Parisuhteessa narsistin kanssa?

[MariaS]

Täysin samat kokemukset kuin aloittajalla, listan joka kohta pätee.

[Awake]

Tässä oma listani. En siis aiemmin osannut sanoa, mikä ex-poikaystävääni vaivasi, kunnes perehdyin narsismiin netissä ja erilaisia, aihetta käsitteleviä kirjoja lukien.

viewtopic.php?f=10&t=717#p5321

Haluan vielä painottaa, että mikään ihmissuhde ei olen oman itsetunnon ja elämänilon menettämisen arvoinen. SINÄ olet oman elämäsi tärkein henkilö!

[Nasu]

Ajankäyttö.

Vaatiiko N lähteensä kaiken ajan ja huomion itselleen? Silläkin uhalla, että jotain hänelle itselleenkin erittäin tärkeää saattaa jäädä tekemättä?

Suunnutelmat muuttuu mielialan mukaan.

Suunnitelmat ja realiteetit ei kohtaa?

Neljään tuntiin yrittää mahduttaa 16h työt ja lopulta kaikki jää kesken tai kokonaan tekemättä, koska ei ehdi?

Onko nuo normaalia settiä N ihmisille, vai kuuluuko johonkin muuhun kategoriaan sittenkin.

[Catherine]

Ajankäyttö.

Vaatiiko N lähteensä kaiken ajan ja huomion itselleen? Silläkin uhalla, että jotain hänelle itselleenkin erittäin tärkeää saattaa jäädä tekemättä?

Suunnutelmat muuttuu mielialan mukaan.

Suunnitelmat ja realiteetit ei kohtaa?

Neljään tuntiin yrittää mahduttaa 16h työt ja lopulta kaikki jää kesken tai kokonaan tekemättä, koska ei ehdi?

Onko nuo normaalia settiä N ihmisille, vai kuuluuko johonkin muuhun kategoriaan sittenkin.

En tiedä oliko kumppanini narsisti, mutta sellaisia käyttäytymismalleja oli/on paljon. Olen lukenut, että tuollainen käytös on tyypillistä. Minun suhteessani se ilmeni esim. niin, että jos minulle tuli mitään "omaa", joka vaikutti siten, että hänen olisi pitänyt muuttaa suunnitelmia, minua rankaistiin: ei vastattu viesteihin, kieltäydyttiin tekemästä uusia suunnitelmia jne.

Suunnitelmat vaihtuivat sekunnissa hänen mielialojen mukaan. Konserttiin ei mentykään, koska hänellä oli paha olla. Ja sitten hetken kuluttua olikin menossa ja oli minun syyni, ettei ehditty. Tai olin ostamassa lentolippuja. Sain viestin, että "it's perfect". Kului 5 minuuttia ja sain viestin "DONT BUY IT!" Sekoaahan siinä.

Mihinkään ei voinut luottaa... kaikki saattoi muuttua milloin vain. Ja muuttuikin. Ja silti luotin. Sokeasti, loppuun asti.

Ajan-, kodin ja tilanteiden hallinta oli kaoottista. Vaikka ulos päin kaiken piti näyttää täydelliseltä.

Kaikki oli kaoottista...

[krassi]

Aikoinaan minulle oli eroon pääsyssä oleellista se, että tajusin: minussa ei ole vikaa. Syy on muualla.

[MariaS]

Kaikki oli kaoottista, todellakin. Jatkuvaa pompottelua, kiusantekoa. Jouduin odottamaan tuntitolkulla, suunnitelmat peruuntuivat viime hetkellä, tai sitten ilmoitettiin 5 min varoitusajalla, että jos et ehdi junaan, niin jäät juhlista ym... Joulut, vaput, uudetvuodet, aina pelkäsin ohareita ja pompottelua. Ja arkisin sama juttu. Samoin matkanvarauksissa. Hänen mielenliikkeidensä mukaan piti pomppia kuin aropupu. En pompi enää.

[Ulpukka00]

Hei, ihan varoen lähdin tänne palstalle hakemaan "apua"? Ja tämä ensimmäinen viesti jonka luen on kuin minun elämästä. Mitä ihmettä? Mulla nyt 3 vuotta takana miehen kanssa jota en voi ymmärtää. Käytös alussa oli aivan toista ja pikkuhiljaa kaikki on muuttunut. Olen aivan väsynyt kaikesta kotitöistä ja vastuusta jota minulla on arjessa. En melkein jaksa kirjoittaa näitä rivejä. Ystävät on jääneet taka-alalle. Soitan joillekkin ainoastaan valittaakseni mieheni huonoa kohtelua. En jaksa enää käydä missään tai huolehtia itsestäni. Mies haukkuu lihavaksi ja saamattomaksi kun en huolehdi itsestäni. Hän sen sijaan jaksaa. Urheilee, käy parturissa ja nyppii naamaansa alvariinsa ja föönaa tukkaansa. Ostaa uusia vaatteita ja nauttii elämästä. Ajaa uudella autolla ja esittää jotain ihme roolia. Kiukuttelee jatkuvasti ja ei pidä lupauksiaan. Kaikki on kaaosta, tuntuu kuin millään ei olisi mitään väliä ja kaikki on yhdentekevää, kuten minä tai meidän koti. Mitä hemmettiä on tapahtunut? Miten olen tässä jamassa? Mistä päästä tätä sotkua lähdetään purkamaan että pääsen ulos tästä vyyhdistä?

[Nasu]

Mistä nämä uudet vastuut ja kotityöt ovat peräisin ja kenelle olet vastuussa? Tuleeko sanomista jos jätät jotain tekemättä?

[Joskus]

Ketjun aloittajan mies voisi olla omasta perheestäni. Olen elänyt nyt vajaat 15 vuotta suhteessa, suurimman osan siitä avioliitossa, miehen kanssa josta (nyt uskallan sanoa sen ääneen) haluaisin erota.

Suhteemme on hempeän alun jälkeen ollut täynnä riitoja. Suurin osa riidoistamme liittyy ja on liittynyt siihen, miten en milloinkaan saa miestäni tyydytettyäni seksuaalisesti. Vuosien varrella olen kadottanut kaiken kiinnostukseni seksiin kanssaan, sillä vaikka elämä tuolla saralla sujuisi hyvin minun mielestäni on hänellä ollut aina siinä vain ongelmia, sillä olenhan hänen mukaansa aina jollain tavalla etäinen tai vääränlainen. Muutoin puolisoni on äärimmäisen älykäs, epäsosiaalinen tosin, lahjakas ja pystyy todellakin vakuuttamaan ihmisen kuin ihmisen hyvyydestään ja tarkoituksistaan.

Puolisollani on ollut väkivaltainen lapsuus, jossa isä käytti väkivaltaa niin lapseen kuin perheen äitiin. Myöhemmin hänellä todettiin nuoruusiässä ns. rajatila persoonallisuushäiriö (josta hän tosin kertoi minulle ainoastaan reilu vuosi sitten…), minkä turvin hän saattoi jättää armeijan väliin. Koulukiusattuna hänen itsetuntonsa on valmiiksi huono, vaikka menestyykin työssään erinomaisesti ja on saanut julkistakin tunnustusta monelta taholta.

Meillä on ollut hyvät hetkemme ja pitkiä seesteisiä aikoja, mutta vuosia ovat värittäneet

- Äkilliset mielialanvaihtelut
- Lapsellinen suhtautuminen ja suuttuminen mitä oudoimpiin asioihin
- Tavaroiden heittäminen (erityisesti minulle rakkaita tavaroita on rikottu, ovissa on reikiä nyrkin iskuista, lasten leluja paiskotaan)
- Uhkailu (uhkailee itsemurhalla tai muiden vahingoittamisella, mutta ei ole koskaan koskenut kehenkään)
- Tulistuminen esimerkiksi maanteillä herkästi, jos on tietyssä mielentilassa
- Tietynlainen mustasukkaisuus minun menoistani (nähdessäni kavereita saan tekstareita, milloin olen tulossa; opiskelureissulta toisesta kaupungista palatessani saan kuulla huonoimmat uutiset ensin ja ilta päättyy usein riitaan)
- Aloittajan mainitsemaa manipulointia: tunnen usein, että muistanko minä todellakin niin väärin, sitä mitä hän on sanonut ja mitä tehnyt.
- Syyllistäminen (erityisesti seksielämämme epäonnistuminen on minun suhtautumiseni syytä, tällä hetkellä varmasti onkin, sillä tunnen itseni täysin tyhjäksi)
- Minä hoidan suurimman osan perheen käytännön asioista, ja kun sanon hänelle tämän, saan syyllistävän vastaiskun, että kyllä hänkin asioita tekee. No kyllä varmasti jotakin, mutta…
- Vaikeus pyytää anteeksi
- Hyväksynnän hakemisen tarve (valtava määrä puolittaisia fb-tuttuja, hyvä supliikkimies…); hyväksynnän hakemisen tarve vaikka tyhjin lupauksin, niitä on kertynyt vaikka miten; lupauksia julkisesti esim somessa mutta kotona niistä näkyvät vain kuoret.

En tiedä onko kyseessä narsistinen henkilö, mutta olen herännyt tähän asiaan aivan lähiaikoina luettujen lehtijuttujen myötä. Samoja luonteenpiirteitä on paljon, mutta ilmeisesti rajatilan persoonallisuushäiriö ja narsistinen persoonallisuushäiriö voidaan sekoittaa helposti toisiinsa.

Nyt eräänä iltana puolisoni tulistui koirallemme ja uhkasi tappaa tämän. Menin estämään häntä, hän nosti kätensä, jossa oli valtavan kokoinen esine ja sanoi tappavansa minutkin. Hullunkiilto silmissään. Vain viisi minuuttia tapahtuneen jälkeen, hän oli kuin eri mies ja jo kyseli minulta, miksi käyttäydyn siten että minuun ei saa yhteyttä, miksi en halua olla hänen kanssaan…Aivan kuin kaikessa olisi kysymys vain ja ainoastaan hänen tunteistaan. Kun sanoin mitä hän juuri oli sanonut, hän kiisti kaiken ja minä tietenkin epäilen kuulinko sittenkään kaiken oikein. Täydensinkö itse mielessäni loput kuten niin monta kertaa aiemminkin. Hän ei ole koskaan kuitenkaan käynyt meihin käsiksi, vaikka on usein uhannut sillä ”miten alkaa tapahtumaan kamalia asioita” jos minä edes korotan ääntäni enää tai sanon jotain mitä hän ei halua kuulla.

Jokin päässäni tuona iltana naksahti. Minun on päästävä eroon tästä parisuhteesta itseni, ja lasteni, vuoksi. En tiedä miten sen teen? En tiedä miten saan rohkeutta? Tällä hetkellä toivon, että olisin jo ennen suhteemme virallistamista kihlaukselle kuunnellut sitä epäilevää ääntä sisimmässäni…Mutta haluaisin pienen toivonkipinän siitä, että loppuelämäni ei kuluisi tällä tavoin.

En tiedä onko kyseessä narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta kirjoitan tälle palstalle koska kokemukset ovat hyvin samankaltaisia kuin tässäkin ketjussa jaetut. Tämäkin vain lyhyt kuvaus tilanteesta

[DontHurtMe]

Minun mieheni pari päivää sitten suuttui kun sanoin eriävän mielipiteeni. Hän tuli siinä vaiheessa kun olin syömässä ruokapöydässä uhkailemaan minua ja esti minua syömästä heittämällä ruokalautaseni pois ja juomavedet päälleni. Sen jälkeen kun yritin lähteä keittiöstä hän tuli liian lähelle ja uhkasi väkivallalla jos vielä sanon häntä vastaan.
Muille, varsinkin naisille hän käyttäytyy mukavasti ja on lumoava mies josta kaikki pitää.