Narsismia?

[Ukkospentu]

Moikka!

Pääsin viime viikolla eroon ihmisestä, jolla ainakin uskoisin olevan narsistisia piirteitä. Päihdeongelma häneltä löytyy myös. Ei onneksi ehditty seurustella kuin n. kuukausi, sillä mulla alkoi hälykellot soida. Mulla on taustalla siis jo aiempikin suhde samantyylisen ihmisen kanssa, joten jostain sieltä nousi jokin selviytymisvaisto. Joka tapauksessa, kun tapasimme niin tää mies oli todella huomaavainen. Kuunteli ja osoitti olevansa kovin ymmärtäväinen kun kerroin tuosta mun aiemmasta suhteesta hänelle ja että sen vuoksi on hankala luottaa muihin.Kertoi myös kovasti arvostavansa sitä, että en juo. Kerroin siis myös kokemastani seksuaaliväkivallasta ja sitäkin oikein kauhisteli, että hän ei koskaan voisi tehdä noin. Ihmettelin, miten oonkin nyt löytänyt näin ihanan ihmisen, joka oli samaan aikaan hauska ja huomaavainen. Viihdyin ihan uskomattoman hyvin tän miehen seurassa ja uskoin voivani luottaa häneen.

Vähitellen sinne sekaan alkoi ilmaantua henkistä väkivaltaa. Aluksi vain sivuutin nää asiat, ajattelin, että oon vaan jotenkin liian herkkä ja ei tässä oikeestaan mitään pahaa oo edes käynyt. Tunnistan nytkin kirjoittaessani, miten jokin osa musta sanoo, että mä en oikeasti oo kokenut mitään pahaa.

Niin. Alkoi sanallinen painostaminen seksiin. Mulle sanottiin muunmuassa, että voin varmaan kuitenkin ottaa häneltä suihin, koska tää mun aiempi eksä ei siihen pakottanut. Kuulemma hänelle oli myös aivan älyttömän hankalaa vain pitää lähellä tms, olisi halunnut tehdä enemmän. Lopulta tää kääntyi niin, että hänen ei tarvitsisi juoda alkoholia jos vaan antaisin hänelle, että hän voisi rentoutua töiden jälkeen.

Mies muutti toiselle paikkakunnalle kesäksi. Autoin tietysti muutossa, samoin paikalla oli hänen äitinsä apuna. Mies itse ei tehnyt juuri mitään, antoi muiden hoitaa hommat. Useasti huomautettiin, että voisi tehdä itsekin jotain, mutta siirtyi vain eri paikkaan istumaan. Sama siirtyi myös muuhun elämään, mun olisi pitänyt viedä ruuat eteen kun itse istui vain katsomassa televisiota. Kaikki olisi pitänyt tuoda eteen ja tehdä puolesta. Kun en suostunut, niin teki itse nuristen kuin mikäkin uhmaikäinen lapsi tai sitten jätti kokonaan tekemättä. Lopulta mun olisi myös pitänyt huolehtia, että mies pääsee aamulla ajoissa töihin. Oli siis aina myöhässä tissuteltuaan joka ilta myöhään.

Valheita mieheltä tuntui soljuvan kun liukuhihnalta. Jos jäi kiinni valheistaan, niin oli aina jokin selitys valmiina. Esimerkiksi laskuja oli jättänyt maksamatta ja väitti että ei tiennyt että ne kuuluisi maksaa. Tähän tuli jatkona jokin kummallinen selitys. Miehelle jäi pari mun tavaraa, hän sai omansa takaisin kun pistin postipakettina matkaan eron jälkeen. Ensin syynä oli että hän on kovin masentunut meidän erosta, eikä siksi pääse postittamaan pakettia. Sitten syynä oli sosiaalisten tilanteiden pelko, lopulta ei muka osannut laittaa pakettia matkaan. Tässä yhteydessä koitti mulle kivenkovaa väittää, että hänen paikkakunnalla ei ole postin pakettiautomaatteja (kun ei muka virkailijan kanssa voinut puhua henkisen kuormittavuuden vuoksi, tekee kuitenkin työtä jossa on päivittäin tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa täysin ongelmitta). Tarkistin asian ja laitoin kuvankaappauksena todisteen, että oli valehdellut. Heittäytyi tämän jälkeen jälleen täysin avuttomaksi. Ei kuulemma enää tiennyt omaa postinumeroaan, vaikka oli sen mulle kertonut vain muutamaa päivää aiemmin. Tähän sanoi vain, ettei kuulemma muista tapausta.
Valehteli myös päihteiden käytöstä. Sain kuulla suhteen aikana tarinan siitä, miten oli päässyt eroon huumeista muutamia vuosia sitten. Miten kamalaa se aika oli ollut jne. Annoin empatiaa ja kerroin olevani ylpeä hänestä, koska tuo ei helppoa oo. Sain sitten eron yhteydessä kuulla, että oli oikeasti käyttänyt viimeksi 4kk sitten ja uudelleen tuona samaisena viikonloppuna.
Lisäksi korosti useasti, miten tuntee sen ja sen julkkiksen ja miten hänen vanhempansa on rikkaita.

Mies vähätteli mun harrastuksia, huomautteli mun syömisistä ohimennen ja kommentoi tekemääni ruokaa myös kummalliseen sävyyn. Hän nautti siitä, kun sai mut ärsyyntyneeksi ja riitatilanteet olivat hänelle suurta hupia. Näissä hänen asenteensa oli todella ylimielinen, vähättelevä ja näsäviisas. Yleensä myös naureskeli huvittuneena. Mun kiukun tunteita ei ottanut lainkaan tosissaan. Sivuutti ne yleensä sillä, että tokaisi mulla luultavasti olevan menkat. Saatoin myös olla liian tiukka, liian herkkä ja ottavani aivan turhasta kierroksia. Jos huomautin noista miehen kommenteista, niin ne kuitattiin aina "vain vitsiksi". Sovittuja asioita peruttiin täysin mielivaltaisesti, mutta mun olisi pitänyt olla valmis muuttamaan suunnitelmiani millon vain.

Vakavat keskustelut olivat täysin mahdottomia tuon asenteen vuoksi. Kun yritin ottaa juomisen puheeksi, niin sekin käännettiin mun syyksi. Miehen sanojen mukaan hän voisi lopettaa milloin vain, jos minä joko menisin hänen luokseen, antaisin hänelle seksiä tms. Väitti kivenkovaa, että olen tärkempää kuin juominen mutta teot puhuivat aivan muusta. Lisäksi alkoi syyttämään mua siitä, että mä oikeastaan vaan haluisin hänen koko ajan raportoivan mulle missä hän menee, kenen kanssa ja mitä tekee. Eli yhtäkkiä mä olin kontrolloiva kumppani.

Eron jälkeen olin tiukasti ja selvästi ilmaissut, etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, muuta kuin että saataisiin kumpikin omat tavaramme takaisin. Lähetti mulle kuitenkin esim kuvia kun oli juomassa ja niihin oli liitetty viestejä, joiden sisällön tiesi ärsyttävän mua. Halusi myös soittaa vielä ja jutella, annoin periksi ja suostuin yhteen puheluun, tuolloin puhui kuin mitään hänen puoleltaan ei olisi tapahtunut ja sanoi, että olen tehnyt hätiköidyn päätöksen ja voisimme miettiä asiaa uudelleen nukutun yön jälkeen. Mies kai tajusi myös, että voisi käyttää tätä tavara-keissiä pitääkseen mut elämässään ja voidakseen koittaa manipuloida mua takasin. Lopulta nollalinjan ammattilaisen avustuksella blokkasin vain koko tyypin jokaisessa somessa ja numeron yms. Ennen tätä ilmaisin, että en ole enää kiinnostunut tavaroistani, kunhan vain jättää mut rauhaan.

En tiedä, miten mies käyttäytyy ja mua ahdistaa se, että mitä jos päättääkin ilmaantua oven taakse. Hän myös todennäköisesti muuttaa takaisin samaan kaupunkiin syksyllä, sillä hän käy samaa koulua kuin minä. Mua pelottaa, mitä jos näen hänet vielä jossain. Mulla on muutenkin kaikkea traumatisoivaa taustalla, joten tää on toki samalla aktivoinut myös niitä vanhoja traumoja.

Tuntuu todella ristiriitaiselta kirjoittaa tätä, sillä edelleen jokin osa musta sanoo, että ei tää oo yhtään mitään.

Osaako joku auttaa, onko tämän tyyppisillä ihmisillä tapana jäädä vainoamaan enemmänkin vai siirtyvätkö seuraavaan uhriin? Entä kuulostaako tää mahdollisesti narsistisen ihmisen käytökseltä?

[Illuusioelämää]

Hei.

Tuli hengästyttävä olo lukiessa tarinaasi. Vuoristorataa edestakaisin ja noinkin lyhyessä suhteessa. Mitähän se elämä olisi ollut esim viiden vuoden yhdessäolon jälkeen.
Ainakin vahvoja narsistisia piirteitä tulee kuvailemastasi kyseisestä henkilöstä esiin ja mikä tärkeintä, sinun kuvaamasi tuntemuksesi itsestäsi, että ei tämä ex-kumppanisi ole ollenkaan välttämättä niin paha jne kertoo mahdollisesta narsismin olemassaolosta. Narsismin uhreilla on monella tämä sama, hänelle on saatettu tehdä vaikka mitä kamalia asioita ja silti se narsistinen kumppani on ikään kuin ok. Uhri on manipuloitu, eikä tunnista enää kunnolla omia tunteitaan, itseään, suojelee tekijää. Siksi narsistisesta ihmisestä eroaminen on vaikeaa. No contact on käsite, mitä suositellaan uhrille eli ei enää mitään yhteyttä narsistiseen henkilöön, mikäli on esim yhteisiä lapsia tms, niin siinäkin vain pakollinen minimiyhteydenpito. Uskoisin, että sinunkin kohdalla tyyppi jättää ajan kanssa rauhaan, kun pidät yhteydet täysin poikki. Voimia.

[Pisara76]

Kyllä toi selvästi narsismilta vaikuttaa. Toi tavaroilla hallitseminen on myös yx tapa yrittää pitää uhrista kiinni. Näin siis ite tulkitsen asian.

Oma kokemus mitä mulla on tässä taustalla niin siinä tän narsistin tavaroita oli mun luona, joista halusin päästä eroon. Selityksiä selityksen perään tuli mix just sillon ja sillon ei voinu ottaa tavaroita vastaan. Jossain välissä ne sit sain kiikutettuu hänelle ja tällöinhän siis meillä oli se yksi lukuisista riidoista meneillään, jolloin olin jälleen valmis heivaamaan hänet pois elämästäni.

Sillon, kun vein tavarat ni hän olis halunnu puhuu asioista ja pyyteli myös apua erääseen asiaan. Aika vähäsanasesti ja kylmän rauhallisesti jätin tavarat hänelle ja häivyin. Tosin meiän tarina ei sillon kyllä vielä siihen päättynyt vaan myöhemmin olin taas niin imuroitavissa jälleen.

Vaatii niin paljon uhrilta henkisesti, että pääsee eroon ja narsistihan keksii vaikka ja mitä keinoja, että voi pitää uhria otteessaan. Ne keinot on mitä moninaisimmat.

Itellä myös tällä hetkellä toi tilanne, että pelkään törmääväni tähän kyseiseen henkilöön. Tosin suht hyvin pystyn ite välttelemään sitä, etten kohtaisi häntä mutta aina se ei ole mahdollista. Kun varsinkin pelkään, jos ilmestyy samaan ravintolaan tai keikalle tms. Toki sillon tilanne johtaa siihen, etten pysty olemaan saman katon alla ja haluun vaan päästä pois, koska tiedän sen, että jos hän mut näkee niin hän tulee ottaan kontaktia ja pelkään, että hän näkee mun vihan ja raivon, koska ne on mulla ne tunteet mitä mä tällä hetkellä koen häntä kohtaan ja en haluais, että hän näkee ne tunteet. Kaikenlisäx se hirvee paha olo ja ahdistus mikä myös tulis ni kaikki toi olis sellasta, etten vaan pystyis oleen ja haluun päästä pois, ettei happi lopu.

Toisaalta pelkään myös sitä, että vaikka mun ystävät on osottanu mulle myötätuntoa ja ymmärrystä tässä asiassa niin silti pelkään, että jos he ei ymmärräkään jossain välissä miksi mua pelottaa tulla johonkin ravintolaan missä tää narsistikin saattaa käydä tai miksi lähden sieltä pois, jos hän ilmestyy sinne. Toi kohtaamisen pelon tunne on tosi rankkaa, joten voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu. Tsemppiä sulle oikeesti paljon ❤ !