täysin loppu

[Annabelle]

Hei

Kaksi ja puoli vuotta siinä meni. Ensimmäinen vuosi meni unelman lailla. Hurmaannuin miehestä täysin, elimme unelmaa. Tuntui, että miten voi toinen ihminen olla niin täydellinen kaikessa. Huippuälykäs, komea, kohtelias, seksikäs...lista hyvistä puolista oli loputon ja häikäistyin täysin. Minulla on lapsi jonka kanssa hän aluksi tuli hyvin toimeen, touhusi, leikki. Ajattelin, että olen löytänyt sen oikean josta en halua koskaan luopua ja tuon ihmisen vuoksi teen mitä tahansa. Ja kuulkaa niin teinkin. Kaiken. Ja lopulta tein kaiken, aivan yksin.

Tein sterilisaation aiemmassa elämässä kun ajattelin, etten enää halua lapsia. Hän halusi ehdottomasti perustaa kanssani perheen ja niinpä purimme sterkan ja aloitimme lapsettomuushoidot. Ja koko tämä aika spontaania yritystä, tuloksetta.

Pikkuhiljaa alkoi kaikki omituinen käytös. Outoja katoamisia (öitä poissa), ei vastattu puhelimeen aikoihin, viestejä ei katsottu. Ja syyllistäminen, aivan kaikesta. Jotenkin hänen itsensä järjestämätkin ongelmat olivat loppuviimein minun vikaa. Ja järjetön mustasukkaisuus. Se alkoi hiipien. Aluksi eksistä, sitten myöhemmin myös lapsestani. Mistään entisestä elämästä ei voinut jutella mitään ja sitten kävin niin kun kerroin jotain asioita joita olin tehnyt aiemmin elämässäni jonkun kanssa, niin sitä ei enää minun kanssa voinut tehdä (mökkeillä, veneillä)...kaikki mitä kerroin innoissani tutustumisvaiheessa kääntyi lopulta minua itseäni vastaan moninkertaisesti. Miten olisin voinut tietää? Hän imi kaiken tiedon minusta-

Pikkuhiljaa meillä katosi kaikki kiva uusioperhearjesta. Hän ilmoitti, ettei hyväksy sitä että minulla on lapsi jonkun muun kanssa muttei hänen kanssaan. Ja lopulta sanoi, ettei hyväksy lastani ollenakaan, ja haluisi olla pelkästään kanssani ja perustaa perheen niin. En ollut uskoa korviani. Pikkuhiljaa minulta jäi hänen vuokseen pois kotipaikalla käynnit, ystävävierailut ja viimeisellä myös kaikki rakkaat harrastukset. Kaikki aika meni pitäessä häntä yllä, oma itseni unohtui ja lopulta alkoi vaikuttaa myös lapseeni. Hän ei ole viimeiseen vuoteen tehnyt meidän kanssa mitään, eikä myöskään enää lopulta puhunut lapselleni mitään (pois rajaaminen).

Uskoin kuitenkin koko ajan, että hän muuttuisi ja lukuisten riitojen ja lupausten jälkeen alkoi uusi nousu, jonka jälkeen aina seurasi lasku. Halusin uskoa että hän muuttaisi käytöstään ja edes joskus tulisi jossain vastaan. Sitä en koskaan saanut. Uskoin häntä loppuun asti. Kunnes viime syksynä silmäni aukenivat. Lukuisille katoamisille ja poissaoloille alkoi tulla ihmeellisiä selityksiä (ja uskokaa tai älkää tarkistinkin vielä että onko siellä missä sanoo olevansa ja eihän siellä oltu). Kävi ilmi tällä viikolla vasta kenen kanssa on vehdattu koko tämä syksy ainakin, ellei jo kauan aikaa tietämättäni. Samaan aikaan minä käyn lapsettomuushoidoissa omakustanteisesti.

Tänään tilanne on se, että hän on muuttamassa omaan asuntoon. Tavaroita on vielä täällä ja hän yrittää saada osan jäämään "lainaan" ja myös kissan tähän minulle. Hän yrittää minulle kirkkain silmin valehdella myös, ettei ole pettänyt. Jäi noin kuukausi sitten kiinni puhelulokista jossa oli tälle naiselle soitellut isänsä kuoliniltana, eikä tullut yöksi kotiin. Minulle hän vain ilmoitti viestillä että isänsä on kuollut ja ei halua nyt jutella. Lukuisista puheluyrityksistä huolimatta ei vastannut. MIksi olisikaan kun oli jo lohduttajansa luona. Kävin etsimässä joka paikasta huolesta soikeana sinä iltana. Kun mainitsin sitten myöhemmin asiasta että näin puhelulokin kelle soitettu ja tiedän itseasiassa sen naisen, on sen työkaveri, niin kävi sitten käsiksi ja kuristi. Hänen mielestään pilkkasin hänen isänsä kuolemaa..

Voin sanoa, että näiden kahden ja puolen vuoden aikana, olen muuttunut. En tunnista enää peilikuvaani. Olen pettynyt ja uupunut. En enää edes vihainen. En voi uskoa todeksi miten vääristyneeksi kaikki on mennyt. Ja epäilen jo omaa järkeäni, onko tämä ollut vain pahaa unta mitä näin. Miten kellekään voi tehdä näin, jos haluaa vain toista rakastaa.

Onneksi emme saaneet lasta, on nyt ainut lohtuni. Ja miten paljon inhoa tunnenkaan sitä toista/toisia naisia kohtaan, mutta jokainen saa osansa. Aikanaan.

[Annabelle]

Hei

Haluan vielä lisätä, en inhoa toisia naisia niinkään vaan tätä miestä minkä teki. Viha tulee siitä että käsittääkseni oli tiedossa meidän kihlautuminen töissä ja on täytynyt tämän naisen tietää että kyseessä on varattu mies. Mutta sekös siitä on juuri niin kivaa tehnytkin

[Kirsikkamustikka]

Hei, sulla on ollut tosi rankkaa ja olet kohdannut väkivaltaa. Ja upeaa, että eroat. Nyt vaan tarkkana sen kanssa, että et ota häntä enää takaisin vaan uskot itseäsi. Sun kokema on totta. Ja sua on pahoinpidelty henkisesti. Onneksi tosiaan pääset kokonaan eroon hänestä, mitään siteitä ei tarvitse jättää.

Nyt on sinun vuoro levätä, eheytyä ja parantua kokemastasi. Uusi vuosi ja uusi alku Minua auttoi toipumisessa pitkät kävelylenkit, kuuntelin mm. Kaikki anteeksi kirjaa samalla. Nautin itseni etsimisestä ja löytämisestä, ystävien ja perheen näkemisestä. Kaikemoisia tunteita kävin läpi, alun paniikkikohtauksista, surusta, ilosta, kiitollisuudesta, inhosta, häpeästä, vihasta tuli ystäviä pikku hiljaa kun niiden tunteiden antoi tulla ja viipyä sen aikaa kuin tarvitsin. Kaikissa elämäntapaoppaissa toitotetaan aina anteeksiantamisen tärkeydestä. Minua helpotti se, että ymmärsin ettei minun tarvitse antaa anteeksi eksälleni tai niille naisille. Minun ei tarvitse yrittää ymmärtää heitä, tai saattaa heitä vastuuseen teoista. Jotkut teot ovat vaan liian suuria anteeksi annettaviksi. Sen sijaan keskityin antamaan anteeksi itselleni sen, että en rakastanut itseäni tarpeeksi, että annoin jonkun kohdella itseäni huonosti ja väkivaltaisesti. Koen, että en ole katkera ja juuri sen takia että olen käyttänyt aikani itseeni enkä muihin. En tule koskaan antamaan anteeksi tekoja joita nuo ihmiset tekivät, mutta en ole jättänyt tätä möykyksi sisääni. Se vaan on. Ja annan sen olla. Tämän matkan aikana olen varma että en enää anna kenenkään kohdella itseäni huonosti. Ja että uskallan myös tarttua rakkauteen uudestaan.

Nämä kerroin sinulle siksi, että saat peiliä mikä saattaa auttaa myös sinua. Sinä tiedät mikä sinulle sopii. Pääasia on, että et enää anna kenenkään kohdella itseäsi kaltoin ja luotat itseesi; olet jo nähnyt millainen eksäsi on, usko ja luota että tiedät. Netistä löytyy paljon tietoa josta saat vahvistusta itsellesi.

Ihanaa uutta vuotta, sä selviät kyllä nyt kun olet päässyt eroon siitä hirviöstä❤

[marlii]

Hei
Olen kokenut samaa: ihanan huuman, rakkauden tunnustukset, olen ollut täydellinen nainen - unelmien täyttymys. Minut on esitelty perheelle, olen hoitanut asioita yksin hänen ollessaan työmatkoilla ulkomaila, ja kustantanut neljällä tuhannella eurolla hänen menojaan, koska hän on ollut estynyt. Olen yrittänyt saada miestä kiinni kännykällä ja minut on leimattu kyttääjäksi. Sitten alkoivat raivokohtaukset ja huorakin olin kuulemma. Kaikkea sanomaani käytettiin keskusteluissa minua vastaan, tosi älykkäästi. Aloin varoa puheitani, koska hän käänsi ne aina väittelyksi.

Suunniteltiin tätä joulua, yhteen muuttoa, yhteisiä autoja ja elämää. Tämä tapahtui elo- syyskuulla. Sitten alkoi paljastua, että varakas mies oli protestilistalla veloistaan, mikä ei ollut iso ongelma minulle. En ollut rahojen perässä. Mutta muitakin salaisuuksia alkoi paljastua ja hän kärähti suoranaisesta valehtelusta. Sitten jouluna miehen kodissa olikin toinen nainen. Minulla oli ollut kaiken aikaa omakin talo, mutta silti vaatteeni oli tuhottu sanomatta. Ihmettelin sitä, kun kuukausi sitten pyysin niitä. Pääni meinasi hajota. Koko show vei puolitoista vuotta.

Sanoisin ison halauksen kera, että usko itseesi, puhu ystävillesi, ja jos jaksat, kirjoita ylös muistosi. Kun absurdeja asioita tapahtuu, alkaa oma pää tuntua epäilyttävältä. Kun ihminen osaa vielä olla charmikas ja älykäs ulospäin, ei uhrina uskalla kertoa totuutta, ettei itseä alettaisi pitää hulluna. Siltä minusta tuntui ajoittain.

Ahdistus ei helpota heti, vaan päivä kerrallaan eikä se tässä hetkessä lohduta sinua juurikaan. Olen elänyt 2 kuukautta sumussa, sillä muutos tapahtui niin pian, ettei sieluni pysynyt perässä. Voin samaistua sanoihisi. Rakkaus ei ole tuollaista, vaan tuon kaltaiset ihmiset jättävät taakseen syviä arpia, he elävät omien viettiensä ja impulssien varassa etsien jotakin, jota he rakkaudeksi kutsuvat. Sitä se ei ole.

[Annabelle]

Edit. Sain viikonloppuna tietää että tämä mies on elänyt totaalisesti kaksoiselämää. Nainen jota epäilin vastasi minulle kun kysyin häneltä suoraan. Ovat olleet yhdessä jo toista vuotta. Työpaikan nainen oli kyseessä. Minua ei enää ollutkaan. Kukaan työpaikalla ei tiedä että menimme viime kesänä kihloihin, tai yhtään mitään. Ihmettelinkin kun sinne työpaikalle ei voinut enää spontaanisti käydä tervehtimässä. Olihan siellä näet jo muiden silmissä syntynyt uusi parisuhde kahden työkaverin kesken. Ja siitä tiesivät siellä. Meillä samaan aikaan kihlat, lapsettomuushoidot, joista sitten muu lähipiiri tiesi, sukulaiset ja lähimmät ystävät. En olisi koskaan saanut tietää totuutta ellen olisi itse sinnikkäästi selvittänyt ja tämä toinen nainen myöntänyt. Mies huijasi ihan loppuun asti. Toinen nainen ei tiennyt tästä meidän tilanteensta mitään, ei mies ollut kertonut.
Minulta putosi nyt pohja kaikelta minkä vuoksi tein isojakin ratkaisuja ja elin täysillä viimeiseen asti toivoen että hyvä siitä vielä tulee. Mutta että tämän luokan petos, en olisi koskaan uskonut. Kysyin mieheltä eilen tästä, oli katuvainen, ja sanoi että tietää tehneensä väärin. Mutta oikeutti itsensä tähän kuitenkin. Ei siis kadu, ilmekään värähtänyt enää että olisi ollut pahoillaan. Jouduin nyt ottamaan jo sairauslomaa koska en pysty keskittymään mihinkään. Koko elämä olikin pelkkää valhetta.

[Siivillä]

Voimia ketjun aloittajille. Mitä enemmän olet itsestäsi antanut tälle miehelle, sitä enemmän sinuun sattuu. Se mitä mies on sinulta piiloitellut on tuplasatuttaminen. Ymmärrän vihasi miestä kohtaan. Eihän kenellekkään tehdä näin. Ei edes ihmiselle josta ei voi pitää.

Tunteet on varmasti pinnassa. Loukattu, hyväksikäytetty, selän takana naurettu jne. Mutta sinä et tehnyt näitä, vaan se jonka piti olla sinulle se tärkein ihminen.
Viha vie tosi paljon energiaa. Jos jotekin pääsisit siitä yli, niin voisit suunnata senkin voiman omaan hyvinvointiinsi.
Ole itsellesi armollinen, tapahtunutta ei saa pois. Se tulee myöhemmin vahvistamaan sinua, mutta et näe sitä heti.
Onneksi teille ei tullut lapsia. Ehkä nyt tuntuu, että olet häviäjä, niin todellinen häviäjä on mies ja hänen uusin suhde. Sama homma toistuu.