Tajusin vasta eilen että lasteni isä on narsisti.

[Poiuyt]

Erosin kolme vuotta sitten lasteni isästä. Hänelle jäi kaksi vanhempaa lastani. Nyt hän on alkanut ilmaista, että hän haluaa viimeisenkin. Hän vei kaiken omaisuuden, ja nyt tämä. Tämä siksi nyt, että sanoin haluavani omaisuuteni.

Eilen illalla puhuin puhelimessa hänen kanssaan. Hänen lauseensa alkavat näin:”Sä tiedät itekkin että...”, ”Kysytäämpä vaikka siltä ja siltä...”, ”Oon huolissani susta ku oot niin sekaisin, rauhoitu...”,”Sun kaveritki varmaan ihmettelee sua...”,”Montako oot juonu..” ”Joku on nyt syöttäny sulle tällasia ajatuksia”,”Lapset on voinu nyt paremmin...(ku äiti on poissa)”. ”Olen ainoa joka sinua voi auttaa, et ikinä pärjää ilman mun apua...”

Olen joustanut kaikessa lasten takia, ja hän on sitä käyttänyt hyväksi. Oikeasti hän ei edes ole kotona hoitamassa niitä lapsia, vaan reissutyössä, ja uusi vaimo hoitaa kodin, niinkuin minä aikanaan tein.

Olen julmien narsistivanhempien tytär, tunnen narsismi-ilmiön hyvin, mutten ymmärtänyt, että ex-miehenikin on. Olin lujassa henkisessä otteessa, koska lasten kautta se on helppoa. Helpottavaa ymmärtää manipulointi, mutta on vaikeaa hyväksyä, että lasteni kasvattaja on narsisti. Lasteni kehitys ja tulevaisuus on ollu mulle kaikki kaikessa, ja eroon asti olin yksin heidät hoitanut. Halusin itse erota, ehkäpä ei olisi pitänyt, lasten kannalta.

On julmaa huomata, että lähes kaikki ihmiset, joita keräilin ympärilleni, olivat narsisteja. Vedin heitä puoleeni. Hiljalleen olen repinyt itseni irti heistä. Tämä exä on viimeinen. Äitiini katkaisin välit, menetin koko perheeni sen takia. Jäljelle jäi mieheni ja yksi rakas ystävä. Näin pienellä tukiverkostolla ja rahattomana opiskelijana on vaikea pysyä järjissään kaiken laiminlyönnin jäljiltä. Kaipaisin vertaistukea. Olen väsynyt, henkisesti hakattu kerta toisensa jälkeen.