Narsistin uhrin uusi puoliso kaipaa neuvoja..:)

[Jochenpfeiffer]

Hei Teille kaikille,

Kiva että olen löytänyt tieni tänne. Kerron Teille lyhyesti tilanteeni ja kuvaan ongelman.

Itse en ole narsisti. Olen tavannut ihanan naisen, jonka kanssa olemme päättäneet jatkaa kohti syvempää liittoa ja yhteiseloa. Hänellä on taustalla pitkä yhdessäolo avioliittoineen narsistin kanssa kaikkine mahdollisine kärsimyksineen. Niitä en täällä ryhdy kertaamaan.

Olen aika kädetön sen suhteen, että miten suhtautuisin häneen ns. kriisitilanteissa ja joskus arjessakin. En halua kiusata, vahingoittaa mitenkään häntä - puolestani hän on kärsimyksensä kärsinyt. Haluan vain auttaa, tukea ja pitää huolta hänestä normaalin miehen lailla. En toisaalta myöskään halua vahvistaa sellaisia selviämismekanismeja ja tunteita, jotka voivat johtaa häntä ja itseäni taas väärään suuntaan.

Olemme molemmat poikkeuksellisen vahvoja ihmisiä ja työmme ovat olleet aina vastuullisia liike-elämän palveluksessa. Minä olen aina tottunut johtamaan ja olen karismaattinen suuikokoinen johtajatyyppi. Hän on älykäs ja tyylikäs, kaunis Nainen, jonka silmistä näkee voimakkaan tahdon. Olemme tässä seurustelun alkuvaiheessa luonnollisesti ottaneet yhteen melko voimakkaasti. Mitään fyysistä ei ole kummankaan puolelta. Olen ihmetellyt muutamaa seikkaa hänen puoleltaan. Joitain tarinoita tai juttuja hän kertoo eri tavoin eri kerroilla. Nuo liittyvät menneeseen elämään. Hän painottaa jatkuvasti, että minun ansaittava hänen luottamuksensa ja vaatii minulta tavallaan..hmm..täydellistä avoimuutta joka asian suhteen. Hän on myös mustasukkainen. Olen avannut hänelle menneisyyteni niin suhteitteni, talouteni kuin kaiken muunkin suhteen täysin avoimesti - ehkä liiankin kanssa, koska olen tiennyt hänen historiansa. Jotenkin vaan tuntuu, etten ole tuota luottamusta saanut/ansainnut.

Mielestäni en osaa kohdata tätä ihmissuhdetta sen vaativuuden vuoksi ja suhde aiheuttaa minulle itsesyytöksiä ja riittämättömyyden tunteita. Olen kuitenkin niin rakastunut ja ihastunut häneen, että olen päättänyt löytää apua ymmärrykseni laajentamiseen, enhän voi - hyvänen aika - ymmärtää sitä tuskan ja väkivallan kierteen määrää mitä hän on kohdannut.

Löytyykö täältä saitilta ketään joka on ollut vastaavassa tilanteessa? Kaipaisin keskusteluapua, mielipiteitä ja ohjausta kovasti. Onko missään vertaistukiryhmää joka voisi auttaa? Itse en ole ollut narsistin kanssa naimisissa, joten olisivatko uhrien ryhmät edes oikeita paikkoja minulle?

Mukavaa kevättä kaikille,

[H4R1K0]

No huhhuh.
On sinulla raukalla työnsarkaa. Sanoo toinen uhri täällä....
Olen nimittäin miettinyt, että miten voin koskaan, KOSKAAN, enää luottaa yhteenkään mieheen. Miten voin luottaa että hän on turvanani, että saan mennä, ettei minua kontrolloida? Ettei inun tarvitsekaan selittää ja todistella, jos töistä tullessa kauppareissulla menikin tunti, kun tykkäsin katsella tarjouksia?
Ettei minun tarvitse näyttää kaikkia facebook-viestejäni, sähköpostejani, tekstiviestejäni.... että saan mennä esimerkiksi eri huoneeseen puhumaan puhelimeen, ilman että heti epäillään, "mitä salattavaa sinulla on".
Että voin moikata miespuolisille kavereille heidän tullessa vastaan vaikka kaupungilla -- saatika sitten, voisin jäädä juttelemaan?!?! Ainakin oma suhteeni narsistin kanssa on saanut minut epäilemään kaikkia miehiä, miten kaikki haluaa loppujen lopuksi vain seksiä, ja miten kavereita ei vaan voi olla mies ja nainen keskenään. Miten onkaan voinut muuttaa minua tuo suhde; minua, jolla oli aiemmin enemmän miespuolisia, kuin naispuolisia kavereita?!

Olen miettinyt, miten voin pukeutua joskus uuden mieheni kanssa? Narsku-mieheni kontrolloi sitäkin. "Hametta ja saappaita et varmasti laita jos lähet ulos!" "pitääkö sinun kävellä noin että takamus oikein heiluu?!" "miksi käytät tuollasia *** saappaita, kelle sinun pitää esittää?!"

Tai miten uusi mieheni, sitten joskus 1000000 vuoden päästä, päästää minut lenkille? SIellähän voi "tapahtua vaikka mitä!". Tai mitä hän tuumiais maraton-ajatuksesta, kun innoissani selittäisi treenaavani siihen? Narsku-mieheni totesi tähänkin naurahtaen, että just joo, että hän voi kyllä ottaa kellosta aikaa, eikun lähden juoksemaan.... (todella kannustavaa, eikö.)
Tai puhumattakaan kuntosalilla käynnistä...sinnehän nyt ei ole mitään järkeä lähteä, etenkään kaupunkiin! Ajatteleeko uusi mieheni, tuolla jossain, myös noin?

Ajatteleeko hän, että olen huono äiti, etten osaa kasvattaa lapsiani? Että laitan muut asiat lasten edelle?
Ajatteleeko, että olen pettäjä, että keskenmenon syy oli minussa, koska jostakin tuli seksitauti? (vaikka en olekaan kellekään haarojani avannut, mutta petin silti, koska narsistin mieli on aina oikeassa, siinä omassa kuvitelma-maailmassaan. siihen on ihan turha selittää mitään, itsehän hän ei ollut tehnyt mitään, mutta jostakin se vaan tulla tupsahti. hassua.).
Ajatteleeko uusi mieheni, että olen paska sängyssä? Etten tunnu miltään?
Onko hänkin valmis kertomaan sen kaikille miespuolisille kavereilleni viettäessämme iltaa yhdessä?

Käykö hänkin minuun käsiksi, jos en tee heti niin kuin hän sanoo?
Ymmärtääkö hän, että minulla on OMA tahto, omat mielipiteet, oma erillinen elämä?
Etten elä häntä varten, vaan itseäni, mutta molemmat erillisinä voimme muodostaa joskus jotain suurta ja kaunista?

Tässä muutamia ajatuksia.
En osaa sanoa muuta, kuin toivottaa aivan älyttömästi voimia. Joudut varmasti ymmärtämään todella paljon. Mutta PUHUKAA. Puhukaa, ja puhukaa.
Ja halatkaa.
Kyllä se rakkaus voittaa aina.

[Jochenpfeiffer]

Kiitos Sinulle vastauksesta

Voi kun olisin nähnyt tuon torstaina....jouduin nimittäin katkaisemaan tämän suhteen juuri eilen...en vain jaksanut enää jatkuvaa epäluuloa itseäni kohtaan. Hoidan raha-asiani huonosti, kusetan - mitä se sitten tarkoittaakaan jne. Mun vain loppui voimat.

kaikkein rajuinta mun kohdallani oli epäluulo Uskooni. Olen ns uudestisyntynyt en hihhuli mutta vakaumuksellinen omine synteineni. Hän tenttasi tosi rumin sanankääntein Uskoani että mitä se merkitsee...aikaisemmin seurustelin hetken aikaa ateistin kanssa ja hän käsitteli asiaa tosi kunnioittaen.

Tuo viestisi selvensi päätäni todella paljon, sitä että olisiko se pelastanut mitään niin en tiedä. Ehkäpä. Mutta kaikki tuo kuvailemasi epäluulo jotenkin hyppäsi ja kolahti silmiini...tää on kuin meidän tarina.

Yleensäkin keskeisenä seikkana oli kommunikaation räikeys. Kaikki asiat tuotiin niin rumasti esille jne. ilemsiseti uhrin vaikutusmekanismit ja toisaalta omat selviytymismekanismit ovat tuollaisia. Jos ymmärsin oikein hänestä, niin hänen keinonsa oli hyökkäys ja toisaalta pakkosta alistuminen.

Olen myös ihmisenä todella vahva ja jos minut ajetaan nurkkaan, en suostu helposti köysiin hakattavaksi - takaisin tulee kovaa. Tässä kohtaa hän sitten menettää oman kontrollinsa ja sitten katoaa focus....molemmilta....

Uskomatonta miten paljon vahinkoa voi tuottaa tuollaiset henkilöt toisille ja vielä pitkien aikojen jälkeen uusiin liittoihin. Toivon todella että sinä löydät itsellesi kumppanin joka haluaa edes ymmärtää. Itse olin jo katsonut Uhrien Tukiryhmän jossa ryhtyisin käymään. Olisin ollut valmis panostamaan kaikkeni tähän.

[Jochenpfeiffer]

Mun on pakko vielä jatkaa...

Mennään esimerkin kautta. Naisystäväni teki liikkuvaa työtä ja kiersi ulkomailla paljon. Sanoin suhteen alussa että viitsitkö jossain vaiheessa tuoda jonkun tuoksun mulle sieltä - sellaisen jollaisen haluat minun tuoksuvan? Hän lupasi tuoda ja toikin ja vielä oikein hyvän...olin aivan onnessani. Meni 10 vrk....hän tuli työmatkalta ja aloitti puhelimessa jälleen järkyttvän epäluottamus vuodatuksen. Itse olin jälleen pikkupoikana rikotun ikkunan jäljilta....Keskeinen ongelma tässä hajuvedessä oli se etten ollut osannut kysyä olenko jotain velkaa? Itse olen hyvin suurpiirteinen eikä minun suku- ja ystäväpiireissä ole koskaan moinen ollut tapana. Kyse oli 23 Euroa. Mielestäni nämä asiat menevät tasan pitkällä juoksulla - mutta se on vain minun ajatukseni.

Sitten maksoin tuon summan pois.Tästä kehkeytyi aivan järkyttävä riita, joka jäysi suhdettamme koko ajan. Minä taas koin tuon episodin lapsellisena ja sen jälkeen kun se otettiin uudelleen esille niin epäluottamuksena ja negatiivinen kierre on valmis kuten voitte kuvitella.

Siis "terveen"..heh...mitä se sitten tarkoittaakaan, on vaikea käsittää tämmöistä asiaa. Kaikkein kamalinta oli se, että hän sanoi testanneensa minua tuolla asialla. Onko tämä nyt jokin puollustumekanismi, hankkia epärehellisin keinoin aseita, joilla on voinut hyökätä/puolustautua narsistia vastaan. Saada niin edes pieni neuvottelu-/keskusteluvoima itselleen? Onko tämä tyypillistä käyttäytymistä uhrille?

Antteeksi olen täällä ihan avoin. Mun on pakko tämäkin tänne kertoa. Tässä toinen ja minua erittäin paljon loukkaava tapaus. Olemme hyvin seksuaalisia ja kiihkeitä. Siiinä mielessä olimme löytäneet toisemme. Olen verbaalisesti lahjakas ja pidän mm. kirjoittamisesta. Pidämme molemmat tuhmien puhumisesta välillä - mikä on ihan luonnollista aikuisten suhteessa jos se molemmille käy. Eräänä kertana hän pyysi minua kertomaan joku tuhma tarina minun töistäni. Tuossa tilassa oma arvostelukyky heikkenee joka ihmisellä ja hän saattaa mennä rajojen yli tahtomattaan ja on siten haavoittuvimmillaan. Kerroin tarina...en mene siihen täällä...mutta tuon session jälkeen hän alkoi raivoamaan miten irstas sika olen yms. yms.....ja on käyttänyt sitä aseena minua vastaan seksuaalisuudessa. Mm, hänen täytyy ryhtyä suojelemaan tytärtää ja muuta vastaavaa....nyt minulle alkoi valkenemaan tämä korrelaatio näiden kahden tapahtuman välillä.

Mutta onko hypoteesini sitten oikea, että adaptoituuku uhri narsimiin, eli opettelee niitä käyttäytymismalleja - kääntyä itse ainakin narsismin puoleen etsiessään tietoisesti ratkaisuja joilla voi toista vahingoittaa tahtomattaan, tahtoen tai tarkoituksellisesti ..? Tai sitten....kauhein vaihtoehto on se, että siinä liitossa oli kaksi narsistia, jotka taistelivat paikasta auringossa...toinen toisenlainen ja toinen taas toisenlainen...

Voiko tässä taustalla olla niin voimakas turvattomuuden tunne, yksin nurkassa vapistut minuutit, tunnit etc. Kyyneleet, mustelmat, että ne ajavat tekemään tälläisiä ratkaisuja. On saatava väkisin itselle jokin oljenkorsi....sellainen jota toinen ei voi vastustaa...jos tulee hetki että hän on vahvempi....? Pelottavaa mutta kiinnostavaa...

Olen yrittänyt pitää ovea raolla, hän todella merkitsee minulle enemmän kuin kukaan aikaisemmin. Miten pitkälle minun pitää vain ymmärtää? Oveni on hänelle edelleen auki ja tulee olemaan...olisiko järkevää, jos hän näkisi myös näitä viestejä? Sairauden mitta on yksilöllinen, mutta uskon tälläiseen vertaistuen voimaan...Tämä on minulle niin uusi maailma....

Tässähän näitä taas....

[Piilossa]

Suosittelen lämpimästi jokaiselle narsistille, uhrille ja heidän lähellään oleville lukemaan kirjan: Narsismin tiedostaminen, Paula Salomaa. Siinä selitetään hyvin kummankin noiden tyyppien profiileja ja persoonaa. Perusajatus on siinä, että narsistin ja uhrin ydin on samanlainen, kummallakin on kehittymätön minäkuva ja molemmat kärsivät epäterveestä narsismista. Toisinsanoen uhrikin on narsisti, käyttäytyminen on vain erilaista kuin julkinarsistin. Mutta uhrista voi tulla narsisti uudessa suhteessa (ja päinvastoin), jos kumppani on uhriakin vielä lempeämpi. Kuulostaa tutulta kertomasi, naisen pitäisi tiedostaa oma tilanteensa ja vahingollinen käytös. Voisitko ehdottaa hänelle vertaistukiryhmää?

[Thorni]

Mielenkiintoista - tuossa on varmaan osa totuutta mikä on todettu aiemminkin täällä että uhrilla on yleensä heikko itsetunto ja on "kiltti" tyyppi - mutta että narsisti ja uhri ydin samanlaisia ja molemmat kärsivät epäterveestä minäkuvasta voi olla totta - mutta toinen taitaa jyrätä toisen kuitenkin kun laitetaan yhteen elämään.

Tässä pitäisi tämän perusteella alkaa suunnittelemaan yhteen paluuta tämän perusteella ..

[Jochenpfeiffer]

Siis huh huh,
upeaa että olen löytänyt tämån saitin...siis ihan mahtavaa...juu, hän ei ole käynyt ryhmissä. Siihen lienee syynä sosiaalinen asema tai se, ettei ole kokenut olevansa sairastunut. Kerroin viime viikolla kun ekan viestin laitoin, että haluan mennä näihin ryhmiin koska panostan tähän kaikkeni. Olikohan tämä huono asia että kerroin meneväni ryhmiin? Pelkääkö uhri tulevansa jotenkin paljastetuksi?

Siis tää on just näin, olen tosi lempeä, haluan auttaa ja palvella. Johtuu omasta lapsuudestani. Äitini ilmeisesti oli narsisti, hän pompotti koko perhettä mielensä mukaan...mutta kuten kirjoitin, niin köysissä mua ei hakata kuin nyrkkeilykehässä...siellä olen riittävästi ollut aikoinaan. Eli, siis , kun epäluulo alkaa ja minä en voi siihen vastata - alkaa muut toimintamallit toimia. Eli oma kokemus projisoidaan toiseen yllä esittämieni esimerkkien avulla esim...

Eli hypoteesi voi olla, että hän narsistuu mun lempeästä ja hyväksyvästä käytöksestä...Hänellä ei ole siis muuta käyttäytymismallia..! Uhri tai alistaja...jep jep...nyt kolisee hyvin...kontrollinhalua pienissäkin rahaan liittyvissä asioissa etc..Hypoteesin osa, nyt juuri on, että miten paljon uhri käyttää kärsimyskruunua toimintansa osana ja saavuttaakseen sosiaalisen päämääränsä. Mua alkoi tämäkin osa askarruttamaan...?

Kiitos taas,

[Itkevääiti]

Minä en kyllä ihan allekirjoita, että narsistin uhri olisi itse narsisti. Kyllä narsistin uhrit ovat yleensä henkilöitä, jotka ovat kilttejä. Ovat tottuneet siihen, että voivat luottaa ihmiseen. Ovat tottuneet siihen, että ihmiset käyttäytyvät sivistyneesti ja kohteliaasti. Sitten ryhmästä löytyy myös niitä, jotka ovat alttiita imartelulle, heillä on tarve alistua (yleensä kotoa opittu malli), ihannoivat vahvaa ja vallanhaluista ihmistä.

Mutta kyllä narsistin uhri voi parantua. Vertaistuen sijasta ehdottaisin hänelle psykoterapiaa, jotta hän pystyy käsittelemään tunteensa ja pyyhkimään ne pois.

Mikäli siis vielä olet valmis jatkamaan suhdetta.

[Piilossa]

Kyllä minä ainakin uhrina allekirjoitan kärsiväni epäterveestä narsismista; kehittymättömästä minäkuvasta on kummunnut minulle monia ongelmia liittyen itseni hyväksymiseen ja rakastamiseen. Olen liian kiltti ja alistuva, toinen menee aina itseni edelle, täysin oman hyvinvointini kustannuksella. Olin sokea narsistin toiminnalle, meidän kehittymättömät persoonan osat täydensivät negatiivisessa mielessä toisiamme. Halusin hänelle vain hyvää, vaikka minulla pyyhittiin lattioita ja kaltoinkohdeltiin. Terveessä narsismissa (joka kuuluu jokaisen ehjän ja lapsuudessaan terveen kasvun saaneen ihmisen luontaiseen persoonaan) ihminen osaa rakastaa itseään terveellä tavalla, kunnioittaa itseään ja hän omaa luontaista lujuutta, jolla suojelee itseään. He eivät yleensä suostu narsistin uhreiksi, koska tunnistavat vahingollisen käyttäytymisen ja viheltävät pelin poikki ennen kuin heitä nujerretaan. Koska kunnioittavat itseään, eikä heillä ole tarvetta paikkailla narsistin kehittymättömiä persoonan osia. Toisin sanoen kaikki olemme jonkintasoisia narsisteja, uhrit ja narsistit kärsivät epäterveestä narsismista ja muilla se ilmenee terveenä narsismina. Ymmärrän, että tuo jaottelu shokeeraa, oli minullekin aika iso pala nieltäväksi tajuta omaavani samoja pohjimmaisia vajavaisuuksia alistajani kanssa, mutta sen tajuttuani olen myös ymmärtänyt uusia asioita itsestäni ja siitä, miksi näin kävi. Narsismin laadusta siis riippuu, onko kyse vahingollisesta vai rakentavasta toiminnasta. Kaiken perustana on rakkaus ja itseään pitää osata rakastaa myös (ja siitähän juuri termissä narsismi on kyse).

[Jochenpfeiffer]

Näin sitten loppujen lopuksi kävi..

Saimme viimeinkin puhelinyhdeyden aikaiseksi. Sama tarina jatkui, pyysin evidenssiä aiheuttamistani vahingoista, petoksista etc. nimenomaan paperilla, jotta ne voidaan määritellä rahassa. Niitä ei kuulemma voi antaa. Ainoa keinoni oli tuoda julki myös oman oikeussuojani kannalta, että mikäli minusta liikkuu jotain petokseen etc viittaavaa - en tule jättämään asiaa tähän.

Kaikkein surullisinta puhelussa oli kun vielä kerran - koska rakastan häntä edelleen - kysyin:"onko sinulla, xxx, mitään tunteita minua kohtaan?", hän esitti vastakysymyksen ja kysyin uudelleen....hän vastasi, "että kyllä on".
Esitin tuon kysymyksen, koska olin koko 2 viikkoa pohtinut jatkon mahdollisuutta eri muodoissa. Esitin siis nyt vaihtoehtona, että aloitetaan alusta, tavataan silloin kun se varmasti molemmille sopii, on rahaa jne.....vastauksena oli naurua ja hän kertoi sanoneensa niin vain siksi, että kuulisi miten seksistisen törkeä on ehdotukseni....Hän myös kertoi oikeudekseen valehdella, milloin se on sen hetkisen tilan kannalta järkevää ja ennenkaikkea kannattavaa hänen kannaltaan.

Kaikki on siis nyt ohi, olen saanut ammattiapua monelta suunnalta, kiitos myös Teille täällä. Saitte minut ymmärtämään monta asiaa. Syy ei ole tässä Naisessa, vaan hänen ex-puolisossa, joka myrkytti myös meidän elämän. Itse olen saanut vapautuksen syyllisyydestä, tuosta parfyymipullosta alkaen - jokainen taho on sitä mieltä, että toimintani siinä tilanteessa oli normaalia....sekä kaikista - myös tuosta viittaamastani seksuaalisuuden alueella olevasta asiasta. Olen siis vapaa syyllisyydestä vihdoin, mutta koville otti.

Toivon Teille kaikille mitä parasta alkavaa kevättä ja jos voin olla apuna jollekin vastaavaan tilanteeseen joutuneelle niin autan mielelläni. Uskon vain, että niin harva osaa näitä emotionaalisia aarreaittoja käyttää hyödykseen..