Re: Miten hoitaa vieraannutettua lasta?
Lähetetty: 28 Helmi 2016, 17:16
Hei Pilvipouta,
Tosi kurjaa lukea, ettei kummipoikasi kohdalla tilanne kovista ponnisteluistanne huolimatta sittenkään lähtenyt paranemaan. Onko Sinulla tietoa missä tai kenen luona hän nyt on? Mielestäni olet aiemmin kuitenkin onnistunut pääsemään lähelle kummipoikaasi sen verran, että olet pystynyt välittämään hänelle myös toisenlaista kuvaa asioista kuin hänen isänsä. Toivossa siis kannattaa elää edelleen, tosin lapset, isotkin sellaiset, ovat manipuloinnin kohteena kovinkin mustavalkoisia (tämän tiedän omastakin kokemuksesta) ja koska oma kehitys on vielä kesken, niin ei ole sitä kypsyyttä vielä ajatella asioita useammalta kuin yhdeltä kantilta. Tähän saumaan pojan isä, kuten nämä narsistiset omaa asiaansa ajavat vanhemmat yleensä, pystyvät vaikuttamaan.
On hyvä, että kirjoitat kirjaa kokemuksistasi ja ilman muuta Sinun kannattaa tarjota sitä julkaistavaksi. Tästä aiheesta en ole itse löytänyt juurikaan kirjallisuutta. Yleensähän narsismia käsitellään parisuhteen kannalta ja sitten jonkin verran työelämään liittyen. Mielestäni kirjahankkeesi palvelee Sinua itseäsikin, koska sillä tavalla pystyt jäsentelemään tapaukseenne liittyviä asioita. Lisäksi näen kirjoittamisesi hyödyn siinäkin, että jos kun jonakin päivänä kummipoikasi on päässyt itsenäistymään isänsä valtapiiristä, hän voi itse nähdä miten paljon äidin suvun puolelta on tehty hänen hyväkseen.
Itsekin olen miettinyt tuota kirjoittamista, mutta ihan fiktion kannalta enkä usko julkaisisiko kukaan kirjaani, jos sen ennättäisin kirjoittamaankaan. Ajattelen näin, että fiktion avulla voisin osoittaa miten yksi ihminen omalla menettelyllään voi aiheuttaa vahinkoa menettelyllään. Muistiinpanoja omista vaiheista on kyllä satoja sivuja, mutta en pysty niitä itsekään lukemaan asian kipeyden takia. Tällä hetkellä elämäni on työn ja opiskelun takia aika kiireistä. Silleen ihan hyvä, ettei koko aikaa ehdi eikä jaksa ajatella oman lapsen aiheuttamaa surua.
Nyt kun olen pahimmasta henkilökohtaisesta häpeästä päässyt niin olen ajatellut, että voin omalta puoleltani ystäväpiirissäni kertoa mitkä syyt ovat aiheuttaneet tämän tilanteen perheessämme. Yleensä joku lausuu sanan "narsisti" kun on aikansa minua kuunnellut. Siis valtaosa tuttavapiiristä ei ymmärrä miten joku voi menetellä kuten tyttäreni ja ovat aidosti vihaisia. Muutama ihminen ei käsitä miten niin mukava ja herttainen ihminen kuin tyttäreni voi tehdä sellaista mitä tekee. Valitettavasti on myös niitä, jotka nauttivat tästä tilanteesta ja ovat asettuneet avoimesti tyttären puolelle. Siis joka lähtöön näyttää löytyvän. Itse haluaisin toimia niin, että jos tietäisin jonkun olevan samassa tilanteessa kuin missä itse olen niin olisin tukena sen sijaan, että itse löisin lyötyä. Omaa oloani ei totisesti paranna pätkääkään laittaa vahinkoa kiertämään.
Teillä on tulossa oikeustoimia ensi kuussa, ymmärsinkö oikein? Toivon sydämeni pohjasta, että saisitte siinä oikeutta. Sitkeyttä ja voimia:)
Terveisin Helena55
Tosi kurjaa lukea, ettei kummipoikasi kohdalla tilanne kovista ponnisteluistanne huolimatta sittenkään lähtenyt paranemaan. Onko Sinulla tietoa missä tai kenen luona hän nyt on? Mielestäni olet aiemmin kuitenkin onnistunut pääsemään lähelle kummipoikaasi sen verran, että olet pystynyt välittämään hänelle myös toisenlaista kuvaa asioista kuin hänen isänsä. Toivossa siis kannattaa elää edelleen, tosin lapset, isotkin sellaiset, ovat manipuloinnin kohteena kovinkin mustavalkoisia (tämän tiedän omastakin kokemuksesta) ja koska oma kehitys on vielä kesken, niin ei ole sitä kypsyyttä vielä ajatella asioita useammalta kuin yhdeltä kantilta. Tähän saumaan pojan isä, kuten nämä narsistiset omaa asiaansa ajavat vanhemmat yleensä, pystyvät vaikuttamaan.
On hyvä, että kirjoitat kirjaa kokemuksistasi ja ilman muuta Sinun kannattaa tarjota sitä julkaistavaksi. Tästä aiheesta en ole itse löytänyt juurikaan kirjallisuutta. Yleensähän narsismia käsitellään parisuhteen kannalta ja sitten jonkin verran työelämään liittyen. Mielestäni kirjahankkeesi palvelee Sinua itseäsikin, koska sillä tavalla pystyt jäsentelemään tapaukseenne liittyviä asioita. Lisäksi näen kirjoittamisesi hyödyn siinäkin, että jos kun jonakin päivänä kummipoikasi on päässyt itsenäistymään isänsä valtapiiristä, hän voi itse nähdä miten paljon äidin suvun puolelta on tehty hänen hyväkseen.
Itsekin olen miettinyt tuota kirjoittamista, mutta ihan fiktion kannalta enkä usko julkaisisiko kukaan kirjaani, jos sen ennättäisin kirjoittamaankaan. Ajattelen näin, että fiktion avulla voisin osoittaa miten yksi ihminen omalla menettelyllään voi aiheuttaa vahinkoa menettelyllään. Muistiinpanoja omista vaiheista on kyllä satoja sivuja, mutta en pysty niitä itsekään lukemaan asian kipeyden takia. Tällä hetkellä elämäni on työn ja opiskelun takia aika kiireistä. Silleen ihan hyvä, ettei koko aikaa ehdi eikä jaksa ajatella oman lapsen aiheuttamaa surua.
Nyt kun olen pahimmasta henkilökohtaisesta häpeästä päässyt niin olen ajatellut, että voin omalta puoleltani ystäväpiirissäni kertoa mitkä syyt ovat aiheuttaneet tämän tilanteen perheessämme. Yleensä joku lausuu sanan "narsisti" kun on aikansa minua kuunnellut. Siis valtaosa tuttavapiiristä ei ymmärrä miten joku voi menetellä kuten tyttäreni ja ovat aidosti vihaisia. Muutama ihminen ei käsitä miten niin mukava ja herttainen ihminen kuin tyttäreni voi tehdä sellaista mitä tekee. Valitettavasti on myös niitä, jotka nauttivat tästä tilanteesta ja ovat asettuneet avoimesti tyttären puolelle. Siis joka lähtöön näyttää löytyvän. Itse haluaisin toimia niin, että jos tietäisin jonkun olevan samassa tilanteessa kuin missä itse olen niin olisin tukena sen sijaan, että itse löisin lyötyä. Omaa oloani ei totisesti paranna pätkääkään laittaa vahinkoa kiertämään.
Teillä on tulossa oikeustoimia ensi kuussa, ymmärsinkö oikein? Toivon sydämeni pohjasta, että saisitte siinä oikeutta. Sitkeyttä ja voimia:)
Terveisin Helena55