Parisuhde narsistin uhrin kanssa.

[Rakastunut]

Tausta 8kk seurustelua. Daamilla 5v suhde narsistin kanssa joka päättyi yllättäen.

Meidän suhteemme on ollut alusta asti yhdellä sanalla kuvattuna täydellinen. Ennen tätä suhdetta en uskonut kohtaloon tai rakkauteen.

Kulunut 8kk on molempien puheiden mukaan ollut ylivoimaisesti parasta ikinä.

Nyt tulee se mutta. Puolisoni ei oikein uskalla heittäytyä. Hän välttelee esittelemästä minua vanhemmilleen. Hän on myös useasti sanonut että olen liian hyvä hänelle. Hänen olisi helpompi olla yksin. Hän myös näkee tulevaisuuden negatiivisesti, kaikki hyvä tulee loppumaan. Ylipäätään hän näkee suhteen etenemisessä esteitä. Joita ei realistisesti ajatellen ole.


Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen rakkauttaan..
Olen lueskellut useamman trauma aiheisen kirjan ja tutkimuksia asiasta.
Yrittänyt saada puolisoa hakemaan terapiasta apua koska asiasta keskustelu saa hänet täysin tolaltaan. Hän romahtaa täysin kertoessaan loukkauksista ja syyllistämisistä joita koki suhteessaan.

Kuulostaako tämä tyypilliseltä narsistin uhrin käytökseltä. Miten tätä suhdetta kannattaa rakentaa tästä eteenpäin.
Tiedän että kyseessä on mun elämäni nainen ja tämä on nyt se viimeinen mahdollisuus itselleni kokea rakkautta

[Illuusioelämää]

Hei!
Vaikea suoralta sanoa, että onko seurustelukumppanisi käytös narsistin uhrin käytöstä. Vaikuttaa kuitenkin olleen traumaattinen suhde, joka vaatisi työstämistä esim terapeutin luona. Traumaattinen suhde voi pikkuhiljaa alkaa vaikuttamaan myös teidän parisuhteen hyvinvointiin. Onko sinun mahdollista käydä itse keskustelemassa jonkun luona ja saada sieltä tukea ja ehkä sitä kautta kumppanisikin voisi uskaltaa lähteä asioita työstämään.

[rikkimennyt]

Tuo kuulostaa kyllä uhrin käyttäytymiseltä, johon pystyn samaistumaankin sikäli, että olo narsistisen suhteen jälkeen oli kuin rekan alle jäänyt ja sen jälkeen kestää vuosia toipua. Itsetunto menee sellaisessa suhteessa ja sen rakentuminen uudelleen vie kauan. Ehkä sinun kannattaa yrittää tässä vaiheessa kertoa hänelle jotenkin, että sinulla ei ole aikomusta häntä satuttaa, kuten hänen ex satutti ja haluaisit todella yhteistä tulevaisuutta hänen kanssa. Itse ainakin koen, että narsistisen suhteen jälkeen on hyvin hyvin vaikea luottaa uuteen mahdolliseen kumppaniin, helposti pelkää, että uusi kumppani paljastuu narsistiksi, vaikka toinen ei olisikaan narsisti. Sanoisin, että tärkeintä olisi nyt antaa hänelle vähän aikaa, ei kiirehtiä liikaa suhteen etenimisen kanssa, vaikka ymmärrän, että puolisosi käytös varmasti turhauttaa sinua. Keskusteluapu narsistin uhrille olisi myös todella tärkeää ja myös sinulle kumppanina, koska saatat kärsiä tai jopa traumatisoitua toisen traumaoireilusta. On todella hienoa, että olet ottanut traumoista selvää, se varmasti auttaa sinua ymmärtämään kumppaniasi ja ymmärrät, ettet ota asioita henkilökohtaisesti. Toivotaan, että suhteenne toimii!

[Rakastunut]

Hei!
Vaikea suoralta sanoa, että onko seurustelukumppanisi käytös narsistin uhrin käytöstä. Vaikuttaa kuitenkin olleen traumaattinen suhde, joka vaatisi työstämistä esim terapeutin luona. Traumaattinen suhde voi pikkuhiljaa alkaa vaikuttamaan myös teidän parisuhteen hyvinvointiin. Onko sinun mahdollista käydä itse keskustelemassa jonkun luona ja saada sieltä tukea ja ehkä sitä kautta kumppanisikin voisi uskaltaa lähteä asioita työstämään.

Moi itseasiassa on. Ajattelin kysellä terapeutilta apuja miten tälläisessä tilanteessa voisi tukea paremmin kumppania.
Sen verran lueskellut noita kirjoja ettei pakottaminen ainakaan toimi. Halu "parantua" pitää lähteä itsestään.

Siinä mielessä tämä vaikuttaa jo parisuhteen hyvinvointiin että daami pidättelee. Alitajunta keksii syitä ja pelkoja miksei meidän suhde voisi jatkua hyvänä. Usein nuo syyt ovat vielä todella epärealistisia. Kuten esim se että ansaitsi parempaa tai olisin jonkun muun kanssa onnellisempi.

[Rakastunut]

Tuo kuulostaa kyllä uhrin käyttäytymiseltä, johon pystyn samaistumaankin sikäli, että olo narsistisen suhteen jälkeen oli kuin rekan alle jäänyt ja sen jälkeen kestää vuosia toipua. Itsetunto menee sellaisessa suhteessa ja sen rakentuminen uudelleen vie kauan. Ehkä sinun kannattaa yrittää tässä vaiheessa kertoa hänelle jotenkin, että sinulla ei ole aikomusta häntä satuttaa, kuten hänen ex satutti ja haluaisit todella yhteistä tulevaisuutta hänen kanssa. Itse ainakin koen, että narsistisen suhteen jälkeen on hyvin hyvin vaikea luottaa uuteen mahdolliseen kumppaniin, helposti pelkää, että uusi kumppani paljastuu narsistiksi, vaikka toinen ei olisikaan narsisti. Sanoisin, että tärkeintä olisi nyt antaa hänelle vähän aikaa, ei kiirehtiä liikaa suhteen etenimisen kanssa, vaikka ymmärrän, että puolisosi käytös varmasti turhauttaa sinua. Keskusteluapu narsistin uhrille olisi myös todella tärkeää ja myös sinulle kumppanina, koska saatat kärsiä tai jopa traumatisoitua toisen traumaoireilusta. On todella hienoa, että olet ottanut traumoista selvää, se varmasti auttaa sinua ymmärtämään kumppaniasi ja ymmärrät, ettet ota asioita henkilökohtaisesti. Toivotaan, että suhteenne toimii!

Sen verran vahva tuo nainen henkisesti ettei itsetunto onneksi ehtinyt mennä, ainakaan kovin pahasti.
Lähinnä nuo ongelmat ovat mun näkemyksen mukaan sitä ettei hänellä ole enää luottamusta parisuhteisiin. Kaikki muuttuu huonommaksi. Tai ihmiset muuttuvat, aiemmin koin usein että hän vertailee minua ex kumppaninsa. Jolloin pienetkin negatiiviset piirteet esim normaali mustasukkaisuus aikaansaivat eroajatuksia.
Olen kyllä tuonut esiin sen että me edetään just sillä nopeudella kuin daamille sopii. Mitään ei tehdä ennenkuin hän on siitä 100% varma.

No tämä nainen on mun elämäni rakkaus. En jätä kiveäkään kääntämättä jos siitä on yhtään apua meille.

[Dunya]

Kuulostaa kyllä tosi hienolta, että olet tutustunut kirjallisuuteenkin tällä saralla. Ja olette seurustelleet "jo" 8kk. Hän ei ehkä olisi tähän kyennyt jos kaikki kokemukset olisivat vielä liian kipeitä.

Minä itse haluan kutsua itseäni uhrin sijaan selviytyjäksi (survivor). Se muuttaa asetelemaa kun katsoo tulevaisuuteen. Auttaisiko tämä myös teitä? Olen tietoisesti pitänyt tämän mielessäni. Olen tavannut jokin aika sitten ihanan oloisen ihmisen. Sanoin hänelle, että takanani on todella vaikeita kokemuksia ja haluan edetä todella pienin askelin. Hänelle tämä sopi. Se on todellakin niin, että kaikki vaatii aikaa. Ja pelottaa. Esimerkiksi kun hän sanoo, että hänellä on minua ikävä, minua pelottaa sanoa sama hänelle. Olen vastannut hänelle "Minä en uskalla ikävöidä sinua. Mutta ajatus siitä että katoaisit tänään minulta, tuntuu kamalalta". Tästä tunteesta tiedän, että hän merkkaa minulle vaikken uskalla tuntea.

Vaikean suhteen kokenut kamppailee myös sen kanssa, että kuinka paljon kertoa menneestä. Minä ainakin koen näin. En halua, että hänellä nousee hiukset pystyyn ja hän ajattelee että olen liian iso pala hänelle. Enkä halua, että hän alkaa katsomaan minua niin, että näkee minut uhrina. En halua, että hän alkaa liikaa miettimään, mitä kanssani voi tehdä ja mitä ei "koska kokemukset". Hän joutuu kuitenkin saappaisiin, missä joutuu näyttämään minulle. Hän joutuu näyttämään moneen kertaan olevansa turvallinen ja luotettava. Minulle sanat ovat ihania kuulla, mutta ne ovat vain sanoja. Jos minulle sanoo liian äkkiä isoja sanoja, haluan juosta pois. Ne sanovat minulle "vaara, tuo ihminen ei ole normaali."

Meidän kaltaisten ihmisten kanssa joutuu ehkä etenemään vähän kuin villin hevosen kanssa. Ei voi ihan suoraan marssia lähelle ja alkaa taputtelemaan. Ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että arvostan maasta taivaisiin ihmistä, joka vaistoaa tämän ja hänellä on pitkämielisyyttä. Uskon, että me selviytyjät olemme luottamuksen saamisen jälkeen aivan ihania kumppaneita. Arvostamme sitä hyvää, mikä meillä on ja hoidamme suhdetta jotta maaperä pysyy hedelmällisenä. Tiedämme, mitä muutakin voisi olla. Olemme kiitollisia.

Voimia sinulle! Muista myös omat rajasi. Ne voi kertoa toiselle lempeästi. Tämäkin tuo turvaa.

[Gilda]

Hei, Rakastunut

Kylläpä herättää paljon ajatuksia postauksesi. Kiitos siitä, että sen myötä saan tilaisuuden pohtia jälleen kerran omaa mennyttä historiaani ja nykyistä.
Kirjoitat, että:
"Ajattelin kysellä terapeutilta apuja miten tälläisessä tilanteessa voisi tukea paremmin kumppania."
Tästä heti tulee mieleeni se tyypillinen asetelma, johon olen itse syyllistynyt.
En ole pitänyt itseäni niinkään terapiaa tarvitsevana, vaan olen nähnyt haasteet yksinomaan kumppanissa.
Terapeutit tuntevat tämän ilmiön hyvin. Kun asiakas menee ensi käynnilleen, asiansa osaava ammattilainen ei lähde tarjottuun juoneen mukaan, sillä hän ei voi todellisuudessa hoitaa ketään muuta kuin vastaanotolleen tullutta. Aikaa tuhlaamatta hyvä terapeutti ohjaa asiakkaan kertomaan itsestään. Ja yleensä hoidettavaa löytyy.

[rikkimennyt]

Kuulostaa kyllä tosi hienolta, että olet tutustunut kirjallisuuteenkin tällä saralla. Ja olette seurustelleet "jo" 8kk. Hän ei ehkä olisi tähän kyennyt jos kaikki kokemukset olisivat vielä liian kipeitä.

Minä itse haluan kutsua itseäni uhrin sijaan selviytyjäksi (survivor). Se muuttaa asetelemaa kun katsoo tulevaisuuteen. Auttaisiko tämä myös teitä? Olen tietoisesti pitänyt tämän mielessäni. Olen tavannut jokin aika sitten ihanan oloisen ihmisen. Sanoin hänelle, että takanani on todella vaikeita kokemuksia ja haluan edetä todella pienin askelin. Hänelle tämä sopi. Se on todellakin niin, että kaikki vaatii aikaa. Ja pelottaa. Esimerkiksi kun hän sanoo, että hänellä on minua ikävä, minua pelottaa sanoa sama hänelle. Olen vastannut hänelle "Minä en uskalla ikävöidä sinua. Mutta ajatus siitä että katoaisit tänään minulta, tuntuu kamalalta". Tästä tunteesta tiedän, että hän merkkaa minulle vaikken uskalla tuntea.

Vaikean suhteen kokenut kamppailee myös sen kanssa, että kuinka paljon kertoa menneestä. Minä ainakin koen näin. En halua, että hänellä nousee hiukset pystyyn ja hän ajattelee että olen liian iso pala hänelle. Enkä halua, että hän alkaa katsomaan minua niin, että näkee minut uhrina. En halua, että hän alkaa liikaa miettimään, mitä kanssani voi tehdä ja mitä ei "koska kokemukset". Hän joutuu kuitenkin saappaisiin, missä joutuu näyttämään minulle. Hän joutuu näyttämään moneen kertaan olevansa turvallinen ja luotettava. Minulle sanat ovat ihania kuulla, mutta ne ovat vain sanoja. Jos minulle sanoo liian äkkiä isoja sanoja, haluan juosta pois. Ne sanovat minulle "vaara, tuo ihminen ei ole normaali."

Meidän kaltaisten ihmisten kanssa joutuu ehkä etenemään vähän kuin villin hevosen kanssa. Ei voi ihan suoraan marssia lähelle ja alkaa taputtelemaan. Ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että arvostan maasta taivaisiin ihmistä, joka vaistoaa tämän ja hänellä on pitkämielisyyttä. Uskon, että me selviytyjät olemme luottamuksen saamisen jälkeen aivan ihania kumppaneita. Arvostamme sitä hyvää, mikä meillä on ja hoidamme suhdetta jotta maaperä pysyy hedelmällisenä. Tiedämme, mitä muutakin voisi olla. Olemme kiitollisia.

Voimia sinulle! Muista myös omat rajasi. Ne voi kertoa toiselle lempeästi. Tämäkin tuo turvaa.

Olipa tämä hyvää kuvausta! Samaa mieltä tuosta, että selviytyjä on ehkä parempi termi kuin uhri. Samaistun myös tuohon, että pelkää tuntea, pelkää päästää toista liian lähelle ja myös tuo lähestymistapa uudessa suhteessa on hyvin olennaista. Se, että toinen osaa olla sensitiivinen ja huomaa, että kannattaa edetä rauhassa, mutta toki se on myös traumoista selviytyvän vastuulla ilmaista. Traumat ovat myös hyvin kehollisia kokemuksia ja vaikka esim. mieli olisi käsitellyt paljon asioita, niin keho muistaa asiat pitkään ja joku unohdettu kokemus saatta puskea pintaan kehon kautta aivan jossain ihme tilanteessakin. Eli on myös tärkeä muistaa traumatisoituneen kanssa, että vaikka kaikki näyttäisi olevan päälle päin ok, joku tilanne voi laukaista kehollisen traumakokemuksen ja uudelleen kokemisen taas ja siinä tilanteessa tarvitsee eniten rauhallista läsnäoloa, ehkä syliä tms. mutta ei ainakaan neuvoja tms. Tietenkään mikään suhde ei voi olla myöskään toiselle osapuolelle toisen terapioimista, vaan suhteen molempien osapuolten on otettava vastuu itsestään ja hyvinvoinnistaan, muutoin tällaisesta suhteesta muodostuu epäterve läheisriippuvainen kuvio. Toista kun ei voi väkisin parantaa tai pelastaa, jokaisen täytyy tehdä se henkilökohtainen työ itse. On kuitenkin hienoa, jos kumppanilta löytyy kärsivällisyyttä ja halua pyrkiä ymmärtämään toisen tilannetta, koska tämä voi pikku hiljaa alkaa mahdollistaa toisellekin sitä luottamusta toista kohtaan ja suhde voi näin olla myös toipumista edistävä kokemus.

[Rakastunut]

Hei, Rakastunut

Kylläpä herättää paljon ajatuksia postauksesi. Kiitos siitä, että sen myötä saan tilaisuuden pohtia jälleen kerran omaa mennyttä historiaani ja nykyistä.
Kirjoitat, että:
"Ajattelin kysellä terapeutilta apuja miten tälläisessä tilanteessa voisi tukea paremmin kumppania."
Tästä heti tulee mieleeni se tyypillinen asetelma, johon olen itse syyllistynyt.
En ole pitänyt itseäni niinkään terapiaa tarvitsevana, vaan olen nähnyt haasteet yksinomaan kumppanissa.
Terapeutit tuntevat tämän ilmiön hyvin. Kun asiakas menee ensi käynnilleen, asiansa osaava ammattilainen ei lähde tarjottuun juoneen mukaan, sillä hän ei voi todellisuudessa hoitaa ketään muuta kuin vastaanotolleen tullutta. Aikaa tuhlaamatta hyvä terapeutti ohjaa asiakkaan kertomaan itsestään. Ja yleensä hoidettavaa löytyy.

Tämä kuulostaa tutulta. Kumppani selkeästi vähättelee kokemuksiaan. Mietiskelee oliko hänessä syy, tekikö hän ex kumppaneistaan ihmis hirviöitä ym.

Juttelin asiasta eilen tunnin terapeutin kanssa. Kerroin kumppanin kokemuksista sen vähän mitä tiedän.
Seurasi syvä hiljaisuus ja psykka totesi että tuo määrä tuollaisia kokemuksia .. Ei ole olemassa ihmistä jonka psyyke kestäisi sen traumatisoitumatta.

Terapeutti kaivoi myös tosi hyvin epäterveitä käyttäytymiskaavoja puolisoni nykyhetkestä. Mun ei tarvinnut edes kertoa niistä. Suosittelen myös kumppanin keskustelevan terapeutin kanssa. Aikapaljon selittyi asioita ja ymmärsin käytöstä.

Hän ei tunnu niinkään etsivän vikoja minusta. Enemmänkin tässä on se asetelma ettei hän ymmärrä miksi haluan olla hänen kanssaan. Miten hän ansaitsee minut ym. Tuntuu ettei hän näe sitä kaikkea hyvää mitä itsessään on. Millaisen vaikutuksen hän on tehnyt mun elämään.

Ainoastaan tuo yksi mustasukkaisuus kerta on ollut sellainen jossa olen kokenut hänen miettivän suhdetta minun syystäni. Tässäkin tapahtumassa oli mielenkiintoinen twisti. Olimme paikassa jossa hän oli aiemmin raivostunut narsisti puolisolleen. Ilmeisesti tuli aikamoinen deja vu..

[Rakastunut]

Kuulostaa kyllä tosi hienolta, että olet tutustunut kirjallisuuteenkin tällä saralla. Ja olette seurustelleet "jo" 8kk. Hän ei ehkä olisi tähän kyennyt jos kaikki kokemukset olisivat vielä liian kipeitä.

Minä itse haluan kutsua itseäni uhrin sijaan selviytyjäksi (survivor). Se muuttaa asetelemaa kun katsoo tulevaisuuteen. Auttaisiko tämä myös teitä? Olen tietoisesti pitänyt tämän mielessäni. Olen tavannut jokin aika sitten ihanan oloisen ihmisen. Sanoin hänelle, että takanani on todella vaikeita kokemuksia ja haluan edetä todella pienin askelin. Hänelle tämä sopi. Se on todellakin niin, että kaikki vaatii aikaa. Ja pelottaa. Esimerkiksi kun hän sanoo, että hänellä on minua ikävä, minua pelottaa sanoa sama hänelle. Olen vastannut hänelle "Minä en uskalla ikävöidä sinua. Mutta ajatus siitä että katoaisit tänään minulta, tuntuu kamalalta". Tästä tunteesta tiedän, että hän merkkaa minulle vaikken uskalla tuntea.

Vaikean suhteen kokenut kamppailee myös sen kanssa, että kuinka paljon kertoa menneestä. Minä ainakin koen näin. En halua, että hänellä nousee hiukset pystyyn ja hän ajattelee että olen liian iso pala hänelle. Enkä halua, että hän alkaa katsomaan minua niin, että näkee minut uhrina. En halua, että hän alkaa liikaa miettimään, mitä kanssani voi tehdä ja mitä ei "koska kokemukset". Hän joutuu kuitenkin saappaisiin, missä joutuu näyttämään minulle. Hän joutuu näyttämään moneen kertaan olevansa turvallinen ja luotettava. Minulle sanat ovat ihania kuulla, mutta ne ovat vain sanoja. Jos minulle sanoo liian äkkiä isoja sanoja, haluan juosta pois. Ne sanovat minulle "vaara, tuo ihminen ei ole normaali."

Meidän kaltaisten ihmisten kanssa joutuu ehkä etenemään vähän kuin villin hevosen kanssa. Ei voi ihan suoraan marssia lähelle ja alkaa taputtelemaan. Ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että arvostan maasta taivaisiin ihmistä, joka vaistoaa tämän ja hänellä on pitkämielisyyttä. Uskon, että me selviytyjät olemme luottamuksen saamisen jälkeen aivan ihania kumppaneita. Arvostamme sitä hyvää, mikä meillä on ja hoidamme suhdetta jotta maaperä pysyy hedelmällisenä. Tiedämme, mitä muutakin voisi olla. Olemme kiitollisia.

Voimia sinulle! Muista myös omat rajasi. Ne voi kertoa toiselle lempeästi. Tämäkin tuo turvaa.

Mä uskon kanssa siihen että meidän suhteen "hyvyys" on saanut hänet miettimään näitä asioita enemmän.
Tuo oli hyvä pointti uhrista, alusta asti hän ei ole halunnut käyttää tätä sanaa.
Mä luulen että kumppanini on kertonut mulle loppujen lopuksi aika vähän kokemuksiaan. Sen verran tuskalliselta nuo muutamien juttujen julkituominen on tuntunut.

Hauska tuo eteneminen. Tämä on ensimmäinen suhde missä mä olen edennyt aivan liian nopeasti. Sanoin R sanan tyyliin kk jälkeen. Aloin miettiä naimisiin menoja ym 2kk kohdalla.
Kiitos. Voimia myös sinulle.