Vaimona narsisti

[karri]

Kävin eilen tapaamassa ex-vaimoani. Halusin saada juteltua hänen kanssaan päätäni vaivaavista asioista jotka suhteestamme jäivät. Arvaatte varmaan mitä siitä tuli.. se oli virhe. Olin ajatellut tässä välillä, että ehkä hän ei olekaan niin narsistinen, kun hänessä on niin paljon ”normaaleja” ominaisuuksia ja hän osaa olla niin herttainen sille päälle sattuessaan. Mutta että hän yritti taas estää minua juttelemasta nykyiselle puolisolleni, röyhkeydellä ei ole mitään rajaa. Olin näet menossa ex-vaimoani tapaamaan suoraan töistä ja olisin jossain vaiheessa ilmoittanut puolisolleni, että olen mennyt hänen luokse hetkeksi juttelemaan. Tämähän olisi ollut ennen kuulumatonta edellisessä suhteessani että noin vain mennään. Niin entiseni tästä veti johtopäätökset, että minä käyn nyt salassa häntä tapaamassa ja se merkitsee jotain, ja nyt meillä on yhteinen salaisuus. Kun kerroin että kyllä nykyiseni tietää, että olin ajatellut tulla jonain päivänä tänne, hän väitti ettei puolisoni varmasti ole ymmärtänyt asiaa oikein, että ei kukaan nainen antaisi sellaiseen lupaa. Siis että puolisoni olisi sekä sairaan mustasukkainen että tyhmä. Siinä paloi käpy totaalisesti ja vastasin että a) en tarvitse keneltäkään lupaa ja b) ymmärtääkö hän että nykyiseni kannusti minua tulemaan, ei kieltänyt! Että on olemassa naisia, joille muiden naisten tapaaminen on AIVAN SAMA! Lähdin ovet paukkuen ja eilen vähän kadutti mutta tänään ei kaduta enää. Sieltä tuli perään vielä viestiä, että mikä siinä nykyisessäni on vialla kun HÄN saa minut käyttäytymään näin, ja vuorotelleen marttyyrin vuodatusta, kipakkaa haukkumista ja lepyttelyä. Varsin hyvä muistutus miksi vaihdoin naista! Kun menin kotiin, nykyiseni kysyi vain, että sainko puhuttua kaiken minkä halusin, ja kun vastasin että sain, hän vastasi vain että hyvä ja siirryimme iloisempiin aiheisiin. Aikamoinen kontrasti näiden kahden elämän välillä. Tämä oli se mitä tarvitsin, että sain purettua agressioni siihen keneen se kuuluu. Tepsii paremmin kuin nyrkkeilysäkki.

[Piilossa]

^ Narskut on kyllä uskomattomia Sitä mustasukkaisuuden ja ymmärtämättömyyden määrää! Tulee omat kokemukset mieleen, ei voi tajuta että miten kieroutunut ajatusmaailma on, jos jokaikinen muu nainen (tai mies) on uhka ja narsku on varma, että kumppani on heti pettämässä häntä. Onneksi sulla on nykyään päinvastaiset tilanteet ja saat nauttia elämästä hyvän naisen kanssa, se on ihan ansaittua

[hiilipannu]

Loistavaa, loistavaa! Kiva sanoa välillä hyvistäkin asioista että, tiedän miltä sinusta tuntuu! C.G.Jung kirjoitti näin: "On hyvin yleistä, että naiset, jotka eivät todella rakasta miestään, ovat mustasukkaisia ja tuhoavat miehensä ystävyyssuhteet. He haluavat miehen kuuluvan kokonaan heille, koska he itse eivät kuulu kokonaan tälle. Kaiken mustasukkaisuuden ytimenä on rakkauden puuttuminen." Ei lisättävää

[NEA76an]

Nyt kun on saatu hanat auki niin siitä rohkaistuneena kirjoitanpa minäkin. Millä ilveellä te olette päässyt lähtemään kävelemään teidän suhteista? Mä olen tässä kiinni kuin liiskattu purkka asvaltissa. Haluan vaan pois, ihan sama minne, tosin en kauas muksusta. Tajusin vaan että mulle riitti nyt ja että en tule takasin enää ikinä. Jos jotain ihan konkreettisia neuvoja olisi antaa millä olette saanut psyykattua ittenne siihen mielentilaan että ajatus muuttuu toiminnaksi. Pikaisesti kerrottuna oon hassannut melkein kaiken mitä mulla oli sen takia että tää suhde pysyisi pystyssä, kuten edellä todettu kaverit ja lainat yms yms. Mun perintö on laitettu lihoiksi tiukoissa paikoissa. Lauantaina pari tuttua naista tuli kaupassa vastaan ja toinen kuittas että ei me voida puhua jos vaimos saa tietää, ja kurkki olan yli onko vaimo paikalla, kurkin itsekin vaikka tiesin (tiesinkö?) ettei ole. Netin käytöstä, tekstareista ja puheluista vaimo on tosi kiinnostunut, että kenen kanssa juttelen ja jos on vähäpukeisia naisia vaikka jossain trailerissa niin on paha juttu . Syyllistäminen on tämänkin päivän sana ollut. Tajusin just että mun paras kaverikaan ei ole enää mun paras kaveri koska mä itse en ole ollu sille kaveri ensinkään pitkään aikaan. Siinä menee raja että en luovu siitä ainoasta ihmisestä joka on aina mua jeesannut, ja sitten en tän suhteen vuoksi ole ite ollut paikalla kun olis tarvinnut, esim. kun kaveri joutui sairaalaan enkäynyt kertaakaan kattomassa kun naisella oli aina jotain tärkeämpää. Ihan kuin ihmiset olis pitänyt laittaa jatkuvasti johonkin tärkeysjärjestykseen. Ruoskin itteäni miten oon saattanut olla semmoinen! Kun kysyin eikö tulisi muutosta asian tilaan vaimo tokaisi että johan me viime kuussa kaverin kanssa nähtiin. Hattu kourassa menin pyytämään kaverilta anteekksi ja tukea mulla nyt taas on mutta tartteisin vielä ummikkona neuvoa just tuohon mentaalipuoleen miten tämmösen omistushaluisen mustasukkaisen naisnarsistin kanssa ero hoidetaan. Yksi lapsi on ja yhteinen asunto. Kiitokset.

Hei. Koskettavia kokemuksia, Itse en ole elänyt parisuhteessa narsistin kanssa mutta ajattelin kertoa poikamme elämää läheltä seuranneena kuinka tälläinen suhde voi "tappaa" ihmisen. Kaikki tuossa kirjoituksessasi on niin tuttua ja paljon paljon muuta.... Monet kerrat äiti-parka lähti yöllä hakemaan lapsenlasta ja poikaamme pois tilanteista joita tuli vuoso vuoden perään ja johti myös valitettavasti alkoholismiin. Monet kerrat poikamme yritti irti ja hommasi asunnon itselleen ja pojalleen mutta aina vaimo sai puhuttua takaisin ja lopulta hän oli itsetuhoisissa ajatuksissa, pyysi kyllä apua mutta väärältä taholta, apua ei saanut. Kunnes sitten tapahtui yhtenä yönä peruuttamaton tapahtuma jota ei enää saa tapahtumattomaksi vaikka mitä tekisi, poikamme elää mutta toinen ei. Itsellänikin oli anoppi narsisti joten käyn nyt läpi myös omaa kokemustani ja uupumustani, nyt vasta ymmärrän mikä oli syynä täydelliseen romahtamiseen, selvisin siitä ainoastaa oman aviomieheni tukemana sekä lapsuuskodistani saamani pohjan turvin. Tälläisesta suhteesta olisi hyvä päästä pois ennen kuin on myöhäistä, miten se onkin sitten kinkkisempi juttu, kuka uskoo sinua kun valehtelu ja kaikenlainen juoni on tyypillistä narsistin käytöstä ja kaiken kukkuraksi he osaavat olla niin uskottavan kuuloisia että viranomaisetkin menee lankaan. Olen lukenut joskus jostakin asianajajasta, hän on kirjoittanut kirjankin muistaakseni, VAROKAA NARSISTIA tai jotain sellaista, löytyiskö sieltä suunnasta apua.

[Helmipöllö]

Moi kaikki.
Voimat ovat sen verran loppu että kirjoitan viimeisen viestin tänne. Haluaisin tuoda varsinkin narsistisia suhteita sivusta seuraaville esiin sellaisen asian, josta NEA76an myös tuossa edellä puhuu, että auttakaa kiusattua, vaikka se on vaikeaa. Sillä voi olla suuri merkitys, että edes yksi asettuu puolustamaan. Ystävääni en onnistunut auttamaan ja olen surun murtama. NEA76an, olen todella pahoillani ja surullinen puolestasi, itku tuli kertomustasi lukiessa. Voimia.

Minua on kiusattu koko ikäni kotona, koulussa, töissä, parisuhteessa ja nyt viimeisimpänä eräs kuvaamanne kaltainen nainen, jonka mielestä en ansaitse hänen mieheltään (ystäväni) apua edes kuoleman ja keskenmenon hetkillä. Kuulin juuri, että minut on ihan ominaisuuslistan kera leimattu narsistiksi ja hulluksi ja hylätty sen vuoksi. Toiset ystäväni olivat kuulemma murhaamassa hänen miehensä, joka tuli vasten naisen tahtoa minua tapaamaan sairaalaan, ja tätä naista tulisi nyt sääliä, koska hän on niin herkkä ja huolissaan. Nainen esti miestä puhumasta puhelimessa ystävieni kanssa. Omat ahdistuspaniikkini taas johtivat siihen, että minut hylättiin ties kuinka monennen kerran. Koko tarinaa en jaksa enää kirjoittaa mutta voitte niputtaa kaiken edellä olevan yhteen ja kuvitella lopputuloksen. Hyviäkin puolia tietysti on sokaisemassa ystävääni. Kun kerroin esim. tuon hiilipannun Jungin viittauksen sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, kommentti oli "se on vain yksi tulkinta". Olen itsekin tehnyt epätoivoisia tekoja, joista en ole järin ylpeä, ajattelin että minäkin aloitan saman itsekkään pelin kun aiempi kiltti käytös poljettiin maan rakoon. Anteeksi olen pyytänyt monta kertaa mutta tuntuu että minun kohdallani ei ole varaa epäonnistumisille tai surun ja menettämisen tunteille. Anteeksipyyntöä en ole saanut ja toisinaan tuntuu etten ansaitsekaan, niin paljon minua kiusataan ja kiusaajaa paapotaan. En jaksa enää taistella enkä välittää mistään.

Kiitos kaikille tuesta ja avusta. Toivon, että teille palstan miehille käy paremmin kuin tässä ex-ystäväni tarinassa ja naisille toivon yhtä lailla voimia ja rohkeutta taistella hyvän elämän puolesta.

[karri]

Tuosta itsesi soimaamisesta.. tunnistan itseni. Narsisti muuttaa ympärillä olevat ihmiset sysimustiksi ja saa tekemään kaikenlaista outoa. Minulle sanottiin, että olin haamu entisestä. Tunnistamaton, ahdistunut ja raivoava mies.Toisinaan olen vieläkin, kuten toiseksi edellisestä postistani huomaa. Muut ihmettelivät mitä minulle oli tapahtunut. Itsesi syyttäminen ja anteeksi pyytäminen kertoo kyllä, ettet varmasti ole narsisti. Ennen helvetti jäätyy kuin narsisti pyytää uhreiltaan anteeksi (paitsi hyvittelyjaksoilla esittäessään normaalia). Entiseni osaa kyllä käyttää toisten heikkoja hetkiä iskeäkseen lyötyä uudelleen, mikä mielestäni kertoo hänen pirun luonteesta ehkä eniten. Sinulle on käynyt tässä samoin, että olet uhrina sinun heikkona hetkenä. Tuollaiseen manipulointiin ei vaan ole tavallisella ihmisellä keinoja vastata, varsinkin kun siinä syy käännetään uhrin niskaan. Ystäväsi kyllä ennemmin tai myöhemmin tajuaa, että tuollainen vaimo on susi lammaslaumassa. Siihen meni itselläkin tovi.

[hiilipannu]

NEA76an järkyttävä kuulla mitä on tapahtunut, kamalaa. Miten yksi ihminen saa ympärillä olevat voimaan niin huonosti ja heidän persoonallisuudet muuttumaan. Miten yksi itsekäs saa niin paljon tuhoa aikaan että, on jo ihmishengestä kyse. Muutuin itsekin mustaksi sisältä ja nyt lähipiirissä ihan samanlainen tapaus jossa, ihana valoisa ihminen muuttui itsetuhoiseksi ja ihan toiseksi ihmiseksi kuin ennen. Hänetkin narsisti ”tappoi” sisältä.
Helmipöllö tuo murhaamisväitehän on kiusaamista jossa, kun huomio ja sääli on kääntynyt narsistista pois, hänen pitää ne mitä älyttömimmillä keinoin palauttaa takaisin häneen itseensä. Onneksi tuo on jo niin älytöntä että luulisi ystäväsi tästä havahtuvan.

[hiilipannu]

Lisätään vielä edelliseen että, ex-vaimo käytti tuollaisia kyseenalaisia keinoja menojeni estämisessä verukkeella että, hän on muka huolissaan minusta ja koittaa siksi suojella minua. No jos hän on kerran huolissaan minusta niin, miksi sitten minä olin se joka, joutui lohduttamaan häntä. Tälläinen "pikku" vääristymä

[kilttimies]

Tervehdys forumilaisille,

Itse elin reilut 3 vuotta suhteessa naisen kanssa, joka teki elämästäni aikamoisen helvetin. Voi rehellisesti sanoa, että lähes tämä koko kolme vuotta oli hitonmoista sahalaita-aaltoa (on/off) älyttömine aiheettomine syyttelyineen ja riitelyineen ja minun tekemineni anteeksipyyntöineen. Minulta ei koskaan pyydetty anteeksi oma-aloitteisesti. Kuten näköjään kaikissa tapauksissa, niin myös meilläkin suhteen alkuaika oli ah niin ihanaa ja auvoisaa, mutta sairaalloinen mustasukkaisuus ja sen kyytipoikana selvä narsismi alkoivat nakertaa suhdetta jo varsin pian. On ollut helpottavaa lukea täältä, etten todellakaan ole yksin miehenä taistelemassa tällaisen asian kanssa.

Punaisiksi vaatteiksi osoittautuivat muun muassa:
- Naispuoliset kollegat, perhetutut ja muut tutut (esim harrastusten kautta tulleet) niin elävässä elämässä kuin sosiaalisessa mediassa
- Työhön liittyvä matkustaminen
- Kavereiden tapaaminen ja
- Vanhempieni luona käynti (sillä samalla paikkakunnalla asui naispuolisia entisiä koulukavereita)

Kyseinen henkilö harrasti sitä, että lähes jokaisen isomman riidan jälkeen hän lähetteli minusta mustamaalaavia ja valheellisia viestejä puhelimella, sähköpostilla ja sosiaalisella medialla niin lapsilleni kuin myös yllämainituille muille kohderyhmille. Oli aikoja, jolloin oltiin erossa, mutta valitettavasti itse sorruin siihen että suostuin vielä yrittämään, josko asiat voisi korjata. Seurauksena oli tosin aina se, että pataan tuli jonkin ajan päästä uudestaan.

Erittäin huolestuttavaa itseni kannalta oli se, että huomasin itse muuttuvani kiukkuiseksi, masentuneeksi ja helposti suuttuvaksi. Sanoin useaan otteeseen ko. henkilölle, etten siedä enää yhtään aiheetonta epäilyä enkä syyttelyä. Hän käänsi asiat päälaelleen ja "naamioi" edellä mainitut asiat ns. "suoraan kysymiseksi", ei epäilyksi/syyttelyksi.

Jokaikisessä riitaan johtaneessa asiassa syy oli minussa tai lapsissani. Ko. henkilö ei koskaan ollut väärässä missään asiassa. Ja jos pidin puoleni, oli seurauksena totaalinen räjähdys. Ko henkilöltä puuttui kyky olla palhoillaan asioista. Hänen omatuntonsa oli todellakin puhdas koska se oli KÄYTTÄMÄTÖN!

Henkistä väkivaltaa sai myös kokea todella paljon. Haukkuminen, joka kohdistui habtukseeni oli hyvin tavallista ja toistuvaa. Samoin se, että minua koetettiin tehdä mustasukkaiseksi sillä, että maailmasta löytyisi kyllä yllin kyllin komistuksia "niin kauniille ja seksikkäälle naiselle."

Isojen riitojen jälkeen "riittävän" sovinnon sai vain sillä, että hänelle hankittiin riittävä "lahja" pahan olonsa korvaamiseksi. Rahaa paloi turhaan ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna todellakin täysin turhaan.

Mustasukkaisuuskohtauksia tuli milloin mistäkin syystä. Yhdellä päiväristeilyllä laivan tanssilattialla tanssinut nuorehko, ihan kaunis nainen sattui katsomaan pöytäämme tanssiessaan, ja silloin tapahtui samantien räjähdys. Naispuolinen lapsuudenaikainen koulukaveri sattui kommentoimaan sosiaaliseen mediaan laittamaani valokuvaa -> räjähdys. (Jonka jälkeen kommentoijalle lähetettiin minua pikkaava viesti sosiaalisessa mediassa.)

Emme asuneet yhdessä, mikä oli luojan lykky. Oli kuitenkin varsin helppoa kaikesta kitumisesta huolimatta tehdä päätös lopullisesta irtautumisesta. Se tapahtui tänä vuonna loppukesästä, jolloin sairastuttuani lyhytkestoiseen vatsatautiin minua alettiin syyttää siitä, että teeskentelen olevani sairaana, eikä ko. henkilön seura muka kiinnosta.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, ja hyvin samanlaisia kokemuksia täällä on ollut näköjään muillakin forumin miehillä.

Nyt olen päässyt kuitenkin irti, ja se tuntuu hyvältä. On mukavaa, että saa hengittää vapaasti. Olen tutustunut aivan ihanaan naiseen, jolle olen saanut kertoa koko asian juurta jaksaen. Ja hän ymmärtää, jumankauta, ymmärtää... Onpa muuten aivan mahtava tunne. Silti aina välillä mieleen tulevat ne helvetilliset hetket narsistin otteessa. Ja se pistää tuttamaan sillä V-alkuisella sanalla. Oma tyhmyys ja typeryys nousevat aina välillä kovin voimakkaastikin esille.

Lapseni laittoivat hänelle eston päälle viestintävälineisiin jo aikaa sitten ja itse tein saman samantien, kun ilmoitin että suhde on loppu. Minulla on ollut todella paha olla,mutta nyt näyttäisi siltä että asiat ovat korjautumassa ja vieläpä erittäin miellyttävällä tavalla.

Toivon tsemppiä ja rohkeutta kaikille teille, jotkajoudutte ponnistelemaan samanlisten tilanteiden kanssa. Narsistille ei saa antaa mahdollisuutta ammentaa itselleen voimaa lähteestään. Vanha sanonta kuuluu: "Parempi kertarutina kuin ainainen natina" - ja se pätee kyllä varsin hyvin.