Lupaan olla parempi ystävä itselleni. Jopa silloin kun muita ystäviä ei ole kannustamassa. Vaikka sisimpäni on useimmiten täynnä epävarmuutta ja pelkoa siitä että tulkkaan ihmiset ja tilanteet väärin, oon aloittanut eheytymisen ja tosiystävät ymmärtää sen kyllä... miksen siis antaisi itselleni sen verran ymmärrystä?
Mun ei tarvitse anteeksiantaa niille ketkä mua on satuttaneet, oli se tietoista, valheellista tietämättömyyttä tai autenttista tietämättömyyttä.. mä voin silti anteeksiantaa itelleni että oon ton takia itseäni liiallisesti epäillyt. Mä olen kumminkin ihminen kuten kaikki muutkin ja mulla on samat inhimilliset tarpeet kuin kaikilla muillakin. Vaikka välillä tekisi mieli ihmisyyden rajat ylittää ihan vain jotta saisin täydellisen varmuuden siitä mitä muitten todellisuus on suhteessa omaani.
Vaikka salaa lapsenomaisestikin välillä toivoisi että oon oikeutettu johonkin ultimaattiseen korvaukseen kaikesta kärsimyksestä mitä jotkut ovat aiheuttaneet. Ehkä on hyvä uudelleenopetella olemaan sen verran ystävä itelleni etten toista päässäni mitä muut musta sanoo vaan kannustan itteäni tavottelemaan mitä haluan. Mun ei tartte kysellä lupia muilta eikä omistaa kenenkään muun kateutta kuin omani. Sitten terve tasapaino itseni ja muiden väliltä löytyy kyllä. Tulevaisuudessa, jota kohti olen koko ajan menossa, oon vapaa niistä ketkä vielä tuntuu olevan kiinni kuin iilimadot. Kun tästä selviän, palkitsen itteni kunnolla.
Hyvää myöhäistä ystävänpäivää minä.
Ja hyvää ystävänpäivää te muut jotka ootte narskujen uhreiksi joutuneet vaikkei ihan sydänystäviä ollakaan. Olkaa tekin ystävällisempiä itellenne.