Tarinani suhteesta vahempaan naiseen, onko hän narsisti?

[Alexanderi]

Nuttool, jos kertomuksemme ja tuntomme todella kohtaavat niinkin tarkasti niin on todella hälyyttävää että kuinka persoonallisuushäriöinen käyttäytyy niin samoilla kaavoilla. Narsistithan ovat kuin koneita, todella kuumottavaa ja se paljastaa ja tekee nähtävästi selkeän eron narsistien ja ns tavallisten ihmisten välillä. Onkohan tämä adhd-epävakaa-mielialahäriö-kombonaatio jokin yleinen selitys narsistille itselleen joilla hän peittää kaiken. En tosiaan yhtään diagnoosipaperia hänestä koskaan lukenut vaan kaikki perustui aina siihen mitä hän kertoi.

Seksi oli meilläkin jossain kohtaa lähes ainoa joka yhdisti tai toi meitä konkreettisesti lähelle toisiamme ja kun olen tutkiskellut itseäni niin todennäköisesti se olikin syy miksi en tajunnut että suhteessa on jotain vikaa. Onhan eroottisesti vetävä nainen jokaisen miehen päiväuni eli todella hyvä vallankäytön väline naisnarsistille.

Kyllä sitä itse syyttää itseään sinisilmäisyydestä ja kuinka naiivi on ollu. Tästähän exänikin minua haukkui, nimitteli naiiviksi. Olen itse suhteemme jälkeen muuttunut aika-ajoin hieman katkeraksi ja kiukkuiseksi. Tuntuu ikävältä että tämä kyseinen henkilö kulutti loppuun, leikki minulla ja lopulta veti maton jalkojeni alta. Niinkuin olen kertonut niin hänestä löytyi myös hauskan ihmisen puolet, surullista että se kaikki romuttui.

Näitä yksityiskohtia hänen tempuistaan ja valheistaan putkahtelee kokoajan mieleen. Yksi tapaus oli viime syksyltä kun olin työmatkalla viikon. Hänellä oli ollut migreenejä usein ja ollessani ulkomailla hän laittoi viestiä että lääkäri epäilee hänellä olevan aivokasvain. Kiitos tästä hänelle, matkani oli pilalla ja huolestuin aivan helvetisti. Noh paljastui sitten palattuani Suomeen että se olikin vain migreeniä joka kuulemma korjaantui hänen hankkiessaan uudet silmälasit. Mutta se huoli minkä hän aiheutti omalla huomionhakuisuudellaan oli todella alhainen temppu.

Nyt on hyvä ollut lukea teidän muiden ajatuksia ja mielipiteitä vaikka emme kukaan ilmeisesti mitään psykologeja olla mutta että tuntemukseni ei ole ollut tuulesta temmattuja vaan minulla on ollut oikeus näkemyksiini kyseisestä ihmisestä. En ole aina edes uskaltanut kertoa näistä asioista yhteisille kavereillemme vaan koska olen pelännyt tämän narsistin reaktioita ja mahdollisia kostotoimenpiteitä. Tämä exäni ei ole tykännyt kun olen puhunut tunnoistani muille ihmisille.

[tapaus]

Tuo on narsistille varmaan tyypillistä, että jos itse olet reissussa tai jossain missä epäilee sinulla olevan kivaa, hän sairastuu kuolemanvakavasti. Tai lapsi sairastuu. Minä sain mm. työpaikan illanviettoon valokuvan ilman selitetekstiä lapsen harsoon kääritystä käsivarresta, josta veri tihkui läpi. Pieniä asioita minulle sitten paljastettiin kun järkyttyneenä kyselin. Oikeasti kyseessä oli pelkkä pintanaarmu.

Autolla ajaessaan hän myös kirjottelee whatsapp-viestiä siitä kuinka keli on todella huono ja yhtäkkiä lause loppuu kesken vaikkapa sopivasti kohtaan "Ärsyttää kun edessä menee auto ja sillä on..." Sen jälkeen ei mitään, kunnes sitten muutaman tunnin päästä jotain ihan muuta asiaa. Enää ei saa minua huolestumaan noista, menee huomion kerjääminen täysin hukkaan. Ikävintä tässä on se, että lähettää viestit ryhmään, jossa ovat myös lapset niitä lukemassa...

[nuttool]

Toimintamallit vaikuttavat hyvin samankaltaisilta tosiaan.
Yhtään diagnoosipaperia en minäkään nähnyt, mutta diagnooseja oli psykiatrian puolelta kuulemma useita. Pistääkin miettimään, mistä on kyse. Onko kyse kumppanin vedätyksestä, lääkäreiden vedätyksestä vai todellisista oireista/sairauksista. Samankaltaisuus hämmentää kyllä!
Pitkään uskoin sokeasti, että hän voi huonosti hoitamattoman kaksisuuntaisen mielialahäiriönsä takia, mutta kun tajusin tämän kaavan, milloin nämä depressio-kohtaukset tulevat, alkoivat hälytyskellot soimaan.
Ja kuten Tapaus ja Alexanderi kirjoitatte, täälläkin ne vaikeudet iskivät aina kun olin poissa, tai elämässäni tapahtui mukavia asioita. Perheen tai ystävien kanssa kesämökille lähtö 2-3 yöksi sai hänet itsetuhon partaalle. Muistan olleeni huolesta sekaisin, kun hän ensimmäisen kerran uhkasi päättää elämänsä, ja olin toisella paikkakunnalla. Ei vastausta viesteihin, ei puhelimeen... Ja kappas, kun palatessani olikin taas parempi olla. Tämä säälipelihän on käsittääkseni hyvinkin tyypillistä käytöstä, koska ne narut ovat juuri niitä oikeita naruja joista vedellä, kun haluaa empatiaa ja samalla pitää toisen hallinnassaan.

Itseäni harmittaa, miksi annoin kaiken jatkua niin kauan siitä huolimatta, vaikka mies sanoi minulle ettei ole kyvykäs rakastamaan jne. Erovaiheessa tosin kertoi rakastavansa, mutta näen sen vain viimeisenä oljenkortena kietoa minut pauloihinsa, eikä siinä ollut aidosta tunteesta tietoakaan. Mutta olen yrittänyt olla armollisempi itselleni sen suhteen: mielestäni on luonnollista toivoa parasta ja uskoa rakkauden voimaan, kun toisesta välittää ja on ihastunut tai rakastunut.

Erilaisten tunteiden kanssa taistellaan täälläkin, samalla itsetunnon rippeitä keräillen ja kasaillen taas.
Olisi kovin helppoa sulkeutua kuoreensa, olla vihainen ja katkera, mutta jossain vaiheessa kannattaa tehdä sille stoppi, ja keksiä keinoja purkaa vihaa ja katkeria tunteita, ja olla ihan rohkeasti myös surullinen. En ole mikään ekspertti tässä; huomaan vihan ja vanhojen tunteiden nostavan päätään aika yllättävissäkin tilanteissa. Ihmisen lisäksi erossa menettää sen haaveen ja toiveen tulevasta, ja joutuu hautaamaan senkin. Ettei koskaan tule tapahtumaan niitä asioita, joita joskus ko. ihmisen kanssa olisi halunnut. Terveessä erossa osapuolet yleensä ennemmin tai myöhemmin saavat sen "closuren" suhteelle, keskustelemalla ja toteamalla tosiasiat. Narsistin kanssa teet closuren itse ja yksin, koska vastauksia, ainakaan järjellisiä sellaisia tuskin tulee saamaan. Omalla kohdalla ainakin kaikki ne asiat, jotka minua hänessä ahdisti tai pelotti, jotka olivat ne pahimmat punaiset liput, projisoitiin takaisin minuun jolloin epäilin vahvasti jo omaa mielenterveyttä.

[Alexanderi]

Nuo kuuluisat narsistien itsemurha "uhkailut" ovat ilmeisesti käytettyjä. Itse en omassa suhteessani ikinä koskaan kohdannut tällaista, päinvastoin, hän tuntuu olevan kuolemankin yläpuolella käytökseltään. Huvittavaa että itse sanoi että sääli on sairautta eikä arvosta sääliä. Siltikin hän kokoajan epäsuorasti kerjää sitä (??!!).

Samaistuin nuttool tuohon että jouduin hautaamaan sen kaiken johon uskoin. Itselleni on ollut suurin apu se kun on alkanut järjellä miettimään että eihän nyt tuon kanssa kukaan koskaan tule pystymään solmimaan pitkää ja tasavertaista suhdetta, avioliitosta puhumattakaan. Lisäksi tuntuu epäreilulta että omassa elämässäni kaikki tärkeät ihmiset ovat tärkeitä ja niihin haluaa uskoa viimeiseen asti. Onko niin että narstille on ihan sama kuka yksinkertainen sinisilmä hänen lähellään pyörii? Eikö hän sure ollenkaan erojaan tai jos joku ihminen jää hänen elämästään pois? Eromme jälkeen minä vain kuin kala kuivalle maalle itkemään ja tämä yksi porskutti menemään kyyneliäkään vuodattamatta. Eihän minua surrut selkeestikään.

Tämäkin selkeesti yhdistää että narsistin kanssa ei voi puhua erosta. En vielä tänäkään päivänä tiedä hänen päänsisäistä syytään miksi jätti minut. Keskustelut hänen kanssaan eivät vain ole onnistuneet ja se on kalvanut omaa mieltä. Yleensä juurikin parisuhteen ongelmista puhutaan pitkään ennenkuin erotaan. Omalla kohdallani olin selkeästi vain lelu joka yhtäkkiä ei enää toiminukaan, patterit vain loppui lopullisesti. Ja kyllä kuuluu kuvioon että sitä miettii itseään että olenko minä vain seonnut? Se vaatii voimia, johon annan täältä nuttool voimia myös sulle päin

[sätkynukke100]

Vaikeaa on juuri se, kun normaali vuorovaikutus puuttuu.. eikä järjellä ole mitään tekemistä asioiden kanssa.. lisäksi käännetään toiseksi mitä ne oikeesti on. Säälin kerjäämisen sairauksilla olen kanssa hyvin huomannut.. ja huomionhaun jos jollaki konstilla. Sitä on saatava hinnalla millä hyvänsä.. huomiota.. mutta kaikki perustuu siihen, että valta on oltava ja sen pitää pysyä. Jos hyödyke on käytetty loppuun (aivan täysin), sitten sen voi heittää pois... sellasia mistä on vähänkään hyötyä nyt tai tulevaisuudessa.. pidetään (vedellään naruista) ainakin käsivarren mitan päässä. Muuten keillään ei ole sen suurempaa arvoa.. kaikki ihmiset on niille vaan pelinappuloita. Jännittävää peliä, hyötymistä, vallankäyttöä.

[nuttool]

Huvittavaa että itse sanoi että sääli on sairautta eikä arvosta sääliä. Siltikin hän kokoajan epäsuorasti kerjää sitä (??!!).

Sääli on vain keino vedota tuntevan ja empaattisen henkilön tunteisiin, ja päästä "uhrinsa" ihon alle.
Sanoilla ja teoilla on harvoin mitään tekemistä keskenään:
Sanat: "Sääli on sairautta, en arvosta sääliä"
Teko: "Sääli minua"

... ja näin alat kyseenalaistaa omaa mielenterveyttäsi. Varmaan oikein klassinen esimerkki tästä harhauttamisesta.
Minulle oikein erikseen painotettiin, sanallisesti, lukuisia kertoja, ettei hän halua minulle pahaa, ainoastaan hyvää. Hän ei satuta, hänhän pitää kuin kukkaa kämmenellä, enkö ymmärrä? Hän tekee asiat minun ja meidän parhaaksi, ja haluaa tarjota kaiken mitä hänellä on tarjota. Saan olla sellainen kuin olen, ja hän kyllä arvostaa mitä olen (ehkä kyyneliä silmissä, koska hän niin välittää).
Teot taas olivat jatkuvaa väheksyntää, alistamista, nöyryyttämistä, huomauttelua, kiusaamista, manipulointia...
Joten aloin miettiä että kuvittelenko? Olenko vain liian vaativa? Ehkä on aihettakin huomautella, koska hän (sanallisesti) kuitenkin haluaa parastani?! Hälytyskellot soivat, mutten osannut niitä kuunnella.

En usko että omalla kohdallani hän minua jäi kaipaamaan ihmisenä, kumppanina. Hyödykkeenä kyllä! Autokuskina, näyttelyesineenä, seksivälineenä ja yksinäisten iltojen seuralaisena. Mutta että minä, yksilönä, olisin ollut hänelle merkityksellinen - sitä en usko.
Sinä jäit ehkä rannalle ja hän porskuttaa menemään, NYT. Mutta pidemmässä juoksussa toinen teistä vielä tulee onnelliseksi ja löytää elämäänsä jotain merkityksellistä, ja toinen ei. Vain toinen teistä on siihen kykenevä.

[sätkynukke100]

Sanat ja teot ei tosiaankaan kohtaa.. Ja sitten sanotutkin asiat muuttuvat hetken kuluttua erilaiseksi.. arvot ja periaatteet muuttuu tilanteen mukaan.. Eli mistään ei tiedä mitään. Kerrotaan asiat, niinkun halutaan toisen ne kuulevan, ja taas eri tavalla... tehdään asioita, mistä tiedetään toisen kärsivän aivan valtavasti henkisesti (traumoja). Tehdään asioita, mistä tiedetään toisen saavan mielihyvää (teeskentelyä)... jne jne.

[tapaus]

Mulle on sanottu kirkkain silmin, että on ihan normaalia hänen joka aamu miettiä persoonansa uudelleen. "Tietenkin pitää miettiä ihan siitä riippuen, mitä päivän aikana joutuu kohtaaman!" Ehkä se on rehellisintä mitä hän on koskaan sanonut. Sanoi jopa olevansa tyhjä kuori jonka sisältö pitää rakentaa tarpeen mukaan. Tämä tietysti tuli säälinkerjuun sävyttämänä.

Tuttua on myös se, että teot ja sanat ei kohtaa. Tekee jotain kamalaa ja kohta väittää ettei tehnytkään, teki jotain ihan muuta, esittää hämmästynyttä kuinka MINÄ olen voinut asian käsittää kuten suoraviivaisesti käsitin.

[Alexanderi]

On varmaan liian yleistävää miettiä mutta onko narsisti tietoisesti niin paha ja häikäilemätön että hyväksikäyttäminen on suunniteltua. Ajatteleeko narsisti "tuon on niin tyhmä ja yksinkertainen että mitähän hän voisi tuoda minulle? Miten voin tuota käyttää?"..

Viitaten nuttoolin kommentteihin niin minullekin hän sanoi keväällä kärhämiemme yhteydessä että eihän ole mikään tunteeton paskiainen. Laittoi minulle vielä linkin jostain nettituloksesta jossa oli testannut omaa persoonallisuuttaan. Oli saanut jonkun ihme lyhenne-tuloksen (jota en nyt muista) jossa häntä kuvailtiin yliempaattiseksi ja kaikkia muita huomioonottavaiseksi ihmiseksi, joka ajattelee muita niin paljon että unohtaa itsensä. Vertaus oli kuin Obamaan. XDD nauroin kuollakseni, oma tulkintani on aivan päinvastainen hänestä. Luuleeko narsisti todella että kun hän uskottelee verbaalisesti lahjakkaasti olevansa hyvä ihminen niin sitten hän luulee muidenkin uskovan ilman mitään loogista omaa ajattelua.

Ja kiitos nuttool tuosta ajatuksesta johon itsekin uskon. Luulen että itse olen jo nyt elämässäni rakentanut jotain arvokasta pitkäjänteisesti. Toisin kuin hän joka on jättänyt taakseen todella pirstaleisen elämän jossa ei ole punaista lankaa eikä varmaan tule olemaankaan. Oma vastoni sanoo että hänelle ei tule tuolla menolla käymään hyvin ja mikä pahinta on se että hänellä on alaikäinen lapsi.

tapaus, tuo kuori on termi joka toistui myös hänen suustaan. Selkeästi jotenkin tiedosti ongelmansa koska hän sanoi että hänessä on kaksi puolta, enkeli ja piru ja hän on joutunut rakentamaan itselleen suojakuoren. Ikinä en saanut selville eikä hän pystynyt sitä kertomaan mitä hän oikeasti tarkoitti tällä. Hänhän sanoi jo suhteemme alussa että minä tulen hajoamaan häneen. Kehotti vielä pohtimaan kannattaako hänen lähelleen tulla. no enpä uskonut

[nuttool]

On varmaan liian yleistävää miettiä mutta onko narsisti tietoisesti niin paha ja häikäilemätön että hyväksikäyttäminen on suunniteltua. Ajatteleeko narsisti "tuon on niin tyhmä ja yksinkertainen että mitähän hän voisi tuoda minulle? Miten voin tuota käyttää?"..

Viitaten nuttoolin kommentteihin niin minullekin hän sanoi keväällä kärhämiemme yhteydessä että eihän ole mikään tunteeton paskiainen. Laittoi minulle vielä linkin jostain nettituloksesta jossa oli testannut omaa persoonallisuuttaan. Oli saanut jonkun ihme lyhenne-tuloksen (jota en nyt muista) jossa häntä kuvailtiin yliempaattiseksi ja kaikkia muita huomioonottavaiseksi ihmiseksi, joka ajattelee muita niin paljon että unohtaa itsensä.

Minunkin tapauksessa mies kulutti itsensä loppuun ajattelemalla kuulemma aina ensin muita. Hän ei niin itsestään, mutta että muilla olisi hyvä olla. Kun hän on niin hirveän empaattinen ja kantaa muiden murheita mukanaan ja väsyy. Kyynelsilmin tätäkin joskus kertoi. Hänellä on tunteet, ja minulla on ikuinen paikka hänen sydämessään..
Give me a break...

Tahallisuuden kysymystä mietin vieläkin. Että oliko kaikki peliä ja ilkeyttä, suunnitelmallista, järjestelmällistä.. vai ainoa malli toimia, jolla osaa, ja johon itsekin uskoo. Ehkä tilannekohtaista?