Miten päästä irti

[Seppä]

Vaikea kirjoittaa tänne kun en oikein ole mikään sanaseppo. Erosin viimein noin kuukausi sitten pitkästä avioliitosta, eli pääsin omilleen asumaan ja alku oli yhtäjuhlaa, viha ajoi eteenpäin mutta ymmärsin etten halua vihaa elämääni, nyt ongelmaksi on muodostunut jostain syystä irtipäästäminen. Exällä on jo uudet kuviot ja se jostain syystä ajaa minua alaspäin josta olen huolissaan, voin todella huonosti tällähetkellä. Miten päästä irti, läheiset yrittäneet järkeillä ja itsekkin tiedän etten koskaan palaa mutta miksi on näin vaikeaa? olotila heittelee todella rajusti. Onko tämä jotain reebound ilmiötä en tiedä? Olen näitä viestejä käynyt läpi ja siitä on jonkinverran ollut apua. Tarvitsisin jonkin nykäisyn uuteen suuntaan mutta en tiedä minne.

[Venica]

Minullakin on vaikea vähän irti päästää mut epäilen kun on yhteinen lapsi.
Tunteet ei noin vaan kuole. Koita hyväksyä ne eikä taistella niitä vastaan. Olen itse huomannut monta kertaa vastoinkäymisissä että se paska olo on vaan käytävä läpi.

Nyt vaan ajattelet että toivottavasti hän olisi parempi uutta kumppania kohtaan vaikka tiedät että totuus on muuta. Mutta heität omassa mielessäsi hyvästit. Joudut tekemään sitä monta kertaa.

Ajattelet että asiat on näin tarkoitettu ja sinulle on suunnitelmissa paljon parempaa tilalle.

Tee itsellesi tulevaisuuden suunnitelmia. Toteuta asioita joita olet aina halunnut tehdä ja jotka tämä narsisti on estänyt tai polkenut maahan ideasi ja itseluottamuksesi.

[Seppä]

Kiitos venica viestistäsi. Minullakin on lapsia ja lapset hyväksyy tämän täysin. Tässä kohtaa on käynyt niin että olen vain ollut hiljaa ja ex on haukkunut ja toiminut negatiivisesti kokoajan ja lapsetkin ovat siihen kyllästyneet. Koko ajan vain toivoin että oltais hiljaa ja hoidettais asiat kuntoon ilman lapsien sotkemista asiaan, näin ei ole käynyt ja olen siitä nyt tosi iloinen että lapset ovat onneksi jo isoja. Minä mietin muutenkin asioita jotenkin liikaa eli käyn tosi isoilla kierroksilla koko ajan.

[pilvilinna]

Hei aloittaja. Erostasi on vasta noin kuukausi. Ei ollenkaan ihme että mielenlaatusi ja sen mukana henkinen hyvinvointisi kärsii.
Ota ihan rauhallisesti. Hemmottele itseäsi. Puhu ja puhumasta päästyäsikin puhu ja tuuleta ajatuksiasi ystävien kanssa ja täällä. Jos on tosi vaikeaa niin hae apua terveydenhoidon puolelta.
Me luulemme että kunhan päästään siitä pahasta eroon niin kaikki hyvin. Se ei ollenkaan pidä paikkaansa. Meidän pitää kaikkien käydä läpi eri asteiset tunnetilat ennenkuin voimme sanoa että OHI ON.
Eroon kuuluu kakki tunteet; katumus,rakkaus, suru, kaipuu, onni, viha, välinpitämättömyys, hyväksyminen, anteeksianto, kaikki johtaa vapauteen, itsekunnioitukseen ja onnellisuuteen.
KAikki tuo vie aikaa. Älä pakota itseäsi mihinkään. OTa rauahallisesti tapaa ystäviä ja lapsia, tee kivoja asioita, itke jos itkettää.
KAikki on luvallista yks kaunis päivä huomaat että kaikki on muuttunut. Olet iloinen vapaa ja onnellinen.
KAikkea hyvää sinulle

[Seppä]

Kiitos pilvilinna vastauksesta. Olen huomannut että puhuminen auttaa, mutta minulla on vain läheiset ihmiset enkä jaksais niille huolia antaa. Minullahan tässä matkan varrella katosi ystävät niinkuin muutenkin niin sanottu normaali elämä. Tänään helpompi päivä ja yritin siitä vähän iloita joka löi sitten takapakkia päälle. Uskon itse myös sen kun aika kuluu niin elämä toivottavasti helpottuu, mutta se jotenkin tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Odotan kesää kuitenkin kovasti ja uskon jos sinne jotenkin sinnittelisin niin varmaankin olen jo aika pitkällä tässä. Tuntuu oudolta tämä kun sairaasta liitosta pääsee pois, se onkin yllättävän vaikeaa katsoa eteenpäin ja löytää jotain positiivista tulevasta vaikka sisimmässä tiedän että jossain se odottaa. Tiedän myös että tähän kuuluu alamäet ja ylämäet ja tiedän myös, alamäet vähenee pikkuhiljaa kun ne vain kestää.

[Venica]

Joo tällaisesta suhteesta on ihan eri asia erota kuin normaalista. Asiat on voitu keskustella ja sopia yhdessä. Tämän kans just vaan haukkuminen ja mustamaalaus jatkuu. Miksi... olisi va a n kiitollinen et yksin hänen lapsen kasvatan jota ei edes halua nähdä...

Minä otan pahaan oloon kauranversouutetta ja kärsimyskukkaa. Auttaa tosi paljon eikä tee veteläksi. Auttaa pahimman yli. Löytyy luontaistuotekaupasta. Suosittelen

[Seppä]

venica Tässähän on justiinsa se vaikeus kun lähimmät ei ymmärrä. Minullekin on toitotettu että puhu asiat selviksi ja sillä selvä mitä tuosta jauhamaan mutta kun se ei toimi niin. Minulla on pitänyt olla ilkeä että saan olla rauhassa,

[TurkoosiLila]

Hei Seppä!

Juuri tuo kehotus puhua asiat selviksi "ja mitä siitä sitten enää jauhamaan" tms. tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät joko ymmärrä tilanteen vakavuutta tai ovat niin peloissaan, etteivät tahdo ilmaista ymmärtävänsä.

Tämä on tyypillistä narsistin lähipiirille. Se sadismi ja suoranainen pahuus, mitä narsisti harjoittaa, on liikaa tavalliselle ihmiselle, vaikka tämä olisi vain sivustakatsojan roolissa. Sen vuoksi kaikki yritetään selitellä vähäiseksi haitaksi tai kielletään kokonaan, jolloin itse uhrilla on entistä raskaampi olo.

Tällä keskusteluforumilla on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat itse kokeneet samaa, joten tulet ymmärretyksi.

Itse uskon, että mitä kauemmaksi pääset narsistista, sitä parempi. Ei sovitteluyrityksiä, ei toiseen uudelleenuskomisia, ei mitään. Jalat alle vain ja äkkiä, jos suinkin mahdollista!

Voimia toivotan!

[Venica]

Minäkin olen lähimmäisilleni lopettanut puhumisen lähes kokonaan, koska eivät ymmärrä...

Minua heti helpotti, kun päätin tänne tulla ja ennemminkin toivotettu hyvää matkaan eikä lytätty, että vieläkö sinä sitä jankkaat. Ja olen huomannut, että jos puhun siitä, vaihtavat äkkiä puheen aihetta ja eivätpä soittele pitkään aikaan... Eivät siis halua enää kuunnella.

Mutta kyllä minä tästä selviän. Olen selvinnyt muistakin pahoista asioista ja aiemmasta narsistisesta suhteesta. Siihen meni kaksi vuotta, joten odotan, että tästäkin olisin kesän tullessa jo yli. Siinä suhteessa ei ollut vain lasta.

Minä olen ollut nyt itsekäs ja olen lopettanut yhteydenpidon tyttöni mummoon ja eksäni siskoon. He eivät ole olleet minulle pahoja, mutta hyssyyttäävät tätä narskua, joka minua ärsyttää. Minulle tulee myös heti painajaiset takaisin yms ahdistusta kun ottavat yhteyttä. En edes selitä enää heille, koska tälle narskulle varmaan ilmoittavat, jos koitan selittää, miksi en vastaa. Ja se narsku saa tyydytyksen tunteen, että voin huonosti vieläkin hänestä johtuen.

Narskuni äiti uskoo, että tää narsku on nyt muuttunut kun on uudessa suhteessa. Voiko se muuttua? Miten se voisi muuttua uuden akan ja neljän lapsen takia, jotka ei ole edes hänen? Meille ei tehnyt ikinä yhtään hyvää asiaa, vain pahoja.

Sori aloitin valittamisen. Kaikille paljon jaksuja <3

[pilvilinna]

Huomenta, ei haittaa että valitat, siksihän me täällä olemme että saamma purkaa itseämme.
Minä olen myös saanut kokea sen kuinka ympäristö ja omaiset eivät jaksa kuunnella. Olen ollut naimisissa vaikean ihmisen kanssa joka minun sairauden aikansa lähti pettämään ja minkälaisen ihmisen sitten löysikään huh. Tutkintapyyntöjä tekemisistäni on sedellut tiuhaan tahtiin. Vaikka erostamme on jo vuosia niin viimeisin tutkintapyyntö on viimekesältä.

Toinen tapaus koskee ystävää joka tuli elämääni kuin hyvänlaatuinen pyörremyrsky. Hänkin kertoi olevansa uhri. En vieläkään pysty kertoon tuosta ystävyydestä paljoakaan koska voin siitä niin pahoin. Minulla kyllä soi hälärit koko viime syksyn mutta kieltäydyin uskomasta niihin koska ajattelin että tuo ihminen, sillä taustalla joka hällä on, on muuttunut eikä sen vuoksi toimi aina viisaasti. Ruoskin itseäni ymmärtään häntä. Sanoin kaikille jotka yrittivät saada minunt näkemään tuon henkilön oikean luonteen, että hällä on ollut niin vaikea menneisyys että on siitä vaurioitunut. Yritn saada varoittavat ihmisetkin ymmärtään tuota.

Joulun aikaan hän sitten katosi. Aloin saamaan yhteydenottoja läheisiltään jotka olivat olleet huolissaan koko tuon ajan mitä ystävyytemme oli kestänyt. Minulle on nyt selvinnyt asioita, tuosta henkilöstä, joita en olisi uskonut voivan tapahtuakaan.

Sitä mitä olen paljon miettinyt on juuri tuo että kuinka helppoja uhreja me voimmekaan olla? Petettynä /jätettynä mustamaalattuna en itse ainakaan ole halunnut uutta suhdetta, koska uskon että en pystyisi enää luottaan kenenkään. Tämä henkilö kertoi omaavansa saman mielenlaadun, ei enää koskaan yhtään miestä. Itse olin heti empaattisena tukemaan toista jonka elämä oli ollut paljon pahempaa kuin minun, enkä hälystykellojeni kilkatuskesta huolimatta, ymmärtänyt että minua käytettiin vain hyväksi.
KAikkea hyvää sinulle ja valitetaan vain.