Miten pysyn vahvana?

[Jessika]

Olen elänyt kaksi vuotta narsistin kanssa ja nyt viimein saanut miehen ovesta ulos.(ei ollut todellakaan helppoa.) Olen jättänyt hänet aiemminkin mutta aina heltynyt ja ottanut takaisin koska olen syyttänyt itseäni kaikesta miehen aiheuttamasta paskasta. Olen nyt sanonut hänelle että pidämme muutaman viikon taukoa hänen viimekertaisen riehumisensa takia. Sain miehen ulos ja avaimen pois vain siten että omat vanhempani olivat paikalla omaksi turvakseni . Mies on nyt omien vanhempiensa luona eli hänellä ei ole hätää. Tiedän etten ota häntä enää takaisin mutta pelkään lopullisen päätökseni kertomista ja miehen kohtaamista. Miten teen sen? Koko suhde on ollut kuin oppikirjan esimerkki elämästä narsistin kanssa. Tämän viimeisen episodin myötä tein kuitenkin päätöksen; Eli mies haukkui ja ryyppäsi koko illan sohvalla ja viimein sain hänet suostuteltua lähtemään baariin koska en enää kestänyt riehumista ja tavaroiden heittelyä. No, hän palasi aamukuudelta ties mistä. Puoleltapäivin herätin hänet koska olimme luvanneet vierailla vanhempieni luona. Automatkalla mainitsin että olin surullinen hänen eilisestä käytöksestään ja silloin räjähti. Hän huusi ja raivosi ja haukkui ja kun yritin puolustautua niin hän vetäisi avaimet virtalukosta minun ajaessani. Pelästyin todella paljon ja onneksi ei ollut muuta liikenn
että ja sain auton tien reunaan. Mies hyppäsi kyydistä ja vain häipyi. Täristen ajoin vanhempieni luo. Yöllä mies tuli kotiin ja sama huuto jatkui. Seuraavana päivänä pyysin häntä lähtemään.
Nyt tilanne on se että hän viestittää koko ajan, välillä rakastaa, välillä haukkuu ja uhkailee, välillä kiristää ja uhkaa tappaa itsensä. On myös varma että minulla on jo uusi vaikka ei ole. En ole saanut käydä facebookissa mutta nyt tei sen ja siitä nousi tietysti meteli ja hän laittoi viestejä että käyn siellä huoraamassa. Tiedän että olen tehnyt oikein enkä ota häntä takaisin mutta heikkona hetkenä syytän itseäni kaikesta ja kaipaan häntä. Mietin miten hän pärjää jos ja kun hänet jätän lopullisesti? Eli tarvitsisin nyt vakuuttelua että vika ei ole minussa ja neuvoja miten pysyn nyt vahvana??
sa

[neitikevät]

Hei, sinulle miten pysyn vahvana, luin kirjoituksesi ja ajattelin, että jossakin joku toinen elää tätä samaa helvettiä. Olen nii väsynyt tähän ylä ja alamäkeen, tuntuu että sekoan. Työpäivä on mennyt penkialle, kun olen jälleen kokenut noita samoja tapahtumia. Minulla ne vaan on niin, että nyt lapseni on paskaa ja sontaa. Lupasin aamulla ottaa tyttäreni mukaan kun lähden töihin, lupasin viedä hänet asunnolleen. No eikö tämä mieheni änkeytynyt mukaan ja totesi, ettei tytärtäni oteta mukaan ollenkaan, mutta suutuin niin, että huusin pihalla kuin hyena hänelle, niin hänen oli pakko suostua.
Olen sitten antanut tulla tästä ylitse vuotavasta maljasta, voin taata, ettei ole ollut helppo päivä hänelläkään!
Mutta se minkä tunnistin tuosta sun kirjoituksesta, oli ... tarvitsen henkistä tukea, vaikka tämän matsin voitinkin.
Mutta olen henkisesti ihan loppu, ei ole mitään mistä iloitsisin elämässäni, tämä on ihan mustaa!

[Jessika]

Hei sinulle Neitikevät! Tunnut olevan kovin ahdistunut ja surullinen tilanteestasi. Jos suhteessa on liian vaikea olla ja muehessäsi on narsistisia piirteitä, on ehkä parempi alkaa miettiä elämää ilman häntä. Sinuna en antaisi hänen määrätä suhteestasi omaan lapseesi mutta niinhän narsistit tekevät. Pikkuhiljaa eristävät ystävistä ja perheestä. Ymmärrän että irtautuminen suhteesta pelottaa ja on vaikeaa. Kirjoita vaikka paperille suhteen plussat ja miinukset ja jos miinuksia on paljon enemmän kuin plussia niin ehkä helpommin ymmärrät ettei ole järkeä jatkaa ja koko ajan kärsiä. Tuijotan omaa listaani aina kun tulee heikko hetki. Paljon voimia sinulle!

[larau]

ratkaiseva askel on se, että on myöntänyt ja tunnustanut itselleen minkälaisen ihmisen kanssa on parisuhteessa / avioliitossa / yms. siitä pystyy aloittamaan pienin askelin vaikean taipaleen, jonka päämääränä on lopulta elää omaa (OMAA!) elämää johon narsisti ei vaikuta. vaikeaa se on, mutta lopussa kiitos seisoo.. voi tuntua toivottomalta ja tuntuukin, koskaan se ei ole helppoa, mutta hyvät naiset, se on sen arvoista ja todellakin teidän itsenne ja lapsien takia se on tärkeää.

kovasti jaksamista teille kummallekin <3