Millainen on tuntemasi narsistin seurusteluhistoria?

[Gilda]

Hei Anselmi,

jäin ajattelemaan kirjoitustasi. Se toi mieleeni oman tilanteeni. Näinhän me teemme. Sijoitamme itsemme toisten kertomuksiin. Ja opimme, toivottavasti, jotakin lisää.

Keneen tarinassasi samastun? Isosiskoosi. Kuvaat häntä tavalla, joka tuntuu tutulta, Noin minua ja elämääni saatettiin ihmetellä kauan sitten lapsuudenkodissa, ja johdonmukaisesti, sieltä lähtöni jälkeen. Tosin silloin ei tunnettu sanaa, narsisti. Mikään ei ole olennaisesti välejämme muuttanut parempaan suuntaan vuosien varrella. Ja sitä suren yhä kaiken aihepiiristä opskelemani tietomäärän keskellä.

Olen pitänyt etäisyyttä, mutten ole laittanut välejä täysin poikki lapsuuden perheeseeni, jossa toinen vanhempi edelleen elää. Yksi syy on, että olen halunnut jälkipolven saavan solmia suhteet isovanhempiinsa ja muuuhun sukuun. Näin on tapahtunutkin.
Lisäksi, suuri toiveeni on ollut että saisin vielä sisarukseni takaisin elämääni, vaikka, kun asiaa miettii, hän ei ole koskaan siellä ollut.
Ei ole meidän kahden syy, ettei vanhempieni persoonallisuushäiriöinen parisuhde koskaan sallinut meidän ystävystyä ja tuntea olevamme toisillemme läheiset. Persoonallisuushäiriöinen nimenomaan hajoittaa perheenjäsenten välit jatkuvalla tiedotuskampanjalla, jolla hän mahdollistajineen turvaa ristiriidan ja valheen jatkumisen. Psykopaatti ymmärtää, että perheenjäsenten liittoutuminen yhdessä häntä vastaan estyy. Yhden perheenjäsenen eristäminen ulkopuolelle keskinäisestä läheisyydestä ja yhtydestä mahdollistaa narsismi-psykopatian jatkumisen. Perheen ongelmat ovat näennäisesti koko ajan ulkopuolella, eivät perheen sisällä, omassa käytöksessä.
Sisaruksen kanssa meille ei pässyt syntymään luontevaa yhteyttä. Sellaisen rakentaminen tyhjästä ei nyt enää näytä todennäköiseltä.

Kirjoituksessasi, Anselmi, olen kuulevinani, ainakin rivien väleissä, että ehkä sinä toivot samaa isosiskosi suhteen. Hyvään, luontevaan sisarussuhteeseen. Kenties teillä jo nyt on tällainen yhteys, ja olen käsittänyt jotakin väärin. Kiitokset silti kirjoituksestasi josta sain paljon ajattelemisen aihetta.

[Laventeli]

Kaikilla tuntemillani hyvin narsistisesti käyttäytyvillä: suhteet max 5 vuotta, menevät aina päällekkäin ja sivussa meneillään lukuisia "säätöjä", joissa kaikissa joku hyötytarkoitus. Kammottavan uskottava hyvän tyypin rooli yhteiskunnassa, joten helppo pariutua/ystävystyä. Myös älykkäitä ovat, joten sillä paikkaavat muita puutteita. Lapsia on, mutta ne ovat lähinnä kiva kulissi somemaailmassa, aitoa huolenpitoa tai järkevää kasvatusta en ole monesti nähnyt. Lapsilla paljon ongelmia. Niin ja uuden kumppanin myötä hetkeksi muututaan Vuoden isäksi/äidiksi ja otetaan taas joku rooli kumppanin elämäntyyliä mukaillen. Kunnes pyörä taas pyörii.........

[Anselmi]

Hei Anselmi,

jäin ajattelemaan kirjoitustasi. Se toi mieleeni oman tilanteeni. Näinhän me teemme. Sijoitamme itsemme toisten kertomuksiin. Ja opimme, toivottavasti, jotakin lisää.

Keneen tarinassasi samastun? Isosiskoosi. Kuvaat häntä tavalla, joka tuntuu tutulta, Noin minua ja elämääni saatettiin ihmetellä kauan sitten lapsuudenkodissa, ja johdonmukaisesti, sieltä lähtöni jälkeen. Tosin silloin ei tunnettu sanaa, narsisti. Mikään ei ole olennaisesti välejämme muuttanut parempaan suuntaan vuosien varrella. Ja sitä suren yhä kaiken aihepiiristä opskelemani tietomäärän keskellä.

Olen pitänyt etäisyyttä, mutten ole laittanut välejä täysin poikki lapsuuden perheeseeni, jossa toinen vanhempi edelleen elää. Yksi syy on, että olen halunnut jälkipolven saavan solmia suhteet isovanhempiinsa ja muuuhun sukuun. Näin on tapahtunutkin.
Lisäksi, suuri toiveeni on ollut että saisin vielä sisarukseni takaisin elämääni, vaikka, kun asiaa miettii, hän ei ole koskaan siellä ollut.
Ei ole meidän kahden syy, ettei vanhempieni persoonallisuushäiriöinen parisuhde koskaan sallinut meidän ystävystyä ja tuntea olevamme toisillemme läheiset. Persoonallisuushäiriöinen nimenomaan hajoittaa perheenjäsenten välit jatkuvalla tiedotuskampanjalla, jolla hän mahdollistajineen turvaa ristiriidan ja valheen jatkumisen. Psykopaatti ymmärtää, että perheenjäsenten liittoutuminen yhdessä häntä vastaan estyy. Yhden perheenjäsenen eristäminen ulkopuolelle keskinäisestä läheisyydestä ja yhtydestä mahdollistaa narsismi-psykopatian jatkumisen. Perheen ongelmat ovat näennäisesti koko ajan ulkopuolella, eivät perheen sisällä, omassa käytöksessä.
Sisaruksen kanssa meille ei pässyt syntymään luontevaa yhteyttä. Sellaisen rakentaminen tyhjästä ei nyt enää näytä todennäköiseltä.

Kirjoituksessasi, Anselmi, olen kuulevinani, ainakin rivien väleissä, että ehkä sinä toivot samaa isosiskosi suhteen. Hyvään, luontevaan sisarussuhteeseen. Kenties teillä jo nyt on tällainen yhteys, ja olen käsittänyt jotakin väärin. Kiitokset silti kirjoituksestasi josta sain paljon ajattelemisen aihetta.

Hei Gilda,

Aluksi haluan mainita, että olen pahoillani tilanteestasi ja toivon, että asiat korjaantuvat. Jos sinulla on tahto ja haluat asioita selvittää, sekä vilpittömästi pyytää anteeksi ihmisiltä mahdollisia vääryksiä, niin kaikki on mahdollista. Muista, että ihmisillä voi olla pitkältä ajalta henkisiä patoumia toisesta ihmisestä, eivätkä pysty välttämättä koskaan siitä selviämään ylitse, koska kokemus tekee kipeää ja muistuttaa aina.

Olen siskoni kanssa asunut koko lapsuuteni saman katon alla 20 vuotta ja olen ollut tekimisissä hänen kanssaan sen jälkeenkin, mutta aika rajallisesti. Tämä, koska hän on pienestä pitäen purkanut minuun pahaa oloaan, antanut henkistä painostusta ja yrittänyt minua käyttää hyväkseen kaikin mahdollisin keinoin. Myös aikuisiällä. Ikinä ei ole tullut puhelua tai keskustelua muutoin, kuin silloin milloin hänellä on asiat huonosti ja kaikessa dramaattisuudessaan/uhriutumisessaan vaatii muilta enemmän hänen hyväksi ja vierittää kaikki syyt elämän alamäistä muiden niskaan. Minulla on tästä syystä jäänyt siskostani henkisiä patoumia ja oloni muuttuu aina hyvin ahdistukneeksi hänen läsnäolossa.

Tällä hetkellä meillä on eräänlainen perinnönjako päällä ja sain tässä yhteydessä ja monessa muussa asiassa tarpeekseni hänen huonosta käytöksestä minua ja äitiäni kohtaan. Hän mm. toivoi avoimesti äitimme kuolemaa, koska heillä ei ole olleet parhaat lämpimät välit elämänajalta. Minä ja äitimme olemme siskoani auttaneet mm. lukuisissa rahaongelmissa hänen elämänsä aikana ja olleet lähes aina tukena kaikessa, mutta jostain syystä en minä, eikä äiti ole hänen mielestään "häntä auttaneet missään" tai "kunnioittaneet häntä". Tähän liitty hyvin paljon muitakin tapahtumia elämän varrelta. Hän teininä kävi minuun fyysisesti käsiksi ja onnistuin 13v iässä ottamaan hänet poliisi otteella maihin, jonka jälkeen olen saanut kuulla koko elämäni häneltä, että olen "naisten hakkaaja"...

En usko Gilda, että olet lähellekkään sama ihminen kuin siskoni, sillä sinä olet tekstisi mukaan yrittänyt korjata välejä. Vaikutat siltä, että sinulle kuuluu empatiakyky luonteessa, osaat asettua toisen ihmisen sijaan ja osaat kyseenalaistaan oman luonteesi. Narsisti ihminen ei ikinä kyseenalaista itseään, koska hän pitää itseään muita parempana ja näkee itsensä muiden yläpuolella. Minun siskoni ei ole missää asiassa minulta pyytänyt mitään anteeksi koko elämän aikana...

[Anselmi]

Jatkan omaan viestiini vielä sen verran, että en ole itse koko elämäni aikana kyennyt muodostamaan keneenkään naiseen vakavasti otettavaa seurustelusuhdetta. Parhaani kesti 1v verran kun olin noin 20v. Sen jälkeen ollut ainoastaan 3 pienempää seurusteluyritystä. Viimeeksi kävin treffeillä 7 vuotta sitten ja olen melko hyvin viihtynyt itsekseni, koska olen todennut etten kykene tuskin koskaan elämässäni muodostamaan keneenkään kovin läheistä parisuhdetta ja pelkään draamaa yli kaiken. Minua ollaan kommentoitu hyvin tapaa oudoksi ihmiseksi ja tiedän kyllä miksi.
Onneksi olen sentään löytänyt elämän varrelta muutaman hyvän ystävän, ketkä ovat käytännössä pelastaneet minut itsetuholta ja tavallaan luottamaan ihmisiin edes jollain tasolla.

T: Ihmisistä erakoitunut

[reenis]

Hän oli 34 kun tutustuimme ja yllätys yllätys, salamarakastuimme.
Siinä kun suunnittelimme yhteisen elämän alkutaipaileita (asuimme eri paikkakunnilla) kävikin lopulta ilmi, että hän oli naimisissa ja heillä oli lapsia, vaikka oli kertonut olevansa sinkku ja asuvansa yksin.

Mutta olivat kuulemma käytännössä jo eronneet. Ainoastaan lasten takia asuivat edelleen yhdessä.
Ja minä uskoin. Kuka helkkari nyt tuollaista päästä keksii.

Hänellä oli pitkä suhde vaimonsa kanssa, mutta sitä ennen oli ollut yli 60 suhdetta.. Toiset irtosuhteita, toiset ns vakavempia.
Meidän suhde syveni, mutta heidän eroa ei tullutkaan. Kuukausi ja lopulta vuosi toisensa jälkeen tuli erilaisia selityksiä miksi ei voinut juuri nyt erota. Yleensä selitysten keskiössä oli hullu, narsistinen vaimo, joka uhkailee ja kiristää lapsilla.

Tänä aikana kun hänen eroa odotin mm suunnittelimme yhdessä romanttista lomareissua ja hän varasikin meille premium luokan huoneen hienosta hotellista. Yks kaks ennen reissuun lähtöä, hän ilmoitti, että haluaa lähteä yksin.
Jälkikäteen sain kuulla, että tämä reissu olikin tarkoitettu hänelle ja hänen vaimolleen ja he olivat sillä lemmenlomalla mitä hän kanssani suunnitteli... Samaa lomaa hän oli suunnitellut myös vaimon kanssa.

Sen jälkeen kun suhteemme päättyi sain kuulla hänellä olleen useampi kymmen naista ketä hän pyöritti (nämä ovat sellaisia ketkä ovat käyneet ilmi..todellisuus voi olla vielä pahempi) . Osa kuvitteli olevansa suhteessa hänen kanssaan (yksinoikeudella) ja jotkut olivat tietoisia, että hänellä on joku muukin. Sain kuulla, että useimmille naisille hän oli kertonut minusta.. Ei kuitenkaan rakastettuna, vaan tärkeänä ystävänä, jolla menee henkisesti ja terveydellisesti tosi huonosti ja hänen täytyy tarvittaessa vaikka keskellä yötä tulla minun avuksi, jos apua tarvin

[Narsistinuhriko]

Yksi pitkä liitto, joka exäni sanojen mukaan päättyi 2019 siihen kun vaimo petti häntä. Mutta en enää usko siihen. Seurustelun alussa mies vannotti, että hän ei petä kun häntä on petetty ja kohdeltu niin kaltoin.
2019 Eron jälkeen ollut ainakin kolme eri naista, etäsuhteita kuten meilläkin oli. Totuuttahan en todellisuudessa tiedä.
Meidän suhde päättyi siihen, että hän oli liittynyt sinkkusaitille facessa puoli vuotta ennen eroa, jossa mekin tapasimme, etsi sieltä uuden ja jatkoi suoraan lennosta tämän uuden kanssa. Lisäksi selvisi, että hänellä oli tuolla sivustolla koko meidän suhteen ajan seuran haku auki. Itse ehdotti poistumista ja profiilien poistamista pian tapaamisen jälkeen, muttei ollut itse tehnyt tätä. Kun kysyin, miksi oli liittynyt, niin vahingossasinne ei voi vahingossa liittyä, koska liittymisen vaiheessa kysytään, että oletko varmasti sinkku.
Alun rakkaus pommitus olisi jo pitänyt herättää punaiset liput, viimeistään mustasukkaisuus ystävistäni ja mustasukkaisuus kuolleeseen puolisooni...mut tyhmä olin.
Se ihminen johon tutustuin, sitä ei ollut olemassa.
Kerran tapahtui jopa sellainen juttu, että oltiin kaupassa. Hänellä oli kauppakori, jossa oli semmoinen kangaskansi. Jossain vaiheessa hän otti oluen hyllystä ja muita ostoksia. Hän lappasi tavarat hihnalle ja laittoi korin mulle siihen perälle ja pakkasin ostokset siihen. Lähdettiin kaupasta pois ja autolla kysyin, että missä se olut on, unohtuiko kassalle. Hän tokaisi minulle "taisit just syyllistyä myymälävarkauteen". Oli kätkenyt sen oluen sinne läpän alle.

Todella outoa käytöstä, en voi ymmärtää. Onneksi suhde on ohitse, vaikka ero onkin ollut todella vaikea henkisesti.