Ilmoittaakko narsisti puolisolleen?

[Saviola]

Kävin tässä oman tälle palstalle kirjoittamani kirjoituksen innoittamana katsomassa narsistin, vanhan kaverini facebook-sivua. Katselin, että sieltä hänen kaverilistaltaan tosiaan löytyi ihmisiä, jotka ovat hänelle vähemmän läheisiä, kuin minä, mutta minä en ole kelvannut äijän facebook-kaveriksi. En, koska facebook-päivitykseni ärsyttivät häntä, vaikka tein päivityksiä vain pari-kolme kuukaudessa.
Hänen omat facebook-päivitykset koskevat lähes yksinomaan hänen lapsiaan ja jokaista päivitystä on käynyt tykkäämässä, tai kommentoimassa kymmeniä ihmisiä, toisinaan yli satakin ihmistä. Miehellä on yli 380 facebook-kaveria.
Vaimonsa on todella helvetin kaunis nainen. Vaimo postaa facebookiinsa lähinnä naamakuviaan. Jokaisessa kuvassa vaimo on "täydessä tällingissä" ja jokaista kuvaa on kommentoineet ja tykänneet useat kymmenet ihmiset.

Tulipa tässä mieleeni tätä kaunista pintaa katseltuani, että voisiko näille narsistien puolisoille lähteä ilmoittelemaan facebookin kautta, että ovat parisuhteessa narsistin kanssa? Jotenkin tekee mieli tehdä tälle kusipäälle tällainen jäynä.

Mitä mieltä olette, onko ok lähteä ilmoittamaan narsistien puolisoille vaikka nimettömänä, että ovat parisuhteessa narsistin kanssa?

[Venica]

Jos se sinusta tuntuu oikealta. Onpahan omalta sydämmeltä pois ja jos ei enää lisää lapsia tekis tuollaiselle ukolle.... vaan tuntuu nuo just sikiävän.

[ninnu]

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä etenkin, jos narsisti on väkivaltainen. Olen kuullut monista tapauksista, joissa uhrit ovat sulkeneet silmänsä vaikka heille asiasta olisi suoraan kerrottu. Parisuhteen alkuvaiheessa, jos narsistin uhrille kerrotaan, että hänen puolisonsa on narsisti, tulee uhrille todennäköisesti tarve keskustella asiasta narsistin itsensä kanssa. Narsku selittää asian parhain päin ja ongelma unohtuu. Toisena vaihtoehtona uhri kieltää koko asian. Tottakai narsistille myös selviää kuka tällaisen huhun on laittanut liikkeelle. Se, että joku repäisee narsistilta hänen naamionsa "nöyryyttääkseen" häntä on narsistin näkökulmasta anteeksiantamaton teko. Sen jälkeen voivat pahimmassa tapuksessa olla vaarassa paljastajan läheiset, ystävät, ynnä muut.

Lapsuuden paras kaverini oli narsisti. Sain tämän selville vasta aikuisena. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista ystävyyssuhdetta ennen eikä jälkeen. Koin hänen seuran mukavaksi suurimman osan ajasta jonka vietimme yhdessä. Kun olimme kahdestaan meillä meni mukavasti, mutta jos seurassa oli muita ikäisiämme muuttui kaverini hirvittävän mustasukkaiseksi tai välinpitämättömäksi minua kohtaan. Tytön perhe-elämä näytti fantastiselta ulospäin ainakin verrattuna omaani. Hänen vanhempansa olivat aktiivisesti mukana tukemassa tyttöä mitä ikinä hän halusikaan. Äitini joka on työskennellyt mielenterveyspotilaiden parissa yli 30 vuotta huomasi tytön käytöksessä vikaa ja sanoi minulle siitä. Kielsin koko asian vaikka äitini antoi minulle selviä esimerkkejä siitä milloin tyttö oli toiminut huonosti. Kaiken kaikkiaan tyttö oli erittäin kontrolloiva ja manipuloiva. Hän ei sietänyt sitä, että aikuiset kielsivät häneltä jotakin. Tästä ystävyyssuhteesta ja lapsuusajan narsismista olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa. Muistan aina sen, kun kaverini katsoi mua vakavasti silmiin ja kysyi mitä tarkoittaa olla onnellinen. Se ei ollut mitään pelleilyä vaan hän janosi saada tietää. Tällaisina hetkinä tajusin ettei hän ole tavallinen mutten sitä etteikö hän olisi terve. Mielen alueen sairauksia on välillä vaikea käsittää. Erittäin vaikeaa se on lapsille. Olen kirjoittanut tälle foorumille paljon exästäni, mutta raskasta on ollut huomata ettei exäni suinkaan ollut ensimmäinen narsisti elämässäni. Jokin näissä henkilöissä on vetänyt minua magneetin lailla puoleensa.

[Saviola]

Vaikka hetken tällaisesta ilmoittamisesta tässä fantasioinkin, niin taitaa olla parempi, että en tätä nimenomaista narsistia ilmoita. Hän on ollut pitkään täysin poissa elämästäni ja tosiaan ovat olleet yhdeksän vuotta yhdessä tämän naisen kanssa. Tällaiset henkilöt vain välillä ottaa päähän aikalailla. Julkisivu on yhtä juhlaa ja menestystä, mutta luonne ja käytös toisia kohtaan täyttä paskaa.

Ninnulle... Narsistit eivät välttämättä vedä sinua puoleensa. Voi olla myös niin, että sinä vedät narsisteja puoleesi.

Minun "hyvä" lapsuuden kaverini on psykopaatti ja hän lähes yksin teki lapsuudestani aika paskan. Lisäksi olen tuntenut tämän yhden sosiopaatin lapsesta asti.
Mielestäni ne olivat olosuhteet, jotka saattoivat minut näiden henkilöiden lähipiiriin. Ei mikään erityinen oma valinta.
Tämä aikuisuuden kynnyksellä tapaamani narsistiäijä taas on tutustunut niin moniin ihmisiin ja ystävystynyt niin monen kanssa, että ei ole mitenkään erikoista, että satuin ystävystymään hänen kanssaan.
Kyllähän näihin jokainen törmää jossain vaiheessa elämäänsä. Suurin osa ihmisistä vain ei heitä tunnista, tai heidän käytöksestään välitä.

Naisiin tutustuessani ongelmana oli alkuun ehkä se, että en ollut tuntenut oman ikäisiä tyttöjä, tai naisia läheisesti. En tiennyt, mitä niiltä naisilta pitäisi odottaa, tai millaisia ne on. Tutustuin yhdessä vaiheessa kolmeen naiseen lyhyen ajan sisällä. Yksi oli diagnosoitu skitsoidi, yksi epävakaa ja yhtä epäilen paranoidiksi.

[Surusydän16]

En usko, että siitä olisi hyötyä. Vaikka suhde olisi missä tilassa, niin vaimo ei ole lähtenyt, joten on vielä tiukasti narsistin narussa. Kuten Ninnu sanoi, siitä seuraisi enemmän haittaa, kun hyötyä. Ymmärrän kyllä tunteen, on kyllä tehnyt monta kertaa mieli tehdä sama asia, lähettää hullun puolisolle joku kirja missä kerrotaan narsismista
Tosin tämä hullu on pahempi kuin narsisti ja viittaa enemmän psykopaattiin. Tämä on täysin tunnekylmä ihminen, on aika hyytävää, kun tajuat ettei tätä käytännössä rajoita mikään, ei pelkää poliisiakaan.