Lueskelin joitakin alueita ilman nimimerkkiä ja nyt kun tunnukseni on hyväksytty, niin päätin tulla kirjoittamaan kokemuksestani.
Tapasin mieheni viime vuonna ja kaikki tapahtui todella nopeasti. Tutustuimme deittisivustolla ja mieheni toi ilmi, että miten haltioitunut oli profiilistani ja esittelytekstistäni. Vaihdoimme aika pian numeroita ja soittelimme todella pitkiä videopuheluita. Mies yritti salata alkoholin käyttöään avaamalla tölkit hieman piilossa, mutta kuulin toki tölkkien sihahdukset. Mies halusi ruveta seurustelemaan, vaikka emme olleetkaan vielä tavanneet livenä. En tiedä, että miksi hälytyskellot ei soineet tuossa vaiheessa. Suostuin seurusteluun ja kun tapasimme, niin mies kysyi jo samana päivänä, että milloin muutan kirjat hänen luokseen. Olin aika hämmentynyt tuosta, mutta samalla otettu. Yritin kyllä toppuutella, että tutustutaan nyt ensin kunnolla ja katsotaan, että miten tullaan toimeen saman katon alla.
Suhde eteni aivan liian nopeasti. Emme olleet erillään kovin montaa päivää, mies halusi lähteä mukaani, kun olin tekemässä lähtöä vierailultani. Ihmettelin, että eikö mies halunnut omaa aikaa ja nähdä kavereitaan. Ei halunnut. Miehen oikea luonne alkoi tulla esiin aika pian, mutta en kyennyt laittamaan peliä poikki. Mies on luonteeltaan todella äkkipikainen ja kiivas.
Mies rupesi puhumaan avioliitostakin aika äkkiä ja puhui minut pyörryksiin. Mies katseli maistraatin sivuja alle kaksi kuukautta tapaamisemme jälkeen. Muutin miehen luokse ja naimisiin menimme viisi päivää myöhemmin. Riitoja oli ollut jo ennen yhteenmuuttoa ja ne vain pahenivat. Mies rupesi käymään minuun käsiksi, haukkui, alisti, ei antanut päättää mistään elämässäni, uhkasi ottavansa uuden ja paremman naisen, käski poistaa kaikki miespuoliset kaverit ja sukulaiset Facebookista, pakotti lainaamaan rahaa (alkoholia varten), kerran yritti tukehduttaa mut tyynyllä. En saanut syödä, kuin kerran päivässä. Kaiken piti olla tiptop, sohvallakaan ei saanut istua rennosti. En saanut nukkua silloin, kun halusin. Sain kuulla paljon huorittelua, miten oon täysin mitätön ihminen, oon paska, miten mies tappaa mut ja laittaa roskikseen kahdessa osassa.
Hyvittelyhetkinä mies oli sitten todella huomaavainen, jopa liiankin hössöttävä ja kehuva. Sain halauksia ja lupauksia, että miten mies vie minut kunnon treffeille ja ostaa minulle sopivia vaatteitakin. Niinä hetkinä haaveiltiin tulevaisuudesta ja matkustelusta, miten sisustetaan kotia myös minun näköiseksi. Mies lupasi, että saan leipoa ja kokata niin paljon, kuin vaan haluan.
Lupaukset eivät pitäneet koskaan ja en saanut suuttua miehelle. En olisi saanut näyttää huonoja tunteita. Minun ja kaikkien naisten tehtävä on kuulemma totella miestään. Miehelleni naiset ovat vain huoria, joiden kuuluu kestää "vähän" kipua. Mieheni sanoi useasti, että haluaa antaa mut jollekin raiskattavaksi ja hän voisi vain taputtaa vieressä.
Olen ollut turvakodissa neljä kertaa ja tämä jää viimeiseksi. En aio enää palata mieheni luokse. Olen laittanut eropaperit menemään ja pelkään kyllä sitä, että suostuuko mies allekirjoittamaan sitä. Mies tuhosi omaisuuttani ja nostin siitä rikossyytteen, mutta vedin sen pois. Mulla ei ole voimia taistella.
Jouduin juomaan usein miehen takia ja nyt olen ollut ihan ihmeissäni, että miten en ole muuttunut alkoholiriippuvaiseksi. Myönnän, että olen ehkä läheisriippuvainen, koska mun on ollut vaikea päästä miehestäni irti. Menin usein takaisin, annoin mahdollisuuksia, halusin uskoa kaiken muuttuvan paremmaksi. Halusin uskoa, että mies rakastaa mua oikeasti. Olen miettinyt paljon sitä, että kykeneekö narsisti rakastamaan ketään. Se on ollut todella raastavaa ajatella, että ei taida. Kaikki hyvä meidän liitossa oli vain esittämistä ja se tekee mut surulliseksi.
Mies sai aina ylipuhuttua mut lupaamalla, että ei olisi enää niin hirveä mua kohtaan ja että mentäis pariterapiaan. Mies sanoi, että ei ole taistellut koskaan kenestäkään, kuin musta. Olin taistelemisen arvoinen. En sitten ollut kuitenkaan tarpeeksi, koska terapiaa ei tullut, käytös mua kohtaan vain paheni, mies lirkutteli todella monelle naiselle minunkin kuullen. Aina, kun mies lirkutteli mulle ja yritti saada takaisin, niin aina siellä oli muitakin, jotka saivat mieheltäni ihania viestejä ja puheita yhteisestä elämästä.
Sua on pahoinpidelty kaikilla tavoin ja ansaitsen ihan jotain muuta kuin missä olet elänyt. Nyt vaan katse kohti itseä, nauti rauhasta, syksystä, tee asioita joista olet nauttinut. Ymmärrä, että saatat myös kaivata häntä, mutta se on vain illuusio jota kaipaat. Sitä ihmistä johon rakastuit ei ollut olemassa. Niin sairas hän on. Ole onnellinen, että SUN ei tartte ENÄÄ KOSKAAN sietää tuollaista. Nauti siitä tietoisuudesta, helli itseäsi, hoida haavojasi. Pidä huoli, että oli olo mikä tahansa, tai hänen luikertelu ja illuusion luominen miten ihanaa kuvaa vaan, niin älä usko häntä, mitään mitä hän sanoo. No contact on paras apu. Ja muista, että olet rohkea, ihana, kaunis ja osaava. Nauti elämästä❤