Narsisti nainen?

[82305251]

En tiedä mistä alkaisin. Takana 6 vuoden liitto missä oli paljon rakkautta ja riitoja. Uhkailua itsemurhalla jos jätän. Olin syyllinen hänen masennukseensa ja siihen että erosimme. Uhkasi kostaa eromme mutta olikin kuukauden pästä antanut kuulemma kaiken anteeksi. Silloin kun tutustuimme itselläni oli alkoholiongelma ja olinaika huonossa jamassa muutenkin. Lisäksi kärsin peliriippuvuudesta. Näihin ongelmiin hän puuttui napakasti ja auttoi niistä selviämään. Kiitos siitä kyllä kuuluu hänelle ainakin osittain. Meillä meni ensimmäiset pari vuotta hyvin kunnes raitistuin. Sitten alkoi pikkuhiljaa tulemaan riitoja ja ensimmäinen raivokohtaus tuli kuin puun takaa ja olin todella yllättynyt. Olen vieläkin aika sekaisin tästä erosta. Siitä on alle puoli vuotta. Hän siis jätti minut kun ei kuulemma voinut enää luottaa minuun. Kyllä valehtelin mutta aina tunnustin ja pyysin anteeksi. Lähinnä noista kun välillä ratkesin pelaamaan. Nyt olen ollut pelaamatta. Se mikä minut on nytten herättänyt epäilemään hänen terveyttään johtuu siitä kun hän valehteli koko kesän uudesta suhteestaan. Eli itse halusi erota. Sitten 3 viikkoa siitä halusi takaisin. Silloin en ollut siihen valmis. Siitä pari kuukautta niin sain vihiä uudesta miehestä ja tulin itse katumapäälle. Sanoi ettei ole ketään ja kertoisi kyllä jos olisi. Ei kuulemma ketään tarvi ja meinaa olla yksin pitkän aikaa. Myönsi kumminkin että on kaverina viettänyt aikaa yhdessä mutta minä olen 100 kertaa komeampi ja se uus rimppakinttu ym ym. No sitten ilmoitti alkaneesa seurustelemaan pitkän harkinnan jälkeen elokuun lopussa. Mainitsi myös ettähäntä on kosittu. Nyt meni sitten jo naimisiin viikko sitten. Eli noin 5 kuukuden tuntemisen jälkeen naimisiin!! Exällä on ollut aina salainen numero ja turvakielto. En ikinä käsittänyt että miksi. Viikko sitten vannoi käsi raamatulla puhuvansa totta tästä uudesta suhteesta. Kyseessä siis ihminen joka on kirkon palveluksessa ja ainakin esittää hyvinuskonnollista. Aina riidiossa sukulaistensa kanssa. Erittäin puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Syönyt masennuslääkkeitä jo paljon ennen minua. Jo vuosia sittenoli muutama juttu mitä en voinut käsittää mutta ne hän pystyi aina selittämään niinettä puhui minut pussiin. Sitten kodin hoito oli ihan retuperällä vaikka itsekkään en ole kova siivoamaan. Sekin oli minun vika. En mikäänihannepuoliso ollut itsekkään mutta tuo nopea naimisiinmeno ja siitä valehtelu jotenkin sai minut epäilemään että kyseessä ei ole ihan terve ihminen. Kommentoikaa....

[82305251]

Lisätään vielä että oli suuttuessaan muutaman kerran väkivaltainen ja syömishäiriötä. Minulla ei ole tarkoitus mollata exää. Mutta haluaisin ymmärtää ja saada ehkä tukeakin omalle näkemykselle toisen sairaudesta. Minua hän väitti narsistiksi ja hulluksi monesti.

[RickV]

_

[82305251]

Ei ole ollut helppoa sullakaan. Se ero meidän exissä on että minun ei käyttänyt alkoholia. Koita jaksaa. Minulla on mennyt monta kuukautta toipumiseen ja sihen että olen edes pystynyt ajattelemaan muuta.

[RickV]

Kiitos tuntuipa hyvältä pieni myötätunnon osoitus - siis tuo mun tarina on todellakin siistitty versio omasta "kauhutarinasta".

Voimia sulle tuntuu olevan pitkä ja tuskainen taival toipua - itse olen yrittänyt tavata ihmisiä ja jutella mahdollisimman paljon kun meinaa "narsistin viimeinen tervehdys" eli yksinäisyys ja syytökset iskeä päälle.

Muista sä olet tehnyt enemmän kun kaikkesi - ja se "ihana" kuva narsisti vaimosta on valhekuva .

Hän on tehnyt valintasi miten elää elämää piittamatta mitä olet tehnyt hänen eteen - sä olet vapaa syytöksistä ja yritä unohtaa koko ihminen - äläkä edes yritä järjeillä tapahtunutta .

Voimia - kyllä tästä yli päästään !

[NinniAnniina]

Hei,
mun äitini oli patologinen narsisti ja isä oli aivan rikki 16 vuoden avioliiton jäljiltä. Itsetunto kaikilla meidän perheessä täysin nollissa, myös isällä. Hänellä kyllä oli jo valmiiksi huono itsetunto ja narsisti sitten pisti sen lopunkin itsearvostuksen aivan nollille. Narsistinen äiti ja vaimo on kauhistus koko perheelle. Itse olen käynyt 8 vuotta terapiassa, että olen päässyt ihmisten kirjoihin. Isäni ei silloin osannut/ymmärtänyt käydä esim terapiassa vaan sinnitteli. Mutta kyllä siis täytyy sanoa, että isäni oli oiva uhri siinä mielessä, että viitsi katsella sitä hirvitystä niinkin pitkään. Joku muu olisi ehkä jo parin vuoden jälkeen lähtenyt ja nopeasti. Sitten kun ero tuli, niin se oli äiti, joka lähti, koska hän oli sitä mieltä että häntä ei enää ymmärretty perheessä. Isä kun oli nukkunut jo vuosia eri huoneessa ja isosiskoni kanssa narsistiäidillämme oli niin hirveitä riitoja, että sitä ei kestänyt kukaan. Isä vaan ei uskaltanut ottaa eroa, koska pelkäsi narskun kostoa tai sitä, että sitten se ei ainakaan lähde mihinkään kun siitä halutaan päästä eroon. No onneksi sitten lähti omasta "halustaan" ja jäätiin isän huollettaviksi. Ei maksanut tietenkään penniäkään elatusmaksuja häipyessään...