KESKUSTELUFOORUMI

Juuri näin nyyti. Olet vahva ja jatka vain samaan malliin.

Hienoa Nyyti Olet vahva ja näitkö kuinka hienosti hoidit hommat kun et vastaillut puhelimeen ja vielä nautiskelit kavereiden kaa, Minulla taasen näyttää olevan jonkinlainen ongelma tuon exän mieskuviot. Pyörii päässä ja teettää huonoa oloa, toisaalta olen nyt huomannut että se raastavin olo on vähentynyt , olen jotenkin hyväksynyt sen tosiasian että nämä vaan jatkaa elämää ja sillä siisti. Ettei menis liian helpoksi niin kova koettelemus on kun se sen hepun kans vastaan tulee. Toisaalta en edes tiedä onko sillä joku mutta luulen niin kun profiilit on poistanut treffipalstalta. Lupaan nyt pyhästi etten enään urki exän asioita Mitäpä ne mulle kuuluu, lauseena järkevä, toteutus ehkä heikohko vai onko sittenkään Hitto kun sitä vaan miettis omaa elämää ja sais sen exän päästä pois. Taas tullaan siihen aika parantaa tai ainakin luulen niin ja ainakin haluan luulla. Sanaleikkiä tähän loppuun niin pysyy pää kasassa

Aurinkoista maanataita kaikille. Minun viikonloppu meni lapsivapaalla, tanssimassa ja eilen veljen ja vaimonsa kanssa hiihtoja katellen. Siis kivaa oli.
Kyllä meillä jokaiselle mustasukkasuus on se iso ongelma jonka kanssa joudumme painimaan. Itsestä sanon että en enää 8 vuoden jälkeen ole mustis vaan helpottunut oman elämän ja rauhan saavuttamisesta. Tiedän kuitenkin (itse kokeneena) etä nuo ajatukset ovat tosi raastavia. Pitää vain ajatella että ajatuksia tulee ja menee, ne lentää kuin lintu yli pään mutta eivät tee pesää. MEillä on itsellä valta päättää annammeko mustasukkasille ajatuksille sellaista valtaa että se vaikuttaisi elämäämme.
Kun tuntuu tosi raastavalta niin silloin pitää tehdä jotain joka saa ajatukset muualle. Lähteä tapaamaan ihmisiä, osallistua harrastuksiin tai vaikka kirjoittaa tänne ja kertoa miltä tuntuu. Kaikki tuo helpottaa.

Tulinpa vielä takas. kävin lukemassa noita toisia keskusteluja ja huomasin asian josta joissakin mainitaan. Oven sulkeutumisesta ja avaamiessta. Varmaan ajatus on teille toisillekin tuttu mutta päätin kuitenkin kirjoittaa muutaman ajatuksen koskien itseänikin.

Kun kipuilemme avioeron ja tuskasta eroon pääsemiseksi niin tuli mieleeni, että ehkäpä jallain tasolla irtipäästämisen vaikeus johtuu kyvyttömyydestä sulkea se ovi sinne menneisyyteen. Väliin suljemme, kokonaan, mutta jostain syystä aukaisemme uudestaan ja jätämme jopa raolleen.(muistan toimineeni noin). Niinkauan kun pidämme ovea raollaan niin emme voi huomata niitä uusia ovia jotka odottavat aukaisua elämäämme.Tuon voi jokainen tulkita miten parhaiten sopii omaan tilanteeseen, mutta ajattelen näin että niin kauan kun annamme menneisyyden häiritä elämäämme niin emme näe tulevaisuutta. Tästä älynväläyksestä sain nyt itsekin paljon.
Hyvää päivän jatkoa kaikille.

Hienosti kirjoitettu Pilvilinna. Narskun takia olisi tärkeä sulkea ovi ja vetää tuplalukkoon vielä.
Voimia kaikille omien oviensa kanssa ❤

Juuri näin pilvilinna. Se heti olo helpottaa kun päättää oven.sulkea ja sitä ei kannata availla vaikka sitä itsekin harrastin. Mutta nyt teen kaikkeni et se pysyy kiinni.

Ihanaa viikkoa kaikille. Muistakaa elää rakkaudessa itseänne ja läheisiä kohtaan <3

Hyvä kirjoitus Pilvilinna,omalla kohdallani juuri näin on käynyt!Olen pitänyt sitä ovea raolla ja ajatellut jospa sittenkin....!Mutta totuus on, että se ovi pitää laittaa visusti lukkoon ja mennä elämässä eteen päin,kohti tulevaisuutta.

Hyviä toteamuksia kohtalotoverini! Olen jo 3 vuotta tehnyt henkisesti eroa, ehkä sen vuoksi nämä ajatukset ovat jo nyt niin selkeät. Siitä on jo yli vuosi kun toinen laittoi eropaperit suutuspäissään ja humalassa tietenkin. Silloin kun lähdin kotoa turvakodin kautta omaan asuntoon, laitoin kakkosvaiheen vireille. Yritti saada mut vetämään sen pois, mutta en sitä tehnyt. Nyt olen "neiti"-ihminen. Mä olen sitä ovea pitäny raollaan, mutta nyt se on totta tosiaan sulkeutunut. Ja tunnelin toista päätä kohti kuljen ja toivottavasti kun sinne saavun, siellä odottaa kaunis parempi maailma minulle ja lapsille.

Kiitti vastauksista. Olen yksi jolla ovi välillä kiinni ja välillä raollaan. Raollaan ajatuksen tasolla, ku rauhallisen ajan jälkee alan kuvittelee, jos sitteki vois puhua tasavertaisena asiat selväks. Mut vaikka olis kiinni ni toinen koittaa välillä väkisin tunkea itsensä sieltä. Ja silloin ku sille sopii, mut ei mun takia vaan itsensä takia ja pelkästään itsekkäistä syistä. Rajojen pitäminen on aika työlästä, koska loukkaantuminen on kovaa ja silloin taas uskon, et ei se voi koskaan onnistua.
Meillä on paljon lapsia ja monta vielä alaikäisiä. Olen asunu alaikäisten kanssa eroajan Pari kk kaksi on asunu isällä, mut seurailen tilannetta, koska alkaa jo tulla merkkejä, et ei ihan ok suju. Omasta mielestään kaikki on ok. Meillä on vaikeus puhua mistään asiasta. Lasten asioista pitäis pystyy puhumaan, mut sekin on todella vaikeeta. Mies ei ota keltää neuvoja vastaan, vaan tietää aina paremmin. Viimeistää omassa päässä kääntää asiat ihan päälaelleen, vaikka neuvojana olis ollu joku, johon hän on luottanut täysin ja itse halunnut neuvoa.
Asumuseroa ei hyväksy eikä sulata missään nimessä ja sillä syyllistää minut. Ja etten ajattele lapsia ollenkaan. Vaikka siksi päädyin siihen, että jaksan huolehtia heistä ja itsestäni.
Olette paljo pitemmällä, ku minä, ku luen teidän tarinoita.
Vaikka olen tyytyväinen, että sain otettua sen ratkaisevan askeleen silloin. Sain apua aikuisiltaa lapsilta ja he ovat ollet tukena. Ja moni muukin ymmärtää, mut silti yksin elän tätä ja se välillä ahdistaa.
Voimia kaikille!

Moikka heme. Mullakin on monta alaikäistä lasta, mutta olen joutunut uhkailun ja ala-arvoisten viestien takia tekemään päätöksen etten ole tällä hetkellä tekemisissä lasten isän kanssa. Hän ei juomisen takia saa heitä tavata, vaikka selvinpäin on hyvä isä. Jos puhuisin hänen kanssa, ei asiat pysy lapsissa vaan kokemuksesta tiedän että lopulta kääntyy mun aliarvioimiseen ja uhkailuun. Mä kans kuvittelin että välillä kun hän asiallisesti keskusteli, että tämähän sujuu sittenkin hyvin ja hän on tajunnut ettei yhteielo suju, mutta lasten takia voi tulla toimeen. Ei se sitten mennytkään niin, kun kaikki räjähti hänen osalta käsiin. Ei osaa keskustella, eikä ymmärrä asioita. Nyt saan viesteillä, joihin en vastaa, sanomaa ettei ymmärrä vihaa, jota minulla on häntä kohtaan. Mutta kun en edes tunne vihaa, enemmän sääliä. Voimia heme, jatka vaan taistelua että saat oman itsesi takaisin, kestää se sit kuinka kauan tahansa. Kyllä me selvitään, ja lasten takia se kannattaa!!