Ensimmäiset oudot merkit

[Lostmind2017]

Näitä on varmaan joskus listattu mutta ei varmaan haittaa jos näitä muistinvirkitykseksi vähän käy läpi.
Mimmoisia ensimmäisiä merkkejä oli mitkä sai huolen heräämään kun tapasitte narskun?
Muistatko miltä tuntui olla hänen lähellään verrattuna muihin ihmisiin?
Kysyn tätä osittain myös siksi koska yritän tosissaan muistaa miltä tuntui kun en ollut vielä turtunut narsistin läsnäoloon ja sen tuomaan pelkoon.

[nuttool]

Omalla kohdalla se oli oma epävarmuus. Tunsin oloni epävarmaksi sanomisissani, tekemisissäni ja olemisessani. Ei tiennyt miten päin olla. Myös melko pian ilmennyt aito empatiakyvyn puute hämmästytti, joka varmaan osaltaan ruokki juuri tätä epävarmuutta. Hänen asioistaan/ongelmistaan kyllä puhuttiin, ja niitä kuuntelin, mutta kiinnostuksen puute minun asioitani kohtaan näyttäytyi melko nopeasti. Epävarmuutta toiseen ihmiseen tutustuessa on varmaan aina (tykkääkö toinen minusta, olenko kiinnostava ja viehättävä jne) mutta narsistin kanssa epävarmuus on mielestäni eri sfääreissä, kun pitää mielessään suunnitella lauseita etukäteen.

Erilaista huomauttelua elämääni tai ulkonäköäni koskien alkoi tulemaan melko pian, jo ensimmäisten viikkojen aikana. Olevinaan huumorilla, mutta onko sen tehokkaampaa tapaa aivopestä, kuin verhota se huumoriin ja huulen heittoon?

Myös naristin herkkä loukkaantuminen on yksi iso red flag. Minusta ja muista sai vitsailla - hänestä ei. Alkuun muistan heittäneeni jotain pieniä vitsejä (normaalia hassuttelua tuoreessa parisuhteessa), ja hän vain tuhahti ja kääntyi pois. Omassa tapauksessani kyseessä oli selkeästi tällainen covert-tyyppinen narsisti, joka vetosi omaan heikkouteensa, ja säälin kautta sai pauloihinsa.

Täällä on myös keskusteltu sitoutumisesta, ja sekin on yksi tärkeä asia tässä tunnistamisessa: joko haluttomuus sitoutua (vuosienkaan jälkeen "ei seurustella") tai sitten toisaalta todella nopea halu sitoutua (sitoa lapsiin, taloon, avioliittoon), jottei toinen vain karkaa, kun tajuaa narsistin todellisen luonteen.

[sätkynukke100]

Rajattomasta käytöksestä.. ei moraalia, ei arvoja (oikeus käytökseensä, ei anteeksipyyntöjä). Tunnekylmyys tilanteissa ja puheissa.. Kontrollointia aikatauluissa jne. Hänen ehdoillaan kaikki, eikä toista oteta huomioon. Puheet ja teot kaksi eri asiaa. Tunne, että olen pelinappula pelilaudalla.. kynnysmatto. Heti alkuajoista lähtien olin huonompi kuin kaikki muut julkisilla paikoilla. Heti sain sen roolin , vaikka oltiin kaverimeiningillä aluksi

Toisen tekemiset ei kelpaa, vaikka olisin ammattilainen tietyissä asioissa, eikä Hänellä ole asiasta juuri mitään tietoa.

Hän on muiden yläpuolella. Saa aina tuntea olevansa huonompi.. hän tekee sen ilmeillään ja puheillaan selväksi vaihvihkaa tai suoraa. Manipulointi.. että toinen alkaa käyttäytyä kuten Hän haluaa Hänen ehdoillaan, pikkuhiljaa. Sätkynukke, riippuvuussuhde. Tälläsistä asioista. Heikoilla hetkillä potkii vaan enemmän päähän. Hänen EI tarvitse olla muita varten, Hänellä on OMA elämä (näyttää valtaansa niin, kun toinen on esim sairaalassa, ei tarvitse Hänen vaivautua katsomaan sinne). Näitä riittää, mistä olen sen huomannut. Alusta saakka. Sai todella nopeasti musta sätkynuken itselleen, koska olin tutustumisvaiheessa rikki muista asioista, se tuli siihen kohtaan.

Niin tuli vielä mieleen... syyllisyydentunne on läsnä myös. Puhuu asioita, jotka ei ole yleisesti hyväksyttyä.. niinkun ne olisi Hänelle ja muut on vaan niin ahdasmielisiä ym ym.. sellasen kuvan antaa. Yrittää väkisin rikkoa toisen rajoja, ei kunnioita niitä...eikä arvosta toiselle tärkeitä asioita, saatika olisi kiinnostunut niistä.

Niin... yksinäisyydentunne tällaisen kanssa vaivaa aina. On joku, muttei ole ketään..

[satupäivikki]

Ensimmäiset merkit oli ehdottomasti se, että tekstiviesteissä puhui vain ja ainoastaan itsestään, eikä kommentoinut mitenkään minun juttujani.
Lisäksi toi itseään muutenkin paljon esille: "Kaikki naiset on aina halunneet mun kanssa naimisiin ja lapsia!" Ja sen toi AINA alusta alkaen ilmi: "Ajattele, minua ei oo koskaan yksikään nainen jättänyt, vaan se oon ollu minä joka ne jätti!" Näin jälkeenpäin mietin kuinka tyhmä olin kun oikeasti uskoin häneen...
Loukkaantui myös todella herkästi, ja sai sen järkyttävän syyllisyydentunteen aina halutessaan mulle. Että minä paniikissa jouduin aina kysymään "sanoinko jotain väärin? Mistä oot suuttunut?" Se lepyttely oli raskasta...

[Lostmind2017]

Tunsitko joutuvasi erilaisiin rooleihin?
Se millaiseksi tunnen itseni sukulaisten seurassa,siis omaksi itsekseni,en päässyt lähellekään sitä olotilaa narskun seurassa. Tunsin että minua katsottiin jonain ihan muuna kuin minuna. Lähinnä ne viat ja epäilykset petturuudestani jne muusta pahasta oli miten minua katsottiin. Tuntui että aina sai jotenkin oikoa ja selitellä että olisi etes jotenkin tullu ymmärretyksi,ehkä narsku ymmärsi mutta vain viihdytti itseään saadessaan mut hädissäni selittelemään.

Tunsin monesti iltaisin ja öisin olevani äidin roolissa ja vihasin sitä. Narsku käpertyi kainalooni sikiöasennossa,sellaisena yliheiveröisenä. Hän sätki ja ulisi joskus unissaan ja oli aamuun saakka kainalossa. Pelotti hänen puolestaan,omasta puolestani ja vihasin sitä että tajusin että tässä ei ole kahta aikuista enkä voi itse koskaan tukeutua häneen. Vihasin myös sitä epäreiluutta että päivällä vittuillaan ja illalla tarvitaan sitä lämpöä ja tukea. Plus en ole valmis omaishoitajaksi.

Onko tuttuja nämä roolit? Muita kokemiasi rooleja? Kertokaa ystävät sitä miltä teistä on tuntunu,alkaa taas ärsyttää että ne pirut veisivät kaiken tilan täällä palstallakin,ei käy.

[Kiki]

"Ajattele, minua ei oo koskaan yksikään nainen jättänyt, vaan se oon ollu minä joka ne jätti!" Näin jälkeenpäin mietin kuinka tyhmä olin kun oikeasti uskoin häneen...
Loukkaantui myös todella herkästi, ja sai sen järkyttävän syyllisyydentunteen aina halutessaan mulle. Että minä paniikissa jouduin aina kysymään "sanoinko jotain väärin? Mistä oot suuttunut?" Se lepyttely oli raskasta...[/quote]

Sanasta sanaan saman olen kuullut. Kukaan ei ole koskaan jättänyt ja kertoi, että pelkää tulevansa nyt ensimmäistä kertaa jätetyksi. Onkohan tuo kuinka yleistä, että narsku sanoo tuon ääneen? Onko tämäkin sitä manipulointia ja syyllistämistä?
Ihan varhaisin merkki omalla kohdallani oli se, että näytti ärsyyntyvän kun sairastuin reissussa. Muistan miettineeni silloin, että miten musta tuntuu että sitä nyt ketuttaa? Silloin oli muutama kk tapailua takana. Eli empatian puute näyttäytyi melko nopeasti. Tosin tukahdutin omat havaintoni empatian puutteesta niinkuin monet muutkin kummallisuudet, kunnes tajusin ja myönsin itselleni, että ei tuollainen käytös ole ns.normaalia. Mutta tähän meni siis vuosia koska osasi olla ( näytellä?) myös miellyttävä kunhan sai tarpeeksi huomiota.

[Venica]

Yks on myös heittäytyä uhriksi edellisissä suhteissa. Minua on aina petetty. Ei ole kenenkään eksän kans väleissä muuta kuin facessa. Sanat ja teot ei kohtaa.

Yksinäisyys todella yksinäinen.sen.kanssa. se olo.

[nuttool]

Meillä enemmän "aina minut jätetään - en kelpaa kenellekän, en riitä mihinkään" - säälipeli alkoi siis ensi metreillä jo. Ja minähän säälin... miesparka...

[satupäivikki]

"Ajattele, minua ei oo koskaan yksikään nainen jättänyt, vaan se oon ollu minä joka ne jätti!" Näin jälkeenpäin mietin kuinka tyhmä olin kun oikeasti uskoin häneen...
Loukkaantui myös todella herkästi, ja sai sen järkyttävän syyllisyydentunteen aina halutessaan mulle. Että minä paniikissa jouduin aina kysymään "sanoinko jotain väärin? Mistä oot suuttunut?" Se lepyttely oli raskasta...
Sanasta sanaan saman olen kuullut. Kukaan ei ole koskaan jättänyt ja kertoi, että pelkää tulevansa nyt ensimmäistä kertaa jätetyksi. Onkohan tuo kuinka yleistä, että narsku sanoo tuon ääneen? Onko tämäkin sitä manipulointia ja syyllistämistä?
Ihan varhaisin merkki omalla kohdallani oli se, että näytti ärsyyntyvän kun sairastuin reissussa. Muistan miettineeni silloin, että miten musta tuntuu että sitä nyt ketuttaa? Silloin oli muutama kk tapailua takana. Eli empatian puute näyttäytyi melko nopeasti. Tosin tukahdutin omat havaintoni empatian puutteesta niinkuin monet muutkin kummallisuudet, kunnes tajusin ja myönsin itselleni, että ei tuollainen käytös ole ns.normaalia. Mutta tähän meni siis vuosia koska osasi olla ( näytellä?) myös miellyttävä kunhan sai tarpeeksi huomiota.

Kiki, uskon, että tuo "Minua ei ole kukaan nainen jättänyt." on sitä, että haluaa syyllistävän, että me (normaalit !) tunnettais syyllisyyttä siitä, jos meille joskus heräisi tunne, että pitäisiköhän jättää.
Lisäksi minun exäni toisteli varsinkin loppuajoilla "Tiedän, että olemme sielunkumppaneita, ja uskon että joskus tulevaisuudessa saadaan sellainen kunnollinen yhteys toisiimme, sellainen mikä on ihan ajatuksenvoimalla tapahtuva, meidän pitää vaan uskoa tulevaan ja odottaa." Kun tämä mies tuli parkumaan minua takaisin oveni taakse, niin muistutin tästä. Sanoin, että uskomatonta manipulaatiota tuokin oli mitä heitit. Heitti sen sillä verukkein, että olisin vaan hammasta purren hänen kanssaan.....

[Harmaus]

Lostmind, sosiaalinen roolijako tuli itelleni mieleen kans. Narskun kasvattina oon kokenut sosiaalisilla rooleilla leikkimisen tietyllä tapaa vapauttavaksi oman kasvuni kannalta mutta narskun kanssa tunne kääntyy päälaelleen ja epävarmuus iskee. Äitini kanssa sosiaalinen roolijako näkyy siinä että tiukat säännöt miten saa olla ja käyttäytyä koskee kaikkia... paitsi häntä.
Jos hän antaa sulle "hyvää hyvyyttään" lahjaksi jotain tai tarjoutuu maksajaksi lepytelläkseen, huomaat kuinka ne valinnat aina heijastaa sitä mitä narsku haluaa sun olevan (hänelle) tai käyttävän (miten tulet ulkomaailmassa nähdyksi), eikä sitä mitä haluat ite. Vaan jos narsku pelkää menettävänsä sut, yllättäen sun arvomaailmalla onkin merkitystä... toistaseksi.

Entisen kaverini kanssa myös tuli hirveet "varmuuden vuoksi" syyttelyt aina jos joku valintani ei miellyttänyt häntä. Jouduin aina "todistelemaan" motiivejani hänelle pikkuasioista tai kokemaan syyllisyyttä omista elämänvalinnoistani mitkä ei suoranaisesti vaikuttaneet häneen mitenkään, mutta jos häneltä vaati samaa niin heti oli kysymys alistamisesta ja kahlitsemisesta. Hän ei uskalla mennä siihen rooliin mihin koettaa työntää ihmisiä lähellään... vihaan kyllä samaa roolia muttei kenenkään tartte siihen mennä vasten tahtoaan.

Meillä enemmän "aina minut jätetään - en kelpaa kenellekän, en riitä mihinkään" - säälipeli alkoi siis ensi metreillä jo. Ja minähän säälin... miesparka...

Ite myönnän valittavani kyllä kans tästä välillä ihan yleisten ihmissuhteiden tasolla mut enempi tulee semmosina tunnepurkauksina jotka ei oo osotettu kellekään. Joskus ekaa kertaa kuullessani että tää voi myös näyttää säälipeliltä, toivoin vaan hiljaa mielessäni "toivottavasti kukaan ei luule että oon narsisti" ja seuraavaks kysyn iteltäni "en kai oo alitajusesti narsisti??". Ja sitten "olis vapauttavampaa olla narsisti kuin tämmönen siveyden sipuli". Huomas siinä vaiheessa taas kerran millaset jäljet narskuperhe on jättänyt vaikka sitä aina välillä tuppaa mielessään vähättelemäänkin...

Sanat ja teot ei kohtaa.

Totta. Tai jos ne kohtaa, jää vaan pohtimaan "aika kaukaa haettu tapa muuttaa sanat teoiksi". Taitavin valehteluhan tapahtuu puolitotuuksien kautta vaikka on ihan ymmärrettävääkin ettei oo yhtä oikeaa tapaa tulkata asioita. Kuinka moni on kuullut sen viattomaksi maskeeraavan tai tekoa mitätöivän "mähän vain..." selittelyn sanoessaan narskulle sen tekemisistä?