Täällä on siis yksi perhenarsistin aikuinen uhri lisää, mies-henkilö, ja narsu-isä orjuuttanut etenkin koko varhaisaikuisuuden ajan, kontrolloinut ja manipuloinut rahalla ja työelämässä. Välit on katkaistu narsisti-isään kovalla hinnalla, ja siinä meni koko omaisuus asuntoja myöten kun rahahanat meni kiinni. Työkyvytön koen olevani siitä asti kun välit katkaisin, olen kylläkin koittanut välillä jotain töitä tehdä kun sitä saanut (ei ole koulutus-taustaa juurikaan kertynyt kun "ohjeet" elämään on tullut narsulta..)
Lisäksi raha pelottaa niin paljon, ettei sitä jotenki kiinnosta ottaa vastaan senttiäkään enää. Tulee niin huono olo siitä.. Samoin jos joku auttaa minua, tuntuu että heti pitäisi olla maksamassa hänelle kiitokseksi ja että ilman rahaa ei täällä maailmassa apua saa. Itse kylläkin autan mielelläni muita ilman rahaa, mutta itse en uskalla apua ottaa vastaan ollenkaan, tottunut siitä aina nimittäin maksamaan vähintäänkin tuplahinnan takaisin..
Tuntuu myös että -aina- joudun työpaikkakiusattavaksi, tai että -aina- joku narsisti sieltä työympäristöstä löytyy, herää henkiin ja koittaa alkaa kiusaamaan minua.
Ei huvita enää mennä mihinkään töihin kun tuntuu että olen vain joku narsistimagneetti joka paikassa. Olisipa Suomessa olemassa yrityksiä, jotka pitäisivät yllä narsisti-vapaita työympäristöjä, sellaiseen voisin mennä töihin samantien. 
Välien katkaisun jälkeen täytynyt muuttaa pariinki kertaan jo eri paikkakunnille, että kokisi olevansa turvassa. Tuntuu että aina muu suku onnistuu kuitenkin paljastamaan sijaintini, kun se narsisti siellä urkkii heiltä tietoja. Tuntuu että he eivät usko tunteitani tai lähinnä syvää pelkoani narsistia kohtaan. Sanovat vaan että ei se sun kimppuun tuu, ja asia painetaan villaisella. Näin tuntuu ettei tunteeni saa mitään pintaa, ja siten myös ettei elämä ole vieläkään omissa käsissä ja masennus elämää kohtaa sen kuin kasvaa.
Kaipaan jatkuvasti, aamuin, päivin ja illoin vain paikkaa missä voisin olla rauhassa. Missä tietäisin olevani turvassa. Tällä hetkellä kaikki ulkoiset häiriötekijät laukaisee stressiä päälle ja pelottaa kokoajan, ja tämä pelko taas lamaannuttaa. Päivät menee sängyssä maaten, koittaa ettei ahdistus pääsisi ihan täydellä voimalla päälle ja miettii miten pääsisin täältä pois. Mistä löytäisin oman turvapaikan ja rauhan..
Onko muilla ollut tällaisia pakonomaisia pakene tai kuole-tunteita? Nämä tuntuu käyvän itselle kaikista pahimmaksi, etenkin tällä hetkellä ja tällä vkolla tuli itsemurhaakin yritettyä. En kuitenkaan uskaltanut sitä ihan loppuun asti viedä, kuten varmaan voitte arvatakin kun tänne nyt kirjoitan (surullista itseironiaa tms.) mutta olo on todella tukala ja tuntuu että olen nyt pahimmassa umpikujassa kuin koskaan..
On vain voimat niiiin loppu... en uskalla mennä töihin, olen ympäri veloissa, ei ole ollut rahaa kunnolla ruokaan yli vuoteen ja lähinnä kaurapuurolla joutunut elättämään itsensä. Tällä hetkellä asun asunnossa, josta en enää tykkää ja jossa en koe olevani turvassa enää. Tämänkin sijainti on paljastunut narsulle jo.. Ja tämä tunne lamaannuttaa minut totaalisesti! En saa enää vähäisiäkään juttuja aikaiseksi. Olen taas tämmösessä ultimaattisessa paskaloopissa, missä pitäisi mennä töihin että saisi rahaa että saisi itsensä jonnekin turvaan, mutta koen että pitäisi päästä ensin turvaan että saisi mielen rauhoittumaan että voisi ehkä tehdä töitä sitten.. Muu suku tuntuu pitää hulluna kun en mene töihin. Olen heiltä apua ja tukea kylläkin saanut, mutta en enää haluaisi sitä ottaa vastaan kun se tuntuu jotenkin ylläpitävän ja päästävän narsistin lonkeroita pääkoppaani, pitämällä sen suhteen auki sinne suuntaan. Olen terapiassa käynyt, sekä hyvin että hunoin kokemuksin, mutta luottoni suomalaista mielenterveystyötä kohtaan on rehellisesti sanottuna 0, ellei jopa miinuksen puolella..
Mitä tehdä kun ei ole ketään kenelle puhua? Ei rahaa terapiaan jne. Kukaan ei tunnnu ymmärtävän pelkoani, joka varmaan jatkuu loppuelämääni asti, tai ainakin niin pitkään kuin narsu elää. Työelämäni, työkykyni ja suhtautumiseni rahaan on tuhottu. Asun paikassa, jossa pelkään ja päivät menee vain miettin että miten pääsisin täältä turvaan, siihen mitenkään pääsemättä..
Alkaa oleen olo etten tiedä ymmärtääkö tätä mun avautumistakaan kukaan, ja onko sitä vain itse jotenkin sekaisin ollut syntymästä asti, etenkin kun ei voi tehdä töitä ja olla yhteiskunnan mukana. Alkaa tuntumaan välillä että itse rakentanut koko narsisti-idean ja olen vain jotenkin muuten sekaisin oleva ihminen. Narsisti kun tuntuu pärjäävän paremmin ja paremmin (ainakin yhteiskunnan mittapuulla verrattuna) ja minä taas menen kokoajan sairaammaksi, köyhyys ja velat kasvavat ja katson sivusta kuinka elämäni hiljalleen tuhoutuu ja luisuu käsistäni pois. Näin tuntuu jo muu suku ajattelevan myös, inhottava sitten yrittää jutella heille pienistäkin tunteista kun kaikkiin tulee negatiivinen vastaus tai että olen jotenkin väärässä. Tuntuu että he pitävät minua jotenkin reppanana ja jonka tunteilla ei ole väliä.. "Taas se hullu siellä huutelee.."
Vinkkejä siis kaivataan, miten olette tällaista turvattomuuden tunnetta/pakokauhua kestäneet? Jakaako kukaan tällaisia tunteita kanssani?
Miten olette saanet raha-asioitanne paremmaksi tai asennetta muutettua rahaa kohtaan, etenkin jos se on ollut vallan käytön välineenä? Ihan step by step ja baby steps vinkkejä otetaan vastaan tähän ilomielin.
Se täytyy vielä sanoa että pahinta tässä on että uhka ei välttämättä ole edes konkreettinen, suurin osa siitä on ehkä harhaa ja mielen luomaa, mutta mieli ei sitä pysty erottelemaan, mielelle se on totta ja tuntuu kyllä kropan joka solussa asti. Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa..?!
Voi kun vain pääsisi johonkin ja pystyisi taas hengittämään. Katsomaan rauhassa vaikka vain luontoa ja hengittään rauhassa ilmaa sisään.. kokemaan olevansa ehjä ja turvassa, jälleen kokonainen ihminen, oikeutettu omaan elämään ja sen pyörittämiseen. Onko se oikeasti liikaa vaadittu että olisi turvallinen paikka asua ja turvallinen työ mistä saisi rahaa ruokaan ja vuokraan.. phuuh..
Kiitos teille jotka luitte. En kaikkea taustoja uskalla tänne kirjottaa kun pelko on niin voimakkaasti läsnä, etenkin tällä hetkellä... Tuli varmasti aika sekavasti kirjoitettua myös, pahoittelut siitä.
Kiitos mahdollisista vastauksistanne etukäteen ja voimia myös muille selviytyville uhreille! Täällä sitä kamppaillaan.. still a live! 
Juuri näin. Ne haluu aina pistää toisen siihen asemaan mihin eivät ite uskalla mennä vaikka toisaalta sisimmässään ovat siinä aina.
Oli vaikea kirjoittaa aiemmin mitään takaisin, veti hiljaiseksi kaikki tänne kirjoittaminen, myös syyllisyyttä ja pelkoa aiheutti tämä kun puhuu tunteistaan.. pelkäsi että narsu hyökkää ja haukkuu tännekin