Kauanko siinä menee, että unohtaa?

[Kohtivaloa]

Kun toinen on ollut parasta mitä olet maailmassa kohdannut ja sitten kohdellut huonosti, valehdellut, ollut välinpitämätön ja julma, kauanko teillä on mennyt aikaa, että on alkanut olla helpompi hengittää ja olla? Ja että narsku ei ole enää mielessä?

[Kiki]

Mulla on mennyt nyt lähes vuosi. On yhä mielessä silloin tällöin, niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi ne huonojen aikojen muistelot päihittää ne hyvät
Mä en ole tavannut häntä enkä stalkannut facebookissa. Mutta mieleen tulee aina välillä, että sen kanssa tehtiin sitä ja tota...Nyt uudessa suhteessa ja täytyy kyllä myöntää, että sitä vanhaa sontaa riittää lapioitavaksi...

[Kohtivaloa]

Karmivalle tuntuu ajatus siitä että seuraava vuosi menee toipuessa kaikesta paskasta. Ja riittääkö se edes.. Mitä te muut teette silloin kun ajatukset pyörii kehää, ja jossittelee että oliko minussa sittenkin jokin vika, miksi en tajunnut aiemmin, miten saatoin antaa toisen käyttää itseäni hyväksi, miksi uskoin aina uudelleen jne? Olisi niin monelta surulta säästynyt jos olisi aiemmin tajunnut lähteä.

[Kiki]

Voihan olla, että pääset hänestä nopeamminkin. Mulla auttoi se, että olen saanut puhua sellaisten kavereiden kanssa, jotka ymmärtää ja jaksaa ja haluaa kuunnella. Lisäksi olen kerrannut faktoja, mitä on tapahtunut ja miltä ne ovat musta tuntuneet. Jos on tullut mieleen hyviä juttuja, olen onneksi saanut palautettua mieleeni ne "niin mutta" eli myös sen toisen puolen eli paskan. Näihin faktoihin (mitä olen myös täältä niin monen muun tarinoista lukenut) olen koittanut tukeutua ja tiukasti todistella itselleni, että se suhde ei ollut mulle hyvästä. Niinkuin ei ollutkaan. Ja se on auttanut, nykyään ajattelen häntä aina vain harvemmin. Ja vaikka ajatus tuleekin, ei se enää juurikaan saa aikaan mitään tunnetta.

[Kohtivaloa]

Kiitti. Raaka fakta auttaa parhaiten kyllä. Tämä aihe on vaan hankala niiden ymmärtää ketkä ei ole kokenut sitä itse. Tätä ei voi oikein täysin ymmärtää kun se joka on saman kohdannut.

[satupäivikki]

En usko että koskaan kokonaan unohdan, mutta itsellä meni 3kk siihen etten sen jälkeen ajatellut hänestä lämpimästi. Yksi suurimmista pelastajistani on ystävien lisäksi ollut youtuben videot sellaiselta kanavalta kuin inner integration (joku käyttäjä täällä linkitti jonkin videon, ja siitä lähtien olen katsonut niitä).
Ja nyt helpottanut, ettei narsku ole reiluun kuukauteen yrittänyt edes ottaa yhteyttä, ilmeisesti hänellä uusi jo, mikä on siis minulle hyvä asia. E-mail on ainut kanava johon pystyy ottamaan yhteyttä, mutta sähköpostin roskapostiin olen viestit ohjannut.
Tein itse alkuun sen, että hävitin KAIKEN mikä muistutti hänestä. Vaihdoin jopa meidän yhteisen ruokakaupan, ja vaihdoin työmatkareittini (joka ennen meni hänen työpaikkansa ohi), jotten vahingossakaan näe hänen autoaan. Mikäli hän tulee jatkuvasti mieleesi, koita keksiä muuta tekemistä ja pakota ajatukset muualle.
Tsemppiä, kyllä voin sanoa että helpottaa jossain vaiheessa! Muista vaan, ettei mitään kontaktia kyseiseen tyyppiin vaikka heikkoja hetkiä on luvassa! Selviät niistä!

[Kohtivaloa]

Kiitos. Lohdullista että en ole yksin asian kanssa, toisaalta tosi surullista.

[sätkynukke100]

Riippuvuussuhteesta on vieroitusoireet.. sellaisia suhteitahan nämä on. Mieli ja kroppa huutaa "ainetta"... Niinkun huutaa alkoa ja tupakkaa ym kun niistä pyrkii eroon. Kun on vielä vahvasti riippuvainen, on sula mahdottomuus ajatella elävänsä ilman.. ja silti se tuhoaa koko ajan (suhde narsistiin yms).. Pinttymä on aivoissa. Vierotusoireet on niin kovat, että moni antaa periksi ja ottaa annoksen riippuvuuden kohdetta (jos se on mahdollista enää).. mutta helpoimmalla pääsee, kun ei olisi missään tekemisissä eikä yhteyksissä.

Niin se tosiaanki helpoimmin menis eteenpäin toipuminen.. mieli alkaa tervehtyä riippuvuuden jäljiltä... Järjellä tiedän myös, mutta pääkoppa ei ole vielä muuten ollut sitä mieltä, että pystyn kiskasemaan itteni irti.. Te jotka olette, olette onnekkaita.. vaikkei se nyt juuri siltä tuntuisikaan.

[Kohtivaloa]

Se on kummallista että järki ymmärtää mutta ruumis ja mieli sanoo toista. Se vaatii varmaan totaalisen pohjalla käynnin, että siihen pystyy. Sulla ei varmaan ole ollut sitä vielä? Se ”huume” on varmaan jollekin seksi, tapaaminen, jollekin viesti, jollekin puhelu jne.

[sätkynukke100]

Joku kontakti siihen riittää, viestikin... että ollaan "on the road".. jos sinnitellään "kuivilla", että yritän olla pitämättä yhteyttä.... eikä siitä kuulu.... on se yhtä tuskaa sinnitellä sekin... ennenkuin tulee "raitistuminen". Pohja ei ilmeisesti ole ollut... todella pahoja hetkiä on ollut, MIKÄ sitten on SE pohja. Jos se on kaikista tilanteista pahempi.. huh huh. VAi kuivuuko tämä vaan pikkuhiljaa..pienin askelin katoaa tuulen mukaan.. historiaan.. muistoiksi. Mulla on sillai, että ei ne tilanteet mihinkään unohdu.. ne on tuolla päässä ja pää työstää niitä.. vaikka riippuvuus on vahva, se tulee.. kun tulee.