KESKUSTELUFOORUMI

Niin tai lähinnä mietin, että olisi hyvä saada ammattilaisen näkökulma asiaan, jotta pääsisi oikeanlaisen tuen piiriin jos asia tosiaan näin on.

Luota vain itseesi, ei ketään huvikseen näissä kuvioissa pyöri. Vai etkö tahdo asiaa vain myöntää itselle, ymmärrettävää kyllä että kaipaat validiteettia muilta.

Se ei ole niin selkeä juttu. Vaikka suhteellisen varma persoonallisuushäiriöstä voisikin olla, olisi koko tilanteen avaaminen silti, mitä tarvitsisin. Kyllä se diagnoosi varmasti helpottaisi ja tekisi asioista todellisemman. Mielenterveyden ja persoonallisuushäiriöiden kirjo on kuitenkin laaja ja osa voi sisältää narsismia jne...

Lisäksi, enhän voi parantua ellen todella tiedä, enkä saisi siihen oikein kohdennettua apuakaan.

Oletteko muut kokeneet niin, että vanhempi haluaa lähinnä vahingoittaa? Pääasiassa siltä minusta tuntuu, jos yksikin heikkous tai rako löytyy (esimerkiksi muuttunut elämäntilanne) niin siitä pyritään sisään. Tai ehkä asian voisi ilmaista niin, että siinä missä pitäisi olla rakkautta ja huolenpitoa on kylmyyttä, ylenkatsovuutta sekä halu satuttaa. Äiti ei ole koskaan pitänyt tunneilmaisusta ja lähinnä ärsyyntyy läheisyydestä vaikka yleensähän ihmisellä on päinvastoin. Lapsena jos en ollut varuillani äiti saattoi antaa minulle tapahtua vahingollisia asioita tai oli ylipäätänsä etäisen laskelmoiva tyyliin "katsotaanpa mitä sille käy" ja kerran menin naapurin koiran luo, joka puri. Hakiessani lohdutusta, äiti tahallaan reagoi kylmästi ja nautti kun sai viedä lohdun tavallaan pois.

Äidillä on tarve manipuloida ja satuttaa ihan koko ajan. Siksi mietin myös muita vaihtoehtoja, kuten sadisti tai jokseenkin psykopaatti. Yleisesti olen hyvin sulkeutunut hänen seurassaan ja suhde on lähinnä pinnallisiin asioihin perustuva, kuten raha tai ruoka. Jokin todellinen puuttuu taustalta.