Olisin kuvitellut että normaalisti jos ihminen loukkaa toista pahasti niin hän pahoittelee sitä miljoona kertaa ja näyttää sen että on pahoillaan ja oikeasti katuu tekojaan!! Mutta minun mieheni ei!! Päinvastoin hän syyllisti mua että tämä olisi minun syytäni ”et anna tarpeeks huomioo mulle” ja että ”anteeks jos loukkasin mutta ei tää oo mitää vakavaa ja se oli ihan merkityksetöntä. Teet vaan asiasta vaikeemman ja suuremman pään sisälläs” olin ihan monttu auki että voiko hän olla oikeasti tosissaan!
oon aina sanonut että pettämistä en todellakaan anna anteeksi ja en enään ikinä pysty luottaan ihmiseen joka niin tekee niin vastauksena tuli ”halusin vaan että asiat lähtee luistaan johonki suuntaan eikä se ollut pettämistä”.No sen jälkeen kun heitin miehen ulos niin tuli perus uhkauksia ”jos sä nyt heität mut pihalle vaikka tiedät että mulla ei ole mitään paikkaa niin musta tulee just semmonen mitä et olis koskaan halunnut nähdä”.
Muutenki viimeiset kaksi vuotta on ollut aika vuoristorataa, melkein jokapäivä sai ”pelätä” millä tuulella mies on ja sitten ne mielialat jotka vaihtu välillä päivässä sata kertaa, hermostuminen 0-100 vaikken sanoisi yhtään mitään, raivoaminen ja tavaroiden hajottaminen ja sitten välillä taas ollaan niin ihania et pyydetään kaikesta anteeks, ostetaan kukkia tai muita lahjoja ja sanotaan ”rakastan sua! ei sussa oo mitään vikaa, anteeks! Mulla on vaan vähä omia ongelmia” vaikka edellisenä päivänä oon ollut se kamala ämmä joka on aina väärässä eikä osaa mitään ym!
Aina myös haukku mun parasta ystävääni että kuinka hänen seura ei tee minulle hyvää että mun pitäisi luopua tommosista perässä vedettävistä ihmisistä ja käski myös kerran valita kumman kanssa olen tekemisissä siskoni vai hänen kanssaan! Ihan käsittämätöntä!
Enkä tajua mikä mua piti näin kauan tämmösessä suhteessa, johonki siinä olin niin riippuvainen ja varmasti myös ne puhelahjat!
Onneksi ei suurempaa tuhoo ehtinyt aiheuttamaan, itsetunto ja usko miehiin vähän kärsinyt mutta eiköhän tästä yhä vahvempana eteenpäin!
