Mies yli laidan

[sätkynukke100]

Suhteesta pääsisin eroon, mutta henkilö jäisi elämääni väkisinkin. Pelottaa ajatella, mitä siitä seuraisi. Kaikki uudet hierottaisi vasten kasvoja ja henkistä väkivaltaa tulisi joka tuutista. Lyhyiden erojen aikana sain kyllä esimakua, mitä sekin tulisi olemaan. Tuli aika aluksi kerrottua jotain henkilökohtaisia asioita taikka heikkoja kohtia, niin niitä käyttää epäsuorasti vihjaillen aseena mielellään nytkin. Vaikka muuten mulla on melko kova kuori.

Kai tässä jotenkin uskoo, että kaikki menisi kuitenkin parhain päin ja että olisin vaan turhan herkkä.

Meidän kenenkään elämäntehtävä ei pitäsi/ saisi olla toisen rajaton ymmärtäminen ja tekemisten, sanomisten hyväksyminen... itse kärsien. Mutta tällästä näiden kanssa on... irti pitää yrittää keinolla millä hyvänsä, pikkuhiljaa pienin askelin... ei tälläsis paljo ole vaihtoehtoja jos hlaluaa selvitä mahdollisimman pienillä pysyvillä sisäisillä vaurioilla (ja joillekkin ulkoisillakin). Tämän vahvan riippuvuuden kun saa katkaistua, on melkoinen projekti takana.

[ninnu]

Ripaus mustasukkaisuutta kuuluu parisuhteeseen, mutta narsistien kanssa se menee totaalisesti överiksi. Olen lukenut, että kateellisuus kumppania kohtaan on tyypillistä ihmisillä joilla on huono itsetunto. Tämä näkyy muun muassa tarpeena esitellä omia kykyjä, korostaa erinomaisuutta ja jopa kokea mielihyvää, kun puolisolla menee huonosti. Lisäksi huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset uskoo olleensa onnekkaita saadessaan kumppaninsa eivätkä nää itseään arvokkaina ja tasavertaisina parisuhteessa.

Narsisteilla on todellisuudessa huono itsetunto jota yrittävät peittää "väärällä minällä". Oman kokemukseni mukaan narsistit haluavat prosessoida omaa mustasukkaisuuttaan kumppaniinsa. Toisin sanoen, he ovat valmiiksi mustasukkaisia ja siksi yrittävät tehdä sinutkin mustasukkaiseksi. Hakevat toki myös narsistista lähdettä toimillaan. Kun mietin omaa suhdettani en jaksanut juuri reagoida noihin exän yrityksiin tehdä mua mustasukkaiseksi. Silti hän jatkoi mun kiusaamista. Sellaista ihmistä ei olekkaan joka ei hätkähtäisi, jos kumppani vihjailee pettämisellä ja narsku tietää sen. Hän saa siis lähdettä vaikka et reagoisi. Tästä esimerkkinä silent treatment, jolloin pitää mykkäkoulua tai ei ole muuten vaan tavoitettavissa. Tämä on todella tuhoisa manipulointikeino ja saa ajatuksesi laukkaamaan. Lähetät viestin eikä kuuluu vastausta. Lähetät toisen viestin eikä vieläkään kuulu vastausta. Noiden kahden viestin välillä saattaa kulua kokonainen vuosi ja kuitenkin narsisti imee lähdettä, koska tiedostaa sun pahan olon.

[sätkynukke100]

Tuo puhelimella mykkäkoulun pitäminen/ estojen päälle laittaminen on tuttua. Pahaa oloa varsinkin jos sanoo, mikä johtuu siitä tai siitä.. mitä Hän itse on tehnyt toiselle.. Niistä ei tietenkään saisi puhua (no ei siitä olekkaan kun haittaa, puhumisesta, näiden kanssa). Saa vielä tuplakärsimyksen itse, kun yrittää rakentavassa mielessä purkaa toisen aiheuttamia asioita (uudelleen ja uudelleen). Teki niin tai näin, kärsimystä, ahdistusta.

Itelle on tullut kuorta päälle.. en enää välitä aivan yhtä paljon ja kaikesta, kun jakaa huomiota tai kerjää sitä yleisillä paikoilla tai missä vain.. en koe mustasukkaisuutta enää, mutta rajaton ja järjetön käytös saa aikaseksi vieläkin välillä v*tutusta... "Kuinka joku voi toimia noin, jos välittää toisesta". "Kuinka tuo ihminen voi sanoa mulle noin, jos muka välittää" Huomio on tälle ainakin kuin huumepiikki.. kun sitä saa yleisesti että muut on sitä vielä todistamassa, menee aivan pois itsestään ja on jonkulaises transsis hetken... sitten palautuu siitä pikkuhiljaa... minuutin- parin kuluessa.

Irti en ole vielä päässyt.. Kohdallani on kyse hyvin vahvasta riippuvuudesta, jota en meinaa saada millään poikki... Pikkuhiljaa pienin askelin... pää tekee töitä asian eteen. Tsemppiä päivään!

[Nasu]

Tämä mustasukkaisuus on asia on usein päällimmäisenä. Hänen kaikki exänsäkin ovat vain kavereita. Minun vastakkaista sukupuolta olevia kavereita taas kohdellaan kuin pahimpia kilpakosijoita.

Hän tapailee silloin tällöin näitä miespuolisia ystäviään ja kertoilee sitten jälkeenpäin, miten he ovat yrittäneet häntä iskeä.


Jos joskus laitan päälle vähän siistimpää vaatetta, niin kuulemma yritän tehdä vaikutusta johonkin toiseen ja samalla saan hänet näyttämään huonommalta.

Hirveän paljon on kaikkia pieniä juttuja jotka osoittavat tiettyyn suuntaan. Pitäisi jotenkin saada omat ajatukset pidettyä kasassa siihen asti että on täysin varmaa, että kyseessä ei ole mun oma yliherkkyys. Tässä on kuitenkin niin paljon pelissä ja tämän suhteen takia olen uhrannut käytännössä elämäntyöni. Lapsiakin kuvioissa mukana vaikkei yhteisiä olekaan. Tuntuu että jos luovuttaa, niin kaikki uhraukset ovat olleet turhia.

[sätkynukke100]

Syyllisyyden tunne asioista kuuluu tähän "taudinkuvaan".. uhri tuntee syyllisyyttä kaikesta. Yksi ihminen elää vain itselleen ja toinen elää parisuhteelle ja sille toiselle...unohtaen itsensä ja menettäen voimansa... Täs yrittäny kääntää itseäni väkisin ajattelemaan omaa tekemisistä ja elämää, helpommin riippuvaisena sanottu kuin tehty. Koetut asiat kuitenkin auttavat pienin askelin eteenpäin (nöyryytykset, puheet jne).. melkoista paikallaan tallaamista ja kärsimistä ollu nää vuodet.. omat hommat ollu sellaista suorittamista.. pahimpina aikoina oli ahdistus läsnä koko ajan.. nyt se on helpottanu, kiitos urheilun. Kuitenkin ihminen kulkee jossain sumussa... silti. Nämä ihmiset ei oikeasti välitä kuin itsestään... ja muut ovat vain hyödykkeitä. Jos ne esittää välillä ajattelevansa toista... kyllä sen teeskentelyn huomaa pidemmän päälle, että se on vain sitä ja tyhjiä sanoja. Teatteria. Manipuloivat ja puhuvat. Elikkä siis toinen todellakin uhraa elämänsä

[Nasu]

Rivien väleihin ja sivulauseisiin piilotettuihin manipulointeihin kun keksisikin jonkun tavan puuttua tai hienovaraisesti vihjata, että huomaa mitä siinä haetaan takaa. Toinen johon olisi kiva tietää joku puolustuskeino, on kaksoissidos viestintä. Eli tilanteet joissa ei voi toimia oikein jos noudattaa pyyntöjä jotka ovat räikeässä ristiriidassa keskenään. Miten sellaiseen pitäisi suhtautua? Voiko vaan osoittaa ristiriidan ja toivoa, että toinen ymmärtää? Alkuun ajattelin, että puolisollani vaan on joko huono muisti ja/tai todella ailahteleva mieli, mutta nyt mietin yhä useammin, josko hän tekisikin tuon ihan tahallaan ja hämmennyksen vuoksi. Välillä ei oikein itsekään ole varma, olenko varmasti ymmärtänyt oikein aiemmat puheet, kun ristiriita sen hetkiseen on niin suuri ja selkeä.

Hulluksihan tässä luulee tulevansa välillä.

[sätkynukke100]

Itsensä kadottaa ja itseänsä syyttää... Niinpä. Ei täs ole maalaisjärjellä mitään tekemistä, eikä kuuluisi meidän päätämme hajottaa näiden takia. Sinne vaan uppoo niin syvälle itse, ettei ymmärräkkään jossain vaiheessa. Olen ymmärtänyt, että ainoa keino on saada oma pää selväksi tästä ja paeta... Oli tilanne mikä hyvänsä. Pahemmaksi vaan menee, eikä ne "opi" mitään.. niillä vain oikeudet ja meillä muilla velvollisuudet heitä kohtaan. Voihan ne oppia vetämään teatteria paremmin, ei mitään muuta.. jos on pakko.

Tuntuu, että on todellaki laskelmoitua ja tahallista niiden toiminta... peliä, niinkun olen alusta asti sen tiedostanut. Ne ei tee mitään huvin vuoksi, siihen on aina syy.

Itse tuntee syyllisyyttä siitäkin, että kirjoittelee näitä täällä... tai puhuu.. vaikka ne on faktaa ja aiheuttaa pahaa oloa ja kärsimystä..

Kun näistä asioista kirjoitteleekin, tuntuu sekavalta sopalta tämäkin

p.s kukaan ei eksy tälläisille sivuille sattumalta tai muuten vain... kyllä siihen on silloin syy.. ei kukaan normaalissa suhteessa tällaisista joudu kärsimään..

[Nasu]

Jos tästä suhteesta lähtee, niin kovasti kyseltäisi monestakin lähteestä, että miksi? Mitä siihen voi vastata? Sama toistuisi, kun aikaisemminkin. Puoliso välittömasti uhkaavan eron äärellä muuttuu itse uhriksi ja itse en enää osaa siinä kohtaa sanoa, miksi halusin erota ja miksi oli paha olla. Kaikki selitellään parhain päin ja silti sama meno jatkuu hetken päästä. Jos lähden, niin mun vastuulla on hänenkin menetykset. Hän menettää talonsa, maineensa, ei pärjää yksin jne jne.

Tuntuu, että tarvitsisin jonkun konkreettisen syyn tai alkusysäyksen. Ehkäpä jopa sellaiesn ns. viimeisen niitin. Fiilikset ei oikein tahdo enää tässävaiheessa riittää syyksi kun on velvollisuuksia jo sen verran kertynyt. Hassu juttu muuten, miten samassa suhteessa kasvavien velvollisuuksien kanssa, oikeudet vähenee. Naurattais jos ei harmittais, kun jälkeenpäin ajattelee menneitä juttuja. Mulla oli ennenkin velvollisuuksia jos ja vaikka mitä, mutta ne oli mun itse valitsemia. Nyt olen niistä kiemurrellut irti, että pääsisisin, huom! pääsisin toteuttamaan puolison mulle järjestämiä velvollisuuksia.

Jännä, miten helpottaa, kun kirjottaa näitä juttuja ja ajatuksia ihan näkyville asti. Huomaa itsekin, kuinka hyväuskoinen hölmö sitä osaakin olla.

[sätkynukke100]

Sitä viimeistä niittiä tässä on odotettu jo kanssa liian kauan joo... Mikähän se pohja sitten on... en vielä tiedä. Vai loppuuko tämä vaan ittellään, kun kitkuttaa.. tuleeko muuta tilalle, vai mennäänkö näin koko elämä. Samaa oravanpyörää ja samat metkut.. päivästä ja viikosta toiseen..

Meidän velvollisuutemme on olla saatavilla silloin, kun he sitä tarvitsevat. Muuten meidän pitää olla niinkun ei oltaisikaan.. oma itsensä ei saa olla. Ei saa olla omia mielipiteitä eikä tunteita.. puhua ei niistä saa.. mitään negatiivista ei heille saa toisten elämästä tulla (toisen omia mielipiteitä tai asioita).. ne on niille niiiiiiiiiiiiiiiiin hohhoijjaaaa hohhoijakkaa (halveksivat).

Eikös Nasu olekkin mukavaa olla palvelija jota ei arvosteta ja jolla ei saa olla omaa elämää... huonosti kohdeltu palvelija jonka työ ei ole arvokasta..

[Nasu]

Tuo saatavilla olo kolahtaa kyllä täysillä myös. Mutta työhommissa ja niiden arvostuksessa mulla on eräistä syistä sananen sanottavissa itselläkin.

Eli noilta osin olen osittain suojassa, mutta taas toisaalta osittain puolison armoilla. Väärinkäytökset nimittäin heijjastuvat isompaan ulkopuolisten joukkoon joille hänen taas pitää näyttää hyvältä ja etenkin suhde pitää olla ulospäin hyvä.