Miksi?

[läheisriippuvainenko]

Kaksi vuotta sitten minulla oli kaikki elämässä hyvin. Oli uusi auto, työpaikka, kaunis koti, ystäviä, mielenterveys kunnossa
Nyt asun kodittomana turvakodissa ja kaikki on mennyttä. Ihan kaikki
On tapahtunut paljon, niin paljon pahaa. En ole vielä valmis kertomaan koko tarinaani, mutta eniten käyn itseni kanssa keskustelua että miksi minä kestin sen kaiken? Joka kuukausi sama rumba.
Pahoipitely, minä jätän miehen, hän uhkaa itsemurhalla ja laittaa tunne viestejä, muistuttaa kuvin ja tekstein kuinka ihana meillä on ollut, sekä kuvia kuinka surkee on nytten, ei syö, ei nuku, haluaa kuolla, tässä vaiheessa olen palannut joka kerta, sitten kun on saanut minut takaisin, alkaa mun sättimisvaihe joka kestää tasan niin kauan kunnes itse myönnän ja uskon, että kaikki on minun syytäni, jos en olisi sanonut tai tehnyt niin ja näin niin mitään ei olisi tapahtunut. Uskon lopulta, että kaikki on minun syytäni ja aina päätyy siihen että minä kadun, sekä pyydän anteeksi. Sitten alkaa se "kiva vaihe". Tehdään kaikkea ihanaa yhdessä ja on rakkautta, huomioo, hellyyttä. Pahoista asioista ei enää puhuta, mitään kun ei tapahtunut, mutta sisälläni kiehuu kuin höyrykattila ja pian räjähdän, siitä seuraa pahoipitely ja sama sykli alkaa...
Nyt kysyn itseltäni, että miksi? Siedin sitä niin kauan. Olenko läheisriippuvainen hänestä?
Nytkin kun kaikki on mennyttä ja olen ollut lähellä menettää henkeni, niin silti kaipaan häntä. Miksi? Miksi? Miksi?

[Illuusioelämää]

Hei.

Kannattaa lukea/katsoa esim youtubesta videoita traumasiteestä, sen kehittymisestä ja miten se katkaistaan, myös Tukholman syndroomaan ja narsistin uhrin syndroomaan kannattaa tutustua. Voimia sinulle. Et ole tehnyt mitään väärää.

[Traci]

Miksi onkin hyvä kysymys. Sitä me kaikki varmasti kysymme itseltämme, että miksi siedämme, miksi emme vain heitä yli laidan ja lähde pois loukkaavasta ja sairastuttavasta suhteesta. Narsisti traumatisoi ihmisen, jos hänelle antaa aikaa ja mahdollisuuden siihen. Hän manipuloi ja osaa vetää oikeista naruista. Ikään kuin hai joka haistaa veren. Tällainen ihminen osaa löytää sen "oikean", jota pystyy hallitsemaan. Et voi päättää, kuka on vaikkapa isäsi tai äitisi, kumppanin suhteen sinulla on erilainen päätösvalta. Käytä tätä valtaa itsesi paras mielessä.

Älä mene enää lähellekään tätä miestä. Ei hän tapa itseään. Jos tappaakin niin se ei ole mitenkään sinun vastuullasi. Kuulosti siltä, että se saattaa olla ennemminkin sinun henkesi, joka on vaarassa.

Olet selvästi traumatisoitunut etkä kykene ajattelemaan selkeästi. Sisälläsi kuohuu siksi, että sinulla on trauma ja trauman laukaisija (kyseinen mies) aktivoi sinussa stressireaktion. Et voi itseäsi hoitaa tai tervehdyttää mitenkään muutoin kuin pysymällä kaukana trauman aiheuttajasta. Kehossasi jyllää stressihormoni, joka ei ainakaan auta pään sisäiseen kaaokseen. Olet voimakkaiden tunteiden vallassa, jolle et voi mitään.

Enpä usko että sinä kaipaat häntä. Sinä kaipaat hellyyttä, rakkautta, huolenpitoa yms normaalia, jota jokainen ihminen luonnollisesti toivoo. Joillekin ihmisille se tarve on jostain syystä niin iso, että jopa paskiainen kelpaa, kun sentään joskus on myös hyviä aikoja. Läheisriippuvainen saatat hyvinkin myös olla, en oikein tunne sitä asiaa. Itsessäni kun en sellaista lainkaan tunnista. Mutta jokinhan sinut saa takaisin tällaisen henkilön luo, joka ei todellakaan ole sinulle hyväksi. Sanoit itsekin että olit jo päästä hengestäsi.

Olet ilmeisesti siis turvakodissa ja päässyt pois traumatisoivista olosuhteista. Irrottaudu traumatisoivasta suhteestasi. Älä suhtaudu omiin tarpeisiisi toissijaisina ja sääli miestä, joka ei sääliä ansaitse.

[Gilda]

On monta tapaa selittää mikä uhria estää lähtemästä tuhoisasta suhteesta. Kaikki selitysmallit ovat varmaankin oikeita, koska ne valottavat tilannetta eri puolilta ja niitä esiintyy samassa keississä usein yhtäaikaa.
Koska silloinen ongelmakumppanini oli myös päihderiippuvainen, luin paljon alan kirjallisuutta. Tajusin itsekin olevani addikti suhteessani narsistiin.
Oli helpottava näkökulma selittää omaa kyvyttömyyttä lähteä, niin, että olin koukussa huonoon kohteluun samalla tavoin kuin päihderiippuvainen on kiinni päihteessään.
Kaikki mikä pätee päihderiippuvuuteen, päti myös minun riippuvuuteeni narsistista.
Aineriippuvaiselle ei aineen käyttö enää tuota nautintoa, kun aikaa on kulunut riittävästi. Käyttö on muodostunut rituaaliksi ja tavaksi, jonka ulkopuolelle ei uskalla astua, koska kaikki outo pelottaa. Päihde on turvallinen valinta. Päihde ja sen käyttö on ainoa elämänmuooto, joka on tuttu. Se on kasvanut kiinni kehoon, hermostoon ja mieleen.
Päihde on piintyneelle käyttäjälle vähitellen, addiktion muodostuttua koko kehoa ja mieltä koskevaksi, elämän kaikkein tärkein asia. Mikään muu ei ole yhtä tärkeää, eivät edes omat lapset, joiden addikti näkee kärsivän joka päivä siitä, että hänen elämänsä on alisteinen päihteen käytölle.

Itselleen tai toisille päihteen käyttäjä ei kykene enää olemaan rehellinen. Hän saattaa kertoa hyvin totuudenmukaisesti päihdekurjuudestaan ja sen mukanaan tuomista vaaroista. Silti nämä vaarat hän unohtaa, yllättävän helposti, kun päihteen suunniteltu käyttökerta lähenee. Mikään muu ei silloin merkitse mitään. Addikti on valmis ottamaan vastaan hengenvaaran, jos vain saa jatkaa päihteen kanssa. Hän ei enää tunne normaalia pelkoa fyysisen vaaran kanssa eläessään. Todellisuuden taju on kadonnut hänen ulottuviltaan.
Addikti tarvitsee kuulijaa aika ajoin, silti hän vastustaa auttamisyrityksiä ulkoapäin. Järkipuheen hän ymmärtää, ja saattaa tehdä päätöksiä elämäntavan muuttamisesta ja irrottautumisesta. Päihde on kuitenkin hänen yrityksiään vahvempi.
Kun kysytään, miksi Jeppe ei lopeta juomista, voi saman kysymyksen esittää narsistin tuhoisassa vallassa elävälle. Miksi hän ei lähde? Vaikka näkee elämänsä hiljalleen tuhoutuvan. Päihde, joka on vallannut hänen koko elämänsä ja ajatuksensa, pitää häntä otteessaan.

Se hätkähdyttävä yhtäläisyys oli minulle pelastava, kun ymmärsin että päihderiippuvuutta ei voi parantaa päihteen kanssa seurustelemalla lähikontaktissa.
Ensimmäinen askel kohti aineriippuvuudesta toipumista onkin, sattumalta: Älä ota/käytä tänään.
Toinen hyvä neuvo on: Hae apua kokemusasiantuntijoilta, jotka ovat jo itse toipumisen tiellä, pysyäksesi erossa päihteestä, tänään. Päivän kerrallaan.
Päihteestä on fyysisesti irrottauduttava, jos haluaa raitistua. On järjestettävä itsensä eroon päihteen käyttäjätuttavistaan. Niistä, jotka eivät halua sinun muuttuvan ja lähtevän piiristään.
Kun olin tämän oivalluksen saanut, oli motiivia toimia. Aloin laskea aluksi päiviä, jotka pysyin erossa narsistista. Kävin vertaistukiryhmässä. Merkitsin päihteettömät (narsistista erossa) päivät kalenteriin, niistä tuli viikkoja ja kuukausia ja, joskus kolmannen kuukauden kohdalla sain kuulla, että, kun kaksi vuotta olet erossa päihteestä (narsistista) ja rakennat elämääsi, alat olla kuntoutumassa.
Se piti paikkansa.

[Rakastunut]

Kaksi vuotta sitten minulla oli kaikki elämässä hyvin. Oli uusi auto, työpaikka, kaunis koti, ystäviä, mielenterveys kunnossa
Nyt asun kodittomana turvakodissa ja kaikki on mennyttä. Ihan kaikki
On tapahtunut paljon, niin paljon pahaa. En ole vielä valmis kertomaan koko tarinaani, mutta eniten käyn itseni kanssa keskustelua että miksi minä kestin sen kaiken? Joka kuukausi sama rumba.
Pahoipitely, minä jätän miehen, hän uhkaa itsemurhalla ja laittaa tunne viestejä, muistuttaa kuvin ja tekstein kuinka ihana meillä on ollut, sekä kuvia kuinka surkee on nytten, ei syö, ei nuku, haluaa kuolla, tässä vaiheessa olen palannut joka kerta, sitten kun on saanut minut takaisin, alkaa mun sättimisvaihe joka kestää tasan niin kauan kunnes itse myönnän ja uskon, että kaikki on minun syytäni, jos en olisi sanonut tai tehnyt niin ja näin niin mitään ei olisi tapahtunut. Uskon lopulta, että kaikki on minun syytäni ja aina päätyy siihen että minä kadun, sekä pyydän anteeksi. Sitten alkaa se "kiva vaihe". Tehdään kaikkea ihanaa yhdessä ja on rakkautta, huomioo, hellyyttä. Pahoista asioista ei enää puhuta, mitään kun ei tapahtunut, mutta sisälläni kiehuu kuin höyrykattila ja pian räjähdän, siitä seuraa pahoipitely ja sama sykli alkaa...
Nyt kysyn itseltäni, että miksi? Siedin sitä niin kauan. Olenko läheisriippuvainen hänestä?
Nytkin kun kaikki on mennyttä ja olen ollut lähellä menettää henkeni, niin silti kaipaan häntä. Miksi? Miksi? Miksi?

Siksi koska narsisti tuhoaa kokonaisvaltaisesti uhrinsa mielen.
Katsoin jonkun tube videon missä narsistia analysoitiin. Usein he ovat todella hyviä lukemaan tunnetiloja, he opiskelevat uhrinsa käytöksen.
He tietävät tasan tarkkaan mistä naruista vetää, syyllistäminen on heille yksi työkalu. Jätät minut, elämä on paskaa, masennun ja tapan itseni.

Kyllä sinussakin oli vikaa, siksi löin. Tätä kun jatkuu vuosia alkaa itsekkin uskoa mitä narsisti sanoo.

Sääli, en pärjää ilman sinua. Meillähän menee normaalisti hyvin. Katso nyt vaikka näitä kuvia. Muistatko miten kivaa meillä oli.

Yksi hyvä ohje mitä olen lukenut on kirjoittaminen. Alitajunta suojelee mieltä ja samalla vähättelee kokemuksiasi. Melkein jokainen uhri mietiskelee oliko itsessä vikaa. Jos olisin ollut parempi olisiko narsisti edes narsisti..
Kirjoittamalla kaiken ylös. Näkee sen kokonaisuuden paremmin.