Wreck kirjoitti: 27 Helmi 2018, 16:26
Tuo on rohkeaa, kun uskallat pitää välit muuhun sukuun. Hatunnosto!
Tulta päin kun siltä tuntuu. Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Ihan syystä mietin etukäteen että kannattaako ottaa riski mutta kyllä kannatti. Itseluottamus nousi kohisten. Huomio itse asiaan ja kaikki "mailahäirintä" toisesta korvasta ulos. Paljon on näköjään tapahtunut kun provot ei osunut eikä uponnut. Etukäteen todella pelkäsin miten käy mutta kalkkiviivoilla päätin että nyt tai ei koskaan. Kaikki se pska mitä on joutunut läpikäymään, sille on itse annettava oma arvonsa ja kunnioitettava itse omia rajojaan. Se on se vastamyrkky näköjään narsismin vaikutuspiirissä: oman arvon tunnistaminen. Sitten ei vaan kolahda provot ja kaikki näytti itse asiassa niin läpikäkyvältä nyt. Hovi tuntui kuin paperilta, ohuelta ja hauraalta vaikka aiemmin pelkäsin heitä, heidän voimaa ja vaikutusta minuun. Ihan ihme juttu. Miten kauan olin määritellyt itseäni heidän kauttaan, peläten. Hehän hallitsi pelolla, syyllistämisellä, uhkailulla, manipuloimisella, omistamisella, mitätöimällä jne jne jne. JOtta kukaan ei vain näkisi heidän häpeäänsä, pelkojaan, teatteriaan. Nyt näin. Ja yksi vanha sukulainen selvästi häiriintyi minusta ja yritti tilaisuuden tullen provota ja mitätöidä todella julmilla tavoilla mutta kappas, annoin rauhassa takaisin ja jätin hämmennystä jälkeen. Ja jessus miten törkeältä se ihminen nyt näytti. Aiemmin oudosti pelkäsin sitä mutten tiennyt miksi. Jäätävän hirveä tyyppi. Yök. Muttei tippaakaan enää pelottava.
Sain pari mainiota taltiointia tapahtumasta jolle voin naureskella jälkeenpäin, jessus mitä teatteria

Siitä saisi joku ammattilainen loistavaa materiaalia kässäriin

Olispa kivaa ohjelmaa eläkevuosille
Se oli sellainen etappi. Seuraava sukupolvikin sai nähdä että lymyily on päättynyt.
Itseni kanssa mun on kohdattava jatkossakin omia pelkojani. Näen nyt sen kaikista mielekkäimmäksi. Voimavarojen tunnistaminen ja kasvattaminen jatkuu koko ajan mutta omia pelkoja päin menemällä tunnistan omia rajojani ja väkisinkin tunnistan tarpeen hyväksyä menneisyyttäni sellaisena kuin se on. Ilman hyväksymistä ei voi elää tässä ja nyt vaan menneisyydessä. Siihen tarvitsen rutkasti tukea jatkossakin, tänä vuonna on terapeutti hakusessa.
Mutta jep, tämä oli tärkeä etappi. <3