Siitä se sitten lähti. Minä en saa puhua hänen asioista, minä mustamaalaan ja ja ja ... Mitä kaikkea tulikin. Todellisuudessa minä maksan hänen velkojaan, jotka, kas kummaa, otettu minun nimiin. Luottotiedot kun menneet.
Päivä riidellä, tai hän riitelee, mä en enää vastaa. Nyt kahdessa minuutissa viestit muuttui uhkailusta sovintoyrityksiin. Ja sanoo sitten kun minä en halua lasteni parasta ja yritä sovitella. Vastasin vain että puhutaan ne läpi siellä valvojalle. Koska tiedän, että hänen mielensä muuttuu vielä monta kertaa ennen sitä ja haluaa vain että asiat tehdään hänen tavalla.
Kokemuksia ja apua tarvisin siihen, että kuinka pitkälle kannattaa joustaa tai meillä tapetilla vuoropäiväkoti mahdollisuus minun työni vuoksi. Haluan lapsille vain helpomman tien. Mietin uutta muuttoa lähemmäs päiväkotia, jos vaihtavat. Olisiko uusi muutto taas rankka? Tai on, mutta..
Seuraava taistelu lapsilisistä. Hän haluaa puolet, jos viikko ja viikko systeemi. Tähän päivään mennessä hän ei ole kahdelle lapselle ostanut kuin käytetyn puvun ja nyt sängyn. (Sitäkin yritti saada mua maksamaan )
Lapsilisien jakaminen ei haittaa, jos myös kulut laitetaan puoliksi, vakuutuksista lähtien. Ei vissiin ottanut huomioon et se häneltä menee vuodessa 9 kk:n lapsilisät (se 50% koko määrästä) pelkkiin vakuutusmaksuihin
ei ole koskaan niitä maksanut, mutta kehuu kyllä miten korvien putkitus yksityisellä niin helppo. Eli pitääkö myöntää kaikkeen sodan välttämiseksi vai teenkö oman pään mukaan, lapsien etu kuitenkin etusijalla?