Ei se pitkää kestäny, että itken narskulle ikävää..

[Selkärangaton]

Vihaan niin itsenäni! Miksi teen tämän itselleni!!!

Olin jo niin pienestä ylpeä, kun olin tällä kertaa pystyny olemaan laittamatta viestiä monta päivää. Monta päivää..alle viikoon wuhuupa taas joo.. Tosin aikasemmissa eroissa olen mennyt sen loputtoman anteeksipyytelyn, itseni syytämisen, toisen ihanuuden korostamis-viestipommituksen kautta, että joo kyllähän tää nyt jokin edistys oli.

Eroviestin minkä sain sunnuntaina siihen vastasin parilla viestillä saamatta tietty mitään vastausta, joten annoin olla. Enkä reagoinut hänen tiistina laittamaan viestiin, millä hän vaan koitti provosoida minut puolustamaan itseäni, koska ihan liittymättä mitenkää siihen mistä riitelimme lauantaina (mikä eron aiheutti) hän heittää pettämisepäilyn pöytään, että siitä tässä on kyse, että minulla on joku toinen tyyppi.

Tänä aamuna kusin tuon kaiken mistä olin ylpeä, koska pistin viestin ikävästä. En vaan kestänyt enää.. Tää stnan addiktio, tällä hetkellä tyytysin taas ihan mihin tahansa pienen pieneenkin huomioon häneltä, ihan sama melkein olisiko se hyvää vai pahaa huomioo.

Huomenna sitten taas palaisin vieroittamaan itseäni..

[sätkynukke100]

Hyvin tuttua.....

[sielu]

Oletko jo päässyt "selville vesille"? Mä pelkään musta tulevan tää ikävän itkijä lopun elämäni ajaksi. Kyl toi mies oli vaan huumettakin pahempaa... ainakin vertauskuvainnollisesti. En tiedä miten hän saikin minut näin vahvasti koukkuunsa. Tahtoisin viedä hänet maailman parhaimmalle parantajalle, jotta saisin hänestä tuon paholaisen pois sisältä. Tahtoisin vain koko elämäni hänen elämään liittää. Yhä edelleen vaan. Erosta on nyt 6 päivää. Juuh.. tosi tuoretta on, mutta aaargh, kun mun sielu ei kestä. Se ei vaan kestä.

[Venica]

Kyllä se kestää kun pitää vaan haluta itselle sitä parasta. Kirjoita paperille ylös kaikki paska ja luet heti sen kun tulee ikävä

[sielu]

Mä tein sellaista listaa jo heti ekapäivänä erosta. Ajattelin siitä tulevan pitkä, mutta en ole saanut siihen kuin neljä kohtaa. Tänne aloittamaani julkaisuunkin kirjotin paljon enemmän. Mä olen kuitenkin aina ollut se kirjottajatyyppi, mutta nyt oon vaan niin lukossa, ettei mitään synny. Tekisi mieli maalata ja piirtää tää mun tuska.

[joulukuu]

Ja minä olin narsistin toinen nainen tietämättäni ennenkuin tajusin mikä on. Eli .se vain nauro kun kysyin kuka on istuttanut kukat sen pihalle. Lapset kuulema... Sit se tiuskaisi että mitä se mulle kuuluu miten hän elää kun ymmärsin... Minun piti pitää kuulema mölyni mahassa. Ne loukkaukset olivat aivan hirveän musertavia. Tuo ukko piti minua pikkurillin ympärillä taitavasti pari vuotta. Ja aina se sai käännettyä asiat parhainpäin. Viesteillä pyöritteli minua taitavasti. Olin uhri. Ja hulluinta tuota oli pitkään ikävä. Ukko oli facessa iskenyt muitakin ja minä vain ummistin silmäni. Hälytyskellot kyllä soivat päässäni mutta olin jo niin ihastunut etten välittänyt. Kuvittelin että minä olen se johon hän lopulta rakastuu ja riitän hänelle. En riittänyt ja se musersi minut .hajotti itsetuntoni. Vihasin ja syytin itseäni että minä teen jotakin väärin. Ihan hirveä helvetti oli tuon kanssa. Taitava oli. Ahdistuin pitkäksi aikaa tuon valehtelijan ja manipuloijan takia
Oli hirveä aikaa...