Isot on-off heilaukset, lähtöjä varmaan yli kymmenen kertaa. Marraskuussa kihloihin ja muutin hänen luokseen asumaan. Onneksi ja samalla isoksi taloudelliseksi virheeksi ostin asunnon samalta paikkakunnalta. Asuimme yhdessä neljä kuukautta. Vaikea kuvata tuota elämää kun pää on nyt niin tyhjä. Henkistä väkivaltaa hienovaraisesti ja välillä pahasti, kun oli juonut - purki kuulemma pahaa oloaan, koska minä olin rettelöinyt ja aiheuttanut kohtauksia. Varmaan teinkin niin, sanoin suoraan asioita jotka olivat nousseet pahana olona ja ahdistuksena esiin.
Aloin voida koko ajan pahemmin. Pahoja iltoja ei enää seuraavana päivänä ollut, ne oli pyyhitty pois. Seksiä joka päivä, viimeisinä aikoina osasin jo kieltäytyä etten halua aamulla. Hirveän koukuttavaa, vaikka tajusin jo suht pian että tuota ei ole opeteltu kirjoista vaan aikaisemmista suhteista. Joskus heräsin yöllä siihen, että hän oli päälläni. Aloin nukkua huonosti noiden aamusessioiden vuoksi. Koskaan, siis koskaan ei seurannut mitään jos minä tein aloitteen.
Hän päätti kaiken - tai siis siten ovelasti, että aloin haluta samanlaisia asioita, tavaroita, samaa tyyliä kuin hän. Antiikkia, kristallia, koristeellisuutta. Minä joka rakastan grafiikkaa ja romaaneja, valkoista väriä, yksinkertaisuutta. Asuin silloin vielä väliaikaisessa asunnossa, koska ositusta avioerosta tavaroiden suhteen ei oltu voitu tehdä. Nyt se vihdoin tehtiin. Kun pakkasin isoäidiltä perittyjä tavaroita ja astioita ja toin mukanani tauluni, ison osan kirjoistani omaan kotiini (siis siihen kauniiseen kaksioon jonka ostin) aloin saada pienen osan identiteettiäni takaisin. Sain kosketusta itseeni viimein.
Ehdin menettää aikamoisen summan rahaa. Lisäksi tuli tehtyä iso apurahahakemus tähän hoviin, johon minä sain tuen, ei hän. Olisi pitänyt perustaa osakeyhtiö ja olisin toiminut hänen talossaan. Sen verran oli järkeä, etten ryhtynyt siihen. Mutta ostin erään tuhansia euroja maksaneen maatalouslaitteen, jota nyt haen lakimiehen kautta itselleni. Tein siinä hänen mielestään ison virheen, hän olisi ostanut sen mutta mitään päivämäärää ei pystynyt antamaan, edes kuukautta. Tein hänen mielestään virheen Vasta kun tein tämän jutun, tuli ensimmäinen puhelu (tätä ennen hän kieltäytyi vastaamasta minulle puhelimeen, jopa silloin kun asuimme yhdessä). Nyt kertoi että oli soittanut vaikka kuinka monta kertaa, no eipä näkynyt kännykässäni. Muutenkin jutut vaihtuivat usein enkä enää muistanut mistä asiasta aloin puhumaan kun halusin selvyyttä. Tuli vastakysymyksiä, pyöritystä ja useimmiten niin, että minä rettelöin ja haastan riitaa. Riitatilanteissa hän aina häipyi paikalta.
Löysin hänet netistä etsimässä seuraa viikko kihlauksen jälkeen. Kolme kertaa löysin tämän off suhteen aikana hänet välittömästi etsimästä uutta naista, joka kerran max ikäraja vähintään 5 v minua nuorempi ja että haluaa lasta. Nämä nettijutut hän kuittasi sillä, että se on vain auton renkaiden potkimista. Tuo lapsiasia oli tapetilla toistuvasti, vaikka sanoin sen kymmenen kertaa etten HALUA enää lasta. Hedelmöityshoitoja ulkomaillakin tarjottiin (minun rahoillani kai). Otin sen lopulta vitsinä. Ei ollut. HÄn kutsui minua toistuvasti nuoreksi, vaikka sanoin etten pidä siitä sanasta. Olen keski-ikäinen nainen, joka saa ensi syksynä 1.lapsenlapsen
Oikeastaan tuo juttu auttoi ratkaisemaan mitä teen. Tulen roikkumaan tässä jutussa vielä liian kauan, jos jatkan näin. Olen muuttamassa toiselle puolelle Suomea, lähelle tätä tytärtäni. Uuteen työpaikkaan, edellisestähän sanoin itseni irti ja muutin paikkakuntaa hänen vuokseen. Ensimmäisen yrityksen hän onnistui puhumaan ympäri, hävettää tuo hyvän työpaikan peruminen. Olen saanut kauniin vuokra-asunnon. Nyt kun todella lähden, en ole enää mielenkiintoinen, ei tule rakkausviestejä (jäivät pois aika pian). Taitaa tulla ikävyyksiä.PIeni osa tästä sotkusta. Luin narsismista koko viime vuoden, epäilin olenko itse hullu kun luen tätä ja miksi minun täytyy lukea jos elän hyvässä parisuhteessa. Epäilin itseäni narsistiksi ja jotain sellaista minussa varmaan onkin. Luojan kiitos ystäväni eivät kadonneet (vaikka heidän ystävyytensä kyseenalaistettiin). Kaikki, siis kaikki sanoivat minulle jo kauan sitten, että lähde. Yksi parhaista tuli sitten auttamaan muutossa toiselta puolen suomea. Yksin en olisi jaksanut enää lähteä.
Nyt lähdin ensimmäistä kertaa yksin lomalle etelään. Ikävöinkö? Ehkä jotain, mutta ne hyvät hetket olivat satua. Minusta tuntuu yhä varmemmalta, että olen ollut hyväksikäytetty. Kun muutan pääkaupunkiseudulle, tarvitsen varmasti apua, vertaistukea ja terapiaakin. Alkaakseni miettiä omaa itseäni uudelleen, miksi tein näin.
Mutta - saan olla yhdessä todennäköisesti molempien tyttöjen kanssa ja vielä nähdä uuden ihmisen tulemisen maailmaan.
Miltä tämä kuulostaa? Olinko narsistin kanssa? Näen ne ikävät asiat itsessäni, varjot jotka tulivat aika hurjana esiin, muutoksen persoonassani, raivokohtaukset (minun puoleltani), mukautumisen kuin olisin ollut muovailuvahaa. Mutta niihinkin oli syyt. Kun luen/luette tuota aloituskirjoitustani, näette mitä tulee tapahtumaan yhden vuoden aikana. Heiluriliike on nyt enää ihan pientä eikä saa enää jatkua. Ei.