No, tässä vaiheessa hän lähes huutaa ja saatan kommentoida, ettei mulle tartte huutaa. Seuraa suurempi raivo siitä, miten koitan aina kontrolloida häntä. Pyydän, että palataanko aiheeseen. Aloitan alusta. Keskeyttää ja kommentoi "mitä vittua sä taas selität?" Kerron uudelleen. Sitten alkaa arvostelu, kuinka jankkaan vaan eikä mun kanssa kuulemma voi keskustella. Tässä vaiheessa saattaa heittää ilmoille myös legendaarisen "pitäisköhän sitten kuule vaan erota?" -lainin. Alan nähdä punaista ja sanon, ettei oo kai tarvetta olla noin dramaattinen. Itsehän sä olet taas dramaattinen, sanoo. Huoh.
Yritän vielä kerran jatkaa alkuperäisestä aiheesta, mutta mies keskeyttää puheeni jatkuvasti, puhuu päälle ja puhisee vihaisena. Jos ollaan hänen luonaan, sanoo "painu nyt helvettiin täältä", ja jos ollaan minun luonani, hän marssii eteiseen vetämään takkia niskaan.
Myöhemmin otan esille, että koen loukkaavana käytöksenä toiselle haistattelun ja huutamisen, enkä halua sellaista omaan parisuhteeseeni. Tästä hän suorastaan pöyristyy ja suuttuu taas: "Mitä helvettiä. Mikä vitun tarve sulla on kontrolloida mun tekemisiä. Kaikki mitä sanon on aina väärin. Mä saan käyttäytyä just niin kun haluan. Oon aina käyttäytyny näin enkä aio sen suhteen muuttua."
Aha, no eipä siinä sitten.
Onko tuo puolisoni käytös teidän mielestä ihan ok? Ja miten ihmeessä voisin ikinä saada puhuttua mistään asioista ilman, että menee älyttömäksi vänkäämiseksi. Koen, ettei puolisolla kestä hermot ollenkaan ja syyttelee aina huonosta käytöksestään muita tai ei edes ymmärrä käyttäytyvänsä idioottimaisesti.
P.S. Tyyppi harrastaa myös muunlaista kiukuttelua: mököttää usein, paiskoo ovia, laittaa suutuspäissään estot someen, valehtelee asioista pelotellakseen, "mainostaa" entisiä panojaan, jättää suunnitelmat toteuttamatta, sanoo haluavansa erota jos minä en muutu....jne.
).