Miten päästä yli niistä auki jäävistä asioista?

[Selkärangaton]

Tähän ei varmaan ole kenelläkään vinkkejä, mutta kysyn silti. Millä sitä pääsee irti niistä loputtomista kysymyksistä ja auki jääneistä asioista, mitä suhteesta narsistin kanssa jää? Kun niitä käy omassa päässään läpi uudestaan ja uudestaan ja puhuu läheisille ja ammatti-ihmisille, mutta tuntuu, ettei se riitä, kun ei saa sanotuksi sille kelle ne pitäisi sanoa. Onko ainut apua niinku moneen se saakelin aika joka kuluu niin hitaasti nyt..

Koska narsistin kanssa et voi keskustella, sitä "suhteen päätöskeskustelua" ei koskaan tule vaan kaikki päättyy seinään tai näin ainakin meillä on se kaava. Meillä joka kerta suhde on narskun osalta päätetty tekstarilla ja kaikki on ollut ohi yhdessä yössä. Nyt olen kolmatta kertaa tässä erokarusellissä, mutta aikasemmat kerrat olen kinunnut narsistin takaisin ja parissa viikossa sitten siinä onnistunut. Nyt ehkä olen valmis päästämään tästä addiktiostani irti ja en oikeastaan ole häntä ruinannut ollenkaa, ainastaan silloin, kun erotekstarin sain niin koitin anoa vielä mahdollisuutta jatkaa. Erossa ollaan oltu nyt kohta 2 viikkoa, ettei olla nähty ja yhteydenpito ollut hyvin vähäistä, oisko alle 10 viestiä. Enkä ole myöskään syyllistänyt itseäni kaikesta, mihin minut tässä vuoden aikana on opetettu, että kaikki vikahan on minussa. Minä olen se vaikea ja riidanhaluinen (se, että olen jostain eri mieltä on riidan haastamista..), aiheutan draamaa, olen liian vaativa jne. Ja tuntuu myös, että narsisti itse kokee nyt käyttäneensä minusta saatavan hyödyn loppuu ja on valmis uudelle uhrille. No eihän narskusta muulla eroon pääsekkää kuin se, että hän kyllästyy tai itse katkaiset välit.

Tunteet menee niin vuoristorataa vaikkaki olen eniten valmis päästämään irti mitä koskaan olen ollut. Välistä olen niin hirveän vihainen ja haluaisin huutaa narskulle kaiken sen mitä tässä vuoden aikana on pelon takia patoutunut sisälleni. Mutta kun tietää ettei tällä purkauksella mitään voita. Välistä on sitten surullinen ja loukattu olo. Sattuu myöntää, että toinen on vain käyttänyt sinua. Olen käyttötavaraa.. Kuitenkaan en tunne pahaa ahistusta niinkuin joskus. Siltikään en saa nukutuksi. Unilääkkeilläkin jää hyvin alle viiden tunnin. Tämä viikko ollut 3-5 tunnin unia öissä. Joinain päivinä nukkunu sitten aamusta tai päivästä jonku tunnin lisää, mutta se täysin korjaa asiaa. Kun havahdun yöllä hereille niin valpastun vain saman tien vaikken tietoisesti koe, että ei ois ero mikä valvottaa ja sen kesken eräiset asiat.

[Lumiaura]

En usko että niistä koskaan kokonaan pääsee yli. Varmaan aika tekee tehtävänsä, ja se suurin viha, ahdistus ja tuska hellittää, mutta kun sitä ei voi vaan mitenkään ymmärtää miten toinen toimii niin, ja siitä ei pääse ikinä yli. Ikävä muuttaa muotoaan, viha laantuu jopa sääliksi kun ymmärtää että toinen ei oikeasti pysty muuttumaan. Mutta silti on vaan niin vaikea päästä yli, tiedän sen liian hyvin..

[Selkärangaton]

Niin ja millä ite välttää katkeroitumisen. Vihaksi tunteiden muuttaminen voisi olla helppoakin, mutta siitä seuraa monesti sitten katkeruuden taakka.

Mutta kaippa sitä joskus osaa ajatella ehkä säälien, että narsistikin on uhri omalla narsismilleen. Jokin siinä ihmisessä on mennyt jossain välissä pieleen eikä se ole sen oma syy.

[Lumiaura]

Ei ole helppoa, ja itse samaa työtä teen. Ajoittain viha meinaa saada vallan, ja tulee jopa ajatuksia että haluaisi kostaa. Siinä kohdassa miettii että en halua kuitenkaan muuttua narsistin kaltaiseksi. Haluan uskoa maailmassa edelleen siihen että hyvä voittaa pahan, ja jokainen kohtaa tekemänsä pahat asiat joskus. Tunteiden käsittely helpottaa ajan kanssa, niin rakkauden, ikävän kun vihankin kanssa. Mutta vaikeinta on ymmärtää jotenkin se, että narsistit eivät ikinä muutu. Sitä toivoo ja uskoo aikansa, ja aina pettyy, joka kerta. Silti tämä on vaikeaa.

[GrayRock]

Sitä aikaa tarvitaan mielestäni siihen, että pystyt aidosti sisäistämään ja hyväksymään narsismin olevan ihan todellinen ilmiö. Kyseessä on asia, jota meistä kenellekään ei ole opetettu lapsuudenkodissa. Narsistin maailmankatsomus, motiivit ja tunnemaailma on meille lähtökohtaisesti täysin vieras asia. Kun sitten luemme narsismista tai meille kerrotaan narsismista, pääsemme kiinni aiheeseen järjen ja logiikan avulla. Tällöin tunnemme, miten palaset loksahtavat paikoilleen. Tuska usein helpottaa hieman, mutta se ei kuitenkaan poistu kerralla kuin taikaiskusta. Tämä johtuu omien kokemusteni perusteella nimenomaan siitä, että ymmärrys on saavuttanut vasta tason, jota pystymme käsittelemään järjellä. Se, että tosiasiat uivat myös tunnetasollemme, vie huomattavasti kauemmin.

Itselläni ainoa toimiva keino on ollut aiheesta lukeminen. Selailen foorumeja, luen asiantuntijoiden kirjoituksia jne. Eniten itseäni auttanutta materiaalia olen löytänyt englanniksi. Tarkastelen ilmiötä kaikista mahdollisista kulmista. Luen muiden uhrien kokemuksia, mutta yritän myös löytää narsistien itsensä laatimia kirjoituksia. Minun kohdallani on vaadittu siis järisyttävä määrä todisteita siitä, että narsismi on ihan todellinen asia ja esimerkiksi parisuhteeni päättyminen ja parisuhteessani kokema ahdistus ja paha olo oli suurimmaksi osaksi ex-puolison narsismista johtuvaa. Oman toipumisen eteen on ollut pakko tehdä työtä, koska en todellakaan halua jäädä uhrin rooliin. En myöskään halua miettiä katkerana tuhlattuja vuosia, vaan käännän tapahtuneet mieluummin omaksi kasvutarinakseni.

Hiljalleen pääsen kiinni siihen, että narsistin toiminnassa ei ole oikeastaan mitään henkilökohtaista. He toimivat kuten toimivat, kun eivät muuta osaa. Aivan samalla tavoin minä toimin kuten minä toimin, koska en ikinä pystyisi esimerkiksi käyttämään toista ihmistä hyväksi. On paljon asioita, mihin minä en persoonallisuuteni ja henkisten ominaisuuksieni vuoksi pysty. Aivan sama tilanne on narsistien kohdalla. Meidät erottaa ennen kaikkea se, että narsistin vuorovaikutustaidot ja selviytymismekanismit aiheuttavat ympäristössään ongelmia. He aiheuttavat pahaa mieltä ennen kaikkea niissä läheisimmissä ihmissuhteissa - ja tässäkin läheisyys on enemmän ei-narsistisen uhrin käsitystä suhteen laadusta. Narsisti kun ei aitoon läheisyyteen pysty.

Yhä vahvemmin tässä toipuessani (aikajänne nyt sellaiset +2 vuotta) koen niin, että narsisti on tietyllä tavoin oman persoonallisuutensa vanki. Heillä voi olla ulkoisesti vaikka mitä, mutta sisäisesti he eivät tässä elämässä saa koskaan tuntea sitä millaista on vaikkapa rakastaa toista ihmistä ihan sellaisena kuin toinen ihminen on. Heille elämä on jatkuvaa kilpailua ja oman ulkokuoren kiillotusta, mutta he eivät tunne sellaista perusasiaa kuin sisäinen rauha. Minulla siihen tunteeseen on edelleen kaikki edellytykset ja sitä tunnenkin, aina kun arjen kiireiltäni siihen pystyn. Ja arjessakin, olen pääsääntöisesti tyyni, rauhallinen ja harkitseva vailla kroonista negatiivisuutta. Jossain määrin siis säälin narsisteja, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö pitäisi esimerkiksi ex-vaimoni suhteen hyvin tarkoista rajoista kiinni. Narsistien kanssa ei ole sijaa pehmoilulle, mutta en koe ainakaan itse tarvetta kostaa heille tai tehdä heidän elämästään yhtään sen surullisempaa kuin se on.

Minäkään en saanut narsistilta mitään selitystä, mutta näin jälkikäteen ajatellen jos olisin jonkin aidon selityksen saanut, kyse ei olisi ollut narsistista. Eli se, että puolisoon ei varsinkaan enää eron hetkellä saa minkäänlaista henkistä yhteyttä ja toinen jättää kuin nallin kalliolle, on nimenomaan sitä narsismin aiheuttamaa käyttäytymistä. Kyllä, se on kamalaa mutta samalla ihan totta. Minulle riitti yksi ero narsistista, mutta kuten tältäkin foorumilta saa lukea, osa eroaa ja palaa narsistin kanssa yhteen lukemattomia kertoja. Minulle tuo kertoo siitä, että uhri on vakavasti läheisriippuvainen, ehkä narsistin aivopesemä ja itsetunto on nollissa. En keksi tuollaisesta tilanteesta oikein muuta tietä eteenpäin kuin terapian, koska uhrin omanarvontunne ja itsekuri ei selkeästi riitä pääsemään asiassa eteenpäin - kärsimys siis jatkuu loputtomiin narsistin määräämässä tahdissa.

[sydänrikki76]

Selkärangaton: minä olisin voinut kirjoittaa tuon sun tekstin.. Oon nyt kaksi kuukautta ollut totaalisesti erossa narsistista ja luulin jo olevani hyvässä vauhdissa pääsemässä eroon.. Vaan nyt taas jostain syystä kelaan asioita nonstop. Ja ikävä on kova, tosin toisaalta myös viha.. Loppuuko tämä ikinä? Pääseekö koskaan siihen pisteeseen ettei ajattele tuota tyyppiä tai kesken jääneitä asioita tai kokemaansa vääryyttä? Tai jos ajattelee, niin se ei enää herätä minkäänlaista tunnetta?

[martta1970]

Anna itsellesi aikaa eheytyä ja puhu ja taas puhu..sellaisille ystäville joihin voit luottaa.Se miksi narsku koukuttaa on faktaa:se toinen puoli on niin rakastettava ja rakastava johon me jäädään nalkkiin.Ollaan kun narkkareita.Hurmaavia..rakastavia ja romanttisia sanoja ja tekoja...kukapa ei noista koukuttuisi?
Tähän perustuu ne surullisen kuuluisat "On-Off-juonikäänteet.Lupaavat parannusta ja katuuvat sanojaan ja tekojaan.Mutta eipä kauaa kun sama sairas leikki alkaa alusta.
Point on se että nämä tyypit ei muutu.Hätätilanteessa saattavat jopa tunnustaa vajavaisuutensa mutta seuraavassa hetkessä syyttävä sormi osoittaa sinuun.
Kissa-hiirileikki on valmis.
Vaikka järjellä sen ymmärrät että olet onnekas kun pääsit narskusta eroon...tunteita ei voi huijata.
Ole armollinen itsellesi ja muista että sinut on petetty
Sinä lukenut mutta toinen ei.Ja sinä olet terve aikuinen joka pystyy tuntemaan ja suremaan ja sitä kautta eheytymään.Mitäpä narsku tekee?Juoksee jo uutta etsimässä...laastaria hätäänsä ja jatkaa samaa rinkiä.
Eli...ovat oman egonsa vankeja.Vahinko kiertämän ja usko pois että seuraava kokee saman kohtalon kun sinä...tai vielä pahemman.
Se ,miten kauan menee matkassa eheyttä-riippuu paljolti siitä pidättekö yhteyttä.Toivottavasti ette.NC-no contact on ehdoton.Älä kyttää somessa tekemisiä äläkä kysele yhteisiltä tuttavilta kuulumisia .Älä kiusaa itseäsi.Surutyö vie aikaa ja aika tekee myös ansoja...aika kultaa muistot.
Ota silloin kynä ja paperi ja kirjoita kaikki se millä narsku on sinua satuttanut ja alistanut.
Ero narskusta ei ole koskaan normaali koska pyrkiivät hämmentämään vielä eronkin jälkeen.
Omasta kokemuksesta..näin 9kk jätetyksi tulleena...edellä mainitut keinot olleet korvaamatonta apua omassa eheytymisrssä.
Tätä tunnemyrskyä voi verrata äkkikuolemaan.
Mutta sinä selviät.Narskun liekissä poltetut siivet eheytyy mutta anna itsellesi aikaa.
Älä jää yksin.On hyvä toki hiljaisuudessa itsekseen tehdä surutyötä mutta älä eristäydy.
Vertaistuki näissä tilanteissa korvaamaton.
Esim.täällä auttava puhelinlinja...iso käsi langan toisessa päässä oleville ihanille auttajille.
Tulee vielä aika kun narsku on sinullekin historiaa ja tulet löytämään arvoisesi kumppanin .Kumppanin joka arvostaa sinua ja jolla on samanlainen elämänkatsomus ja elämän arvot kuin sinulla.
Me ei mittään kevyen Cabsreen puolivillaisia toffeekorvia ennee tarvita
Tsemppiä sulle ja kaikille tämän tien tallaajille ja hei...valo voittaa pimeyden

[sydänrikki76]

Minulla alitajunta puuttuu vissiin peliin.. Viime yönä nukuin todella hyvin ja raskaasti ja näin hirveästi unia narsistista. Unessa hän käyttäytyi avoimen törkeästi (jota ei siis ikinä ole tehnyt) ja sain kuulla, miten en ole mitään vaan ainoastaan häntä (ja seksiä) varten.
Kamalia unia, mutta toisaalta todella puhdistavaa.
Juuri nyt, kun ikävä meinaa väkisin mennä järjen edelle.
Ehkäpä tästä saa taas vahvuutta repiä itseään henkisesti irti.
Edelleen olen ihmeissäni, että minä olen tässä tilanteessa.. En nimittäin ole todellakaan alistuva ja hiljainen ihminen.. En tajua.

[sydänrikki76]

Muuten Martta1970: kun kirjoitit, että hätätilanteessa narsisti voi jopa myöntää vajavaisuutensa.. Näin kävi minulle useita kertoja. Narsisti pyyteli anteeksi ja myönsi vajavaisuuksiaan jne useasti, jolloin uskoin ja lähdin taas uuteen kierrokseen.. Ja edelleen mietin, että onko vika minussa kun kerran pystyi myöntämään käytöksessään olevia juttuja.. Mutta sitten taas nyt kun en ole kahteen kuukauteen kuullut mitään, niin loukkaahan se ihan järjettömän paljon että jätetään vaan tekstarilla vaikka mukana kuviossa oli molempien lapsetkin.. Kamalaa tunneaallokkoa tämä on.

[Selkärangaton]

sydänrikki76, mää oon kans nähny paljon unia narskusta ja se on onneks niissä aina se inhottava kylmä ja välinpitämätön ja ilkee niin sitä ihmistä en tosissani kaipaa.

Ja mää kans samastun tohon tunteeseen, kun ihmettelee mihin on itsensä kadottanut?? Minäkää oo ollu koskaa näin alistuva mitä narskun kanssa. Mihi se sisukkuus ja hanttiin pistäminen on kadonnut? Joskus sitä oli niin itsevarma ja piti puolensa.. Tosiaan kertoo sen miten hyviä ne on manipuloimaan ja miten ne muuttaa uhrin ihan kokonaan.