Miksi minä?

[pilvilinna]

Olen kirjoitellut täällä vuosia sitten. Palasin nyt kun jotenkin tuntuu että elämältä puuttuu edelleen pohja. Ystävyyssuhteet ovat vaikeita, en luota. Olin naimisissa luultavasti narsistin kanssa, en epäilyt häntä koskaan narsistiksi, Vaikka käyttäytyikin ihmeellisesti monnet kerrat. Silmäni aukais toinen nainen jonka kanssa minua petti. HUH olen kertonut tämän niin monta kertaa että alkaa jo tuntuun että ei kannata. Kuitenkin se toinen nainen hivuttautui ystäväkseni tahtoi auttaa minut irti narsisti miehestäni.
VUosien taistlun ja manipuloinnin tuloksena erottiin lopullisesti ja ihmeellisintä se nainen oli ollut suhtessa puolisoni kanssa kokoajan. Minun manipulointi oli vain heidän peliään (näin uskon). Kuitenkin erosta on jo vuosia he ovat naimisissa ja itsellänikin on uusi elämä.

Uusi kumppanini on joutunut exnyxäparin häirinnän kohteeksi. Jouduttiin kääntyy poliisn puoleen saadaksemme heiltä rauhan.

Nyt on selvinnyt että ennen minulle niin rakas exkäly on myöskin manipuloitu uskomaan minusta kaikkein pahinta jopa että olisin kavaltanut rahaa työpaikaltani. Meillä on yhteinen ystävä joka tuo minulle exsukuni mielipitetiä minusta Olen pyytänyt ystävääni järjestään tapaamisen exkälyni kanssa jotta voisimme jutella. Niin se ei käy, hänen mielestään riittää kun hän puolustaa minu(jos puolustaa) en tiedä enää voino luottaam häneenkään. Tätä ystävää on vaadittu valitseen puolta, mutta hän ei suostu siihen.
Jotenkin on kuitenkin nykyisin tuntunut, että kun hän on käynyt tervehtimässä exkälyä ja kertoo minulle kuulumisia sieltä niin hän tarkoituksella kertoo myös exsukuni mielipiteet minusta. ja saa minut voimaan huonosti.
Toissapäivänä otettiin vähän yhteenkin. Kun hänen mielestään minun pitää päästää irti ei kannata enää vuosien päästää vatvoa, mennyt mikä mennyt. Miksi ihmeessä sitten tuo minulle terveisiä exsuvusta? En ymmärrä? miksi minun pitää vain jättää asiat sikseen vaikka olen jo aikasemmin joutunut pyytään poliisilta apua saadaksemme rauhan. Olen täysin varma että jos asiat vieläkin menisi siihen pisteeseen että jouduttas käräjille niin en voisi luottaa ystävän apuun.
Mitä mieltä olette toiset? Minä tunnen itseni jälleenkerran petetyksi.

[pilvilinna]

Olenko liian herkkänahkainen, onko mussa joku vika kun mulle voidaan tehdä mitä vaan, minusta saa puhua vaikka kuinka pahaa mutta en saisi reagoida.
Harrastukseni parissa tutustuin erääseen naiseen joka oli myös erään toisen ystävättäreni työkaveri. Luulin, että meillä voisi olla kivaa saman harrastuksen piirissä. Erehdyin totaalisesti. Tuo nainen levitteli minusta mitä ihmeellisismpä juttuja. Nimitteli ihan avoimesti epärehelliseksi.
Olin ihmeissäni koska en ollut tehnyt hänelle mitään pahaa. Purin sydäntäni ystävättärelleni ja kysyin että tietääkö hän syyn tuohon käytökseen kun en todellakaan aavistanut mitään. Oltiin eroni jälkeen kuljettu tansseissakin yhdessä. EN saanut apua ystävättäreltani, hänen mukaansa minun pitää vain yrittää ymmärtää "luonnonlasta" ja antaa asian olla. Ilkeily jatkui jopa naisen miesystävä yhtyi ilkeilyyn. Ilkeily kohdistui myös lapseeni ja uuteen kumppaniini.
Monta kuukautta kuunneltuani vaadin ystävätärtäni kertoon jos tietää syyn ilkeilyyn koska en todellakaan ymmärtänyt. Loppujen lopuksi ystävättäreni taipui hän vannotti että en saisi tehdä mitään mutta hän ja tuo nainen ovat sopineet, että minulle ei kerrota kuinka tuo nainen oli seurustellut exäni kanssa. Siis en ikävämpää salaisuutta olisi halunnut kuulla. Vaikka eipä se oikestaan ollut mikään yllätys, vaan yllätys oli että ystävättäreni jo vuosikymmenien takaa suojeli minua pettänytää ja naista. JA että ystävättäreni mielestä minulla olisi pitänyt riittää hyväksyntää ja kunnioitusta ihmistä kohtaan joka oli syyllistynyt pettämään minua puolisoni kanssa jonka jälkeen sitten alkoi kiusaamaan minua. Ystävyys noihin kumpaankin naiseen loppui siltä istumalta.

Minulta loppuu sanat mutta yritän esittää kysymyksen näin. Kuinka normaalia on että avioliitossa pettänyt jauhaa noin paljon pahaa pettämästään ja jättämästään ihmisestä.
Ensin ykköstynyt joka aikoinaan käräytti ja haki minulta myötätuntoa on yrittänyt tehdä kaikkensa pilatakseen elämäni ja nyt tämä toinen joka on siis jossain vaiheessa ollut kakkonen alkaa levitteleen minusta juttuja joista puuttuu totuuden häiväkin? Ovatko nuokin exän manipuloimia?

[Notavictim]

Mä olin myös joskus ihan liian kiltti enkä uskaltanut pitää puoliani. Kenelläkään ei ole oikeutta kohdella muita miten huvittaa, mutta valitettavasti jotkut luulee niin. Se ei tarkoita sitä että sussa olisi minkäänlaista vikaa, mutta mulla auttoi se, kun tein selväksi, että mulle ei kerta kaikkiaan ryttyillä tai nostan metelin. Aloin vaatia kunnioitusta. Sen jälkeen sitä on tullutkin vaikka olen edelleen herkkä. Puolensa kannattaa kuitenkin opetella pitämään ja aloittaa vaikka siitä, että kysyt joltain loukkaajalta millä oikeudella se noin teki. Mä kysyin eka pienellä ja voimattomalla äänellä, vähitellen raivostuin kerta kerralta enemmän ja nykyään seison jo täydessä pituudessani mulkoillen loukkaajaa uhkaavasti ja käskien pitämään leipäläpensä kiinni jos sieltä ei mitään järkevää tule. Sä ansaitset hyvän elämän ja hyvän kohtelun, eikä kellään ole oikeutta muiluttaa sua, miten huvittaa.

[pilvilinna]

Olen yrittänyt iskeä kantapäätä lattiaan vain sillä seurauksella että ystävänikin ovat vetäytyneet kun heidänkin mielestä minun pitää vain antaa asioiden olla.
Koska poliiskaani ei halua tarttua "paskajuttuihin" joiksi hankalia avioeroja kutsuivat kun menin pyytään apua saadakseni herjaamisen loppumaan.

[lekapi]

Olen elänyt narsistisen miehen kanssa vuosia. Hän aiheutti paljon huolta, harmia ja pelkoa elämääni. Hänkin uhkasi levitellä minusta perättömiä juttuja mm. siskolleni ja työkavereilleni. Lopulta hän uhkasi tappaa minut tai vielä pahempaa, minulle rakkaita ihmisiä. Yhtä asiaa hän ei pystynyt minussa tuhoamaan - luottamusta ihmisiin ja uskoa hyvyyteen.

Uskon saavani riittävästi hyvää kohtelua osakseni vaikken sitä keneltäkään vaadi. Olen pikemminkin kiitollinen siitä hyvästä kohtelusta, jota joskus osakseni saan. Kaikki ihmiset eivät osaa olla toisilleen hyviä ja kilttejä - sillä se on todellakin taito. Mutta silloin kun kohtaan tällä tavalla taitavan ihmisen osaan sitä arvostaa ja olla siitä kiitollinen. Yritän myös kaikin tavoin ilmaista nämä arvostuksen ja kiitollisuuden tunteeni - joskus teen sen jopa liian ylenpalttisesti. Ehkä tämän takia elämääni on siunaantunut runsaasti tällaisia minulle erittäin arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä. Kerran muistelin kohtaamiani ihmisiä ja muistin tavanneeni ainakin 170 hyvää ihmistä elämäni aikana. Kukaan heistä ei ole täydellinen, mutta heissä kaikissa on niin paljon hyvyyttä. Uskokaa ihmisten hyvyyteen, arvostakaa sitä, opetelkaa olemaan siitä kiitollinen ja toivokaa tällaisia ihmisiä elämäämme (heittäkää kiitollisuutta sisältävä toive vaikka maailmankaikkeuteen tai rukoilkaa siltä Jumalalta mihin uskotte) niin voitte heitä kohdata. Joskus pyydän johdatusta sellaisten ihmisten luokse, joiden luona minun kuuluu olla - ja aina pyyntöni jälkeen olen kohdannut hyviä ihmisiä. Aina tätäkin kannattaa koittaa, voi toimia ihan hyvin. Jossain on varmasti teillekin "varattuna" hyviä ja kilttejä ihmisiä, pyytäkää niitä elämäänne (arvostaen ja kiitollisena). Minun lisäkseni tällaiset pyynnöt ovat toimineet monen tuntemani ihmisen kohdalla - sitä saa mitä tilaa!

Tosin olen myös kohdannut mm. sen narsistisen miehen ja muutaman minua kiusanneen ihmisen, mutta onneksi he ovat vähemmistö. Maailmassa on kuitenkin paljon enemmän hyvyyttä ja hyviä ihmisiä kuin pahuutta ja tietyllä tavalla osaamattomia (eivät osaa kohdella toisia hyvin tai eivät osaa arvostaa hyvyyttä) ihmisiä.

[sartal]

Mä otin sen kannan että katkaisin välit jokaiseen mieheni tuntemaan ihmiseen; ystävään ja sukulaiseen. Mun käsittääkseni muuta vaihtoehtoa EI ole. Totuus tulee ilmi myös näille ystäville/sukulaisille, mutta nyt kun tilanne on suht tuore -vaihtoehtoja ei ole. Uskokoot ne jotka heikkoja on. Mä pärjään ilman heitä enkä selittele. Narsisti sekoo sukkiinsa ennen pitkää kaikkien kanssa. Totuus valkenee ja epäilyksen siemen viriää myös heissä joille P***** on puhuttu.

[lekapi]

Minäkään en ole enää tekemisissä yhdenkään miesystäväni tunteman ihmisen kanssa, en hänen sukulaistensa, naapuriensa enkä kavereittensa. Kaikki nykyelämääni kuuluvat ihmiset ovat pelkästään omia sukulaisiani, ystäviäni, työkavereitani ja tuttaviani. Näin on paljon selkeämpää eikä minun tarvitse keneltäkään kuulla sitä millaisia juttuja miesystäväni minusta on kenties keksinyt. Tällä tavalla pystyn jatkamaan elämääni eteenpäin ja keskittymään nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.