Miten hoitaa vieraannutettua lasta?

[Pilvipouta]

Lähipiiriini kuuluu narsisti-isä, joka on onnistunut etävanhempanakin vieraannuttamaan poikansa täysin tämän äidistä mustamaalaamalla äitiä ja äidin puolen sukulaisia kaikin mahdollisin keinoin. Pojan viha äitiä kohtaan on hahmotonta ja perusteetonta, mutta samalla hämmentävän kokonaisvaltaista, todellista, syvää ja mustaa. Se tuntuu hallitsevan koko hänen ajatteluaan ja häiritsevän kaikkea elämää. Pojalla on univaikeuksia ja paljon poissaoloja koulusta. Hän on epämääräisen ahdistunut. Äitiä ja siskoaan kohtaan hän käyttäytyy hyvin aggressiivisesti ja uhkaavasti: pelottelee, kiristää, tönii, estää, varastaa rahaa, piilottaa autonavaimia, tuhoaa omaisuutta jne. Muuten hän on fiksu, sosiaalinen ja empaattinen nuori. Äitiä saa kuulemma kohdella miten tahansa, koska tämä on niin paska, hullu ja epäoikeudenmukainen. Hän on kehottanut äitiä toistuvasti tappamaan itsensä, koska tämä on niin kauhea.

Lastensuojelun tekemän virheen myötä isä onnistui jokin aika sitten "kaappaamaan" nyt 16-vuotiaan pojan asumaan luokseen. Samalla katkaistiin kaikki yhteydet eronjälkeiset 13 vuotta lähivanhempana toimineeseen äitiin.

Nyt lastensuojelu on alkanut viimein edes hiukan hahmottaa tilannetta ja kuunnella äitiä. Äidin toive on, että poika sijoitettaisiin kiireellisesti huostaanoton kautta väliaikaisesti jonnekin, missä hän voisi saada etäisyyttä isään ja tämän 13 vuotta jatkuneeseen manipulointiin ja aivopesuun. Onko kenelläkään kokemusta siitä, miten tällaisen historian omaavaa teiniä pitäisi auttaa ja hoitaa? Mikä olisi hänelle paras sijoituspaikka? Miten hoito tehoaa?

[Helena55]

Olen itse kokenut saman kohtalon omassa lapsuusperheessäni. Äidin lähisukulainen opetti vihaamaan isääni ja 6-vuotiaana olin otollista maaperää manipuloinnille. Vihani isää kohtaan kesti vuosikymmeniä. Äiti oli absoluuttisen hyvä siinä missä isääni pidin absoluuttisen pahana aina ja kaikessa. Olin 48-vuotias kun äidin sairastuttua pääsin lähestymään isää sen verran, että pystyimme muodostamaan aikuismaisen suhteen. Sitäkin surukseni kesti vain puoli vuotta kunnes isän dementia eteni siinä määrin, ettei hän enää tuntenut minua. Isä on ollut jo vuosia haudassa, äidin kanssa katkaisin välini isän hautajaisten jälkeen. Kun nyt aikuisen järjellä tajuan mitä lapsuudessani tapahtui olen edelleenkin katkera äidilleni ja varsinkin hänen lähisukulaiselleen, jolla ei olisi ollut mitään oikeutta sotkeutua perheemme elämään eikä varsinkaan niin rankasti manipuloida viatonta lasta. Valitettavasti tällaista tapahtuu vielä nykyisinkin vaikka tietämys perhesuhteista ja lasten oikeudesta molempiin vanhempiin ja muuhunkin lähisukuun tiedetään ja tunnustetaan. Lapsi on yhä edelleen se suurin uhri, joka joutuu kärsimään, usein loppuelämänsä.

Kun mietin itseäni murrosikäisenä niin sokeasti luotin siihen mitä paskaa isästäni minulle oli syötetty. Minulle ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa. Toivottavasti äitiä ei tässä kyseisessä tilanteessa jätettäisi yksin puolustautumaan, koska se on raskasta, joskus lähes mahdotonta. Mustamaalattua äitiä ei missään nimessä pitäisi vaieta kuoliaaksi, koska se mielestäni (ja tämäkin omaa kokemustani) vahvistaa vain nuoren käsitystä siitä millainen vieraannutettu äiti mukamas on. Toisaalta nuorta ihmistä ei voida lähteä kovin rankasti "käännyttämään" ja ainakaan ei pitäisi väkisin viedä toiseen ympäristöön. Mitä mieltä poika itse on muuttamisesta "puolueettomalle maaperälle"? Olisiko vaan annettava ajan kulua ja niiden, jotka ovat tämän nuoren lähipiirissä, tarjoiltava asiaan muita näkökulmia äidistä vaikka pieninä annoksina siinä toivossa, että pojassa heräisi jonkinlainen kyky itsenäiseen ajatteluun. Toivon parasta ja voimia ennen kaikkea pojalle ja hänen äidilleen.

Yleensäkin toivoisin, että perhe/sukulaispiireissä puututtaisiin herkemmin tilanteisiin, jossa lasta tarkoituksella vieraannutetaan toisesta vanhemmasta tai isovanhemmasta. Yhä edelleenkin liian usein lähipiirikin tällaisesta vaikenee ja pahimmillaan aiheutetaan lapselle loppuelämän suru. Tämän tiedän omasta kokemuksestani lapsuusperheessäni eläneen elävän isän isättömänä tyttärenä. Mielestäni esim. neuvoloissa voitaisiin kysellä onko lapsella lähipiirissään ydinperheen ohella kontakteja esim. etävanhempaan tai isovanhempiin. Hälytyskellojen pitäisi soida ammatti-ihmisillä tarpeeksi ajoissa, jos lähivanhemman/-vanhempien selitykset poissaolevista sukulaisista ovat ristiriitaisia. Kaikki muka "lapsen parhaaksi" karkoitetut sukulaiset eivät ole narsisteja, juoppoja tai muuten hulluja. Uskallan väittää, että näiden vieraannuttamisien taustalla on lähivanhemman/-vanhempien oma itsekkyys, valitettavasti.

[Pilvipouta]

Suurkiitos sinulle, Helena55!

Tilanne on edennyt niin, että isä vuokrasi äidin tietämättä ja tältä lupaa kysymättä 16-vuotiaalle pojalle opiskelija-asunnon solusta samalta paikkakunnalta, jolla äiti asuu. Isä asuu muualla. Mitään yhteyttä äitiin, hänen sukuunsa tai äidin ystäviin ei pojalla tällä hetkellä ole, vaan kaikki yhteydet katkaistiin, kun poika muutti isälleen. Niitä "toisaenlaisen viestin" viejiä ei siis käytännössä ole. Isä ei anna äidille mitään tietoa pojan voinnista tai tilanteesta, vaikka huoltajuus on yhteinen. Nyt huonosti voiva ja täysin rajaton teini on siis muuttamassa omilleen, mikä paljastui äidille sattumalta. Lastensuojelun mielestä ratkaisu on ok eivätkä he puutu siihen. Laskut (asunnon vuokran yms.) isä yrittää luonnollisesti maksattaa äidillä.

Suurin pettymys tilanteessa on ollut lastensuojelun hampaaton ja alentuva suhtautuminen äidin avunpyyntöihin. Kun yritimme pojan äidin kanssa viimeksi palaverissa selittää, että pojan mustavalkoinen ajattelu ei tunnu ihan normaalilta, vaan mustamaalauksen tulokselta, sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että hän voi kysyä seuraavassa tapaamisessa pojalta, onko tämä näin mustavalkoinen. Emme tienneet, itkeäkö vai nauraa... Käytönnössä näyttää siltä, että äiti on jäämässä pelkoineen ja huolineen täysin yksin. Lastensuojelu joko syö isän kädestä tai ei ymmärrä todellista tilannetta lainkaan. Hurjalta tuntuu.

Herttaisen epäselvää on, kuka pojasta jatkossa huolehtii ja kantaa vastuun.

[Helena55]

Olen äärimmäisen surullinen ja pahoillani, ettei tilanteeseen ole tullut mitään merkkejä positiivisesta kehityksestä. Ainakaan äidin ei pidä missään tapauksessa suostua maksamaan. Maksakoon isä poikansa kustannukset.

Kuvittelisin, että normaali nuori murrosiässä omaa ainakin jonkinlaisia valmiuksia omaan ajatteluun ja alkaa kritisoida vanhempiaan. Vieraannutetulta lapselta tämä kyky ja mahdollisuus on jäänyt kehittymättä, koska ainoa totuus on ollut vieraannuttajan totuus. Näin ajattelisin tämän epäterveen ajatusmallin menevän. Pahoin pelkään, että käy samoin kuin omalla kohdalla: menee vuosikymmeniä ennen kuin pojan ymmärrys asioista pääsee sille tasolle, että hän voi ja ennättää luoda äitiinsä normaalin suhteen. Vaikka omallakin kohdalla elämä oli ilman isääkin "hyvää" niin kaikki vuosikymmenet oli selittämättömän paha olla. Se mitä nämä vieraannuttajat itsekkyydessään eivät ota huomioon on mielestäni se, että vieraannutettu ja perheyhteydestä erotettu ihminen ei lakkaa lapselle olemasta vaan poissaolevan paikka huutaa tyhjyyttään lapsen sielussa vaikkei hänestä edes puhuttaisi.

Jos ihminen ei ole narsisti, juoppo eikä mitenkään muuten lapsen kannalta vaarallinen niin mielestäni tällaisen ihmisen erottaminen perheyhteydestä ja vieraannuttaminen on pahimman laajuista henkistä väkivaltaa niin lasta kuin vieraannutettua kohtaan. Seuraukset pahimmillaan aiheuttavat vaaraa terveydelle ja hengelle. Valitettavasti mikään laki ei toistaiseksi rankaise vieraannuttajaa tällaisista teoista. Eihän ole vielä kovinkaan montaa vuosikymmentä siitäkään kun lasten ruumiillinen kuritus on lailla kiellettyä tai raiskaus parisuhteessa säädetty rikokseksi teoksi. Viime aikoina lapsistaan erotetut isät ovat alkaneet vaatia oikeuksiaan lastensa tapaamiseen. Tuntuu, ettei minun elinaikani riitä siihen, että lapsen vieraannuttaminen muista sukulaisistaan joskus säädettäisiin rikokseksi. Itse en ainakaan siihen usko.

Toistaiseksi lapsen vieraannuttajalla on kaikki valta toimia miten haluaa, viis lapsen oikeuksista molempiin vanhempiinsa sen enempään kuin muuhunkaan sukuunsa. Oman kokemukseni mukaan ammatti-ihmiset kyllä tunnistavat ilmiön, mutta he jostain syystä eivät vaan halua puuttua asiaan. Ilmeisesti kunnioitetaan ydinperhettä vahvasti: asioihin ei puututa niin kauan kuin ydinperheessä ei käytetä ruumiillista väkivaltaa lasta kohtaan. Vaikka kyseessä olisi vieraannuttaja niin lähivanhempi/-vanhemmat silmät kirkkaana selittävät ammatti-ihmisille toimivansa "lapsensa parhaaksi" ja suojelevat lastaan tältä vieraannutetulta perheenjäseneltä, viis siitä ovatko syyt järkeviä vai aivan tuulesta temmattuja vieraannuttajan oman pään sisäisiä tuotteita. Vieraannutetun lapsen/nuoren henkiset ongelmathan eivät välttämättä näy kuin vasta aikojen päästä, jolloin on enää hyvin vaikea puuttua asioihin. Tässä vaiheessa ammattiauttajat pyrkivät vain tarjoamaan perheestä vieraannutetulle perheenjäsenelle malleja siitä miten hänen pitäisi keskittyä luomaan omasta elämästään onnellinen. Ajatus on mielestäni sikäli korni, että perheestään vieraannutetun äidin, isän tai muun sukulaisen sielu ja elämä on niin pirstaleina, että "hyvän elämän" tavoittelu tuntuu siinä tuskaisessa elämäntilanteessa naurettavalta ja ylivoimaiselta ajatukselta.

Kun nykyään tiedetään millaista tuhoa lapselle aiheutetaan vieraannuttamalla hänet perheenjäsenistä ja muista sukulaisistaan soisi ammatti-ihmisten vaihteeksi esittävän vieraannuttavalle isälle ja/tai äidille kysymyksen haluaako hän ottaa vastuuta siitä, että hänen lapsensa voi pahoin henkisesti, vain siksi että kyseinen vanhempi (vanhemmat) toimivat itsekkäästi? Haluaako tämä vanhempi tulla vanhana muistetuksi lapsensa katkeruuden kohteena? Olen ihmetellyt, että ovatko ammatti-ihmisetkin menneet yksilöllisyyden kunnioittamisessa jo niin pitkälle, etteivät viran puolesta voi sanoa itsekkäin perustein toimivalle vieraannuttaja-vanhemmalle, että hän yksinkertaisesti toimii väärin?

Toivon voimia tässä tilanteessa teille kaikille. Pitäkää äidin puolia, jotta hän jaksaa taistella poikansa puolesta.

[Pilvipouta]

Kiitos taas, Helena! Ihan käsittämättömän repivältä tuntuu, että mitään ei voi pojan tilanteelle tehdä - ja minä olen sentään vain äidin sisko ja pojan kummi. En ymmärrä, miten äiti kestää...

Lastensuojelua on yritetty herätellä pakon edessä johtoporrasta myöten, mutta siellä ollaan ihan käsittämättömän naiiveja ja/tai haluttomia puuttumaan tilanteeseen. "Vanhemmat tässä riitelevät keskenään, ja totuus löytyy jostakin sieltä puolivälistä." Ja "Kyllä teidän vanhempien nyt vain täytyy pystyä tulemaan saman pöydän ääreen sopimaan asioista." Siellä isä sitten itkettää ja kiusaa äitiä ja jyrää mennen tullen tämän yli. Kunpa joku kertoisi lastensuojelulle, että narsistin kanssa on lähes mahdotonta edes keskustella, saati sitten tehdä molempia osapuolia edes jollain tavalla tyydyttäviä ja sitovia sopimuksia.

Karmeinta on minusta se, että äiti lähti hakemaan apua huonosti voivalle ja rajusti oireilevalle pojalleen. Sen lopputuloksena poika on nyt entistä tiiviimmin isän vaikutuspiirissä ja äiti pelattu tiedonsaantia myöten kokonaan ulos kuviosta. Isän tavoitteena on äidin totaalinen tuhoaminen, ja aika lähellä maalia aletaan olla. Väliäkös sillä, jos valtapelin ja koston laskun maksaa lopulta lapsi.

[Helena55]

Hei Pilvipouta,

Jaan tuskasi ja toivottomuuden tunteesi. Onneksi olet sisaresi tukena. Toivottavasti jaksat edelleen tukea häntä, koska tällainen tilanne on ihmiselle todella raastava. Olen miettinyt kuluneina viikkoina pääni puhki mitä voisi tehdä, mutta tällaisiin tilanteisiin ei ole mitään keinoa. Esim. lööppilehdessä on ollut juttua aiheesta, siis laihana lohtuna: emme ole ainoat tällaisessa tilanteessa.

Olen ollut itse isästäni vieraannutettu lapsi. Nyt saan maistaa omaa lääkettäni kun tytär on kieltänyt minut tapaamasta omaa lastaan. Tuska on hirvittävä. Olen käynyt asiasta keskustelemassa ammattiauttajan luona ja esittänyt hänelle tämän saman kysymyksen mitä tapahtuu kun se lapsi esim. sinun kummipoikasi tai minun lapsenlapseni jonakin päivänä herää ajattelemaan omilla aivoillaan mitä hänelle on tehty vieroittamalla lähisukulaisestaan. Itse näen asian niin, että lapsi katkeroituu ja kääntää vihansa vieraannuttajaa kohtaan. Vaikka elämä miten hyväksi muuttuisi niin sinun kummipoikasi ei saa koskaan takaisin menettämäänsä aikaa äitinsä kanssa kuten ei minunkaan lapsenlapseni sitä aikaa jonka olisi voinut viettää seurassani ihan pikkulapsivaiheesta alkaen. Oma tyttäreni näki lapsuusperheessään tämän tilanteen, mutta mitään ei oppinut siitä. Näille ihmisille, kuten sinun kummipoikasi isä, minun tyttäreni tai ihan kuka tahansa muu vieroittaja, ei voida mitään. He saavat kylvää tuhoa vapaasti jälkeläisiinsä ja näin tuhon kierre jatkuu. Ainakin kallonkutistajille on taattu työtä hamaan maailmantappiin asti. Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että loppulaskun maksaa aina lapsi ja se hinta on hirvittävä.

Narsismista puhutaan näinä aikoina paljon, mutta toisaalta varotaan kenenkään nimeämistä narsistiksi. Toisaalta se voi olla hyväkin asia, mutta jos kuitenkin olisi aihetta epäillä ihmistä jostain luonnehäiriöstä kuten mielestäni olisi täysin oikeutettua näissä vieraannuttamisasioissa niin silloin pitäisi joltain taholta pystyä puuttumaan asiaan varsinkin kun kärsivänä osapuolena on pieni puolustuskyvytön lapsi. Mielestäni viranomaisten pitäisi olla näissä asioissa laajakatseisempia eikä piiloutua sanonnan "riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta", koska tämä ei pidä paikkaansa narsistisen ihmisen kanssa. Esim. oma tyttäreni syyttää minua asioista, joita hän itse tekee. Minullekin sanottiin pitkään, että pitää "puhua asiat halki", mutta luonnehäiriöisen kanssa sellainen ei onnistu, koska luonnehäiriöinen pitää kiinni vain ja ainoastaan omasta kannastaan. Narsistinen ihminen omaa kyvyn vaistota ketä ihmistä pitää nuoleskella saadakseen tahtonsa läpi ja ketä taas voi mielin määrin potkia päähän saadakseen oman itsekkään tahtonsa läpi. Viis siitä, että hinnan sitten maksaa hänen oma lapsensa, joka puolustuskyvyttömänä on riippuvainen vieraannuttavasta vanhemmastaan. Tilanteeseen ei puututa, kun vieraannuttaja silmät kirkkaana sanoo toimivansa "lapsensa parhaaksi".

Vieraannuttaminen pitäisi nähdä samalla tavalla väkivallaksi kuin fyysinenkin ja siitä pitäisi voida langettaa tekijälleen jonkinlainen tuomio, muuten en näe miten tällaiseen ilmiöön voisi puuttua. Mutta pelkään pahoin, ettei tämmöinen laki mene läpi vielä vuosikymmeniin, valitettavasti.

Voimia kaikille osapuolille

[Pilvipouta]

Voi Helena, olen pahoillani sinun ja lapsenlapsesi puolesta! Voimia myös sinulle!

Sisareni perheen tilanteeseen on ilmaantunut entistäkin absurdimpia käänteitä. Lastensuojelu siis järjesti pojan asumaan isälleen ilman äidin suostumusta tai edes tietoisuutta siitä, että tällaista puuhataan. Sen jälkeen äiti ei tosiaan ole saanut minkäänlaista asiallista tietoa siitä, mitä pojalle kuuluu. Lastensuojelu lupasi soittaa hänelle viimeistään tavattuaan poikaa reilu viikko sitten, mutta eipä ole puhelua kuulunut.

Siskoni palkkasi juristin selvittämään juridista asemaansa ja pojan asemaa tässä todella kummallisessa tilanteessa. Juristi tiedusteli lastensuojelusta, miten tähän on tultu ja millaisia sopimuksia (esim. väliaikaisen asumisen kestosta) isän kanssa on tehty. Lopputulos: he eivät ole tehneet mitään, vaan vanhemmat ovat kuulemma sopineet asiasta keskenään(!). Näin siis valehtelevat valtion virkamiehet omaa nahkaansa suojellakseen.

Nyt poika on vaihdettu kirjoille isän kotiosoitteeseen ja -kuntaan, edelleen ilman äidin tietoa ja suostumusta. Tämän ei olisi pitänyt olla alaikäisen kohdalla edes mahdollista, mutta isä lienee vakuutellut maistraatissa, että asiasta ollaan yhtä mieltä.

Isä pyrkii parhaansa mukaan kiristämään äidiltä rahaa, lapsen edun nimissä tottakai. Äiti on luonnollisesti se, joka jälleen kerran aiheuttaa pojalle turvattomuutta ja epävarmuutta kieltäytymällä maksamasta vuokraa asunnosta, jonka isä vuokrasi pojalle äidin selän takana.

Seuraavaa käännettä odotellessa...

[Helena55]

Hei,

Olen ajatellut kuluneina viikkoina paljon kummipoikasi ja sisaresi tilannetta, vaikka en ole jaksanutkaan kirjoittaa. Onko asiassa tapahtunut mitään uutta? Pahalta tuntuu, että äitiä painostetaan maksamaan asioista joita isä on junaillut poikansa äidin selän takana. Toivottavasti olette jaksaneet pitää puolenne. Tosi ikävää tuokin, että lakimieskään ei paljon asialle mahda. Lienee niin, ettei tietoisuus luonnehäiriöistä ja niiden vaikutuksista ole tavoittanut viranomaisia, vaikka kehitystä toki on tapahtunutkin.

Narsismista on nykyään paljon tietoa ja hyviä kirjoja. Itse kuitenkin toivoisin, että aihetta käsiteltäisiin laajemminkin kuin pelkästään parisuhteiden ja työelämän näkökulmasta. Itse olen etsinyt tietoa netistä, mutta melkein se jää "Suomi24"-osastoon. Tässäkin asiassa tuntuu olevan niin, että vain saman kohtalon kokeneilla on ymmärrys toisiaan kohtaan. Muuten se tosiaan jää sille tasolle kuin mitä kuvailit sisaresi kanssa käymisissä viranomaisten kanssa eli kun itsellä on kaikki hyvin on helppo sanoa toiselle, että "riitaan tarvitaan aina kaksi" tai jotain muuta yhtä laittamatonta. Jos vastapelurina on narsisti tai jostain muusta syystä luonnehäiriöinen niin ei siinä terveellä järjellä varustettu ihminen pärjää vaikka itsensä vetäisi umpisolmuun. Esimerkiksi koulukiusaamisessa on oivallettu tähän mennessä se, että kiusaajalta putoaa pohja kun hiljainen enemmistö ei kannustakaan. Saman toivoisin toteutuvan myös tässä luonnehäiriöisten aiheuttamassa kiusanteossa, joka minusta täyttää julman henkisen väkivallan tunnusmerkit. Senkin olen kuullut, että jossain vaiheessa narsistilta loppuu ihmiset ympäriltään. Sitä odotellessa ehtii liian moni ihminen haavoittua henkisesti.

Olen edelleen hengessä mukana ja toivon parempaa huomista ja kevättä. Voimia Sinulle ja läheisillesi.

[Pilvipouta]

Hei, Helena!

Ei mitään olennaista uutta. Lastensuojelun asiakkuus on siirtymässä isän ja pojan kotikuntaan. Sinne soitin ja tein taas yhden lastensuojeluilmoituksen, mutta suurin osa puheluun käytetystä ajasta takuttiin juridiikkaa: lastensuojelu ei ole voinut siirtää poikaa isän luo, koska mistään ei löydy kirjallista päätöstä. Niinpä - joskus todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Siskoni ei ole edelleenkään saanut mitään tietoa pojastaan ja tämän kuulumisista. Poika oli onnistunut blokkaamaan äidin ulos myös koulun tietokannasta, mutta se rehtorin myötävaikutuksella sentään korjattiin.

Isän vaatimukset sen kun kovenevat: nyt pojan kuukausittaiset kulut ovat kasvaneet hänen mukaansa jo 1500 euroon. Ja äidin pitäisi tietysti maksaa puolet. Tällä viikolla heillä on tapaaminen lastenvalvojien kanssa.

Jokin aika sitten lastensuojelussa selvitettiin sitä, onko isä kohdellut väkivaltaisesti avopuolisoaan ja tämän tytärtä. En tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta avupuoliso sai joka tapauksessa sen myötä kenkää. Tämä lienee isän tapa "selvittää asiat perin pohjin" (niin kuin hän etukäteen mainosti).

Ihan hirveän kurjaa on seurata, miten isä pyrkii nyt vaikuttamaan siskooni heidän 14-vuotiaan tyttärensä kautta. Rippilahjoja ja -juhlia ei ensi kesänä kuulemma ole tulossa, jos äiti ei taivu isän vaatimuksiin. Tytölle isä oli väittänyt, että äiti välttelee poikaa eikä suostu tapaamaan tätä. Ihan uskomatonta ja valheellista sontaa, siis.

[Helena55]

Voi että! Todella surullista lukea uudet käänteet tilanteestanne. Toivottavasti sisaresi on jaksanut pitää puoliaan. Ainakin tuo, että pitäisi puolet maksaa poikansa kuluista puolet isänsä vaatimuksesta kuulostaa täysin vääryydeltä. Mihin laskelmiin sellainen edes perustuu? Toivottavasti sisaresi hankkima asianajaja osaa hommansa eikä lähde isän vaatimuksiin antamaan periksi.

Ymmärsinkö oikein, että pojan isän nykyinen avopuoliso on saanut kenkää perheestä? Jos näin on niin eikö siinä olisi jo ihan tarpeeksi näyttöä viranomaisillekin, että sisaresi pojan isällä ei tuo asenne kanssaihmisiin ole todellakaan kohdallaan. Vielä tuo mitä kerrot miten isä suhtautuu hänen ja sisaresi yhteiseen tyttäreen ja sepittelee valheita hänelle kertoo minulle, vain maalaisjärjellä varustetulle, että isä olisi ainakin jossain määrin vakavasti luonnehäiriöinen. Kukaan empaattinen ja järkevä vanhempi ei lähtisi sotkemaan lastensa elämää tuolla tavoin. Valitettavasti taitaa olla niin, että nykyinen "lastensuojelu" suojelee näitä häirikkövanhempien oikeuksia niin tarkkaan, että viis siitä vaikka ne lapset vaurioituisivat henkisesti loppuiäkseen, kuten valitettavasti usein käy. Voimia taisteluun oikeudenmukaisen ratkaisun puolesta sekä sinulle että sisarellesi.