Ensimmäiset oudot merkit

[Kata1975]

Jo aika alussa ehdotti tapaamista,ja sitten suurimman osan tästä tapaamisesta keskittyi puhelimen kanssa omiin juttuihinsa,eikä reagoinut muhun mitenkään,korkeintaan ärähti jos yritin "häiritä"...

Nyt kun näitä mietin ja muistelen,tuntuu ihan uskomattomalta kuinka sokeasti oon siinä ollut!
Epämääräinen huono olo,samaan aikaan kun tunsin eläväni parhaassa parisuhteessa ikinä...

Tällä myös tarkkojen aikataulujen tekeminen mulle!

[Fleetwoodmac]

Outoa oli myös se, että hän yritti koko ajan tehdä minut mustasukkaiseksi silmäilemällä täysin estottomasti vieraita naisia ja kommentoivansa myös heidän anatomiaa. Tämän lisäksi hän oli ylipursuavan auttavainen muita naisia kohtaan, mutta antoi minun aina selvitä ilman apua. Esim. mattoja pestessä hän miltei juoksi auttamaan muita naisia, mutta minulle ei koskaan tarjonnut apua.

Nyt kun erostamme on kulunut aikaa hän kirjoittelee harrastajafoorumillen uusista panoistaan ja haukkuu meitä exiä, joita taitaakin olla aika liuta.
Hän lisäksi kehuu olevansa varakas, vaikka minun luottokortilla olisi pitänyt rahoittaa hänen harrastuksiaan.

Outoja merkkejä oli paljon. Olisi vain pitänyt luottaa omaan intuitioon. Onnekseni meidän tarina jäi lyhyeksi.

[Harmaus]

Huhhuh, taas pitää vaan toistaa semmonen asia kuin liiallinen elämänvalintoihin puuttuminen, vaikka kyseiselle ihmiselle ei olis edes luvattu paikkaa sun elämässäs, mikä puolestaan saattais merkitä joitain kompromisseja. Narsku yrittää näemmä maskeerata tän valintoihin puuttumisen toisen edun ajattelemiseksi mutta todellisuudessa se puuttuminen on aggressiivisen röyhkeää, määräilevää ja sille pitää "raportoida" ihan ihme asioista.
Kyseinen ihminen on toimintatavaltaan vähän kuten äitini, mikä nostatti kyllä omat höyrynsä pintaan. Ymmärtäsin pomottelun siedättämisen jos liittyisi työelämään mutta mun mielestä semmonen ei vaan kuulu vapaa-ajan ihmissuhteisiin. Saati kotiin.
Jos elämänarvot on oikeasti eri, miksei asiasta voi puhua suoraan ja asiallisesti vaan yhen pitää yrittää muuttaa toista ihmistä niihin sopivaksi sen sijaan että jatkettais vaan eri teitä eteenpäin? Se olis kaikille paras vaihtoehto. Edes "jotkut ihmiset on kusipäitä" ei kuittaa mitä hän tekee...

[pauliinaa]

Omaltakin kohdalta voin todeta, että juuri tuo aiemmin mainittu varuillaan olo hänen seurassaan jo ihan ensikohtaamisesta lähtien taisi olla niitä ensimmäisiä merkkejä. Vaikka ei siis olisi mitään riitaa, edes erimielisyyttä, niin jotenkin sellainen olo, että ei voi olla rennosti ja se vuorovaikutus ei ole samanlaista kuin normaalien ihmisten kanssa. Lisäksi minusta omituista oli myös hänen tyylinsä, kuinka hän päätti puhelinkeskustelut; katkaisi puhelun sanomatta mitään "moikka" tms. Vaikka siis puhelussa ei olisi mitään riitaa tms. kitkaa ollutkaan. Hän teki niin jokaisen puhelinkeskustelun päätteeksi. Voi toki olla, että tämä nyt vain oli hänen tyylinsä eikä liitty tähän narsisimiin millään lailla. Sitä muistan kuitenkin ihmetelleeni.

[pauliinaa]

Hyi miten karmivan asian myös ymmärsin. Olisi pitänyt varmaan jotain siitäkin osata päätellä, että hän piti Johnny Cashin Hurt -kappaleesta. Eli narsku tosiaankin ainakin tässä tapauksessa taitaa olla hyvinkin tietoinen omasta ongelmastaan. Hrrr.. jotenkin puistattavaa

[Ellimelli74]

Lovebombing= jatkuva yhteydenpito. Rakas, kulta sitä tätä. Kukkia ym.
Olin aika haavoittuvassa tilassa.
Mun keho ja intuitio kertoi jo alussa, että EI! No kuuntelin sydäntä tietenkin…
Monta kertaa alussa yritin sanoa,että otetaan aikalisä.
No eihän se onnistunut.


Jotenkin selitin itselleni, että olen löytänyt ihmisen joka arvostaa minua. No my ass arvosti!! Tai no ehkä puoli vuotta… jos sitäkään. Se tarvi mua ei arvostanut!

Pikku hiljaa tuli raivokohtaukset. Ne oli pelottavia. Ja alkuun hän ymmärsi lähteä tilanteesta pois. Lopussa sitten ei. Ja se meni vaan pahemmaksi!
Minä hukkasin itseni totaalisesti puolessa vuodessa.
Ensin ajattelin, että olin töistä väsynyt ja varmaan olinkin mutta se kaaos ja manipulointi sai mut väsymään vielä enemmän.

Mietin edelleen,että miten terve aikuinen ihminen ei nähnyt sitä mitä sen edessä tapahtui?!
Ja tästä tottakai syyllistän itseäni. Siitä miten voin olla niin sokea.
Siinä vaiheessa kun mun olis pitänyt jatkuvasti vain hymyillä vaikka kuinka itketti niin kyllä minä jotain ehkä tajusin. Ja omia tunteita ei saanut näyttää.

Mun olis pitänyt tajuta jotain jo paljon aikaisemmin.
Mutta se manipulointi oli jotain niin rankkaa etten vain tajunnut. Se tiesi lopussa tasan tarkkaan millä mua voi haavoittaa. Läheisyyden puute, poissaoleva ym kaikki millä se keksi mua hämmentää. Lopussa taloudellinen tuki. Kun ei saanut mua enää muulla reagoimaan koska olin jo niin turta kaikkeen.
Ja kaikki loppui pahoinpitelyyn. Nyt keräilen palasiani ja tunnun olevan vieläkin hänestä riippuvainen.

Erosta on vasta vähän aikaa. Olen saanut apua. Mutta keho ja mieli kaipaa häntä. Se on kyllä erikoinen tunne. Eikä mitenkään voi järjellä sitä selittää. Ja tiedän, että kyseessä on traumaliitos.

Jos tästä on yhtään apua jollekin toiselle niin hyvä. Kaikki hyvä mitä saat alussa otetaan sulta pois lopussa kaksinkertaisesti! Toivottavasti huomaat jo alussa, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa…
Toipumisen alussa tosiaan ja mun vain pitäis nyt oikeasti olla kovana koska joudun olemaan tekemisissä hänen kanssaan pakosta.

Raskasta on mutta päivä kerrallaan…