KESKUSTELUFOORUMI

Voi kukkanenn. Toi omien tunteiden kanssa kamppailu on niin tuttua. Mäkään en ole pahaa sanaa toisesta sanonut, vaikka itselleni on sanottu kaikki maailman pahimmat. Se ei kuulu tämän kiltin, hyväkäytöksisen naisen tapoihin. Musta tuli kans suhteen kolmen viimeisen vuoden aikana aika kylmä toista kohtaan. Kävi aina niin kun pääsin ajattelemaan että nyt asiat mallillaan ja ex kiltimpi, niin eipä menny kauan kun asiat taas repes. Luottaminen ja sitä myöden rakkaus katos. Mä kans aina toivoin että se päättäis lähteä kuten uhkaili ja myös noita itsetuhoisia juttuja oli myös. Vaikka mun exällä ei ole mitään sairautta taustalla, niin kyllä minä kans olin se hänen ainoa tuki. Mutta minä se jouduin sen ratkaisevan askeleen ottamaan kohti tuntematonta. Rahat tiukalla, monta lasta, velkojen selvitystä odotellessa. Kyllä tässä on niin monta asiaa vielä edessä, mutta olen sentään päässyt pois. Siitä olen joka aamu onnellinen!

Onko tällä ihmisiä joita alkaa ahistaa ihan älyttömästi kun on exän kanssa pakollisissa tekemisissä. Eli näin alkuun tietenkin virallisia asioita täytyy hoitaa yhdessä vaikka ei millään haluaisi. Ei ole mukava kun loppuilta ahistaa niin pirusti.

Moikka Seppä. Mua alkaa kans ahistaa kun joutuu hoitaa asioita exän kans, joten et ole ainoo! En vaan tiedä miten siitä pääsis nopeemmin yli. Mä luulen et mulla sen ahistuksen aiheuttaa se tietynlainen paha olo kun pään sisällä kiehuu ja tekis mieli sanoo: "olenko aiheuttanu tän p..kan", "oletko niin per...een onnellinen kun mä kärsin". Mut en tiedä, nytkin taas pitäis kuulemma jotain välttämättömiä hoitaa, mut en haluis kohdata? Oletteko tavanneet yleisil paikoil kuten kahvilois, vai miten?

Hei Seppä.
Tuttu tunne tuo ahdistus. En jaksa, ku toinen tulee ankeena paikalle (ja likaisissa vaatteissa ) , kun on joitain yhdessä hoidettavia asioita. Lähinnä ne on lasten asioita. Lastenvalvojalla tms. Mutta tiedän, että toista ahdistaa myös, koska eihän hän ole halunnu asumuseroa. Meillä meni omaisuus konkurssissa joku vuosi sitten, ni ei tarvii talonmyynnistä murehtia. Se olis varmaan kova paikka ja saisin kokea lisää syyllistämistä.
Eli mulla on ihan eri tilanne, ku sulla paitsi, että muaki ahdistaa.
Mut puren hammasta ja hoidan asiat yhdessä, jotka kuuluu. Hävettää välillä hänen olemus, mut ajattelen, että olkoon. Nyt saa olla just ku ite haluu. En puutu, ei oo mun asia. Onneks niitä asioita ei enää ole niin usein, ku alussa.
Mua ahdistaa melkee kaikki tilanteet missä ollaa samassa paikassa. Mä olen niin täynnä sitä ihmistä. Ja toisaalta surullinen tästä tilanteesta. Mutta mitää en voi näyttää toiselle. En halua, että se pääsee satuttamaan sisintä. Vaikka sillä on keino, jolla usein yrittää ja onnistuu, mut en anna sen tietää sitä. Tosi kylmää, mut ainot keino mulla.
Vihdoinki mä oo oppinu hillitsemään itseäni , mut huomaan, että se on vieny musta paljo muutaki samalla.
Niin surullista, et tekis mieli itkeä, mut harvoin enää kykenen..
Voimia kaikkiin tilanteisiin. Kummasti niistä selviää, kun ei ole vaihtoehtoa. Pää kylmänä vaan!!

Heippa kaikille! Onpas täällä hiljaista. Onko kaikilla tilanne seesteinen kun kukaan ei täällä käy vai pukkaako kiireinen arki päälle

Ahdistaa paljon jos joutuu olemaan narskun kanssa tekemisissä, oksettaa nähdä sen naama.
Hiljaisuutta on pitänyt täällä , kyllä se sieltä taas kohta alkaa räyhäämään. Nautitaan hiljaisuudesta

Minä kans olen ihmetellyt onko kaikki päässyt eteenpäin hienosti kun kirjoituksia ollut nyt vähemmän.. Minä en jostain syystä pääse eteenpäin ja ahdistus vaivaa kokoajan. Kun vain jotenkin oppis sietämään ja sitä kautta elämän syrjään kiinni. Minulla kaikki junnaa paikoillaan vaikka yhteisistä omistuksista on päässyt jo paremman puolelle. Kyllä ne vaan osaa satuttaa vaikka kuinka on tiukkana.

Ole armollinen itsellesi, erosta on vain vähän aikaa ❤❤. Kun aikaa kuluu ettei näe sitä toista, alkaa solmu pikkuhiljaa hellittämään. Ei niistä vuosista selviä hetkessä. Narsku sitoo toisen niin tiukkaan itseensä kontrolloimalla, että ihmisen oma tahto murtuu, on tottunut vain palvelemaan narskua. Nyt täytyy löytää ne asiat mistä itse nautit. Irrottautua narskun luomista kuvioista ja sidoksista. Avainsana on löytää itsensä uudelleen, nyt palvelet itseäsi etkä narskua.

Surusydän 16 niinhän se on, mutta kun tässä näyttää tämä aika olevan vihollinen. Aina sanotaan kuinka vuodet menee nopeaan, nyt voi sanoa että päivätkin kuluu tosi hitaasti. Tuttu sanoi että joku päivä ajattelet miten se muka oli silloin niin vaikeaa. Sitä odotellessa.

Hei Seppä, olen Surusydän16 kanssa samaa mieltä, että aika parantaa. Pitää vain nyt oppia kääntämään asiat itselle positiiviseen muotoon, että olet päässyt irti. Mä monesti toteen itselle yön jälkeen, että on ihana herätä uuteen aamuun kun on mahdollisuus olla oma itsensä ja onnellinen. Se kummasti auttaa, vaikka kaikki asioiden selvittely ahdistaa ja satuttaa. Mulla on tällä hetkellä vaikee sopii lasten asioita, kun exä kääntää kaikki niin negatiiviseks ja syyttää mua että pelaan jotain peliä. Miks pelaisin lasten kustannuksella jotain peliä, haluan vaan, että lapsilla on hyvä olla ja että pääsevät traumoistaan eroon. Todella raivostuttavaa käytöstä exältä