Vuoristoradan kyydissä

[Satu5]

Olen monta kertaa miettinyt tänne kirjoittamista vertaistuen toivossa. Läheisilleni en kerro enää mitään, en halua vaivata ja huolestuttaa heitä. Käsittelen näitä asioita yksin nykyisin, kaikki luulevat, että asiat ovat hyvin. Tuntuu kuin olisin ollut vuoristoradan kyydissä viimeiset kahdeksan vuotta. Tuntuu kuin minua vedettäisiin veden pinnan alle ja saan käyttää kaiken tahdonvoimani päästäkseni ylös. Tapaamme lähinnä viikonloppuisin ja joskus matkoilla viikonkin. Viikonloppujen ja varsinkin matkojen jälkeen olen aivan loppu vaikka juuri vapaa-ajalla pitäisi levätä ja palautua. Arki sujuu hyvin ja henkinen tasapaino on hyvä. Viikonlopun tapaamisen jälkeen sunnuntait ovat usein ahdistavia ja masentavia, kaikki voimat on viety. Riita tulee milloin mistäkin, minun on niin vaikeaa hyväksyä huonoa käytöstä. Hän arvostelee ihmisiä, on mielestäni epätavallisen kiinnostunut muiden tekemisistä, haluaa erityiskohtelua esim saa raivokohtauksen, jos taksikuski ei soita musiikkia tarpeeksi kovaa, ei kestä jonottamista, saa raivokohtauksen, jos ei saa ravintolassa tarpeeksi nopeaa ja erityisen hyvää palvelua, haukkuu naisia ämmiksi ja akoiksi, on sanonut useasti olevansa naisten vihaaja. Kun hän saa raivokohtauksen, hän ei välitä yhtään miltä minusta se tuntuu. Hänellä on oikeus raivota ja minun pitää ymmärtää. Raivokohtauksen jälkeen minun pitää hymyillä kauniisti ja unohtaa äskeinen tilanne heti tai olen ryppyotsainen ämmä. Aidosta oikeasta keskustelusta ei ole koskaan tullut mitään. Jos yritän kertoa jostakin asiasta, joka mieltäni painaa, hän raivostuu ja väittää että syytän häntä. Kaikki lakastaan maton alle ja hymyillä pitää vaikka läpi kyynelten, muuten olen ryppyotsainen ämmä ja akat ovat ällöttäviä.
Tekstiviestit ovat riitojen jälkeen niin karmeaa luettavaa ettei niitä kehtaa edes toistaa. Jos erehdyn ottamaan nämä karmeudet puheeksi, niin saan kuulla, että aionko nyt pilata tämänkin hetken riitelemällä jostain vanhasta. Hän ei osoita minkäänlaista katumusta karmeista puheista ja sanoista. Minua on haukuttu kaikesta mahdollisesta, syytetty perättömästi, pyritty rajoittamaan yhteydenpitoa ystäviin ja sukulaisiin. Kaikki minun ystäväni on haukuttu. Käytös pahenee aina alkoholin juomisen yhteydessä ja alkoholia hän juo paljon, todella paljon. Hän on jättäny minut lukemattomia kertoja ja eron uhka on aina läsnä, kun hän saa raivokohtauksen.
Suhteen alussa hän kehui ja kiitteli tosi paljon ja sain lahjoja ja kukkia. Tosin ensimmäisen riidan jälkeen hän pyysi palauttamaan antamansa lahjat. Kaikki minun hänelle antamat lahjat hän on haukkunut halvaksi krääsäksi.
Olen tässä vuoristoradassa saanut kokea paljon henkistä väkivaltaa mutta myös fyysistä väkivaltaa. En tiedä olenko tekemisissä narsistin vai käytöshäiriöisen ihmisen kanssa?

[NeitiK]

Narsisimin voi ajatella ilmenevän ikään kuin janalla. Toisessa päässä on kyky empatiaan ja tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen. Janalla eteenpäin mennessä saadaan pikku hiljaa lisää ja lisää narsistisia piirteitä, ja tavallisesti ihmisillä on jonkin verran narsistisia piirteitä, mutta kuitenkin kyky empatiaan ja tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen. Seuraavassa vaiheessa janaa henkilöllä voi olla ihmissuhteita haittaava määrä narsistisia piirteitä, mutta patologisen diagnoosin rajat eivät täyty. Seuraava etappi on patologinen narsismi persoonallisuushäiriön muodossa, jolloin kyse on itseensä keskittynyt ja omista häpeän tunteistaan eroon pyrkivä ihminen, jolla on tarve dominoida ja hallita muita, mutta joka ei kuitenkaan välttämättä niin sanotusti "saalista" uhreja tai ole sadistinen. Tämän jälkeen janalla henkilö alkaa saada psykopaattisia piirteita, ja puhutaan pahantahtoisesta narsistista, joka tarkoituksella pyrkii käyttämään muita hyväkseen tai kiusaamaan heitä huvin vuoksi. Janan loppupäässä on psykopatia, henkilö, jolla ei ole omaatuntoa, laimeat tunnereaktiot, tarve jännittykseen esimerkiksi kiusaamalla muita, ja jolle muut ihmiset ovat leikkikaluja ja käyttötavaraa.


Saan viestistäsi aika vahvasti sellaisen tunteen, että hän saa sinut ahdistuneeksi ja voimaan pahoin. Ja jos hän sanoo olevansa naisten vihaaja, niin todennäköisesti hän on sitä (on hyvä uskoa mitä ihmiset paljastavat itsestään, liian usein emme usko näitä lauseita), ja vihaa siis sinuakin silloin kun et ole sellainen kuin hän haluaa. Tämä asia ei muutu, vaikka saisitkin vastauksen kysymykseesi "olenko tekemisissä narsistin vai käytöshäiriöisen kanssa?". Ymmärrän hyvin, että tätä kysymystä on tarve kysyä, itsellänikin oli aikoinaan. Se, että voi sanoa toisen olevan oikeasti patologisesti häiriintynyt, antaa oikeuden ja äänen niille omille tunteille, mitä on koko ajan tuntenut sisällään, mutta mitä ei ole häpeän takia voinut sanoa ääneen. Näin ei kuitenkaan oikeasti ole. Jos tunnet voivasi pahoin janan alkupäässä olevan ihmisen seurassa, silloin tunnet voivasi pahoin hänen lähellään. Hänen lähellään pysyminen todennäköisesti saa sinut voimaan vielä pahemmin ja pahemmin ja pahemmin. Sinun tunteillasi on ääni ja oikeutus aina. Sinun ei tarvitse jäädä sietämään huonoa käytöstä vain koska "jos hän ei ole oikea narsisti, niin sitten häntä pitää ymmärtää ja hyväksyä ja parantaa rakkaudella", että "ainoastaan narsistia ei voi parantaa rakkaudella, muut voi". Vaikeinta tässä on se, että lähtijänä sinä joudut ottamaan sen "pahan" tyypin roolin. Kuvauksesi perusteella hän kuulostaa olevan jossakin janalla, ja hänen käytöksensä kuulostaa narsistiselta, jolloin hyvin suurella todennäköisyydellä hän tulee kaatamaan kaiken sinun niskaasi. Sinä olet paha ja hän syytön. Ehkä pelkäät tätä, etkä siksi uskalla lähteä, ellet saa tarpeeksi suurta varmuutta hänen narsistisuudestaan? Tämä on vaikeimpia asioita, joita kaikki täällä ovat joutuneet kohtaamaan, sillä voimakkaasti narsistisen ihmisen kanssa ei koskaan saa aitoa keskustelua ja asioiden selvittämistä. Joudut myös luopumaan toiveistasi ja siitä mielikuvasta, mikä sinulla oli hänestä. Se on yllättävän suuri voima, kun olet jo vuosia panostanut suhteeseen, haluat vahvasti myös saada tuon unelmakuvasi sieltä takaisin. Kahdeksan vuotta on kuitenkin pitkä aika. Jos sitä kuvaa ei ole vielä tullut, niin sitä ei ole tulossakaan. Sinun ei kannata jäädä sitä odottelemaan.

Olennaisin kysymys on siis se, haluatko jatkaa näin hamaan tulevaisuuteen asti? Haluatko jatkaa sitä, että olet väkivallan kohteena jatkuvasti? Minkälaisia toiveita sinulla on ihmissuhteelta, mitä sinä haluat kumppaniltasi? Onko hän sellainen? Älä mieti millainen hän voisi ehkä olla joskus, mieti sitä mitä hän on nyt. Paljon voimia sinulle! Näissä kokemuksissa joutuu aina samalla myös tarkastelemaan itseään. Mieti vastauksia noihin kysymyksiin, ja ota sen jälkeen lisää ja lisää selvää narsismista. Mitä enemmän otat selvää, sitä enemmän saat varmuutta itsellesi ja omille ajatuksillesi. Netistä löytyy onneksi paljon hyvää informaatiota. Tiedät itse parhaiten missä kohtaa janaa hän on, kun otat selvää ja tunnustelet omia tuntemuksiasi.