjoitit niin hienosti tarinasi.
Olisi kiva mitä sinulle kuuluu tänään, reilu vuosi myöhemmin ❤