Narsistien tunnetilat

[ninnu]

Elokuvia, joissa on narsisteja keskustelua lukiessani muistin, että exäni joka on varsinainen leffafriikki opiskeli näyttelemään tunteita nimenomaan elokuvien avulla. Hän saattoi välillä elokuvaa katsoessaan toistaa juuri näkemänsä kohtauksen tunnetilat. Oli tehnyt tätä jo nuoruudestaan saakka. Sivusta seurattuna se oli aika koomista touhua ja ihmettelenkin miten narsistien pokka kestää kaiken tuon näyttelemisen. Sain myös narskun joskus kiinni peilin edestä harjoittelemasta ilmeilyä. Toisinaan hän vain ihaili itseään peilin edessä. Onko teillä muilla narsistien kanssa tiiviisti eläneillä kokemuksia tällaisesta touhusta?

Viime aikoina mua on kiinnostanut erityisesti narsistien tunnetilat ja kaikki tieto jota olen kerännyt eri lähteistä todella puhuu sen puolesta etteivät narsistit tunne paljoa. Samalla kuitenkin sanotaan, että he ovat ihmisiä eivätkä täysin tunteettomiakaan. Sam Vakninin kuvaa tekstissään "Do Narcissists Have Emotions?" narsistista persoonallisuushäiritötä puolustusmekanismina ikäviä tunnetiloja vastaan samalla eristäytyen positiivisista tunteista. Aika järkeenkäypä selitys narsistilta itseltään.

[Saviola]

Psykopaatti on erittäin tunnekuollut ihminen, joka pystyy kokemaan tunteita lähinnä huumeiden avulla, tai seksuaalimurhaamalla ihmisiä, tai ajamalla autolla poliisia pakoon. Psykopaatilla ei ole lainkaan omaatuntoa.
Sosiopaateilla on jonkinlainen tunne-elämä. Sosiopaatit voivat ihastua ja he voivat tiettyyn pisteeseen asti välittää joistain itselleen läheisistä ihmisistä ainakin jonkin aikaa. Heidän tunne-elämänsä on kuitenkin normaaliin nähden heikentynyt. Sosiopaatilla on erittäin heikko omatunto ja he tuntevat omantunnon tuskia vain äärimmäisissä, harvinaisissa tapauksissa. Heidän omatunto ei kuitenkaan ole tiellä estämässä jatkuvaa valehtelua ja esimerkiksi varastelua, tai tarpeetonta satunnaisiin ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Psykopaatit ja sosiopaatit ovat korvanneet tunnesitoutumisen kontrolloinnilla, kuten valehtelulla ja huiputtamisella.

Narsistisen persoonallisuushäiriön omaavalla on tunteet ja hänellä on omatunto. NPH-henkilö pyrkii kuitenkin suojaamaan itseään negatiivisilta tunteilta, siirtämällä niitä toisiin ihmisiin. Hän laittaa ikään, kuin toisen ihmisen tuntemaan negatiivisia tunteita puolestaan, koska ei itse kykene käsittelemään niitä. Hän on, kuin vauva, joka ei pysty käsittelemään negatiivisia tunteitaan. NPH-henkilö osaa herättää negatiivisia tunteita toisissa ihmisissä ja laittaa ihmiset tuntemaan näitä tunteita puolestaan ja hän nauttii saadessaan toiset tuntemaan negatiivisia tunteita puolestaan. Kun toinen tuntee näitä negatiivisia tunteita, narsisti kokee itse vapautuvansa niistä.
Ongelma tällaisessa toiminnassa on se, että hän tuottaa itse omasta takaa negatiivisia tunteita itselleen ja tulkitsee asioita tavalla, joka tuottaa hänelle negatiivisia tunteita ja sitten hän joutuu siirtämään nämä tunteet toisiin. Hän on ikään, kuin negatiivisten tunteiden tehdas.
Epävakaassa persoonallisuushäiriössä on sama homma, kuin narsistisessa persoonallisuushäiriössä.

Narsistin ja epävakaan tunteensiirtotavoissa on kuitenkin eroja ja epävakaan tunteensiirtoihin liittyy yleensä voimakkaampi perustelu, kuin narsistin tunteensiirtoihin. Näin ollen epävakaan ihmisen tunteensiirron kohde uskoo epävakaan tunteensiirrot helpommin ja tuntee nämä siirretyt tunteet helpommin.
Narsisti ei tarvitse niin perinpohjaista perustelua, koska hän uskoo helpommin omien tunteensiirtometodiensa, kuten perättömien syytösten todenmukaisuuteen.

[Harmaus]

Ööö.. Vaikee sanoo mitä toisen päässä liikkuu ellei oo ite nähnyt mut kuulostaa jännältä valinnalta ottaa mallia elokuvista oikeestaan mihinkään. Etenkin kun miettii että elokuvissa tunteet on jo valmiiks näyteltyjä ja dramatisoituja, miten hän luulee saavansa todenmukaista vaikutelmaa siitä miltä ne näyttää arkielämässä? Jos kyseessä on nuorempi tai viihdemaailmasta kiinnostunut ihminen, kyse voi tietty olla jostai harmittomammastakin tarkotusperästä. Toisaalta jos oletetaan että exäsi on narsisti, omatpahan on näytelmänsä ja valheensa. Voit olla tyytyväinen että tiedät ja jatkaa eteenpäi sit sillä. Sitä tyhjempi tunnepersoonasta tulee mitä enemmän käyttää aikaa valehteluun sen sijaan että kasvais ihmisenä.

[ninnu]

Kiitos vastauksistanne! Saviolalta hieno tiivistelmä narsistin, psykopaatin ja sosiopaatin eroista. Yksi asia jota oudoksun narsistisessa persoonallisuuhäiriössä on se miksi narsistit ylipäätään näyttelevät tunteet? Eiväthän he kuitenkaan loppupeleissä edes välitä siitä mitä toiset ihmiset heistä ajattelevat. Onko tuolla näyttelemisellä muuta virkaa kuin saada uhri loukkuun? Selkeästi rakkauspommitusvaiheen jälkeen näytteleminen omassa suhteessani väheni muttei silti täysin loppunut. Tätä näyttelemistä esiintyy kuitenkin jatkuvasti eikä pelkästään lähimpien ihmisten seurassa. Henkilökohtaisesti uskon, että monilta narsisteilta vaadittiin jo lapsuuden kasvuympäristössä näyttelemistä selviytymisen elinehtona. Näin ollen tunnetilojen näytteleminen olisi luonnollinen reaktio heille eikä pelkästään opittu tapa. Silti osa juonittelevista narsisteista, jotka haluat olla suuria valloittajia tykkäävät kehittää näitä taitojaan. Ehkä tunnetilojen näyttely on enemmän somaattisten narsistien hommaa? Selvästihän narsistit ovat riippuvaisia siitä kuvasta, jonka he luovat toisille ihmisille itsestään. Onko tämä juuri se heidän addiktionsa? Toisin sanoen narsistit ovat erittäin riippuvaisia siitä mitä toiset heistä ajattelevat ja sydämellisillä ihmisillä on tapana ajatella kaikista parasta mahdollista niin kauan kuin vain se on mahdollista. Tässä meillä uhreilla on silmien avaamisen paikka. Itselleen narsistit esittävät tämän addiktionsa mitenpäin haluavat. Täten epäilen, että narsistit näyttelevät ja imitoivat "normaaleja" ihmisiä, jotta olisivat enemmän heidän kaltaisiaan. Ehkäpä he ovatkin kateellisia meille joiden tunne elämä toimii ja uskomme vielä aitoon rakkauteen. Kova työ tällaisen asetelman ylläpitämisessä ainakin on eikä se näytä johtavan mihinkään.

[Surusydän16]

Fiksu narsisi kyllä välittää mitä ulkopuoliset ihmiset ajattelee, ainoastaan ne lähimmät näkee todellisuuden, koska narsisti pystyy vain tietyn aikaa pitämään kulissia yllä. Mitä fiksumpi narsisti, sitä paremmin pärjää verbaalisesti.
Ongelmat alkaa, kun pistää kerrankin hanttiin, silloin narsisti repeää liitoksistaan ja kulissit kaatuu.
Psykopaatti ei välitä tippaakaan mitä ihmiset ajattelee. Psykopaateilla on huonompi kontrolli kuin narsisteilla. Narsisti tuntee häpeää (tosin kääntää asian toiseen ihmiseen), mutta psykopaatti täysin tunnekylmänä ei tunne edes sitä. Voi nolata itsensä aivan totaalisesti muiden edessä.
Psykopaatin ja narsistin raja voi olla aika häilyvä. Fiksu psyko osaa pysyä poissa vaikeuksista(tietää teoriassa miten tilanteissa on tapana käyttäytyä ja teeskentelee tunnetilat) ja taas tyhmempi narsisti suorastaan hakee ongelmia itselleen.
Tuli taas eilen katsottua läheltä psykopaatin toimintaa . Ei välitä seuraamuksista ollenkaan, kun tilanne on päällä niin ei mitään älyä mitä ongelmia on itselleen aiheuttamassa. Ihan sama kuka näkee hänen riehumisensa julkisella paikalla. Ei edes poliisi pelota tätä hullua. Narsistia ja psykopaattia vie eteenpäin oma tahto, se on saatava periksi hinnalla millä hyvänsä. Fiksut saa sen manipuloimalla niin, että uhri ei edes huomaa peliä, mutta nää tyhmemmät turvautuu aggressioon niissä tilanteissa, kun omat sanat loppuu ja toinen ei taivu.
Tämä tyyppi oli ihan luhistumisensa rajalla, koska häneltä loppui tyystin keinot hallita tilannetta. Kostoyritys tuli jälkeenpäin sähköpostissa ja hän aikoo jatkaa tätä itsensä nolaamista taas ensi viikonloppuna. Tosin sekin kostoyritys kusee sen omaan nilkkaan. En aliarvioi tätä psykoa, mutta melkein sääliksi käy tuo ihmisraunio, se on tuhonnut itseltään tulevaisuuden asiassa, mitä sä yrittää väkisin nyt saada.

[Surusydän16]

Luin justiinsa Jessica Sunin kirjan Hoito. Siinä ollaan narsistin pään sisällä ja se manipulointi tulee todella hyvin kirjassa esiin. Kohtalaisen hyvä käynti narsistin pään sisällä miten narsisti näkee muut ihmiset pelkkänä projekteina. Kannattaa lukea tämäkin.

[Saviola]

Yksi asia jota oudoksun narsistisessa persoonallisuuhäiriössä on se miksi narsistit ylipäätään näyttelevät tunteet? Eiväthän he kuitenkaan loppupeleissä edes välitä siitä mitä toiset ihmiset heistä ajattelevat. Onko tuolla näyttelemisellä muuta virkaa kuin saada uhri loukkuun? Selkeästi rakkauspommitusvaiheen jälkeen näytteleminen omassa suhteessani väheni muttei silti täysin loppunut. Tätä näyttelemistä esiintyy kuitenkin jatkuvasti eikä pelkästään lähimpien ihmisten seurassa. Henkilökohtaisesti uskon, että monilta narsisteilta vaadittiin jo lapsuuden kasvuympäristössä näyttelemistä selviytymisen elinehtona. Näin ollen tunnetilojen näytteleminen olisi luonnollinen reaktio heille eikä pelkästään opittu tapa. Silti osa juonittelevista narsisteista, jotka haluat olla suuria valloittajia tykkäävät kehittää näitä taitojaan. Ehkä tunnetilojen näyttely on enemmän somaattisten narsistien hommaa? Selvästihän narsistit ovat riippuvaisia siitä kuvasta, jonka he luovat toisille ihmisille itsestään. Onko tämä juuri se heidän addiktionsa? Toisin sanoen narsistit ovat erittäin riippuvaisia siitä mitä toiset heistä ajattelevat ja sydämellisillä ihmisillä on tapana ajatella kaikista parasta mahdollista niin kauan kuin vain se on mahdollista.

Ninnulle... Minulla ei ole kokemusta siitä, millaista on olla juuri narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan henkilön kanssa sukupuolisuhteessa. Ainoa lähempi suhde narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan siten, että olen henkilön tilasta tietoinen, on ollut eräs miespuolinen kaverini, jonka kanssa hengailin noin pari vuotta.
Kun tutustuin tähän tyyppiin, niin olin jo lukenut paljon psykopaateista ja muista persoonallisuushäiriöisistä ja minulla oli sellaisista kokemusta käytännössä ja pystyin myös aika hyvin tunnistamaan näitä käytännössä. Kaikesta tästä huolimatta en pystynyt tunnistamaan tätä miestä narsistiksi tuttavuutemme alkuvaiheessa.
Hän oli alkuvaiheessa hyvinkin mukava ja hän oli meistä kahdesta passiivisempi. Minä olin meistä se hallitsevampi persoona ja minä olin enemmän äänessä, vaikka olen mielestäni aika ujo ihminen. Tulimme hyvin juttuun ja hän tuntui pitävän minusta ja arvostavan minua. Minun oli helppo olla hänen kanssaan.

Viikkojen kuluessa hänestä alkoi kuitenkin paljastumaan uusia puolia. Se kuva tästä hiljaisesta ja mukavasta kaverista alkoi muuttumaan aika jyrkästi. Huomasin, että hän tutustui uusiin ihmisiin todella helposti ja sai helposti uusia kavereita. Porukassa hän ei ollut kovinkaan mukava minua kohtaan. Viikkojen ja kuukausien kuluessa hän alkoi käyttäytymään porukassa minua kohtaan melko törkeästi ja aukoi minulle päätään kaiken aikaa aivan avoimesti joka asiasta ja vähätteli minua kaiken aikaa.
Sitten alkoi tulemaan myös tätä "paremmat kaverit"- käyttäytymistä, eli jos olimme sopineet tekevämme jotain johonkin aikaan, niin hän saattoikin olla mennyt jonkun toisen luokse ilmoittamatta asiasta minulle. Hän teki minulle käyttäytymisellään selväksi, että hänellä oli hierargia kavereiden suhteen ja, että hän arvosti joitain ihmisiä enemmän ja joitain vähemmän. Minulle hän teki selväksi, että olin pohjasakkaa ja, että hän voisi kohdella minua, miten haluaa.
Yksi tyypillinen piirre oli, että hän ei edes vaivautunut vastaamaan minulle messengerissä... Se oli aikaa ennen facebookin yleistymistä ja mese oli silloin paljon käytössä. Kun oli joku tärkeä asia, mistä kysyin häneltä mesessä, niin häntä ei vain kiinnostanut vastata. Hän osoitti, että hänellä oli hierargia sen suhteen, kenelle vastaa ja kenelle ei.

Minä usein kyselin häneltä jääkiekkoon liittyviä asioita, koska olin saanut käsityksen, että hän seurasi lätkää todella aktiivisesti. Jossain vaiheessa hän alkoi väittämään minulle, että kirjoitti jatko-ajan keskustelupalstalla "kausi-pohjustuksia" eri joukkueiden osalta. Kun sitten selvittelin asiaa, tulin siihen tulokseen, että hän puhui tuubaa ja, ettei hän mitään tällaisia kirjoitellut. Hän vain yritti saada arvostusta minun silmissäni, kertomalla tällaista juttua.

Hän takertui kiinni kaikenlaisiin pieniin asioihin. Kaikki minun pienet virheet ja sellaiset olivat hänelle, kuin punainen vaate. Kaikkeen hän jäi kiinni ja alkoi vääristelemään asioita ja kääntämään niitä minua vastaan ja itsensä eduksi.
Kun joskus myöhästyin 10 minuuttia koulusta, niin hän otti asian puheeksi kahden kuukauden ajan aina, kun näimme ja valitti siitä minulle jatkuvasti. Hän käänsi kaikki tällaiset pienet asiat maailman suurimmiksi virheiksi, joista minä en nyt vain saanut päästä yli, enkä eteenpäin.
Tämä on juuri sitä narsistin tunteensiirtoa. Hän vääristelee todellisuutta ja asioita siten, että hän saa käännettyä asiat toisten kannalta epäedullisiksi ja itsensä kannalta edullisiksi. Hän pyrkii näin herättämään toisissa niitä negatiivisa tunteita, joita hän itse kokee.
Hän vittuili minulle jatkuvasti, kaiken aikaa. Usein hän vittuili minulle älykkyydestäni ja esiintyi siihen tyyliin, että olisin tyhmä, tai vähän heikkolahjainen.

Hän myös syytteli minua rahankäyttöön liittyen ja hän syytteli minua siitä, että elän vanhempieni rahoilla, kun vanhempani maksoivat autoni bensat ja antoivat rahat ruokaan tuolloin opiskeluaikana.
Aina, kun opintotuet kilahtivat tilille, hän käytti rahansa lyhyessä aikataulussa karkkiin, alkoholiin, vuokravideoihin, tietokonepeleihin jne. ja syytteli sitten minua, kun minulla oli rahaa, että minulla on rahaa, koska elän vanhempieni rahoilla ja yritti sitäkautta velvoittaa minua tukemaan häntä taloudellisesti.
Hän ei ollut siis mielestään itse syypää siihen, ettei hän osannut käyttää rahojaan järkevästi, vaan syy olikin toisissa, kun toiset elivät vanhempiensa rahoilla.

Minulla meni noin puoli vuotta ennen, kuin aloin epäilemään miehen olevan ehkä narsistinen ja täysin varmaan tunnistamiseen meni tuttavuuden alusta alkaen puolitoista vuotta aikaa. Parin vuoden yhdessä liikkumisen jälkeen pääsin hänestä eroon.
Sivusta katsoen huomasin, että hän oli rakentanut ympärilleen laajan hovin, johon kuuluneet henkilöt olivat käytännössä tahdottomia myötäilijöitä, jotka tukivat hänen eri suuntiin syöttämäänsä vääristeltyä maailmankuvaa ja pyrkivät pääsemään tässä vääristellyssä maailmankuvassa hyötyjän ja voittajan puolelle ja asemaan.
Minä olin kai tälle narsistille liian vahva persoona, kun meidän kahdenkeskisessä suhteessa hän ei päässyt tällaiseen hallitsevaan asemaan.

Tänä päivänä tiedän hänestä, että hän on ollut ainakin yhdeksän vuoden ajan saman naisen kanssa suhteessa ja, että he asuvat pääkaupunkiseudulla ja, että heillä on kaksi lasta. Mies toimii ammatiltaan hyväpalkkaisessa esimiestehtävässä eräässä keskisuuressa yrityksessä.

Miehen taustasta tiedän, että hänen isällään on jotain 16 lasta eri naisten kanssa. Miehellä on muistaakseni kolme täyssisarusta.

Miehen facebookin kaverilistalta sain kenkää, koska hän ärsyyntyi facebookpäivityksistäni.

Mielestäni tämä mies ei niinkään näytellyt tunteita. Ei ainakaan miespuolisille henkilöille. Hän oli tällainen aluksi mukava, mutta sitten enenevissä määrin kusipää- tyyppi. Manipuloi, aukoi päätään, takertui kiinni toisten tekemiin virheisiin ja roolitti ihmisiä porukassa oman mielensä mukaan. Ei kuitenkaan huijannut ihmisiä tunnenäyttelemisellä.
Sitä en sitten tiedä, millainen tämä mies on seurustelusuhteessa, tai parisuhteessa. Kun tutustuin häneen, hänellä oli juuri mennyt vuoden kestänyt seurustelusuhde poikki, eikä hän halunnut puhua suhteesta koskaan mitään. Muita naisia hänellä ei ollut kierroksessa sen parin vuoden aikana, kun olimme tekemisissä. Nykyiseen avo(?)vaimoonsa hän tutustui niihin aikoihin, kun me lakkasimme liikkumasta yhdessä.

[psykonuhri]

Yksi asia jota oudoksun narsistisessa persoonallisuuhäiriössä on se miksi narsistit ylipäätään näyttelevät tunteet? Eiväthän he kuitenkaan loppupeleissä edes välitä siitä mitä toiset ihmiset heistä ajattelevat. Onko tuolla näyttelemisellä muuta virkaa kuin saada uhri loukkuun?

Tuo on juuri se syy että pääsevät mahdollisien uhrien lähelle näyttelemällä normaalia ihmistä (tai jotain vielä enemmän, yli hienoa ihmistä), kyllä ne (en mielellään käytä narsupsykosta sanaa hän, sattuneesta syystä) sen ymmärtää että jos näyttävät todellisen puolensa niin ihmiset kaikkoavat heidän läheltään ja ei ole sitten niitä hyväksikäytettäviä olemassa, eli aivan oikeassa olet.

[Wreck]

Tämä menee nyt ehkä hieman ohi aiheen, mutta narsistin "tunteisiin" ja käyttäytymiseen liittyvää kuitenkin...

Oletteko koskaan nähneet narsistiaiheisia sketsejä tms.? Jos niin mitä, ja mistä ovat katsottavissa? Elokuviahan on tehty iät ja ajat eikä niistä kaikki edes huomaa, että päähenkilö/t saattavat olla narsisteja. Elokuvien sijaan olenkin alkanut kaivata enemmän sellaista viihteellistä aivot narikkaan -settiä, kuten Putouksessa. Mielessä on sellaisia kohtauksia, että on viittä vaille, että alan kohta itse käsikirjoittaa niitä puhtaaksi... Mitäpä sanotte esimerkiksi kohtauksesta, jossa narsisti lyö tai verbaalisesti hajottaa uhriaan ja sitten yhtäkkiä kavahtaakin itse ja uikuttaa "Ai Ai, sattuu! Pelottaa!" Se olisi melkoista komediaa narsistien kustannuksella. Nauruterapiaa, mitä lie.

Ja kaikkihan tietää Lumikki -sadun, jossa narsisti on äitipuoli. Onko sellaista tarinaa, elokuvaa, satua, jossa narsisti onkin äiti? Vai onko aihe liian raju jopa aikuisten kauhugenreen?

Lyhyesti, kaipaan narsistitabujen rikkomista ja aiheen päivänvaloon tuomista viihteen ja taiteen avulla. Millaisia elokuvia, kirjoja, olette itse kahlanneet?

[nuttool]

Lyhyesti, kaipaan narsistitabujen rikkomista ja aiheen päivänvaloon tuomista viihteen ja taiteen avulla. Millaisia elokuvia, kirjoja, olette itse kahlanneet?

Viihdegenreen todellaan ei mene, mutta musiikkitaiteeseen kyllä: Mikko Joensuun "Amen"-trilogia.
Levyt ovat prosessi kohti jumalasta luopumista (uskosta sen hyväksymiseen, ettei jumalaa ole)
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002899461.html

Koen jotenkin käyneeni tämän saman prosessin läpi itse suhteessa, ja sen loputtua. Monet kappaleet sopivat lyriikoiltaan erinomaisesti myös persoonallisuushäiriöisen kanssa elämiseen ja lopulta eroamiseen. Parisuhdehan on tällaisen ihmisen kanssa kuin kahden hengen kultti: aivopesua, manipulointia, eristämistä, kulissien ylläpitoa... Ja myös ero on kuin kultista eroamista: pelkoa, ahdistusta, epäilyksiä, itsetunnon hajanaisuutta tai puuttumista, ja surua sekä vihaa tajutessasi ettei mikään ollutkaan totta.

Mutta mitään huumoriviihdettä ei missään nimessä ole, enemmänkin omaan pohdiskeluun ja työstöön, sateisiin iltoihin...

Huumoriin tai muuhunkaan kevyempään viihteeseen en ole aiheen tiimoilta törmännyt.