KESKUSTELUFOORUMI

Niin totta Pilvilinna nuo viimeiset lauseet.
Ihan ku toinen keräis voimia ja syitä hiljaisina jaksoina, millä ojentaa. Eikä vain minua, vaan myös vanhempiani. Kuvittelee tekevänsä oikein. Kaivelee kokoajan jotain. Käy taistelua minua ja taustaani vastaan. Ei voi luovuttaa ja antaa mun olla. En ole kiinni enää milläänlailla tunnetasolla siinä. Viimisellä tempuillansa on sahannut oksansa poikki.
Lasten takia olisin toivonut, että meillä olisi keskusteluyhteys. Mutta se ei vaan onnistu.
Jakseluja kaikille.

Hene, Tuo että lasten vuoksikaan ei pysty käyttäytyyn kunnolla on sydäntä särkevää kuultava/luettavaa. Toisaalta koska vastassa on N niin millä hän luulee voivansa satuttaa eniten... joo lapset. Joko hylkää, tai taistelee. N on kykenemätön yhteistyöhön ja luulee lasten kautta kiusaavansa uhriaan, hän ei osaa ajatella että satuttaa lapsiaan eniten. Aikuset ymmärrämme mikä N on mutta lapset eivät ymmärrä.

Onneksi minulla ei ole N kanssa lapsia. Lapseni ovat ensimmäisestä liitosta ja kumpikin jo aikuisia (nuorempi on tytär joka on erikoistarpeinen nuori) eikä meillä sen liiton loputtua ole ollut koskaan ongelmia joita ei olisi voitu selvittää. Jotkut ystävistäni ihmettelevätkin minun ja ensimmäisen exäni hyviä välejä. Sain jokin aika sitten kuulla eräältä kuinka lasteni isän ei missään vaiheessa tarvi tukea minua. VAstasin henkilölle että ei minua, mutta lapsiamme, ja niitä tuetaan yhdessä. Tyttö tarvii muutenkin enämpi huomiota kuin poika jolla jo oma perhe ja lasten lapsemmehan ovat myös yhteisiä.
Ehkä tilanteeni lasten isän kanssa on todella ihanteellinen.
NArsistein kans ei tuota yhteisymmärrystä saavuteta koskaan.
Paljon voimia kaikille.

Meillä kans yhteisiä lapsia ja sit lapsia, jotka mun edellisestä liitosta. Isot lapset ovat äärettömän pettyneitä exään ja siihen miten se kohteli minua kaikki nämä viimeiset vuodet, pienemmät eivät tällä hetkellä ole innokkaita isäänsä näkemään, koska hän heitti meidät ulos ovesta. Mut just tossa yksi päivä mietiskelin ettei mulla ole hajuakaan normaalista parisuhteesta, sillä molemmissa liitoissa on ollut samanlaista: toisen hallinta ja alistaminen sekä juominen. 24 vuotta on mennyt elämästäni tällaiseen Kolmatta kertaa en kyllä anna sen tapahtua, nyt olen henkisesti niin vahva ja päättänyt että ajattelen vain itseäni ja tottakai lapsia. Aurinkoisia päiviä kaikille

Juu ei todellakaan saavuteta yhteisymmärrystä narskun kanssa
Kyllä on välillä tunne kun löisi päätä seinään, aikuinen ihminen eikä tajua mitään, ei edes omaa parastaan. Vaikka teoillaan vahingoittaa eniten itseään niin ei tajua eikä anna periksi , on sitä niin vaikea käsittää

Minulla on ollut hyvä tuuri siinä ettei ex ole saanut lapsia minua vastaan. Narskun kans ei voi sopia mitään jos se ei hyödy siitä jotenkin itse. Kovana pitää olla, ei saa yhtään antaa löysää jos itsellä on valtit käsissä sen olen huomannut. Säälin tunne on toinen mihin ei kannata lähtä jos sitä yrittävät se on vain peliä, ei ne oikeasti niin ajattele, osaavat hyvin näytellä ja itsekkin olen karahtanut siinä kivelle monet kerrat. Oppirahoja tässä on joutunut makselemaan melko lailla, nyt narskun temput joten kuten hallinnassa tai ainakin luulin. Ei kait niitä koskaan kunnolla opi.

Ei tästä ahdistuksesta pääse eroon millään, miten te jaksatte mennä eteenpäin ja joillakin on ilonkin hetkiä. Minulla meni tässä välissä parisen viikkoa ihan hyvin ja sitten taas romahdus. Miten täältä nousee taas kerran. Pelottaa jo että jään tänne ahdistuksen syövereihin:(

Kyllä sinä seppä vielä voit hyvin. Lupaan sen. Siihen vain menee aikaa.

Meillä oli tyyntä myrskyn edellä. Nyt on exnarsku varannu ajan lasten valvojalle että haluaa sopia tapaamisajat tytön kans. Ei ole omasta tahdostaan nähny tyttöä nyt vuoteen... Jaaha mitäs siellä nyt suunnitellaan?

Arvasin et se käyttää hyödyksi sitä että lasten valvoja joka aiemmin hoiti meidän asioita ja tiesi tilanteen jäi eläkkeelle. Nyt tälle uudelle sit näköjään pitää selittää samat uudelleen. En minä enää anna tyttöä hyppyyttää kun ei ole vuoteen kiinnostanut. Eikä varmaan nytkään kiinnosta vaan jotain juonittelee tai äitinsä käskeny ottaa yhteyttä sinne.

Seppä, mä tein eroa viimeiset 3-4 vuotta ennen kuin lähdin. Kyllä se oikeasti helpottaa ajan kanssa. Eikä mullakaan koko aika hyvä olo ole, varsinkin kun saa kymmeniä viestejä yön aikana, keksitään valheita minun tekemisistä ja väitetään että olen lapsetkin kääntänyt häntä vastaan. Se on rankkaa!! Lastenvalvojan käynti tulossa, katotaan miten menee. Uhattu kyllä sekin aika perua ja laittaa juristit asialle, jotta saa oikeuden tavata lapsia, kuten itse haluaa eli varmaan viikko-viikko systeemillä. Lapset ei halua sitä. Rankkoja aikoja edessä ja sitten testataan mun voimavaroja. Pakko vaan mennä eteenpäin, mutta exästä ja erosta ei ole mulla mitään hampaankolossa, vielä kun sais noi lasten tapaamis asiat kuntoon. Sepälle jaksamista, kyllä se ahdistus helpottaa, ole itselle armollinen Muille voimia taisteluihin!

Kiitos venica ja nyyti.minullahan ei periaatteessa ole aihetta olla näin ahdistunut mutta se vaan kumpuaa. Minäkin suunnittelin tosi pitkään eroa ja siinä suunnitelmassa kaikki näytti niin hyvältä ja mahtavalta. Alussahan kaikki meni hyvin ennen kuin romahdus tuli. Asiat on edennyt muuten hyvin mutta kun se ahdistus ehti tulla niin siitä ei tahdo päästä pois. Nyytilläkin on tiukat oltavat ja voimia siihen, kyllä se hyvin menee.

Kiitos Seppä tsemppaamisesta, sitä tarvitaan . Oletko muuten miettiny, mikä sua ahdistaa? Millaisissa hetkissä kotona rupee ahdistaa? Oletko tehnyt jotain, joka saa ahdistuksen esiin? Vai tuleeko se vaan kaikissa tilanteissa? Sori kun kyselen, mut haluan että sullakin olis parempi olo. Kauniita unia kaikille