Apua tarvitaan

[mijitarica1]

siitä on aikaa jo yli kymmenen vuotta, mutta kukapa synnytyksensä unohtaisi..lapsivesi meni klo 3 aamulla ja mies oli aivan hysteerinen, itse olin juuri 2 päivää aikaisemmin kysynyt neuvolassa, mitä teen jos lapsivesi menee yöllä, minua neuvottiin soittamaan taksi ja sairaalaan. No, kun istuin vessanpytyllä ja lapsivesi lorisi, kännykkä kädessä, mies pakotti minut ensin soittamaan isälleni, joka asuu 150 kilometrin päässä, eikä varmaan voinut tilanteessa muuta kuin herätä ja hermostua. Synnytyssalissa, kun sain ilokaasua, ja lapsen pulssia tarkkailtiin, kun oli matala, hän hermostui kun ilokaasu auttoi, riuhtaisi maskin naamaltani ja huusi etten paskan vertaa välitä lapsestani, että minua kiinnostaa vain huumeet. Yritin supistusten välissä selittää että kätilöt näkevät monitorit samalla tavalla, ja että heidän asia on huolehtia pulssista ym, yritin keskittyä kestämään kipua. Lopulta lapsi syntyi imukupilla, 13 tunnin jälkeen, hän pilkkasi minua että "paskansit sinne pöydälle" kun työnsin ja työnsin, ja sääli lasta, "kun sitä raukkaa vedettiin kuin elukkaa kun sinä et pystynyt". Imettämisestä ei tullut mitään, yritin tehdä kätilöiden ohjeen mukaan, hän ryntäsi osastolle , viisikymppinen mies, että mulla on ihan väärä tekniikka ja tukehdutan vauvan ,en ole todellakaan mikään isorintainen, kotona itkin ja imetin kun hän väänteli minua erilaisiin asentoihin eikä antanut hetken rauhaa imettämiselle, ei yöllä eikä päivällä. Kun lopulta pääsin neuvolaan yksin, sanoin etten voi itkeä ja imettää yhtaikaa, terveydenhoitaja sanoi ettei ole ikinä kuulut vastaavaa ja lopulta sanoi että rauhoitu, pullollla on vauvoja ennenkin ruokittu, ja niin loppui imetys kun lapsi oli 3 viikkoa vanha. en jaksanut enää. Isä oli tosi tyytyväinen kun sai itse ruokkia poikaansa, näin jälkeenpäin, jotain sairasta mustasukkaisuutta omaa lasta kohtaan..tuttia lapsi imi 4 vuotiaaksi, vieroitus onnistui kun isä oli 6 vk ulkomailla, rattaista päästiin eroon kun poika oli melkein 6 v. Viime syksynä halusin laittaa pois wc.istuimen supistajan, mies sanoi että ei voi, sanoin että haloo, koko kesän mökillä vanhempieni luona lapsi on käynyt normaaliwc.ssä, mies tokasi minulle että "siellähän on potta", no ei ole ollut moneen vuoteen, kysymys on siis lapsesta joka oli 3 kk vaille 10 vuotta, onko tämä normaalia????

[squido]

Jatkan tänne pitkästä aikaa, josta puoli vuotta sitten aloin tarinaani kertomaan.

Nyt alkaa iskemään uupumus... Eikö se tosiaan tajua? En tiedä olenko itse tullut vainoharhaiseksi vai mitä, mutta tuntuu, kuin se kyttäilisi, koska tuntuu niin kovin usein olevan jossain nurkan takana kun lähden kotoota tai tulen kotiin. Olen yrittänyt ahkerasti laittaa rikosilmoitusta jokaisesta tapahtumasta, mitä on ollut. Silminnäkijöitä/todistajia on vaan niin pirun vaikea saada, kun yritän aina itse juosta karkuun, kun näen sen...pelkään sitä nykyään ihan fyysisestikin päällekäymisten vuoksi...erityisesti sen jälkeen olen pelännyt kun se tuossa kuukausi sitten heitti mut puistossa selälleen maahan lasten silmien edessä. Pelkään jokaista lastenvaihtoa.. Eilen illalla oli ystäviä kylässä ja kun ensimmäiset lähtivät kymmenen jälkeen oli mies mu kotioven takan kytiksellä pyrkimässä samalla oven avauksella sisään!!!! Miten se oli edes alaovesta päässyt, kun nekin menee lukkoon kuudelta??? Sainpahan liudan todistajia tähän ilmoitukseen.

Voiko oikeus tosiaan pitää noin epätasapainoista ihmistä hyvänä huoltajana?

Alan vaan olemaan niin väsynyt tähän touhuun...haluaisi vain niin elää normaalia elämää.

[Liibalaaba]

Olitko hakenut lähestymiskieltoa? Ehkä kannattaisi, jos et ole sitä jo tehnyt. Ja ota yhteyttä lastensuojeluun noiden vaihtotilanteiden takia. Ne voidaan hoitaa esim ensi- ja turvakodin kautta. Se todennäkisesti kyttää, joten et ole vainoharhainen.

En osaa sanoa muuta kuin, että voimia, voimia, voimia... *Halaus*

[squido]

Liibalaaba, mulla on lähestymiskielto ollut helmikuun alusta asti. Lastensuojelusta ehdotettuun tuota tapaamispaikkaa ym. vaihtoehtoja, mutta koska mies ei niihin suostu niin ei sitten... Ilmeisesti noista väkivaltaisuuksiin menneistä vaihdoista on tehty myös lastensuojeluilmoitus, koska olen tehnyt niistä rikosilmoituksen. Kiitos kuitenkin avusta, ehkäpä oikeudessa asiat vielä joskus etenevät ja saan sitä kautta apua..

[squido]

Olen huomenna menossa poliisiasemalle antamaan lausuntoani tekemistäni ilmoituksista sekä näyttämään saamiani tekstiviestejä, joita on taas kertynyt paljon.... Viesteissä mm. äijä vaatii minua vastaamaan puhelimeen aina kun lapset ovat hänellä (muussa tapauskessa voin olla varma, että en saa lapsia takaisin sovitusti), hän myös yhdessä viestissä vaatii saada tietää missä ja mihin aikaan lapset ovat menneet nukkumaan edellisenä iltana, koska sai itse päähänsä että olen lähtenyt baanalle ja hän on sanonut minulle, että ei hyväksy sitä, että joskus antaisin lapset ulkopuolisen hoitoon (olin siis sen illan ollut visusti kotona ja laittanut lapset nukkumaan normaalisti), hän myös vekslailee viesteillä aina lasten näkemistä oman päänsä mukaan siten, että ilmoittaa juuri lapset saaneina, että tuokin heidät takaisin eri aikaan (joko aikaisemmin tai myöhemmin kuin on sovittu), ja nämä ilmoitukset tulevat aina vasta kun lapset ovat jo hänellä, eikä koskaan mitenkään ennakoiden..olen myös saanut muutamia kertoja juosta paikasta toiseen etsien lapsia (ensin äijän kotoota, sitten puistosta), kunnes soitin kysyäkseni missä ovat ja kerrankin äijä oli vielä pyytänyt minua tulemaan sovittua aikaisemmin hakemaan, koska tuntee itsensä kipeäksi ja kun olin juossut hänen kotinsa ja leikkipuistonsa ja soitin hänelle sain tietää, että he ovat automatkan päässä sijaitsevassa HopLopissa ja kun saavuin sinne ei äijä kipeältävaikuttanut vaan lähinnä pirullisen onnelliselta kun sai minua taas höynäytettyä...yhdessä viestissä hän kirjoittaa tietävänsä tarkalleen missä liikun ja milloin...Hän on myös käynyt tässä muutama viikko sitten (reilusti eromme jälkeen) graftaamassa nimemme kahteen otteeseen erääseen alikulkutunneliin ikään kuin olisimme yhdessä.. Aina kun lapset ovat hänellä hän ottaa jatkuvasti minuun yhteyttä tekstiviestein ja soittamalla "koska lapset ovat hänellä, minun täytyy olla 100% tavoitettavissa hänelle". Hän vaatii saada koko ajan lisää tapaamiskertoja lasten kanssa, itse koen jokaisen kerran niin stressaavaksi että toivoisin saavani nuo tapaamiset mahdollisimman vähiin. Yhdessä tekstiviestissä hän uhkailee sillä, että jos en ymmärrä, että hän on lasten isä, niin silloin hänen tarvii muistuttaa minua siitä tunkeutumalla elämääni... En vaan enää jaksa..... Huomenna olisi myös tarkoitus soittaa lastenvalvojalle, mutta kerrottavaa olisi niin paljon, että en tiedä miten saisin kaiken yhdellä puhelinsoitolla kerrottua.....

Enkö todellakaan enää koskaa saa elää normaalia elämää? Enkö todellakaan voi saada yksinhuoltajuutta, koska äijä ei osoita fyysistä uhkaa lapsille (mitä nyt haukkuu esikoisen idiootiksi, ääliöksi, mitään osaamattomaksi paskaksi joka kerta kun tämä itkee)?

[Liibalaaba]

Huh, miltä kuulostaa, aika karmeaa. Mutta valitettavasti myös paljon samaa, mitä meidän elämässämme. Rauhallisia jaksoja on onneksi entistä enemmän ja normaalia elämääkin saan elää suurimmaksi osaksi.

Tuosta yksinhuoltajuudesta en valitettavasti osaa sanoa, asianajajani mukaan se on äärimmäisen vaikea nykyään saada. Mutta tästä huolimatta suosittelen hankkimaan kunnollisen asianajajan, joka on perehtynyt naisten ja lasten asioihin.

[squido]

Lähes vuosi sitten olen viimeksi täällä kirjoitellut.
Jatkoin kuitenkin aikanaan aloittamaani ketjuun.

Paljon on tapahtunut, oikeudessa istuttu, mutta vaikka välillä tuntuu, että olisi kuin täi tervassa (=asiat eivät mene eteenpäin), niin huomaan, että onhan tässä kuluneen vuoden aikana paljonkin tapahtunut.

Lasteni isä on tehnyt paljon paskaa vuoden aikana ja myös osaltaan näyttänyt oikeudessakin narsistisen puolensa niin lahjakkaasti, että on suorastaan ollut minulle avuksi. Valitettavasti hän on aiheuttanut vastoinkäymisiäkin mm. hajottamalla autoani sekä kertaalleen olleensa lasten kanssa täysin päihtyneenä kaupassa, jolloin vartija kutsui poliisin paikalle.

Noissa tilanteissa on tuhka jo ikään kuin laskeutunut ja olemme väliaikaisella sopimuksella päätyneet siihen, että mies saa hakea lapset ti ja to päiväkodista ja tuo heidät minulle kotiin seitsemäksi. Näin ainakin toukokuun puoliväliin saakka jolloin mitä suurimmalla todennäköisyydellä saan oikeuden päätöksellä yksinhuoltajuuden ja samalla sovimme tapaamisten jatkosta.

Syy miksi tänne kirjoittelen liittyy kuitenkin juurikin tuohon väliaikaiseen tapaamissopimukseen. En tiedä, olinko tyhmä ja olisiko vain pitänyt vaatia valvottuja tapaamisia? Toisaalta lapset toisinaan haluavat (ja joskus eivät niinkään) tavata isäänsä, enkä minä (kaikesta inhostani tuota miestä kohtaan) halua olla se aivopesijä-äiti, joka estää lapsiaan tapaamasta isäänsä ja sitä kautta estää lapsia tekemään itse omat johtopäätöksensä isästään ja tämän kehittymättömistä käyttäytymistavoistaan. Itsekkäänä puolena tässä ehkä hieman helpottaa se, että edes kahtena iltapäivänä saan parin tunnin hengähdystauon vain itselleni (muuten olen hyvin yksin lasteni kanssa, koska sukulaiseni asuvat satojen kilometrien päässä, ja en osaa hyväksikäyttää täkäläisiä ystäviäni, jotka melko "uusia" yhä vain ovat, lastenhoitoa varten).
Olen myös ajatellut, että persoonallisuushäiriöstää huolimatta lasteni isä tuntuu todella haluavansa luoda suhdetta lapsiinsa, vaikkakaan en usko, että oikeasti kovin pitkiä aikoja lasten kanssa haluaisi saati kykenisi olemaan. Silti välillä tunkee mieleeni ajatus "olen huono äiti, olen vastuuntunnoton äiti", kun tuollaisen ihmisen huostaan lapseni pariksi tunniksi luovutan. Toisaalta nuo ajatukset ovat osaltaan varmaan edelleen peruja edesmenneestä avioliitostani, jolloin lasteni isä todella suolti minulle vastaavanlaista juttua (tosin moninverroin runsaampana ja pahempana) päivittäin.

Ehkä kaipaan tähän vertaistukea, miten muut olette vastaavanlaisessa tilanteessa pärjänneet itse henkisesti? Vai olisitteko vain itsepäisesti vieneet myös tapaamiset oikeuden päätettäväksi? Meillä meni nyt vain tuo huoltajuus oikeuden päätetäväksi ja siinä on lastenvalvojien taustaselvitystä myöten yksinhuoltajuutta puoltavat lausunnot, joten se tulen luultavimmin saamaan.

[Suvituuli]

Tämä on todella vanha viesti, mutta luin järkyttyneenä tätä viestiketju. On aivan hirveää, mihin kaikkeen olet joutunut taipumaan ja mitä kaikkea olet joutunut sietämään. Toivottavasti asiat ovat näin monen vuoden jälkeen jo hyvin?